Harmaan savyja

Ens alkuun paivitys kaupunkimaisemaan. Tyo edistyy, ei ehka ihan deadlineen mutta kuitenkin:


En muista koska viimeksi olen laittanut kuvan tyosta, joten tassa tuorein talta aamulta. Tyosta puuttuu enaa laiturialue, eli alimmainen kolmannes on kesken. Sieva tasta kylla tulee :) (Ja tietenkin sille on hopeanharmaa kehys jo valmiina.)

Musta-valko-harmaan teemalla jatketaan. Ostin nimittain systerin haihin monoset, joilla sitten hankkia itselleen liikavarpaita, turvonneet kintut, Tuska ja Ahdistus (nuo vanhat velikullat!).


Aika ihqt, eiko? Maksoivat alta kaksikymppia, joten pakkohan ne oli mukaan ottaa. Designermonot viela. (Ainakin nain mulle kaupassa valehdeltiin.) No, sainpahan hyvan mielen, ja palkkion auton huollattamisesta ;)

Monojen pariksi haihin pitaisi jostain reveta huivin riekaleeksi, vaikka periaatteessa mie inhoan huiveja. Tai en ainakaan pida niita kovin paljon. Ensimmainen yritys on ehka liian paljon eri savya noiden monojen kanssa, sen huivin tarina on tassa:

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Askartelija loytaa huivin kerasta

Olipa kerran Askartelija, joka havaitsi kuukauden lopun haamottavan. Askartelijan korissa oli paljon keskeneraisia toita ja epamaaraisia lankasutturoita, jotka joskus olivat olleet keskeneraisia toita. Askartelijan korissa ei kuitenkaan ollut juuri valmiita toita. Askartelijaa vaivasi suorituspaine ja ahdistus, jotain pitaisi saada valmiiksi. Niinpa Askartelija riensi kiireen vilkkaa askartelukauppaan, joka Askartelijalle oli jo melkein toinen koti. Askartelukaupasta loytyi ihanaa lankaa (Patons Brilliant), ja langassa lymysi huivi:



Mutta ah ja voi! Lanka on keinokuitua, ja vaikka Askartelija valitsi hellakatisesti bambupuikkonsa ja niilla ryhtyi neulomaan, langan kuultiin valittelevan puikoissaan. Se nitisi ja natisi, mutta sitkeasti Askartelija neuloi. Valilla tuli virheita ja piti purkaa, mutta huivista tuli kuitenkin Askartelijaa miellyttava. Askartelija oli onnellinen. :)
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Malli huiviin on tietenkin Branching Out, puikot 6 mm. Viidenkymmenen gramman kerasta olen neulonut noin kolmasosan, joten luulisin etta jopa se 50 g riittaa, ehka toinen kera voisi olla syyta ostaa. Vois tehda vaikka hapsutkin :) Tuskin taa mun kayttooni siis jaa, koska vari ei sovi kenkiin ja olen huivirajoitteinen, mutta se ei haittaa, koska tiedan parikin ihmista, joiden joulukuusen alle tama saattaa paatya.

Jotta blogi ei vallan harmaantuisi, laitanpa tahan kuvan takista, joka hyppasi mukaan:

Kaupan tati totesi, etta kalifornialaisten taytyy olla vahan vinksahtaneita, kun ulkona on 40 lamminta ja me ostellaan takkeja. Mutta taytyy takoa kun rauta on kuumaa, koska sitten kun takkia tarvitsee, sita ei loydy. Ei mistaan. Eika varsinkaan isoille ihmisille. Hullua, miten taalla tuntuvat tekevan kaikki vaatteet Kiinan tytoille, pienille ja siroille. Ihania kenkia loytyy, mutta koot ovat sellaisia, etta tammoinen isompi Pohjolan amatsoni on niita pitanyt viimeksi tarhassa. Ja isot koot onkin niita, jotka varppina passaa sen laskiunivormun (liian iso T-paita ja salihousut) kanssa: varvastossuja ja terveyssandaaleita. Eli nuo kengat ja tama takki oli ihan loytoja. Takki maksoi samat parikymppia, samasta kaupasta loysin viime vuonna ihanan mokkanahkatakin muutamalla kympilla. Tama hyppasi koriin ihan siksi, etta se oli viimeinen tata L-kokoa, ja vari on huikaisevan ihana, kirkkaan punainen. Kaiken lisaksi tuo takki on sopivan paksu vaikka Suomen syksyyn ja kevaaseen, ja se on stretchia, eli mukava kayttaa :)

Takki kylla taitaa huudella kaverikseen (kuinka ollakaan) harmaata huivia, ehkapa Fifi kakkosta? Asua voisi taydentaan ehka myos harmaalla Sohvi-neidilla, sininen neito kaipaakin jo siskoa :)

Eli nain varittomissa tunnelmissa tanaan. Heinakuussa ei sitten todella nayta valmistuneen juuri mitaan, mutta ehka sitten taas elokuulla.

Nyt aamukahvia naamariin etta silmatkin aukeaa :)