Dad's Cardi

No pictures of socks or handspun yarn today, I promise! (They're in the camera, still waiting to be photoshopped..)

Tällä kertaa ei sukkia eikä käsinkehrättyjä. Ne kuvat on vielä kamerassa.

This cardigan took forever to finish. My Mom asked me to knit a cardigan for my Dad, and she gave me this yarn last July when we went to Finland. The first picture of this was posted in January and I had swatched and sketched for weeks before that. Now it's finally finished!

Äiti lykkäsi mukaan pussillisen seiskaveikkaa viime kesän Suomen-reissulla ja pyysi isälle villatakkia. Ekan kerran kuvasin tämän alun tammikuussa, sitä ennen tätä iisakinkirkkoa neulottiin ahkerasti. Nyt se on vihdoin viimein valmis.


I was sick of the design and the color and the yarn and everything by the time I finished it. But I am very happy with the way it turned out!

Neulominen meinasi jäädä kesken moneen kertaan, mutta tästä tuli kyllä ihan kivanoloinen takki loppujen lopuksi.


There are some issues with it, obviously. The sleeves are a touch long, especially for my DH who modeled the sweater. (It's also too big for my DH, but it wasn't designed for him.) But my Dad likes long sleeves, so I hope they're not too long. The zipper could've been longer but apparently, 28" zippers are impossible to find. And the 26" zipper I found was not green, but I hope Dad won't mind. The collar could've been more snug, too.

Ihan täydellinen tämä ei ole. Hihat ovat pitkähköt, varsinkin KarvaJalalle, mutta isä tykkää pitkistä hihoista joten toivottavasti ne eivät ole liian pitkät. Vetoketjukin olisi saanut olla 70-senttinen, mutta kaupasta ei millään löytynyt sopivaa takkivetoketjua. Ja 65 cm pitkä, jonka löysin, oli vääränvärinen, mutta jospa se kävisi kuitenkin. Ja kauluskin olisi saanut olla tiukempi.


But I am happy with the cabled design, and the saddle shoulders especially.

Tykkään noista palmikkokiemuroista kyllä, ja erityisen tyytyväinen olen noihin satulahihoihin.


The broken rib is very warm and looks good in men's garments.

Valejoustinneule on tosi lämmin, mikä oli yksi toiveistakin.


The back design is my favorite (sorry for the poor pic).

Kuva on surkea mutta takakappaleen alareunan palmikkokuvion loppu on minusta hauska yksityiskohta.


I hope my Dad likes it. I'm happy with it!

Toivottavasti isä tykkää tästä. Mie kyllä tykkään lopputuloksesta, toivottavasti tämä on sopiva.


Next time, more sock yarn and more socks! (And fiber pictures!) Enjoy your week :)