The Point of No Return

A good chunk of handpainted BFL, a drop spindle, and an impeccable (i.e. patient!) teacher equals:


I've been wanting to learn spinning for a while now, and I was lucky enough to meet Kristin, and she came over today to show me how it's done. I tried a drop spindle, and it was tricky at first but I think I got the hang of it fairly well. I didn't even get too much lumpy (ahem) novelty yarn, and I felt very proud of myself. The wheel felt a lot trickier, mostly because I was going way too fast. But I felt more comfortable at the wheel, even though the spindle wasn't too bad, either.

Ravelryn kautta satuin tutustumaan Kristiniin, joka tuli ja näytti, miten lankaa tehdään. Ja olipa lystiä! Mie kokeilin värttinällä ensin, ja se oli ihan ok, mutta varsinainen rukki tuntui kyllä mukavammalta. (Tai no, ainakin nopeammalta.) Värttinällä opettelen vielä, että saan tuntumaa siihen kuidun vetelemiseen ja langan tasaisuuteen, ja siirryn sitten rukkeihin, kun on vähän enempi kokemusta. Ihan kauhean möykkyistä lankaa en saanut aikaiseksi, ja salaa paukuttelin henkisiä henkseleitä.

I love the colors of Kristin's fiber. I'll try to ply this later and see how it knits up. Kristin left me some fiber to play with and I think I'll try to make something a little thinner tomorrow.

This might be the beginning of something great. I enjoyed spinning enormously - it feels so organic and natural - and can't wait to spin more! Thank you, Kristin, for a wonderful afternoon!

Kristinin topsin värit ovat jotain huumaavaa. Mie tämän nöttösen kertaan myöhemmin ja neulaisen pikkutilkuksi. Kristin jätti alpakkayllätyksiä kokeiltavaksi, ja taidan kokeilla värttinöitseä vähän ohuempaa lankaa huomenna. Tästä saattaa tulla uusi hurahdus, ainakin tosi mukavalta ja jotenkin luonnolliselta se tuntui. Kiitokset Kristinille tosi kivasta päivästä!

Good Things Come to Those Who Wait

I went yarn shopping yesterday, although it might be said I don't need any new yarn. To my defense, I can say I only bought yarn for which I had a project in mind already. And this brings me to the topic: sometimes waiting is good.

Mie sitten pitkällisen pähkäilyn lopputulemana tirpaisin lankakauppaan eilen. Toki uuden langan ostamista voitaisiin harkita Luolassa vakavasti, ihan kauheasti uutta lankaa ei tarvita. En sentään langennut heräteostoksiin, vaan kaikille on ihan suunnitelmansa.

Have you seen the movie The Fountain? It's not a great movie, not even a very good movie (but Hugh Jackman's in it, and that's about all the justification I need to see a movie!), but the woman is wearing the prettiest hat and scarf ever. The craziest thing is, both the scarf and the hat are white and knitted in garter stitch. But they're gorgeous, absolutely stunning. I think the yarn gives the knits a nice halo which makes them so pretty.

I saw the movie a few months ago, and desperately wanted a hat and a scarf like that. I also wanted to use angora for them, as angora produces exactly that stunning halo. The only bad thing about my plan was that angora, as you know, is not exactly cheap.

Elokuvassa The Fountain, naisella on päällään käsittämättömän upea valkoinen ainaoikein-neuleella tehty pipo ja huivi. Kuulostaa tosi tylsältä, mutta ilmeisesti lankana on ollut jotain angoran tyyppistä, koska neuleet hohtavat upeasti. Näin elokuvan jokin aika sitten, ja siitä asti olen etsinyt lankaa samanlaiseen settiin. Ongelmana oli vain, että angora ei tarkalleen ottaen ole halpaa koskaan. (Mohair tai alpakka olisi ollut myös mahdollinen ratkaisu, mutta mohair kutittaa, ja sopivaa alpakkaa ei talsinut vastaan.)

So yesterday, when I found white Elsebeth Lavold Angora in the sale basket, I went a little crazy. I knew the moment I saw the yarn that I had to have it. And I did buy 6 skeins of it, and I hope they will be enough. They were only $6/skein, which didn't wreck my budget at all.

Eilen lankakaupan alekorissa kurkisti valkoista Elsebeth Lavold Angoraa. Poimin ne pois kylmästä maailmasta oman korin lämpöön, se oli ehdottomasti lanka, joka oli pakko saada. Toivon mukaan kuusi vyyhtiä riittää. $6 vyyhdiltä oli suorastaan järkevä hinta, joten nämä eivät romuttaneet budjettia.

Like I said, I went a little crazy. And I managed to wreck my budget eventually, by stumbling accross some Noro. And Cascade 220.

Budjetin romutti sen sijaan kompastuminen Noro-koriin. Ja Cascade 220-hyllyn ääressä käytiin myös taistelu, jossa miesvahingot olivat mittavia. En voinut jättää niitä sinne. Poloiset huutelivat päästä mukaan!

The Noros will become a striped scarf for me. I wanted to buy Silk Garden in colorway 47, since they had a few balls of it, but since I couldn't figure out a definite project for them, I left them in the store. (I may regret this later, but at the time I managed to congratulate myself of such a powerful display of self-control.) So I only bought 2 balls in 84 and two in 252.

The Cascade 220 is a beautiful heathered grey, which I bought for a scarf for Mr. HairyFeet. I love the color, and I think it'll look nice on him. If he doesn't want it, I can always knit myself a neckwarmer. I actually wanted to buy a skein for a neckwarmer, but there wasn't a color I wanted. I'll buy it when I find the perfect color yarn for it, and as we've seen with the angora, it'll come along, soon enough.

Noroista tulee raitahuiveli Brooklyntweedin tapaan minulle. Mieli teki ostaa lopetettua neljäseiskaakin, mutta koska mielessä ei ollut varsinaista projektia, jätin ne kauppaan. (Saatan katua tätä vielä, mutta marketissa haahuillessani onnittelin itseä erinomaisesta mielenlujuudesta ja itsehillinnästä.) Joten koriin angoroiden kaveriksi hyppäsi kaksi kerää väriä 84 ja kaksi kerää väriä 252.

Cascaden väri on upea meleerattu tummanharmaa, josta ajattelin KarvaJalalle kaulahuivia talveksi. Tykkään väristä erityisesti, ja se varmaan näyttää KarvaJalan päällä hyvältä. Jos miekkonen ei huivia halua, keksin varmana tälle käyttöä, esmes kauluriksi. Meinasin jo ostaakin kaulurilangat, mutta sopivaa sävyä ei löytynyt. Ostan lankaa kauluriin sitten kun sopivan värinen lanka marssii vastaan, ja kuten angoroiden kanssa nähtiin, hyvää kannattaa odottaa.

On Serial Killers ... and More!

We went to get our WA driver's licenses yesterday. For some reason, people always end up looking like serial killers in official pictures, don't they? I look like I'm 40+ (and not in a good way) and like I gave up on life completely. Every single time. (No, you don't get any pics on this, no way!) If visas and other documents were decided upon pictures only, no one would be able to travel or drive a car or anything like that. I guess that's why they want to interview people in advance. "No, sir, I don't eat kittehs for breakfast, it's just the picture." (The fur tickles, I find.)

So yesterday.. not my finest hour. Which sums up this week nicely.

Käytiin hakemassa ajokortteja tähän osavaltioon eilen. Jostain syystä sitä päätyy näyttämään sarjamurhaajalta virallisissa kuvissa. Mie näytän elämäänväsyneeltä nelikymppiseltä aina noissa virallisissa kuvissa. Ehkä kuvien takia pitää käydä näyttäytymässä virastoissa, että voivat varmistaa, että mitään instituutioista karanneita ei vaella vallan valtoimenaan. "Ei, en syö kissanpoikia aamupalaksi, son vain toi kuva." (Liian karvaisia, sanoisin.)

Että ei ollut kovin hehkeä eilinen päivä. Ei oikeastaan koko mennyt viikkokaan.

Esmes, mie ostin sukkalankaa pari viikkoa sitten, ja tiesin heti, millaisen pintaneuleen haluan sukkiin. Harvoin edes haluan pintaneuleita sukkiin, mutta näissä oli aika viehko melkein yksivärinen vihreä, joka minusta sopi mielessä väikkyneen hauskan kuvioneuleen seuraksi. Olin aika ylpeä itsestä ja paukuttelin jo henkisiä henkseleitä. No, ylpeydellähän on aika ruma loppu.

For example, I bought some sock yarn a couple of weeks ago, and just knew the stitch pattern I wanted to use. I thought I was being clever and creative and was very proud of myself. Well, you know what they say about pride.

They look surprisingly like Conwys, don't they? They do, because the stitch pattern happens to be the same as in Conwys. So I managed to "create" something that someone much cleverer and much, much more creative than me had already come up with. Yay me. Well, I still like the socks a lot. They're not entirely finished yet, I have a few inches of cuffs to knit still.

Ettei ois Conwyjen mallikerta siinä. Ihan itse osasin "keksiä" pyörää uudelleen. Kyllä tästä sopii jo itseä selkääntaputella. Sukat on kyllä kivat, mie tykkään näistä jo vaikkeivat ole ihan valmiit vielä. Vartta uupuu muutama sentti.

So now that we've established I am capable of coming up with what others have done before, I decided to tackle an actual pattern. I'm test-knitting Arteeni's Falco, and this is what it looks like.

Tästä sisuuntuneena päätin kokeilla ihan oikeaa ohjetta, ja testineulaisin Arteenin Falcon alkua.

Very, very pretty. I used just some plain old KnitPicks lace-weight merino for the sample but I'm thinking of knitting this shawl in some lovely alpaca. Maybe with beads, they'd go nicely with those little blossoms in the middle of the diamonds.

Tosi, tosi viehko on se. Tässä on KnitPicksin pitsineulemerinoa, mutta mie taidan neuloa tämän alpakasta, ehkä helmien kera. Noihin pikkukolmioihin sopisi ehkä jotkut kivat helmet nätisti.

DH's birthday was on Friday, and we usually don't celebrate much on birthdays, let alone buy or make gifts, but this time, I came up with the perfect thing for him. He walks to work, and sometimes the mornings can be a bit cold. I bet his hands are freezing so I figured I'd knit him a pair of gloves.

KarvaJalalla oli synttärit perjantaina, ja me ei yleensä paljon juhlistella tai lahjota, mutta tänä vuonna keksin mielestäni oivan lahjan miekkoselle. Se nimittäin talsii töihin, ja aamut saattaa olla pikkasen kirpakoita, joten näppejä saattaa paleltaa. Mie tirpasin sille siis hanskat.

Look familiar, don't they? They should, because they're almost exactly like the gloves I knitted for me a little over a year ago. I used the same yarn, Pirtin kehräämö's fingering weight yarn in natural gray, and the same needle size too. These were a quick and fun knit and I can't get enough of the beautiful color of the yarn. And Mr. HairyFeet even said he'd wear them! They fit him nicely, but since the weather is now quite warm (compared to the snow storm a week ago), I don't have a picture of him wearing them.

Näyttänevät tutulta, ja pitäisikin, kun ne on melkein tismalleen samanlaiset kuin mitä tikuttelin itselle joku aika sitten. Sama lanka ja samat puikotkin näissä on. Olivat oikein nopeat ja mukavat neuloa, ja mie tykkään Pirtin kampalangan luonnollisesta harmaan sävystä. Ja KarvaJalka jopa lupasi pitää näitä! Ne sopivat miekkoselle oikein hyvin, mutta koska kelit ovat lämmenneet sitten viime viikonlopun, en saanut kuvaa näistä kädessä.

So this week, I've reknitted a previous project, reinvented a very pretty and clever design and knitted someone else's pattern, whilst also looking like someone truly disturbed. A good week, then, I'd say.

No update on Swirly. I frogged the first sleeve, I didn't like the outcome. I cast on again, and now it might even look relatively okay, so I should have some pictures soon. However, if next weeks are anything like this one was, I wouldn't exactly hold my breath.

Of to knitting. Or maybe yarn shopping. I need some cheering up! Or inspiration at least. Them wheels don't reinvent themselves, you know. And what better place for some inspiration than a yarn shop!

Tällä viikolla on siis lämmitelty vanhoja, keksitty pyörää uudelleen, ja neulottu toisten juttuja. Siinäpä se tämä viikko sitten olikin. Kiehkuravilliksen eka hiha meni lammelle sammakkokarkeloihin, kun neulejälki ei miellyttänyt. Uusi yritys on työnalla, mutta ihan kauheesti en odottelis päivityksiä aivan heti, jos seuraavat viikot on yhtään samansorttisia kun tämä mennyt sellainen.

Takaisin neulomaan, ehkä lankakaupan kautta. Pieni piristys olisi paikallaan :)

April?

I'm starting to think this moving business might have been a mistake.

And a big one at that.

Saattaa olla, että muutto tänne pohjoiseen oli virhe. Isohko sellainen. Täällä tuli nimittäin eilen lunta.

Late Friday afternoon, it started.

Perjantai-iltapäivänä myöhään se alkoi, viattomasti räntäsateella.


And then came some more.

Illalla tuli sitten sifonettia oikeen taivaan täydeltä.


In the end, there was quite a lot of it.

Ja sitä tuli sitten oikeen kerralla paljon.

Snow in April! There was still some snow left from that snow storm this morning! And it still is very, very cold.

Luckily, I am prepared. All those mittens and socks and cardis knitted in San Diego will be worth their weight in gold here, I'm sure. And I have some new ones, too!

Lunta huhtikuussa, kaikkea sitä. Aamulla tirpastiin Karvakintun kanssa markettiin ja sitä oli vieläkin, vaikka yöllä oli tullut vettä. Ja 3 astetta plussaa on kylmä, silloin tarvitsee hanskoja.

Onneksi pöytälaatikkoneulonta maksaa ittensä takaisin näillä kolkilla. Laatikot on piukeanaan tumppua, sukkaa ja villistä, ja nyt niitä saa pitää oikeen väsymykseen asti. Ja uuttakin pukkaa koko ajan.

I've talked about the Li'l Red Ridin' Hood a lot, but now that it's finished, I am happy with it, but not thrilled. I can't really say why - but I do find it a bit boring. It's alright, it's very warm, I've worn it a lot (which shows in the pictures, but that's what Patons merino will do, sadly), I even like the cranberry color. I guess it is alright. And it fits perfectly, although I definitely need to lose a few pounds. (Well, actually dozens of pounds.)

Punavilliksestä on paasattu Luolassa useammankin kerran, mutta nyt kun se on valmis, en tiiä oikein mitä aatella koko riepaleesta. Se on vähän tylsä. Lämmin se on, kovin lämmin, ja malli on suorastaan onnistunut (ts. myötäilee mukavasti keskivartalonkurvia eikä liepota mistään), ja värikin, mutta vähän enempi vipinää ois saanut olla. Ens kerralla sitten. Tätä on pidetty niin paljon, että Patonsin merino alkaa nikotella ja nyppyyntyä, joten kovin kauaa ei taida pysyä läjässä. Neuloo sitten uuden kun tää on entinen. Tai iso. Sais meinaan olla, ei haittais vaikka putoais paino kilon, kaks. (No, optimi ois kai useampiakin. Kymmeniä, jopa.)





Noticed it? Yeap, can't sew a zipper. I was livid when I noticed the mistake but I won't let it bother. I guess that's what you get when you don't think before sewing zippers. Will remember this next time, though.

Ja siellähän se vetskakin on ommeltu ihan päin seiniä. Ens kerralla lappu otsaan - mieti mitä teet ennenko tohkeissas tirpaset vetskan kiinni.

That red cardi happened when PS3 had the fire theme. Now it's all browns and greens. Luckily, I had some pretty Opal Regenwald in the Owl colorway in my stash so I made me a pair of plain ol' socks. I love them!

Punavillis menee PS3:een, samoten pöllösukat. Punavillis valmistui tuli-teeman aikana, nyt on menossa kaiketi maa, ja vihreätä ja ruskeaa väriä on puikoilla. Opalin Regenwald-sarjan Pöllö-väristä tuli perusperussukat, ja ne on ihanat.


And they fit, too!

Ja sopivat jalkaan!



I find photographing socks incredibly difficult (although lace beats socks anyday). For some reason, my feet look in every picture like someone disguised Polish sausages with oddly shaped fibery tubes, and that, to be utterly honest, is not the most exquisite sight. Not to me, anyway. I'm sure there's a subculture of people fancying Polish sausages wrapped in wool and mohair and whatnot. (How disturbing.)

But the socks turned out to be quite alright. There's nothing fancy about them, just stockinette stitch socks with toe-up square heels and 2+2 ribbing at the cuff. Used almost a whole ball of yarn, and they are superwarm and comfy. Love them.

Sukkien kuvaus on vaikiaa. Ei niin vaikiaa kun pitsin kuvaus, mutta vaikiaa silti. Jalat näyttää aina makkaroilta, jotka on oudosti verhottu villasukkaan, ja jotenkin villaan pukeutunut makkara ei ole viehättävä näky. (Ks. villiskuvat yllä.) Varmaan jossain on alakulttuuri, jossa väki hepulioitsee makkaroista villakuorissa. (Häiriintynyttä, etten sanoisi.)

Sukat on kuitenkin vallan mainiot. Aivan perussukat tuli, sileätä neuletta ja nurinkurin holskukantaa, lopussa 2+2 -joustinta. Melkein koko kerä meni, vähän parsintanöttösiä jäi. Kovin lämpimät ja mukavat ovat jalassa.

Semmoista tänään. Ens kerralla sukkia lisää ja ehkä kiehkuravilliksenkin edistymistä.

That's all for today. Next time, we have some more socks and maybe a little progress on the Swirly, too. 'Til then, take care!

A Mess by the Pond

We're back! We got the internet connection set up, all (well, almost all) the boxes have been unpacked, and we're starting to settle in. Thank you all for your kind thoughts and messages - they were most appreciated!

I can certainly say I don't want to move anytime soon. Everything went smoothly and we had friends helping us, but the whole process is so exhausting. I threw out so much stuff, and still, we apparently have too much just unexplained materia in here. It really isn't so exhausting packing it all away, what's difficult is finding a place for everything in the new place. We've managed to do that to a degree, but it'll take a while to really settle in. So far, looks good, though. We like the place and the people, so I'm sure we'll love it here. We even had beautiful spring weather this weekend, with temperature around 80F. The tree in our backyard got leaves literally in one day, it was bald in the morning and had tiny little leaves in the evening. Very, very pretty.

I have been knitting, too. Not extensively, but there's been some knitting. These will fit nicely in the second category in Project Spectrum, as they are of a nice, earthly color. The yarn in these second Chevalier mittens is Telemark Squirrel Heather, which you've seen in this blog in the form of the Brego Set. I like the yarn, and so did my friend, who got these mittens right before we left San Diego.



I think I have to knit myself a pair, too. It is a wonderful design, and supereasy to knit.

Still no pictures of the red cardi, please be patient. I will be waiting for DH to come home, with the camera, so I will post the pictures as soon as we have them. It's too dark to take pictures now.

Finally, a meme! Ilu came up with this idea of taking a picture of your desk, as you would like it to be seen, and as it actually is. Well, here's the picture of how I imagine my desk should be.

On my ideal desk, there would be the essential knitting books, sketch pads, pens and color cards for me to "create". Also, there has to be a cup of coffee, and it has to be a specific Eeyore coffee cup. My sister brought it for me from Thailand, and coffee just tastes wrong in any other cup. Also, the Eeyore cup is massive so I need fewer fill-ups when sitting at the computer. Perfect! On my desk, there also would be the latest yarn acquisitions (thanks Karin, for taking me yarn shopping!), and the latest project for me to just knit away should I feel like it. Everything would be organized and there would be harmony around my desk, with the green and relaxing background of a pond and ducks and trees and such.

The truth, however, is somewhat different.

The knitting books and sketch pads and the yarn, they are there. So is my sewing machine, a few pin cushions, CDs, candles (I don't know why), scraps of yarn and fabric, UFOs, WIPs, my camera usually hangs around in there somewhere and I'm sure my pens and pencils are also there but for the photograph, they were nowhere to be found. (I'm sure they're up to something with the Swingline stapler on DH's desk.)

I am not what you call an organized person. To the untrained eye, my desk (and the den and the apartment) might seem like utter chaos, but do not be fooled by this. It might be an anarchy of materia on the outside, but in fact, it is a system. I usually have a pretty good idea where everything is. (Except for the pens, but I blame the stapler. They're sneaky, them staplers.) I refuse to clean up and organize stuff, because I can't find anything if I do.

So my desk is not an oasis of tranquility and harmony and organization. And the pond is not a nice pond either.

It's a frog pond.

(Seriously, it is infested with frogs! They croak every night, and they're really loud. I think they're mating or something. I hope the existence of a frog pond is not a sign in any way, though.)

Lyhyesti, perillä ollaan ja about kaikki roinatkin suurinpiirtein läjässä. Tattista kommenteista ja viesteistä, kaikki sujui suurinpiirtein mutkattomasti.

Neulepuolella kaikenlaista pientä on näprätty, isoimpana valmiina lähinnä Chevalierit ystävälle. Lopussa on meemintynkää Ilun idean kirvoittamana. Aivolohkosta ei nyt tiristetty kotimaista versiota, se ainoa solu on uupunut tänään. Ens kerralla sit taas.