Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Tamakaan postaus ei liity kasitoihin lainkaan (paitsi etta Murheenkryynin eli pitsisen neuletakin takakappale on valmis). Talla viikolla nimittain selvisi, etta meidan on pakko muuttaa. Yok yok yok. En yhtaan haluaisi, meidan asunto on tosi kiva, mutta ryokaleet managementissa (isannoinnissa) nostavat vuokraa liian paljon ensi vuodelle. Niinpa viksuina ihmisina kavimme eilen kiertamassa kaiken sorttisia luukkuja, yhdessakin (10 v. sitten rakennetussa) oli katto niin matalalla etta kaksimetrisen henkilon paalaki hiertyy takuulla. Ei hyva. No, loppujen lopuksi paadyimme muuttamaan samassa kompleksissa pienempaan asuntoon, autotalliin ei vastedes mene kuin yksi auto, tilaa on vahemman mutta saastamme vahan rahaa. Eika matka ole pitka, muutama sata metria. Ainoa vaan, etta muuttopaiva on perjantai 2.9. ja me lahdemme Suomeen 5.9. Etta ei mitenkaan liian myohaan muuteta... *huokaus* Mie inhoan muuttamista, koska ollaan nyt sitten muutettu 2003, 2004 ja 2005. Ja muutetaan melko varmasti myos 2006. :P Aina muutossa katoaa jotain ja kaikki on ihan hukassa ja... No, positiivista on se, etta uuteen kotiin on aina kiva laittaa kaikkea kaunista :)

Laukkakisoissa Del Marissa

Tanaan kavimme katsomassa, kun meetvursti menee - ja kovaa! Kavimme siis Del Marin laukkaradalla katsomassa 5 lahtoa, nuorempia hevosia kilpailutettiin. Kannattaa klikata kuvat isommiksi, naista ei muuten naa mitaan :)

Tassa siis kisapaikka:
del marin laukkaradan katsomo

Me emme istuneet katsomossa, vaan infieldilla, eli radan sisapuolella olevalla viheralueella, jonne oli vapaa paasy. Nakymat olivat huimat, etenkin viitosjuoksun aikaan, kun hevoset laukkasivat nurmella, eli sisaradalla.

Alun lahdoissa juoksevat yleensa 3-vuotiaat ja vanhemmat hevoset, jotka ovat myytavana kisan jalkeen. Nama hevoset lahtevat omaan traileriin 22,500-25,000 dollarilla.
Toisen lahdon hevoset esittelyssa:
esittely

Esittelyn jalkeen radalle tuodaan lahtokarsinat:
lahtokarsinat

(Missasin lahdon, laitan kuvan jos kaverin kamerassa oisi otos.)

Maalilinjalla:
maalilinjalla

Viides lahto juostiin nurmella:
vauhtia 3

Kuudes lahto, 2-vuotiaiden hevosten lahto, esittelyssa:
kaksivuotiaiden lahdon esittely

Jokaisella hevosella on esittelyissa apuratsukko, joka huolehtii sen saamisesta lahtokarsinaan. (Voi olla joku muukin syy, mene tieda.) Vahan siis niinkuin heppakaveri ;)
ratsukko ja apuratsukko

Kaksivuotiaat loppusuoralla:
kaksivuotiaat loppusuoralla

Tuloksista mulla ei kylla ole hajua, mutta hauska oli olla, aurinkoa saatiin paljon. Kauempaa en oisi jaksanut olla, vaikka isoin lahto (300 000 dollaria) oli tunnin paasta viimeisesta lahdosta, jonka naimme. Jalat oli muusia, mutta tanne on paastava viela uudelleen! Harmi, etta kausi loppuu jo 7.9. Ehka taytyy tulla joku arkipaiva katselemaan kisoja :)

Harmaan savyja

Ens alkuun paivitys kaupunkimaisemaan. Tyo edistyy, ei ehka ihan deadlineen mutta kuitenkin:
OOE kaupunki mv 26.7.05

En muista koska viimeksi olen laittanut kuvan tyosta, joten tassa tuorein talta aamulta. Tyosta puuttuu enaa laiturialue, eli alimmainen kolmannes on kesken. Sieva tasta kylla tulee :) (Ja tietenkin sille on hopeanharmaa kehys jo valmiina.)

Musta-valko-harmaan teemalla jatketaan. Ostin nimittain systerin haihin monoset, joilla sitten hankkia itselleen liikavarpaita, turvonneet kintut, Tuska ja Ahdistus (nuo vanhat velikullat!).
monot

Aika ihqt, eiko? Maksoivat alta kaksikymppia, joten pakkohan ne oli mukaan ottaa. Designermonot viela. (Ainakin nain mulle kaupassa valehdeltiin.) No, sainpahan hyvan mielen, ja palkkion auton huollattamisesta ;)

Monojen pariksi haihin pitaisi jostain reveta huivin riekaleeksi, vaikka periaatteessa mie inhoan huiveja. Tai en ainakaan pida niita kovin paljon. Ensimmainen yritys on ehka liian paljon eri savya noiden monojen kanssa, sen huivin tarina on tassa:

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Askartelija loytaa huivin kerasta

Olipa kerran Askartelija, joka havaitsi kuukauden lopun haamottavan. Askartelijan korissa oli paljon keskeneraisia toita ja epamaaraisia lankasutturoita, jotka joskus olivat olleet keskeneraisia toita. Askartelijan korissa ei kuitenkaan ollut juuri valmiita toita. Askartelijaa vaivasi suorituspaine ja ahdistus, jotain pitaisi saada valmiiksi. Niinpa Askartelija riensi kiireen vilkkaa askartelukauppaan, joka Askartelijalle oli jo melkein toinen koti. Askartelukaupasta loytyi ihanaa lankaa (Patons Brilliant), ja langassa lymysi huivi:

hopea branching out

Mutta ah ja voi! Lanka on keinokuitua, ja vaikka Askartelija valitsi hellakatisesti bambupuikkonsa ja niilla ryhtyi neulomaan, langan kuultiin valittelevan puikoissaan. Se nitisi ja natisi, mutta sitkeasti Askartelija neuloi. Valilla tuli virheita ja piti purkaa, mutta huivista tuli kuitenkin Askartelijaa miellyttava. Askartelija oli onnellinen. :)
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Malli huiviin on tietenkin Branching Out, puikot 6 mm. Viidenkymmenen gramman kerasta olen neulonut noin kolmasosan, joten luulisin etta jopa se 50 g riittaa, ehka toinen kera voisi olla syyta ostaa. Vois tehda vaikka hapsutkin :) Tuskin taa mun kayttooni siis jaa, koska vari ei sovi kenkiin ja olen huivirajoitteinen, mutta se ei haittaa, koska tiedan parikin ihmista, joiden joulukuusen alle tama saattaa paatya.

Jotta blogi ei vallan harmaantuisi, laitanpa tahan kuvan takista, joka hyppasi mukaan:
takki
Kaupan tati totesi, etta kalifornialaisten taytyy olla vahan vinksahtaneita, kun ulkona on 40 lamminta ja me ostellaan takkeja. Mutta taytyy takoa kun rauta on kuumaa, koska sitten kun takkia tarvitsee, sita ei loydy. Ei mistaan. Eika varsinkaan isoille ihmisille. Hullua, miten taalla tuntuvat tekevan kaikki vaatteet Kiinan tytoille, pienille ja siroille. Ihania kenkia loytyy, mutta koot ovat sellaisia, etta tammoinen isompi Pohjolan amatsoni on niita pitanyt viimeksi tarhassa. Ja isot koot onkin niita, jotka varppina passaa sen laskiunivormun (liian iso T-paita ja salihousut) kanssa: varvastossuja ja terveyssandaaleita. Eli nuo kengat ja tama takki oli ihan loytoja. Takki maksoi samat parikymppia, samasta kaupasta loysin viime vuonna ihanan mokkanahkatakin muutamalla kympilla. Tama hyppasi koriin ihan siksi, etta se oli viimeinen tata L-kokoa, ja vari on huikaisevan ihana, kirkkaan punainen. Kaiken lisaksi tuo takki on sopivan paksu vaikka Suomen syksyyn ja kevaaseen, ja se on stretchia, eli mukava kayttaa :)

Takki kylla taitaa huudella kaverikseen (kuinka ollakaan) harmaata huivia, ehkapa Fifi kakkosta? Asua voisi taydentaan ehka myos harmaalla Sohvi-neidilla, sininen neito kaipaakin jo siskoa :)

Eli nain varittomissa tunnelmissa tanaan. Heinakuussa ei sitten todella nayta valmistuneen juuri mitaan, mutta ehka sitten taas elokuulla.

Nyt aamukahvia naamariin etta silmatkin aukeaa :)

Ylistys sekavuudelle - myohaisillan paivitys (taas)

You like autumn sock yarn. You are a child of nature. You love being outside.
What color of sock yarn do you prefer?

brought to you by Quizilla

No, tama ei ollut yllatys.. vaikka mie tykkaan kylla kaiken varisesta langasta. Ainoastaan ripulinvihrea ja vauvankakanruskea eivat hotsita. Paitsi ehka jossain tallineuleessa, mika ei haittaa jos menee sotkuun...

Mikahan bloginpaivitysvimma on nyt iskenyt? Taytyy olla taa kuumuus, aivotkin sulaa naissa lammoissa.

Asiasta yhdeksanteen, kurkatkaapa vinkea linkki: http://www.touring-life.com/. Dallasissa vuositolkulla asunut suomalainen otti ja kiersi Ameriikkaa Alaskaa myoten. Taisi Suomen radiossakin olla juttua Jussi V:sta. Oli se Diegossakin kaynyt, kun kerta Karvajalan tyokaveri oli samaan kuvaan sen kanssa eksynyt :) Oispa kylla hienoa tehda tuommoinen pitka reissu. Mie haluaisin kayda ainakin Yellowstonessa ja San Franciscossa ja Atlantassa ja Savannahissa ja Orlandossa ja New Yorkissa ja Washingtonissa ja Seattlessa ja Alaskassa tietenkin. En siina jarjestyksessa. Ja noiden valiin jaa viela monta ihanaa paikkaa. Niinkuin nyt vaikka New Orleans. Ja Las Vegas. Ja Chicago. Ja Niagara Falls. Ja... ;) Losissa en haluaisi kayda. Se on ruma, likainen ja liian iso. Yok. Taalla Diegossa, landella, on paljon lystimpi.

Ei kylla, nyt meen nukkuun etta jaksaa aamulla taas pistella ja askarrella - ja selitella naita sekavia ;)

Kuvia!

Tamanpaivainen postaus ei sitten liity mitenkaan kasitoihin :) San Diegoa on nimittain riivannut laskutavasta riippuen melkein viikko/yli viikko hirmuinen helleaalto, joka kiusaa ainakin tammoista tundran elajaa. Paivisin on ollut lamminta neljankympin kahta puolta, yollakin (tasta havaintoja vain viikonlopulta) viela paalle kahdenkympin. Paivat muuten jaksaa mutta iltapaivalla kolmen jalkeen saa kerailla suomihenkilon jaanteita pitkin kamppaa, kun mitaan ei jaksa tehda. Ei siis kasitoitakaan joten kaikki on nyt talla hetkella jaissa, mukaanlukien Askartelijamme.

Asiaan: Blogin karttuessa on kaynyt ilmi, etta Askartelijassamme saattaisi olla hipin vikaa. Jotta tata ei otettaisi vakavasti, sananen autoilusta. (Hipithan ei autoile, tai jos autoileekin niin Kuplilla, silla vanhemmalla mallilla.) Karvajalka on menestyksekkaasti tehnyt minusta autoihmisen, vaikken niista juuri mitaan ymmarrakaan. (Sama koskee eraita moottoripyoria.) Viper tai Blackbird eivat ensimmaisena saa minua ajattelemaan elainkunnan olentoja, z4 on minulle marka paivauni, alle 200 hevosvoimaa perheautossa tuntuu hengettomalta, renkaista puhuttaessa "275:t laskit" sanoo jo jotain, ja niin edelleen. (Ja jotta totuus ei unohtuisi, olen edelleen se kasitoihin hurahtanut henkilo, jolle pyoropuikosta ei ensimmaisena tule mieleen mikaan kidutusvaline, pingotus ei liity suorituspaineisiin ja akryylilla ei juurikaan ole tekemista pensseleiden kanssa.)

Joten blogilukijani, ensiksi puhumme autoista. Tassa nykyinen kulkupelimme:


iso kissa 4

Iso Kissamme kavi San Diego Harborissa paivana muutamana. Auto on siis Volkswagen Phaeton, konehuoneessa on 4,2 litran V8, josta irtoaa 335 kaakkia. Taalta loytyy lisaa spekseja pirssiin. (Meidan kiesi on se pitempi malli.) Mikaan jokapojan Corolla se ei ole, koska naita on Jenkeissakin alta 2000 kappaletta. Karvajalalle on tullut yksi vastaan, itse en ole viela naita toista nahnyt. Phat Cat lahti mukaan maaliskuun alussa, kun VW Touaregimme vaihdettiin. Touaregimme oli nimeltaan Xena, ei kaikkeista natein likka mutta ainakin silla oli asennetta. Tassa autossa ei ole oikeastaan mitaan feminiinista, se on iso poika ja tietaa sen. Lahtee kuin mummo sohvalta, joten lysti myos kaupungissa, vaikka painaakin parisen tonnia.

Kissa omassa tallissa:
phaeton tallissa

Kissa vietiin perjantaina ensimmaiseen huoltoon, ja koska muutakin paikattavaa oli, seikkailemme nyt muutaman paivan uudella Jetalla (myydaan siellapain Golfina). Nappara pikkukiesi, 2,5 litran moottorilla kulkee pirtsakasti. Aani vain on aika kova sisatiloissa, mutta sen voi peittaa Rammsteinilla, jota MP3-soitin pyorittaa.

Autojutut loppuivat tahan, jatketaan matkakuvilla

Nama veijarit istuskelivat Oceansiden sataman laiturilla lauantaina.

albatrosseja

Oceanside on San Diegon "metropoli"alueen pohjoisimpia kaupunkeja, aivan merenrannassa ennen Camp Pendletonin sotilastukikohtaa. Asukkaita on n. 160 000, ja kaupunki on suosittu matkailukohde. Meilta Oceansideen on matkaa noin 40 kilometria.

Bloggaajamme samassa satamassa:
aitee oceansidessa

Oceansiden biitsilla on iso laituri:
laituri

Tassa on nyt se iso vesi, Tyyni valtameri:
iso vesi

Ja siina isossa vedessa bloggaaja kahlaamassa sortseja mariksi:
kahlaamassa

Oceansidessa viihdyimme pari tuntia, kavimme syomassa kalanhajuisessa satamassa fish&chipseja ja saimme vahan aurinkoa. Iltapaivan hamartyessa jo iltaan ajoimme San Marcosiin elektroniikkaliikkeeseen, josta katselimme UPSeja. (Niita tarvitaan jos tulee sahkokatkos tai ukonilma ettei Karvajalan pelivehkeet mene rikki.) Viikonlopun ukonilmojen jalkeen tuli mieleen, etta sellaiselle voisi olla tarvetta. Perjantai-iltana/yona ukosti ainakin 6 tuntia, mutta vetta ei siltikaan tullut. Ne ukonilmat olivat kuulemma hurrikaani Emilyn jalkimaininkeja.

San Marcosissa naimme parkkipaikalla jotain, mita voi nahda vain Amerikassa. Ja tietenkin hirvean ison pick-upin perassa:

kassit

P&P-mallisto esittaytyy!

Pajamme esittelee ylpeana P&P-malliston ensimmaisen valmiin tekeleen, valkoisen topin:

toppi edesta

Toppi hakee vertaistaan kamaluudessaan, tyossa kaytetyn langan ominaisuuksiin kuuluu omituinen venyminen joka tekee neuleista muodottomia mohkaleita. Silti ihan hauska toppi siita tuli, malli on ainakin kiva, joten emme oudon langan haitata :)

Karvajalalle kiitokset kuvauksesta ;)

Sananen P&P-mallistosta

Pida ja pura -malliston perusajatus on yksinkertainen ja monelle neulojalle tuttu: Miksi tehda mitaan helpoimman kautta? Arkisen nakoisiin neuleisiin saa ihmeesti haastetta muutamalla peruskonstilla, mm. nailla:
1) Unohdetaan mallitilkku ja neulotaan mutu-pohjalta, luomalla summamutikassa silmukat ja toteamalla etta neule ei sittenkaan sovi. Puretaan neule.
2) Neulotaan mallitilkku, ja aloitetaan neule. Kasiala on vaihtunut oudosti talla valin eika neule sittenkaan sovi. Puretaan neule.
3) Neulotaan kirppislangasta yhdeksastoista aloitus, eika neule sittenkaan sovi. Puretaan neule. Keritaan lanka ja aloitetaan uudelleen.
4) Perusnikseja p&p-neulonnassa ovat vanhat tutut: epasymmetriset kavennukset etukappaleissa, raglanhihoissa jne. ; kirjoneuleen neulominen liian tiukkaan ; liian vaikea mallineule tai virhe ohjeessa...
5) Ultimate-p&p-neulojat saavat haasteita neulomiseen myos kertaalleen neulotun ja puretun langan poisheittamisesta. Tekniikka on nimeltaan hiiri se kissalle takkia ompeli. Taman tekniikan harrastajilla on lankaa usein paljon varastossa mutta hyvin vahan valmiita neuleita.

P&P-neulonnan mahdollisuudet ovat kaytannossa rajattomat. Mikali oma mielikuvitus loppuu kesken, kotijoukot on syyta valjastaa harrastukseen mukaan. Lapsen tai koiran kasissa langat ja puolivalmiit neuleet kokevat ihmeita.

Tarkeinta on muistaa, etta koskaan ei ole liian myohaista purkaa!

O guru, my guru!

Jesh, sainpa blogin taustan vaihdettua. Ja muutoksetkin ehka siirrettya tahan uuteen.
Oon jo jonkun aikaa aikonut taman vaihtaa ja neulontalistalla joku rutisi tummista taustoista, eika ne todella ole kauhean silmaystavallisia, joten sainpa uutta puhtia ja vaihdoin tammoisen sinertavaisen. Taa on kiva.

Vanhojen viestien paivitys ois ehka paikallaan, eli vaihdan varmaan tekstia vahan tummemmaksi, on helpompi lukea. Jos en vanhoja viitti paivittaa niin ainakin naissa uusissa on sitten kivemmat tekstit. :)

Tattis muuten kaikille puumerkkinsa jattaneille! Onpa kiva kayda teidankin blogeja sitten salaa vaijymassa :] Tein ton "haasteen" ihan mielenkiinnosta - ja kateudesta: joidenkin ultimatebloggaajien blogit on aina pullollaan kommentteja ja minun *nyyh* ei kuunaan. Eikun oikeesti, ehka itsekin olen liian laiska kommentoimaan toisten (ja omassa) blogeissa, vaikka asiaa ehka oisikin.

Asiaan: valkoinen toppi on valmis, kuvia huomenna. Hovikuvaaja Karvajalka vetaa jo unta palloon, eli tanaan ei sovi ;) Sain valmiiksi muuten ne kaverin tilaustyoverhotkin, mutta niista saatte kuvia sitten Suomen-reissun jalkeen, verhojen tilaaja nimittain muutti eilen Suomeen ja verhot menivat laukuissa kotiin. :) Mutta nekin siis saa lisata valmiitten listalle, eipahan nayta tama heinakuu niin kamalan surkealta naiden valmiitten juttujen suhteen.

Tama alkaa pikkuhiljaa olla jo naurettavaa. Sporttijakun tein kaula-aukon resoria myoten valmiiksi, mutta ne raglankavennusten kohdat ja hihasaumat narastivat edelleen. Niin paljon etta mielessa kavi Epaonnisten (epaonnistuneiden!) Neuleiden Hautausmaa, vaatekaapin perukat. Totesin, etta jos on mahdollista, etta neule paatyy vaatekaapin perukoille, sinne minne paiva ei paista, ehka kannattaa palata sorvin aareen ja purkaa neuletta jonkin matkaa, tehda uusiksi ja koittaa saada siita viela pitovaate. Se vaatii a) etukappaleiden kavennusten miettimisen uusiksi b) hihasaumojen korjauksen c) sivusaumoista sisaanottamisen. c) siksi etta joko olen laihtunut tai sitten neule leveni mystisesti neulontavaiheessa. Varppina olen laihtunut! :)

Eli blogissamme eletaan kovin varittomia hetkia. Kaikki neuleet ovat pura ja pida-mallia (tama onkin iso ja merkillinen mallisto..), kuvia ei saada kun ei kehtaa nayttaa naita vakerryksiaan, ja blogin ilme tylsistyy. Kaiken huipuksi kone temppuilee edelleen, ohjelmia on hukassa ja netissa notkuminen on rajoittunut minimiin, eli vieroitusoireetkin taitavat pukata paalle. Jotta Kasityolaisen elo ei helpottuisi, vieraita on kaynyt ja kylastelty on ahkeraan, joten neulomiset ovat jaaneet vahalle. Ja se vahakin aika menee naiden Murheenkryynien purkuun *arrinmurrin* :I

Vipinaa blogiin!

Haaste lukijoille: paljastakaapas itsenne sielta ruutujen takaa! Eli jattakaa reviirimerkkinne, jos ja kun kaytte naita sekalaisia sepustuksia lueskelemassa :)

ps. Aitia ei vielakaan lasketa... ;)
Enpa ois uskonut:





Which flock do you follow?

this quiz was made by alanna


Ihan kuin mie oisin joku puiden halaaja. No en todella. (Mista lahtien hipit on kuunnellu Metallicaa tai varjailleet lankoja? No, ehka varjanneet lankoja mutta ei semmosta hippia olekkaan, kuka Metallicaa kuuntelis. Ja mie kuuntelen. Ja Rammsteinia. Niin.)

Takaisin normaaliin: Sporttitakki on valmis, pienta modifiointia kaipaa saumat. Huomenna kuvia, kun hovikuvaajani Karvajalka palaa ahertamasta koodiensa kanssa. Aattelin sita vanhaa sananlaskua keskeneraisten toiden nayttamisesta mielenterveyspotilaille ja esimiehille, ja paatin, etta laitan sitten valmiista takista kuvan. Etenkin kun viikonloppuna taa kone taas paatti ottaa omaa lomaa, ja koneella ei sitten olekaan notkuttu moneen paivaan. Kuvia siis myohemmin. Tosi tyytyvainen kylla olin, kun se noin nopeasti valmistui, taisi menna alle viikko jos en vaarassa ole. Taytyy ehka tarkistaa aiemmista posteista. (Sama paa kesat talvet.)
Lankaa tahan tekeleeseen meni n. 500 g, ja nyt ois vajaat 400 g notkumassa tarpeettomana. Siita tulee kenties toppi. Myonnetaan, olen retkahtanut toppeihin. Onneksi taalla keleja piisaa, etta niita toppejaan voi pitaa melkein lapi vuoden.

Ennen vimmaista topin neulomista on kuitenkin eraat kolmiokapat ommeltavina, ja ne pitaisi olla valmiit ennen maanantai-iltaa. Kiiretta siis pukkaa. Kaiken huipuksi ne yhdeksantoista tuhatta swappia, joissa olen, on nyt jaettu pareihin ja pitaisi harmaista soluista punnertaa jotain viisasta jokaiselle parille. Ainoastaan Jaanan joulusammakko alkaa muotoutua :)

Paivitys: blogin perusteella takki aloitettiin tiistaina, joten siihen meni siis 5 paivaa. Ei hullummin! Aijuu, ja hovikuvaajan saapumista odotellaan siksi, etta takista ois tarkotus saada kuva tekijan paalla. Itsella ei ole kolmimetrista katta tahi muuta raajaa, jolla kuvan vois napsia, joten taytyy odotella Karvajalkaa. Ja noiden saumojen kaunistumista!

Kun bloggaaja Dimensionsin sivuilla kavi - olenkohan jouluihminen?

joulusukka

Pakkohan tama oli koriin ottaa, kun niin surkeasti raukka alennusmyyntikorista huuteli :) Kympilla (alle 8 euroa?) sain, ja aivan ihana on, vaikka lahjaksi anoppilaan. Tai vaikka itselle.

Tama on yksi UFO, taksi jouluksi pitas saada valmiiksi (lue: lentokonetyo!).

nicole stocking

Ja tama tulee joulukuusenmaton kaveriksi, kunhan nettikauppaan paasen:

joyful snowmen

Namakin on wishlistilla, naista joku ainaski pitas saada:

winter twilight

winter twilight2

sleigh ride


Vissiin siis olen jouluihminen. Meilla jouluhuuma alkaa yleensa viimeistaan lokakuussa, ja joulua vietetaan sitten hartaasti. Niin hartaasti etta jouluaattona alkaa ottaan jo se kraasa paahan :) Silti joulua odotetaan ja joulunaika on ihanaa, ja joulutauluja voi pitaa ympari vuoden seinalla. Samoin kun neljankympin helteissa voi altaalla miettia joulujuttuja :D Eli ei, en halua pilata kenenkaan kesalomatunnelmia, mutta taalla joulua jo odotetaan! Ehka tana vuonna saamme viettaa oikean, Oikean Joulun, viime vuonna Karvajalka naet oli toissa aaton ja meni toihin jo tapanina. Eipa maistunut joululta, varsinkin kun olin itse petipotilaana. Tana vuonna vahinko takaisin!

Sporttineuleesta sen verran, etta purin takakappaleen, hain viimeiset 3,5 millin bambupuikot, ja takakappale, molemmat etukappaleet ja puolet toista hihaa on valmiina. Aikaa on mennyt 3 paivaa, ja lankaa vajaa 450 g:n kartio. Riittoisaa on jenkkilanka! Kuvia huomenissa kunhan shoppailureissulta kotiudutaan. Salmiakkia mennaan hakemaan pitkienkin matkojen taa, naet. ;)

Lankaongelmia ja ongelmalankoja

Kertakaikkiaan, ei nyt voi vissiin onnistua naiden lankojen kanssa. Nimittain se raglanhihainen takki ei edisty, ei ollenkaan. Nelosen puikot on kerta kaikkiaan liikaa mun kasille, niilla tuli kylla vyotteessa sanotun tiheyden mukaista neuletta mutta se oli ihan liian loysaa. Siis lerppua! No, neule oli edistynyt vain takakappaletta hihoihin asti (eli siihen missa kavennusten pitaisi alkaa), mutta jotenkin se lerppu neule alkoi ahdistaa. Kaiken lisaksi kasialani on kai sen verran epatasainen etta 30 cm:iin tuli kaksi, kolme loysempaa kerrosta, eika se yhtaan parantanut neuleen ilmetta. Siis purkuun.

Toimintasuunnitelma: 3,5 millin pyoropuikko kaupasta ja takakappale uusiksi. Tulkoon painavampi neule, ei ainakaan ole lerppu. Minusta sellaisen neuletakin pitaisikin olla jamakampi.

Tasta neuleiden jatkuvasta purkamisesta ja edestakaisin vehtaamisesta sais nyt tulla loppu. Etta joku joskus valmistuiskin :)

No, sain mie sentaan tanaan siivottua tyohuoneen, joten tilaustyona tehtavien verhojen ompelu voi alkaa heti kun kalenterissa on tyhjaa, eli torstaina :) Huomenna koitan ottaa takaisin ton menetetyn neuleen, ja tehda ainakin niihin hihoihin asti tata Murheenkryyni Kakkosta.
Lyhyesti: onko hairiintynytta ostaa lankaa yhtena paivana, aloittaa neule, ostaa lisaa lankaa toisena paivana, aloittaa uusi neule ja pohtia viela silkkilankojen hamstraamista?

Ei tietenkaan :) Siispa: eilinen meni lankakaupassa haaveillessa, tai oikeammin marketissa. (Kaikki No Logonsa lukeneet tietavat, etta Wal-Mart on paha ja ikava riistokauppa, joten emme mainitse marketin nimea tassa.) Sen sporttisvetarin langat hyppasivat koriin siis eilen, lankana on se Peaches and Creme -puuvilla, jota sai 454g:n (1 lb) kartioissa alle kuudella taalalla/kartio. Kaksi niita tarttui mukaan, samoin yksi kappale mekkokangasta systerin haihin, eika ole aavistustakaan mita siita pitaisi tulla. Voguen kaavapusseja katselin silla silmalla mutta tietenkin se, jonka oisin halunnut, oli loppuunmyyty ja kaikki muut oli suunniteltu niille tafti- ja silkkikankaille. Onneton riepuni on laskeutuvaa polyesteria, joka nayttaa siis yopaidalta, vaikka sille mita tekisi. Niinpa lohduttauduin ostamalla alennuksesta pari ristipistojuttua, jotka todennakoisesti kuitenkin paatyvat huuto.nettiin, koska mista lahtien meilla on riikinkukkoja ollut seinalla? Sitahan minakin, ei ikina.

Itse asiassa sille yonsiniselle lirukankaalle on tarkoitus tehda kaveriksi joku kiva bolero tai neuletakki, nyt kun keksis etta mika. No No Kitty Yarnissa kavin katsomassa, oisko ollut mitaan hauskaa, mutta varit ei hirveesti napannu. Ja vakkarilankakaupassakaan ei ollut oikeen mitaan, mista oisi saanut boleroa tahi muuta hartiariepua aikaiseksi. Tekokuituja kohtaan poden edelleen suurta vastenmielisyytta, mutta tassa on varmaan pakko joustaa. Tai sitten teen sen boleron kankaasta.

Joka tapauksessa se sporttisvetari eli Raglanhihainen perustakki paasi puikoille eilen. (Siita ei ole viela kuvaa, suorasta sileasta neuleesta ei viitsi napsia tyhjanaikaisia kuvia blogintaytteeksi. Sen verran kuviosta voin paljastaa, etta kyseessa on valkoinen takki, jonka somisteena on sinisia raitoja.) Alan pikkuhiljaa ymmartaa sita vakea, jonka puikkopussista ei loydy alle kolmosen puikkoja. Tuon langan tiheydet on nimittain luokkaa 16 s ja 20 krs=10cm. Aiemmin oisin parahtanut tuollaisen paksun mohkolangan edessa, mutta eilen Poirot'a vaijyessa (1 h, 15 min) valmistui takakpl hihansuihin asti, tuli tenkkapoo (kun oisi ne raglankavennukset pitanyt miettia) ja vaihdoin Murheenkryyniin. Sitakin valmistui ihan mukavia maaria, kunnes iski uupumus ja heitin puikot makeen. Siina sitten sohvanmutkassa rohnottaessa syntyi ajatus Murheenkryynin identiteetin viimeistelysta, ja se onneton riepu (paivan sana, ilmeisesti) paatyy kattilaan vadelmanpunaisen ja boysenmarja-Kool Aidin ystavaksi. Sitten valmiina :)
(Se lankavarjays vaikuttaa muuten sellaiselta, etta tammoinen hurahtamiseen taipuvainen heikkosieluinen yksilo ei voi sita vastustaa, ja lopputulemana on yhdeksantoista mustakylkista pataa pulputtamassa kesamokin pihassa. Ja talveksi pieni vaatehuoneellinen lankoja. :D)

Ei sita monena paivana kahta kertaa blogeja paivitella eli kuinka minusta tuli Guru ;D

Kun nyt vauhtiin paasin, niin mainostanpa taallakin: suomalaisten pistoblogien lista on perustettu! Sivulta paasee eteenpain, pitas olla jotakin ohjettakin kuinka liitytaan. Ja suoraan listalle liittymaan paasee taltakin sivulta, vasemmassa palkissa ihan alhaalla on listan oma linkki.

Siis bloggailemaan ja liittymaan! :)

Neiti Sininen eli kauanko villakassi kuivuu?

Kylla, olemme viela hengissa. Erilaiset pippalot ja paivariennot ovat verottaneet Mahdollisen Gurun voimia ja intoa paivittaa blogeja. Nyt siis asiaa senkin edesta. Pidelkaahan jakkarasta kiinni ;)

Sophie valmistui vihdoin, kuivuttuaan kasinhuovutuksen jalkeen 3 paivaa. Kassi kavi keikan koneessa, mutta yksityiskohdat jouduin huovuttaan viela kasin, enka lingonnut sita enaa, joten kassiin jai kosteutta hirveasti. Kassin pohja oli marka viela perjantaina eli 3 paivaa pesun jalkeen.

sophie valmis

Sieva siita kumminkin tuli:
sophie valmis 2

Ja seuraavaksi VAROITUS:
Seuraavassa on asiaa sukkaswapin sukista, jotka lahtevat Lauralle. Kuvaan sukista on linkki tekstissa, ettei yllatys ihan helpolla ainakaan paljastu :)

Eli viikonloppuna valmistuivat ne sukkaswapin sukat, joiden kanssa pahkaillessa meni aikaa. Ensin ajattelin tekevani kirjoneuletta, mutta koska puuvillalankoja saa tosi huonosti, villalankoja ei ollenkaan ja paassa on vaikea asia aina siella tekokuituisten hyllyn kohdalla, paadyin valitsemaan simppelin valkean puuvillalangan. Tekokuituista lankaakaan en enaa vierasta (!) koska naihin sukkiin valitsin ihanan Bernat'n Eye Lash -langan, joka on pehmeaa kuin enkelin niskavillat. Kiharaista, hankalasti neulottavaa lankaa, josta ei saa hyvaa kuvaa millaan, mutta joka on aivan unelmanpehmeaa. Luulenpa, etta Kotivaki goes Hollywood, eli Kotivaki kohtaa taman langan neuletakissa. :)

Sukat valmistuivat tosi nopeasti, ja niita oli hauska neuloa. Ideana oli, etta naista tulee kotona hiihtelyyn sukat, toisin sanoen mukavat olosukat. Mikaan muodin tai estetiikan riemuvoitto ne eivat siis ole, mutta olin itse niihin tosi tyytyvainen, ja koitin tehda sellaiset sukat etta oisin ne myos itse halunnut. Sukat lahtevat Lauralle Tampereelle huomenissa.

Murheenkryyni nayttaa todellisen karvansa

Muistattehan sen Pirtin kampalangan, jolle ei identiteettia tuntunut loytyvan millaan? No, salaman lailla se siis iski torstaina, ja tassa on lopputulos:

lukunuttu

Tasta on tulossa edelleen se neuletakki.

lukunuttu takakpl alaosa

Nayttaako tutulta? Kylla, Branching Outin kuvio (no, muunnelma siita) paasi taman neuletakin takaosaan, kuvio toistuu viela etupuolella ja ehka hihoissa, kun saan paahani etta miten. Neuletakin ohjeen olen ihan itse kehitellyt, ja Branching Out-huivin suunnittelijalta Susanilta saanut luvan huiviohjeen kayttoon ja julkaisuun neuleessani.

Minusta tasta takista voi tulla ihan sievakin, tuo kaksoishelmineule rikkoo kivasti pintaa (eika tee nurjista kierroksista niin hirmu tylsia). Ainoa mika tassa murheenkrynissa narastaa, on tuo hirvea vari. Eli villalanka saa uutta varia hipiaansa, kun vaan keksin mita. Mielessa siintaa mustikansininen. Ehkapa on siis aika kuukeloida villalangan varjayksesta pikakurssi.

Ja lopuksi viela paivitys: valmiisiin toihin on paivitetty kaverin vauvapeitosta kuvia. Eivat ole kovin hyvia, eli tahdenmalliset tikkaukset eivat nay kovin hyvia mutta olkoon nyt olemassa namakin kuvat - jos ei muuten niin dokumentoinnin vuoksi.

Sophie!

Sophie valmistui yolla, siihen meni aikaa perjantaina tunnin verran + eilen n. 3 tuntia. Myonnetaan, olen hidas neuloja, mutta sainpahan valmiiksi. Tassa laukku tuolin karmilla:

huovuttamaton sophie

Hahtuvaakin jai oudosti yli:

hahtuvaa jaljella

Mitahan tuosta syntyisi? Mielessa siintaa teravakarkiset tossut, lankaa saattaisi juuri olla niihin. Ihme homma, etta lankaa ei mennyt tuon enempaa. Hahtuva kylla yllatti katkeilemisellaan mutta muuten oli ihan hauskaa lankaa. A-linjainen takki saa kylla viela odottaa :D

Sophie menee siis nyt koneeseen, laitan kuvia lisaa kun veska on kuiva.

Laitoin muuten muodolliset deadlinet noihin keskeneraisiin toihin, kiitos Jaanalle vinkista. Vaikka sina paivana naapurin naudat nousee siivilleen, kun mie pysyn deadlineissa. (Naapurin on tata ennen myos investoitava nautalaumaan. Tuleeko naudoista lauma, tokka vai mika? Poroista tulee tokka mutta tuleeko lehmista lauma? Nautaparvi? No, ainakin jos herkeavat lentamaan..)

Koitan vasata myos tahan jonkinlaisen valmiitten toitten listan, johon siis Sophiekin pian lisataan. Pian, koska mie aattelin sita koristella ainakin omatekoisella napilla ja ehka jollain kirjontajutulla. Kelttiopuksessa oli jannan nakoisia kuvioita, ehka niista joku.

Edistysta!

Sophie sai uudet puikot, ja kassi on melkein valmis. Kuvia huomenna, toivottavasti veska on jo kaynyt silloin koneessa pyorahtelemassa!

Ja tammoinen neuloja mie olen:

Granny knitter
You may not be a granny, but you've got the
mentality. Hard work and artistic vision lead
to your beautiful knitted results.

Are you a knitter?
brought to you by Quizilla


Pitaa muuten paikkansa tosi hyvin. Paitsi se mummo-osuus :D

Ja sukanvaihtokin etenee: kaupasta hyppasi koriin "eyelashes"-lankaa (mielenkiintoinen viritys) ja sukat paasee puikoille jahka viisauden veska saadaan koneeseen. Iso laja lankaa mun huppariin on viela kaupassa, mutta se on tehtava ennen matkaa kotimaahan syyskuussa. Tai sitten jaatyy tama askartelija.

Kauppareissulta tanaan tarttui mukaan hieroglyfi-kirja (!) ja kelttilaisten solmujen kirja. Eli ei, neulekirja ei vielakaan halunnut hypata koriin, eika syksyn Interweave Knitskaan puhutellut enaa. Ehka Suomesta raahaan ne lempikirjat ja parjaan niilla. Kelttikirja saattaa poikia swappeihin jotakin! :)

Saan minakin joskus jotain valmiiksi eli Katsaus Kesakuuhun

Mita voi suominainen tehda jenkkien itsenaisyyspaivana? No, neuloa jenkkilippua ainakin!
Tama syntyi Poirot-tallenteita vaijyessa:

jenkkilippu

Pois se minusta etta patriootti oisin. Tasta tulee todennakoisesti patalapun tapainen Suomeen muuttavalle ystavalle. Toiselle puolelle kun saisi Suomi-lipun, mutta eipa taida sen lipussa olevan sinista varia loytya ihan justiinsa. (Uusi tekosyy vaeltaa lankakauppaan!)

Eilen sain valmiiksi myos raitasukalle parin, ja aloitin naita:

lapaset ullaan

Naille ette viela saa ohjetta, koska aattelin sen tarjota syksyn Ullaan. Saapa nahda huolivatko :) Vari on muuten ihan joulunpunainen naissa, eika noin tumma kuin kuvassa.

Ja ihmettelijoille: kylla, San Diegossa on tosi lammin aina. Nyt kesakaudella lammot kipuaa likelle neljaakymmenta, joten lapasille ei taalla todella ole mitaan tarvetta. Lapaset menevat Suomeen lahjoiksi :)

Tehdaanpa lopuksi katsaus kesakuuhun. Valmiiksi sain nama tyot:
1) Nalle Puh-tyyny Inarille (UFO, joten erityinen olantaputus siita itselle)
2) Pakon omenat keittioon pikavauhtia (toinen olantaputus itselle)
3) Swappiin juhannuskuori ja kortti (omaa suunnittelua osin, joten olantaputus myos)
4) Topposet Riikan vauvalle
5) Peitto Riikan vauvalle (kuva on tulossa..)
6) Kaurapuuronvariset sukat aitille
7) Kahdet sukat itselle patkavarjatysta puuvillasta

Nojaa, ei hullumpi kuukausi. Lankaa tilasin vain 800 g, ja ostin kaupastakin vain noin 500 g. Ristipistoprojekteja en ostanut lainkaan (!). Laihdutusprojekti ei ole edistynyt, kun on ollut pippaloa ja syominkia melkein joka viikko. Uusia toita aloitin vain sen tekokuituisen huivin, Kaupunkimaiseman ja Sophien. (Arvatkaa vaan mita sille kavi: hyvan alun jalkeen hoksasin etta eipa olekaan mulla kuutosen pyoropuikkoa, joten Sohvilla on pohja ja nyt se makaa olkkarin poydalla oottamassa puikkojaan. Taas uusi syy lahtea lankaostoksille!)

Lankakauppaan on siis selkeasti syyta menna, jo senkin takia etta se syksyn Interweave Knits (korjakkee jos meni vaarin) puhutteli minua kovasti jo lauantaina (oisittepa kuulleet mita se jutteli mun bambupuikoille!), ehka sita on syyta vilkaista uudelleen. Ja yksi mallineulekirja siella oli, joka surkeasti huuteli korille. Kenties sekin kaipaa rakastavaa kotia? :)

Lopuksi kuva ylisuloisesta nuppineulatyynysta:

neulatyyny

Mie olen heikkona naihin tammoisiin, yksi sovitusnuken mallinen on jo, mutta se tahtoo kaatua ompeluiden tiimellyksessa. Tama on tukevampi ja varit on ihanat! :)

Takkuaa, takkuaa!

Argh! Pirtin kampalanka etsii edelleen olemustaan. On kokeiltu pitsia ja korinpohjaa eika mikaan houkuttele. Kaikki mika ensinakemalta nayttaa kivalta ei sovi tuon kampalangan olemukseen ollenkaan. Lanka on jotenkin omituisen porroista, muttei kuitenkaan hirvean porroista, ja joku pintaneule nyt pitaisi raapaista kasaan mutkun ei... :I

Joten, te molemmat lukijani (aitia ei lasketa), ehdotuksia pintaneuleiksi otetaan kiitollisna vastaan! Jata kommentti tai laita sahkoista postia osoitteeseen tuuliasalmela (at) yahoo piste com.

Mallineuleongelmathan tarkoittaa siis sita, etta olen pakotettu noutamaan ainakin yhden neulekirjan kirjakaupasta, jotta Kadotettu Inspis loytyisi - eiko? :) Ehkapa kirjahankinnan myota huvittaisi noi kasitoiden teotkin taas, kun eilinen meni naapureiden kanssa grillaillessa ja aamusta oli ihan tukka kipeana. (Miten taitava onkaan ihminen keksimaan tekosyita.)

Kuvia ei vielakaan, kun ei ole mita nayttaa :(

Elamme jannittavia aikoja.

1) Blogin tausta voi olla tanaan eri kuin huomenna. Tai ei. Riippuu hitaasti karttuvista gurun taidoistani. (Paitsi eihan gurulla ole taitoja, sehan on vain guru, eli osaa kaiken - neh?)

2) kampalangan etsitty identiteetti on loytynyt: villatakki! kenties pienta palmikkoa saa reunoihinsa han, ehka myos pitsia, emme tieda viela.

3) Roosa-huivi edistyy siita valkeasta akryylista. Hirveata on neuloa, lanka kitisee puikoissa. Se ei kuitenkaan ole langan vika, silla langan on kuultu huokaavan tyytyvaisena pitseissaan. Hammastyttavaa kylla, sorruin huiveihin ja pitseihin. Naihin en yleensa haksahda, enka edes pida huiveja. :O

4) Karvajalka on naapurissa katsomassa sotaelokuvaa, ja mina siis yksin sohvanmutkassa. Vaijyin Englantilaisen potilaan (eli Engelska patientenin kuten tama oiva selluloosanpatka taloudessamme tunnetaan, vaikka emme muuten ole kuin oulunkielisia.), ja ajatella, en neulonut lainkaan! Enka edes pistoillut. Kumma.

Dvd-tallenteiden soittovalineeseen runnon nyt eran Sean Connerya (namnamnam) ja katson josko puikot huutelisivat, tai perati se Kaupunkimaisema. Pettymys, Masennus ja Ahdistus heittivat Suorituspaineen ulos, ja maisemariepu on hylatty kasityokoriin olemaan jo neljatta paivaa. Kenties se tarvitsee vain rakastavaa katta ja hellaa huomaa ja paasee pian kehyksiin :)

Myohaisillan lahetys

Kello on yli yhden jo, mutta jostain syysta ei nukuta yhtaan. Illalla oli Riikan babyshowerit meilla, ja niiden siivoamisesta toivuin tekemalla koetilkun kampalangasta. Voivoi sentaan, 10 senttiin tarvitaan 25-26 silmukkaa ja kierroksia en edes saanut silmat sikkarassa laskettua. Ihanan ohut paita siita kylla tulee, taytyy vaan kaapata Suomesta mukaan ne 80-senttiset kakkosen puikot. Ja takuulla neulon taman veijarin potkona kainaloihin, saastynpahan edes osalta nurjia kierroksia! (Oikeata mie neulon kun kone mutta nurjien silmukoiden neulominen sujuu kolmasluokkalaisiltakin vinhemmin.)

Sophie saa kenties alkunsa huomenissa. Taytyy vaan kayda ne kuutosen bambupuikot hakemassa kaupasta :)

Tiesitteko muuten, etta tuo sininen hahtuva tuoksuu ihan hevoselta kun nenan pistaa kiekkoon? (Ala kysy mika sai ihmisen pistamaan aistinelimiaan villakiekkoon.) Hevosta kun haistaa ihan likelta, siis ihan karvasta, se tuoksuu ihan samalle kuin tuo hahtuva. Ihana tuoksu :)

(Sain muuten paahani etta mustasta hahtuvasta tulee mulle A-linjainen takki mahd. pian. Terapiassa kaynti ei siis vielakaan auta. Ehkapa ne Karvajalan ehdottamat tukiryhmat auttaisivat...?)