(Paljon, paljon kuvia! Klikkaamalla saa isommaksi, ja koko kuvasarja löytyy epämääräisessä järjestyksessä myös Flickristä.)
Torstaiaamuna 19.7. lähdettiin matkaan. Tie vei ensin Solvangiin, jonne kestikin ajaa, kun istuttiin ruuhkassa pariinkin otteeseen. Ruuhkassa oli aikaa näppäistä Viivistä kuva: rekan vanteesta heijastui vinkeästi kuva autosta.
Solvang on tanskalaisten perustama pieni kaupunki Santa Ynez Valleyssä, keskellä viehättävää viinialuetta. Keskusta on verraten pieni, ja se henkii skandinaavista tunnelmaa.
Keskustassa, Denmarketilla, on jopa kopio Pienestä Merenneidosta.
Solvangissa käsityöt ovat arvossaan. Pieniä puoteja, joissa myydään sekä pakkauksia tilkkuiluun että valmiita tilkkutöitä, on useita. Varsinaisia käsityöliikkeitä löysimme kaksi, joista toinen oli auki. Tietysti The Village Weaving & Spinning Shop täytyi tutkia läpikotaisin (Karvajalka viisaana miehenä odotteli pihalla).
Mukaan lähti käsittämättömän kaunis virkkuukoukku (kyllä, ostin sen vain ja ainoastaan tuon koukun pään takia), ylisöpö lammas ja kerän ohuenohutta lankaa, jonka vyötteessä lukee Suri. (Lieneekö alpakkaa, ainakin tuntuu siltä.) Suri on hieman ujo, ja laumaeläimenä yksinäinen, kun mukaan lähti kaupan ainoa vaalea kerä. Lammas pitää sille nyt seuraa, mutta Suri etsii muita samanhenkisiä liittymään laumaansa. Lankavaraston hoitajaa on asiasta tiedotettu, etsintä jatkuu kiivaana. :)
Käytiin syömässä Ren Vikingissä illalla. Söin maksapihvin, jota en olekaan saanut kolmeen vuoteen - nam! Red Vikingissä oli kaunis seinävaate, josta täytyi tietenkin ottaa kuva.
Seinävaatteessa lukee teksti Hvor godtfolk er, kommer godtfolk till, jo mere er vi sammen, jo mere sympati. Tanskankielen taitoni on ruosteessa, joten en käy suomentamaan ;)
Ennen matkan jatkumista näppäisin vielä bonuskuvan. Pinnat sille, ken tunnistaa paikan ja elokuvan.
Jatkoimme Hearst Castleen San Simeoniin. Hearst Castlen rakennuttaja oli William Randolph Hearst, joka oli aikanaan tunnettu mediamoguli. Hän rakennutti useita erilaisia kartanoita ympäri Yhdysvaltoja, ja näistä tunnetuin on Hearst Castle. Itse linnassa Hearst ei asunut kuin joitakin vuosia, ja nyt se on suosittu turistikohde. Linna on rakennettu välimerellisen teeman mukaan, ja Hearst rakensi sen osin uudistuotantona, osin tuottamalla eurooppalaisia taideaarteita.
Edit: Poistin kuvat Hearst Castlesta koska niitä ei näemmä saa julkaista. Linnan sivuilta saa jonkinlaisen käsityksen paikasta.
Hearst Castle on toki vaikuttava kohde, mutta koulukirjaesimerkki siitä, mitä saadaan aikaan, kun on rahaa, muttei makua. Kokonaisuus on villi, vulgääri sillisalaatti taide-esineitä, jotka ovat poissa omasta ympäristöstään keskellä eri aikakausia ja eri tyylejä. Rakennusten interiööreistä puuttuu (uima-altaita lukuunottamatta) harmonia ja esteettinen viehättävyys.
Hearst Castlesta matka jatkui Pacific Highway 1:ä pohjoiseen. Tie on kuuluisa komeista maisemistaan, eikä turhaan. Matkalla oli huikeat maisemat ja mutkatiellä oli mukava kurvailla.
Yhdellä pysähdysalueella näppäisin tämän taidekuvan teemalla Mies, Lokki ja Pyhä Lehmä.
Santa Lucia-vuorijonon yli noustiin pienenpientä mutkaista tietä, joka kulki armeijan alueen läpi. Alueella nähtiin myös kolme peuraa, jotka eivät näyttäneet autosta olevan moksiskaan.
Bensankatkuinen viikonloppu vietettiin MotoGP-kisoissa Laguna Secan radalla. (MotoGP on ikäänkuin ratamoottoripyöräilyn Formula 1.) Sää oli mitä mainioin, rata upea, kisoissa paljon nähtävää ja mallikkaiden järjestelyiden ansiosta tunnelma mitä parhain.
Nämä kaksi kuvaa on otettu lähes vastakkaisilta puolilta.
Lauantaina istuimme pääkatsomossa, josta näkyi pääsuora. Sunnuntaina istuimme mutkan 4 katsomossa (mutka 4 näkyy alemmassa kuvassa vasemmassa alalaidassa).
Laguna Seca on kuuluisa Korkkiruuvista, jonka jyrkkyys ei näy kuvissa oikein. Mutka on todella huikean näköinen.
Varsinaisia kolareita emme juuri nähneet, mutta eräs kisaaja päätti Korkkiruuvissa kokeilla ratamoottoripyörän motocross-ominaisuuksia.
Tapahtumien välillä radalla oli kaikenlaista oheistoimintaa, mm. Nascar-auto kävi pyörähtämässä radalla. Uupunut ratahenkilö otti torkut väliajalla palkintokorokkeella, ja kameran takana hillunut Karvajalka löysi rata-alueelta pitkäsäärisiä. ;)
Itse kisa ei ollut erityisen jännittävä, mutta nopeita pyöriä oli mukava katsella. Karvajalan suosikki on Valentino Rossi (tunnetaan myös The Doctorina), jonka edesottamuksia seurattiin tiiviisti. (Rossin mopo karkasi lapasesta lauantain vapaissa harjoituksissa. Sormenpää paketissa Rossi ajoi kisassa neljänneksi.)
Ekan päivän iltana huomasin jalkojen saaneen hieman aurinkoa.
Laguna Secan kisojen jälkeen tie vei San Franciscoon, jossa Golden Gate oli aamupäivällä sankan sumun peittämä.
Golden Gatelta näkyi Alcatraziin, jonne menimme iltapäivällä.
Ennen reissua entiseen vankilaan kävimme vielä ajamassa mutkapätkästään kuuluisan Lombard Streetin. Kadunpätkä oli kaunis, sen varrella kukki paljon hortensioita ja bougainvilleoita.
Alcatraz on tuulinen ja kolea paikka.
Itse vankila oli vaikuttava, joskaan ei kovin mieltäylentävä paikka.
Itse sellirakennuksessa kävimme audio tourilla, joka oli vaikuttava, neljän vartijan ja neljän entisen vangin tarina elämästä Alcatrazin vankilassa. Osa selleistä oli sisustettu sellaiseksi kuin ne olisivat olleet silloin, kun Alcatraz oli vankila.
Koskaan ei voi tietää, missä törmää käsitöihin. Erään vangin oli hänen isoäitinsä opettanut virkkaamaan ja kutomaan, ja vanki käytti aikansa kädentaitojen parissa, opettaen myös muita virkkaamaan ja kutomaan.
Iltapäivällä sumu Golden Gatella oli hälvennyt, ja se näkyi Alcatrazista komeasti.
Myös San Franciscon keskusta näkyi saarelta.
San Franciscosta jatkoimme matkaa pohjoiseen kohti Redwood Forestia aivan Californian pohjoisrajalla. Eurekan jälkeen maisemat muuttuivat radikaalisti, joka puolella oli valtavia punapuita ja sequoia-mäntyjä.
Yhden puun läpi saattoi jopa ajaa! (Auton keula on teipattu, ei se normaalisti ole räimeänsininen.) Puu tunnetaan Chandelier Treenä, sen halkaisija on 7 m, korkeudeksi väitettiin noin 100 m, ja iäksi enintään 2400 v. Puu on lajiltaan sequioa-mänty.
Vaikuttavan kokoisia punapuutukkeja menee yhteen tukkirekkaan noin kuusi kappaletta.
Redwood Forestista ajoimme Oregonin läpi Seattleen. Matkalla kävimme St Helensin vuorella, joka on tunnettu vuoden 1980 purkauksestaan. Purkauksen mukana St Helens menetti huipustaan suuren osan, ja valtavan purkauksen jäljiltä luonnonpuistoalueella oli vieläkin suunnattomia määriä puiden runkoja.
St Helensille näkyy myös läheinen Mt Rainier.
St Helens on aktiivinen tulivuori, jolta nousee savua jatkuvasti.
Seattle on todella Emerald City. Kaupunkia ympäröi viehättävät havupuumetsät, ja paikan vehreys ja kauneus on todella upeata. Tämä tarkoittaa tietenkin runsaita sateita, ja myös kesällä sakea aamusumu ympäröi kaupungin. Ajatuksena oli mennä Space Needleen ja käydä ylhäällä tornissa, mutta se ei aamulla ollut kovin hyvä idea.
Space Needlen vieressä oleva 7-11 oli muutettu Kwik-E-Martiksi perjantaina ensi-iltaan tulleen Simpson-elokuvan vuoksi. Ympäri Yhdysvaltoja näitä Kwik-E-Marteja on vain 12, ja ne ovat auki heinäkuun. Kwik-E-Martit on sisustettu Simpsoneiden tyyliseksi, sisällä on hahmoja ja sarjasta tuttuja tuotteita.
Ostimme mukaamme matkailijan välipalan, donitsin ja Buzz Colaa.
Seattlesta ajoimme Olympic National Parkiin, joka sijaitsee Seattlen lounaispuolella. Matkalla eksyimme Poulsbon kylään, joka oli hyvin skandinaavinen paikka, ja sieltä löytyi jopa Suomen lippu. Viehättävä kylä sijaitsi kyllä hyvin kotoisan näköisissä maisemissa.
Poulsbossa (ja myös Seattlessa) oli paljon upeita kukkaistutuksia. Valtavat hortensiat ja muut näyttävät kukat koristivat kivannäköisten talojen pihoja.
Matkalla kansallispuistoon ajoimme Crescent Laken ohi. Kirkas vesi ja kauniit maisemat!
Kävimme Hoh Rain Forestissa, jonka puut näyttivät kuin olisivat suoraan Tolkienin Keski-Maasta.
Rauhallisessa, unenomaisessa metsässä viihtyy kaniineja.
Kansallispuistossa oli myös yksi Yhdysvaltojen suurimmista kuusista, yli 90-metrinen, yli 500-vuotias jättiläinen. Kokonaan se ei mahtunut kuvaan, Viivi mukana antamassa osviittaa rungon mittakaavasta.
Kotimatkalla ajoimme vielä Mt Shastan ohi.
Matkalla oltiin 9 päivää, kilometrejä tuli se reilu 5700. Pakaroiden turnauskestävyys sai taas rautaisannoksen. Matkalla en juurikaan neulonut, aika meni maisemia ihastellessa. Kotiin oli ihana palata, mutta Washingtonin vehreyttä tulee varmasti vielä kovasti ikävä.
Kotona odotti ihana yllätys Koukuttajalta: 30 cm pitkiä sukkapuikkoja, karkkia ja ihania lankoja. Kiitos!
Torstaiaamuna 19.7. lähdettiin matkaan. Tie vei ensin Solvangiin, jonne kestikin ajaa, kun istuttiin ruuhkassa pariinkin otteeseen. Ruuhkassa oli aikaa näppäistä Viivistä kuva: rekan vanteesta heijastui vinkeästi kuva autosta.
Solvang on tanskalaisten perustama pieni kaupunki Santa Ynez Valleyssä, keskellä viehättävää viinialuetta. Keskusta on verraten pieni, ja se henkii skandinaavista tunnelmaa.
Keskustassa, Denmarketilla, on jopa kopio Pienestä Merenneidosta.
Solvangissa käsityöt ovat arvossaan. Pieniä puoteja, joissa myydään sekä pakkauksia tilkkuiluun että valmiita tilkkutöitä, on useita. Varsinaisia käsityöliikkeitä löysimme kaksi, joista toinen oli auki. Tietysti The Village Weaving & Spinning Shop täytyi tutkia läpikotaisin (Karvajalka viisaana miehenä odotteli pihalla).
Mukaan lähti käsittämättömän kaunis virkkuukoukku (kyllä, ostin sen vain ja ainoastaan tuon koukun pään takia), ylisöpö lammas ja kerän ohuenohutta lankaa, jonka vyötteessä lukee Suri. (Lieneekö alpakkaa, ainakin tuntuu siltä.) Suri on hieman ujo, ja laumaeläimenä yksinäinen, kun mukaan lähti kaupan ainoa vaalea kerä. Lammas pitää sille nyt seuraa, mutta Suri etsii muita samanhenkisiä liittymään laumaansa. Lankavaraston hoitajaa on asiasta tiedotettu, etsintä jatkuu kiivaana. :)
Käytiin syömässä Ren Vikingissä illalla. Söin maksapihvin, jota en olekaan saanut kolmeen vuoteen - nam! Red Vikingissä oli kaunis seinävaate, josta täytyi tietenkin ottaa kuva.
Seinävaatteessa lukee teksti Hvor godtfolk er, kommer godtfolk till, jo mere er vi sammen, jo mere sympati. Tanskankielen taitoni on ruosteessa, joten en käy suomentamaan ;)
Ennen matkan jatkumista näppäisin vielä bonuskuvan. Pinnat sille, ken tunnistaa paikan ja elokuvan.
Jatkoimme Hearst Castleen San Simeoniin. Hearst Castlen rakennuttaja oli William Randolph Hearst, joka oli aikanaan tunnettu mediamoguli. Hän rakennutti useita erilaisia kartanoita ympäri Yhdysvaltoja, ja näistä tunnetuin on Hearst Castle. Itse linnassa Hearst ei asunut kuin joitakin vuosia, ja nyt se on suosittu turistikohde. Linna on rakennettu välimerellisen teeman mukaan, ja Hearst rakensi sen osin uudistuotantona, osin tuottamalla eurooppalaisia taideaarteita.
Edit: Poistin kuvat Hearst Castlesta koska niitä ei näemmä saa julkaista. Linnan sivuilta saa jonkinlaisen käsityksen paikasta.
Hearst Castle on toki vaikuttava kohde, mutta koulukirjaesimerkki siitä, mitä saadaan aikaan, kun on rahaa, muttei makua. Kokonaisuus on villi, vulgääri sillisalaatti taide-esineitä, jotka ovat poissa omasta ympäristöstään keskellä eri aikakausia ja eri tyylejä. Rakennusten interiööreistä puuttuu (uima-altaita lukuunottamatta) harmonia ja esteettinen viehättävyys.
Hearst Castlesta matka jatkui Pacific Highway 1:ä pohjoiseen. Tie on kuuluisa komeista maisemistaan, eikä turhaan. Matkalla oli huikeat maisemat ja mutkatiellä oli mukava kurvailla.
Yhdellä pysähdysalueella näppäisin tämän taidekuvan teemalla Mies, Lokki ja Pyhä Lehmä.
Santa Lucia-vuorijonon yli noustiin pienenpientä mutkaista tietä, joka kulki armeijan alueen läpi. Alueella nähtiin myös kolme peuraa, jotka eivät näyttäneet autosta olevan moksiskaan.
Bensankatkuinen viikonloppu vietettiin MotoGP-kisoissa Laguna Secan radalla. (MotoGP on ikäänkuin ratamoottoripyöräilyn Formula 1.) Sää oli mitä mainioin, rata upea, kisoissa paljon nähtävää ja mallikkaiden järjestelyiden ansiosta tunnelma mitä parhain.
Nämä kaksi kuvaa on otettu lähes vastakkaisilta puolilta.
Lauantaina istuimme pääkatsomossa, josta näkyi pääsuora. Sunnuntaina istuimme mutkan 4 katsomossa (mutka 4 näkyy alemmassa kuvassa vasemmassa alalaidassa).
Laguna Seca on kuuluisa Korkkiruuvista, jonka jyrkkyys ei näy kuvissa oikein. Mutka on todella huikean näköinen.
Varsinaisia kolareita emme juuri nähneet, mutta eräs kisaaja päätti Korkkiruuvissa kokeilla ratamoottoripyörän motocross-ominaisuuksia.
Tapahtumien välillä radalla oli kaikenlaista oheistoimintaa, mm. Nascar-auto kävi pyörähtämässä radalla. Uupunut ratahenkilö otti torkut väliajalla palkintokorokkeella, ja kameran takana hillunut Karvajalka löysi rata-alueelta pitkäsäärisiä. ;)
Ekan päivän iltana huomasin jalkojen saaneen hieman aurinkoa.
Laguna Secan kisojen jälkeen tie vei San Franciscoon, jossa Golden Gate oli aamupäivällä sankan sumun peittämä.
Ennen reissua entiseen vankilaan kävimme vielä ajamassa mutkapätkästään kuuluisan Lombard Streetin. Kadunpätkä oli kaunis, sen varrella kukki paljon hortensioita ja bougainvilleoita.
Alcatraz on tuulinen ja kolea paikka.
Itse vankila oli vaikuttava, joskaan ei kovin mieltäylentävä paikka.
Koskaan ei voi tietää, missä törmää käsitöihin. Erään vangin oli hänen isoäitinsä opettanut virkkaamaan ja kutomaan, ja vanki käytti aikansa kädentaitojen parissa, opettaen myös muita virkkaamaan ja kutomaan.
Iltapäivällä sumu Golden Gatella oli hälvennyt, ja se näkyi Alcatrazista komeasti.
Myös San Franciscon keskusta näkyi saarelta.
San Franciscosta jatkoimme matkaa pohjoiseen kohti Redwood Forestia aivan Californian pohjoisrajalla. Eurekan jälkeen maisemat muuttuivat radikaalisti, joka puolella oli valtavia punapuita ja sequoia-mäntyjä.
Yhden puun läpi saattoi jopa ajaa! (Auton keula on teipattu, ei se normaalisti ole räimeänsininen.) Puu tunnetaan Chandelier Treenä, sen halkaisija on 7 m, korkeudeksi väitettiin noin 100 m, ja iäksi enintään 2400 v. Puu on lajiltaan sequioa-mänty.
Vaikuttavan kokoisia punapuutukkeja menee yhteen tukkirekkaan noin kuusi kappaletta.
Redwood Forestista ajoimme Oregonin läpi Seattleen. Matkalla kävimme St Helensin vuorella, joka on tunnettu vuoden 1980 purkauksestaan. Purkauksen mukana St Helens menetti huipustaan suuren osan, ja valtavan purkauksen jäljiltä luonnonpuistoalueella oli vieläkin suunnattomia määriä puiden runkoja.
St Helensille näkyy myös läheinen Mt Rainier.
St Helens on aktiivinen tulivuori, jolta nousee savua jatkuvasti.
Seattle on todella Emerald City. Kaupunkia ympäröi viehättävät havupuumetsät, ja paikan vehreys ja kauneus on todella upeata. Tämä tarkoittaa tietenkin runsaita sateita, ja myös kesällä sakea aamusumu ympäröi kaupungin. Ajatuksena oli mennä Space Needleen ja käydä ylhäällä tornissa, mutta se ei aamulla ollut kovin hyvä idea.
Seattlesta ajoimme Olympic National Parkiin, joka sijaitsee Seattlen lounaispuolella. Matkalla eksyimme Poulsbon kylään, joka oli hyvin skandinaavinen paikka, ja sieltä löytyi jopa Suomen lippu. Viehättävä kylä sijaitsi kyllä hyvin kotoisan näköisissä maisemissa.
Poulsbossa (ja myös Seattlessa) oli paljon upeita kukkaistutuksia. Valtavat hortensiat ja muut näyttävät kukat koristivat kivannäköisten talojen pihoja.
Matkalla kansallispuistoon ajoimme Crescent Laken ohi. Kirkas vesi ja kauniit maisemat!
Kansallispuistossa oli myös yksi Yhdysvaltojen suurimmista kuusista, yli 90-metrinen, yli 500-vuotias jättiläinen. Kokonaan se ei mahtunut kuvaan, Viivi mukana antamassa osviittaa rungon mittakaavasta.
Kotimatkalla ajoimme vielä Mt Shastan ohi.
Matkalla oltiin 9 päivää, kilometrejä tuli se reilu 5700. Pakaroiden turnauskestävyys sai taas rautaisannoksen. Matkalla en juurikaan neulonut, aika meni maisemia ihastellessa. Kotiin oli ihana palata, mutta Washingtonin vehreyttä tulee varmasti vielä kovasti ikävä.
Kotona odotti ihana yllätys Koukuttajalta: 30 cm pitkiä sukkapuikkoja, karkkia ja ihania lankoja. Kiitos!
