Tama oli Sellainen Paiva. Paiva, jona olisi pitanyt jaada kotiin. Paiva, jota edeltavana yona lemmikin suolisto-ongelmat ovat konkretisoituneet* sanky-WC-kulkureitin varrelle, jotta siihen on hyva astua se ensin vasyksissa lipaston kulmaan murjottu jalkansa. (Lipasto on materialisoitunut -/+ 5cm aiemmasta paikastaan muualle yon aikana samojen voimien vaikutuksesta, jotka kaynnistivat lemmikin ruuansulatushairion.) Paiva, jona kananmunan kuoriminen aamulla on ylitsepaasematon tehtava, silla kuori ei irtoa, vaan jaa murusiksi kananmunan pintaan kuin liimattuna. Aamun kaynnistaa siihen kuorenkappaleeseen iskeva amalgaami. Naina aamuina kahvi on laihaa, leivanpaahdin polttaa sen toissapaivana vanhentuneen leivankannikan ihan ilkeyttaan, ja paita menee vakisin vaarinpain. (Eipa silla, sen huomaa vasta illalla.) Kananmunan kuorimiseen tuhraantunut aika otetaan kiinni ehostamalla naamavarkki silmat sikkarassa, ja tyopaikan kahvihuoneessa kuullaan viikkotolkulla erinaisia mainintoja syksyn poskipunien uudesta viehattavasta savysta - vihreasta.

*... ja meilla ei edes ole lemmikkia!

Tallaisina aamuina Viisas ja Jarkeva Henkilo suunnittelee paivansa sen haastavimman tehtavan, kahvinkeiton, ymparille. Viisas ja Jarkeva Henkilo ei lahde ihmisten ilmoille.

No, mie en ole viisas enka jarkeva. Joten paukkasin riistokauppaan jo ennen aamukahdeksaa, ja kaikki viikonlopun ruokaostokset oli tehty puoli kymmeneen mennessa. Enka ostanut ollenkaan lankoja/pistelyhommia (jos muovipuolia ei lasketa). Vaaralla jalalla nousun vuoksi olin pakotettu piristamaan itseani vaniljakahvilla, ja paiva naytti jo kirkkaammalta.

Edelleenkaan, viisas ja jarkeva henkilo ei missaan nimessa alkaisi varjaamaan tallaisena paivana yhtaan mitaan, silla sellainen henkilo tietaisi jo etukateen, etta siita aiheutuu mielipahaa ja turhautumista, koska tallaisina paivina varjaamiset eivat voi onnistua samojen voimien vuoksi, jotka vaikuttavat koirassa, kananmunassa, paidassa ja poskipunissa.

Mita tekee Ei-niin-viisas-eika-ollenkaan-Jarkeva-Henkilo? No, varjaa tietenkin:


Naissa ampareissa marinoituu DMC:n 14 ct aidaa (tata varten) ja eras silkkipaita, joka tallaisena samanlaisena aamuna loytyi pyykkikorista varjaytyneena pilalle. (Syytamme edelleen Voimia.) Se kertaalleen jo yritettiin varjata siniseksi, eika se oikein onnistunut. Ei onnistunut mustaksi varjaaminen nytkaan. Lopputulos oli laikikkaan kirjava, taytyy katsoa saako siita kalua.

Aida sen sijaan oli jannittavampi kokemus. Pesin sen hyvin eilen, ja varjasin tanaan. Laitoin paljon varia, kuuman veden, suolaa veteen ja kankaan sinne. Lopputulos ei ollut musta, vaan... tummanharmaanruskea. En kylla olettanutkaan, etta siita ihan musta tulisi, tarviskaan ei ollut, vaan tarkeinta on, etta se on nyt tumma sen valkoisen sijaan. Epailen, etta sen voisi yrittaa varjata viela toisen kerran, samoin kuin paidan. Varjaaminen oli sen takia tarpeen, ettei se valkoinen ainakaan paista kirjonnan alta, ja toisekseen, jos ihan kokomustan saaminen onnistuu, ei tarvita mustia pistoja ollenkaan. Aidastakin tuli muuten kirjavahko, tai ainakaan vari ei ole tasainen. Pitaiskohan varjailla enempikin kankaita, namahan on kumminkin "kasinvarjattyja" :D

No, eivat ne siis pilalle menneet, lopputulos vaan oli erilainen kuin ajattelin. Joka tapauksessa pian paasen aloittamaan tata:


Kuvassa on muuten eilen haalitut langat siihen. Tai no, osa niista. Kuvassa on 51 (!) tokkaa lankaa, viela puuttuu 20, mutta ne loytyvat naista:


Nama on tietenkin lankalaatikot, joista loytyy DMC:n muliinilangoista varikartan jokainen vari. Joitakin on kaksi tokkaa, tai jopa kolme, mutta kaikkia on ainakin yksi. Ensimmaisia sijoituksiani taalla ;) Ainakin tama maksaa itsensa (sitten joskus) takaisin. :)

Tiikerinsilma on ehka mun synttarilahjani. En tieda, maltanko odottaa sinne asti, ehka en ;) Sita paitsi naapurin Katin synttarilahja on reunoja vaille valmis, joten saan sen kehyksiin viimeistaan viikonloppuna. Ja kun yksi tyo (10x15 cm) on valmis, sehan on taysin pateva syy aloittaa uusi (50 x 52 cm), eiko? Varsinkin, kun swappeihin ei ole vielakaan selvaa, mita tekisin, siskon haalahja on tekematta, oma Pohjanmaa odottelee niita jalkipistojaan, ristipistolistan RR on kaynnistymassa ja mekko systerin haihin on sekin kesken. Ihan kuulostaa silta, etta yksi keskenerainen mahtuisi viela joukkoon tummaan.. ;)

Asiaa neulonnasta:
Kokeilin sita kampalankaa kakkosen puikoilla huvikseni:


Tata ei ole millaan lailla kasitelty, ja puikoissa se tahtoo kiertya ikavasti. En tiia mita olen ajatellut, kun olen tirpassut tuon joustinneuleen tuohon alalaitaan, mutta tama ei olekaan Virallinen Mallitilkku, vaan kokeilu ja varmistus. Ja samalla Murheenkryynin kohtalonsinetti. Neulotut kappaleet menevat purkuun, lanka marinoitumaan kaappiin, Suomesta kakkosen pyoropuikot, ja neule pyorona ja raglanhihaisena, ja loppukasittelyna vadelmainen Kool-Aid. Luulen, etta kasialakin tasoittuu, kun paasen neulomaan pelkkaa oikeaa. (Nurjat kierrokset ovat edelleen mulle vaikeita.)