Toisaalla NeuleBlogistaniassa kritisoitiin nopeata suorittamista, ja toki vedin pienen palkokasvin nekkaan, vaikkei ehka oisi pitanyt. Jotenkin ymmarran kirjoittajaa ja hanen argumenttejaan, mutta jotenkin tekstista tuli kumminkin paha mieli. Vastasin jo kirjoittajan tekstin kommentteihin, mutta kirjaan tahan viela joitakin omia ajatuksiani.
Kasitin Stephanien alkuperaisen ajatuksen olleen naista olympialaisista sen, etta jokaisen tulisi neuloa jotain itselleen haasteellista. Neulonnan saa aloittaa, kun olympiatuli syttyy, ja kun se jalleen sammuu, on neuleen oltava valmis. Olympialaisten hengessa me neuleolympialaisiin osallistujat neuloisimme nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin.
Tata ajatusta pohdin itse kohdallani pitkaan. En pida itseani nopeana neulojana, enka kovin kokeneenakaan. Aloitin blogini pidon vasta viime kesana, ja loysin silloin neulomisen uudelleen. Sen jalkeen olen tehnyt vain pienia toita, enka lainkaan kirjoneuleita. Edellisesta kirjoneuleesta on aikaa vuosia, ja sekin on ollut vain sukanvarteen yksinkertainen kuvio omasta paasta. Ei siis mitaan, missa olisi joutunut tuijottamaan kaaviota joka kierroksella. Haastava kirjoneuletyo kuulosti siis hyvalta idealta. En juuri tee toita ns. poytalaatikkoon, vaan teen yleensa aina neuleita, joille minulla on kayttoa, nyt tai myohemmin. (Tasta syysta minulla ei ole eika tule olemaan mm. ponchoja.) Toisekseen, yritan jokaisen neuleen kohdalla tehda neulontakokemuksesta haastavan: jollei muuten niin kokeilen jotakin uutta neulonta- tai yhdistamistekniikkaa, tai uutta lankaa, tai puikkokokoa ja niin edespain. Tahan muodostavat poikkeuksen vain yhden illan valityot, niin kuin esimerkiksi nuo vasta valmistuneet Isoveli-sukat.
Paatin siis neuloa kirjoneuletumput, koska minulla oli varastossa niihin sopivaa lankaa sopivissa vareissa. Halusin todella paksut lapaset, melkein kinttaat, jotta nappejani ei palele, sitten kun palataan Suomen pakkasiin. Kirjoneuleessa halusin toteuttaa kelttikuvioita, ja kaytin inspiraation lahteena kirjaa, jossa on kelttiaiheita. Kirjassa ei ole mitaan valmiita ohjeita, vaan kirja on tarkoitettu kaytettavaksi niin, etta siita voi muokata malleja omiin tarkoituksiinsa. Tein juuri nain, ja itse asiassa jo sopivan mallin loytaminen vei ylettomasti aikaa. Paadyin malliin, jota jouduin muokkaamaan jonkin verran lapasiini sopivaksi. Lapaset olen siis itse suunnitellut alusta asti, vaikka idea kuvioon onkin muualta.
Sitten aloitin neulomisen. Alku oli hillittoman hidasta, kun sormet eivat olleet tottuneet useamman langan pyorittelyyn. Jossain vaiheessa tahti nopeutui, mutta uudet ongelmat odottivat kammenpuolen kuvioinnissa. Opin sen periaatteen vasta toisen lapasen aivan loppumetreilla, niin ettei tarvinnut enaa tuijottaa kaaviota ja laskea hitaasti silmukoita. Purin kierroksia useampaan otteeseen taman todella haasteellisen kirjoneulekuvion kanssa.
Lapasten valmistumistahti oli minullekin yllatys, vaikka en totta puhuen odottanutkaan valmistumisen vievan aivan 16 paivaa. Minusta 16 paivan aikarajaan tahtaaminen ei ole itse tarkoituskaan, vaan tarkeinta on, etta neuleen koosta riippumatta se on valmis, kun olympiatuli sammuu. (Olisinhan voinut tehda muita projekteja valilla, mutta jostain syysta olen alkanut neuloa tyon kerrallaan valmiiksi.) Tyon haasteellisuudesta mainitsinkin jo, ja minusta kriteerit tulevat tayteen. En missaan nimessa kilpaillut mistaan "ekan valmistujan" palkinnosta, sikali kuin sellaista on edes. Minulle tarkeinta oli saada nain iso kirjoneuleprojekti valmiiksi nopeasti, eika tuhertaa viela isomman tyon kanssa paivatolkulla. (Varsinkin kun keskittymiskyky on n. 8-viikkoisen koiranpennun luokkaa.) Toki olisin voinut tehda nama lapaset ohuemmasta langasta, mutta niita ei nyt ollut varastossa, enka sattuneesta syysta lahtenyt ostamaan lisaakaan.
Naiden argumenttien pohjalta minusta on siis vaarin, etta nopeita valmistujia kutsutaan alisuorittajiksi, koska aikaa ei kulunut tarpeeksi kauan. Toisekseen, haasteellisuus on subjektiivisesti maariteltava asia ja jokaisen ratkaistava omalta kohdaltaan. Se, mika on minulle haaste, on jollekulle toiselle varmasti jokapaivainen projekti. Samalla tavalla, se mika on minulle valipalatyo (niin kuin ne sukat), on jollekulle toiselle haastava hanke. Naita asioita ei minusta voi laittaa samalle viivalle, eika haasteellisuuden kriteeri voi olla se, kuinka paljon aikaa saa neuleeseen uppoamaan. Olisin toki voinut tuhertaa kolmosen pikkupuikoilla (vaikka ne minulle ovatkin normaali tyokalu) jotakin neuletta, joka olisi vienyt enemman aikaa, mutta minusta se olisi ollut alisuorittamista: olen tehnyt sellaisia vastikaan (ja keskenkin on se Rose Trellis, joka on juuri tuon tyyppinen neule).
Ja lopuksi: jos olympialaisten henki on citius, altius, fortius, niin mitka kriteerit minun tyossa jaavat toteutumatta? Tein lapaset nopeammin kuin koskaan ennen, varikkaampina kuin koskaan ennen ja ilman valmista ohjetta. Jos tama ei ole olympiahenkinen neule, en tieda mika on.
Kaiken huipuksi, en ymmarra miksi tallainen voi aiheuttaa pahaa mielta toisille. Enhan mina kenenkaan suoritusta ole alentamassa, naissa olympialaisissahan kilpaillaan itsea vastaan!
Haluaisin kuulla teidan muidenkin ajatuksia tasta, ja muita nakokantoja, joita en ehka itse ole osannut ajatella. Ja olen pahoillani, etta pauhaan tasta nain laajalti, mutta ehka on hyva paastaa tama mielipaha ulos ettei se jaisi kaihertamaan mielta :)
Pauhaamasta paastyani esittelen seuraavan projektini alun:
Jalleen sama lanka, eli Patonsin merinovillainen lanka ja puikot 4,25 mm. Mulla on tata lankaa varastossa jonkun verran ja olen paattanyt saada sen neulottua nyt pois alta. Lanka on ihanaa, mutta tuskin sita enaa lisaa hankin.
Ohje on tyohon jalleen ihan oma, piirsin sen alusta asti. Idean sain Marimekon Unikko-kankaasta, mutta unikkoni piirsin siis itse. Myos sommittelun tein itse. Kaaviossa on takakappale, piirran etukappaleen kun saan tuon takakappaleen tehtya. Pohja on musta, kukat punaisia ja ruskeita (kera vilkkuu ihan kuvan ylalaidassa kun tarkkaan katsoo) ja keskella vaaleanvihreat pyorylat. Tasta tulee siis takki, ja se huovutetaan. Saa nahda riittavatko langat: mustaa on 500 g, punaista vahan reilummin, ruskeata vain 300 g ja vihreata 200 g. Mustan riittavyys on ainoa kysymysmerkki.
Tasta tulee siis intarsianeule, jota sitakaan en ole tehnyt sitten yla-asteen epaonnistuneen liiviprojektin. Haastetta pitaisi siis taas olla: itsesuunniteltu neule, tekniikka kaytannossa aivan uusi, epavarmuustekijana huovutus ja kokoa reilusti. Tasta tulee siis se toinen olympialajini :) Lupaan olla tekematta tata liian nopeasti loppuun ;))
Elsewhere in knitblogs my fast pace with the mittens was criticized, and I was frankly a bit upset about this, even though I probably shouldn't have been. Somehow, I do understand the writer and her arguments, but still I was a bit irritated by the whole idea. I already replied to her in the comments of her blog, but I thought I should write some thoughts here in my blog as well.
For those of you who do not speak English, her main argument was this: to finish too fast is not according to the Olympic spirit. To finish before the deadline is not as Stephanie intended, which was to finish a challenging garment in 16 days. The writer does not mention me, but I thought I might be at least partially responsible for this, since I finished my mittens in less than a day. This, to the writer, is competing only for being the fastest knitter and underachieving in the other categories (such as knitting something challenging). And maybe finishing faster than others somehow degrades their achievements, since everybody gets the same medal or button for their blog.
Now, to me, this makes no sense whatsoever. To me, Stephanie's idea was, that all the participants should knit something challenging to them. This project should be finished during the Olympic Games in Torino. In the spirit of the Olympics, us participants would knit faster, higher and stronger. And now, my critic says us faster knitters have only understood the first part.
I spent a significant amount of time pondering about citius, altius, fortius and what it means for me. I do not consider myself a fast or an experienced knitter. I started my blog only last summer, which was when I re-discovered knitting. Since then, I have only knitted small items, and no colorwork garments. I knitted my last colorwork item years ago, and it was a small stripey figure on the cuffs of socks, that I designed myself. It was nothing challenging, since I didn't use any patterns that I would've had to stare row after row. A colorwork item sounded like a good (and challenging) idea, then. I do not really knit anything I wouldn't use now or later (and this is why I don't have and will not knit any ponchos). Secondly, with every project, I try to make it challenging: it might be only a new way to sew the seams, or a new way to knit, or a new yarn, or new needle size and so forth. The only exceptions to this are the small in-between-projects-type of knits, such as the socks of variegated yarn I finished a few nights back.
So, I decided to knit colorwork mittens, since I had the yarn for them. I wanted really thick mittens, almost like gloves, because I will be needing them when we return to Finland. I wanted to use Celtic figures, and as inspiration I used a book with Celtic motives. There are no instructions or patterns in the book, it's meant to be used as a basis for one's own designs. Even finding the proper design (although I had the book) was a challenge on its own. I ended up using a pattern that I had to alter rather significantly to fit my mittens. Thus, I do think the design is my own.
Then I began knitting. The start was unbearably slow, as my fingers were not used to knitting with multiple yarns. At some point I was able to knit faster, but I faced more problems with the design on the palm side of the mittens. I learned the principle for it at the very end of the second mitten, before that I gawked at the chart row after row. I had to frog several rows because of this difficult pattern.
It was a surprise to me, too, to finish these mittens so fast. To be frank, I didn't expect it to take 16 days, but not less than a day either. And frankly, I do not think it's the point in these Knitting Olympics to aim for the 16 day deadline. I believe the most important thing is to finish it by the end of the Olympic Games. (I could've knitted other projects whilst working on these, too, but untypically for me, I seem to knit and finish only one garment at a time.) I already wrote about how challenging these mittens were for me, so I think the criteria for these to be a knitted item suitable for the Knitting Olympics are met. I never intended to compete in the "who finishes fastest" category, if one exists. To me, to finish this extensive a colorwork relatively fast was the most important thing. I do not see the point in spending a lot of time doing it. (Especially, when I've been blessed with the attention span of an 8-week old puppy.) Sure, I could've used finer yarn for these, but I didn't have such in my stash and because of the yarnhamsters', I couldn't buy any.
Based on these points-of-view I think it's unfair to call faster knitters underachievers, because they do not spend more time finishing up. Secondly, to define something challening varies between individuals. What's challenging to me must be mundane and easy for someone else. And, what's mundane and easy for me (like the socks), must be challenging to someone else. The definition of challenging is not universal between individuals, and the only criteria cannot be the time used. I could've knitted something with very small needles (which is rather normal for me anyhow), absolutely, and made something that would've consumed more of my time, but to me, that's truly underachieving: I have just knitted something like that (and I haven't finished a similar project, my Rose Trellis-shawl).
And lastly: if the spirit of the Olympic Games is citius, altius, fortius, what criteria in my mittens are not met? I finished them faster than ever, more colorfully than ever and without an existing pattern. If this is not suitable for the Olympics, then I truly do not know what is.
On top of it all, I cannot see how me finishing fast can cause someone else to be upset. I'm not degrading anyone's achievements, these Olympics are about competing against oneself!
I would really like to hear your thoughts on this. You might have some points-of-view which I didn't even come to think of. And I'm sorry for ranting about this in such length, but I believe in venting instead of burying it inside.
Now, it's time for me to present the beginning of my next project:
Again, same yarn (Patons Merino) and same needles (size 6 US, 4,25 mm). I have a nice stash of this yarn and I decided to knit it all and not buy any more of it, though I do like it.
The pattern and chart is again my own, I drew it from scratch. The idea is from Marimekko's Unikko fabric (means Poppy), but my poppies I drew myself. The chart is for the back now, I'll draw the front pieces when I'm done knitting the back. The background is black, the flowers are in red and brown (you can see the brown ball in the upper part of the pic if you look carefully) and light green circles in the middle of the flowers. This'll be a felted jacket when it's finished. I hope I have enough yarn for it, I might run out of black.
This jacket is intarsia knitting, which I haven't done since one of my projects was a total bust in middle school. This should be challenging: it's my own desing, a practically new technique, and it's felted and thus going to be huge before felting. So, this'll be my second sport in these Games :) I promise not to finish too fast :D
Edit: some spelling errors fixed.
26 comments:
Tuulia, hukkasin sinut välillä, mutta nyt löysin taas. Kirjoneulelapasesi ovat upeat! Ensin yhdistin ne Karjalankirjontamalleihin, mutta kerrot, että malli on kelttiläinen. Vuosisataista vaihtoa, ehkä.
En ymmärrä, miksi kukaan on nähnyt tärkeäksi arvostella työsi nopeutta.
En ole seurannut neule-olympialaisia, enkä muitakaan, mutta tumput on hienot. What's the problem?
Pipogalleriakin on mielenkiintoinen! Mistä muuten saat noin hienoja nappeja? Olisin kiinnostunut. . .
Joskus minusta tuntuu, että kun asut Usassa, jonkinlainen muuri kohoaa ympärillesi. Vain ystävät murtavat sen. Hyvää jatkoa! Ethän viihti lannistua!
sikuri: kiitos kauniista sanoista! Loysin sinun blogisi myos mutta en ole vain kommentoinut :) Noissa kelttikuvioissa on muuten paljon samaa kuin karjalankirjontamalleissa, tein jotain samantyyppista aiemminkin, joita ajateltiin karjalankirjonnaksi :)
Tuosta nopeudesta naytti olevan joku kommentti Team DPN:n blogin kommenteissa (nappia klikkaamalla loytyy), kuulemma on huijausta (cheating) tehda jotain liian helppoa. En kylla ymmarra, miten joku muu voi paattaa, mika itse kullekin on liian helppoa :)
Nappeja olen haalinut kasaan blogeissa kiertamalla, muutamia puuttuu viela kun aina unohdan templaten paivittaa :D
Pipogalleriahan liittyy siihen pipovaihtoon joka paattyy ensi viikolla. Siella on kaikki valmistuneet pipot.
En tieda muureista ja muista, mutta lannistumaan minua toki ei saa. Eika olemaan hiljaa, jos koen etta kritiikki on aiheetonta :)
Kiitos viela blogivierailusta, tule toistekin! Kayn itse aina ihailemassa upeita tekstiilitoitasi... :)
The olympic spirit is within the project--not about how fast (or how slowly) it is completed. I am sorry that people are making this into an issue for you.
I agree! Who is this person to judge you? I thought the whole point was competing against oneself - and deciding to do something we normally wouldn't.
If you thought the mittens were challenging when you picked them, they were. Sometimes we surprise ourselves. Don't let some judgemental person ruin your achievement!
I love you second project idea, btw. You must have one heck of a yarn stash somewhere ;)
spinsterbat: I agree, I think the problem is more their issue than mine. I just didn't think people would feel so strongly about other peoples' projects :)
fyberduck: My thoughts exactly :) I won't let anybody's opinions ruin this for me, thinking back, I now find it rather funny. I believe they must feel like I'm cheating on them, or taking something away from them :)
And yes, I have enormous stash of yarn hidden in various spots around the apartment :) Well, not that enormous, some 35 lbs tops :D
Tuulia, the critic's yarn is going to turn green from her jealousy rubbing off on it! I think what you did is magnificent, especially since the colourwork was challenging. I don't know what the requirements are, but I would love it if you submitted your pattern to knitty.com. They really are beautiful.
I think you are spot on with your attitude and philosophy, a real Olympian.
Your poppies capture the essence of Marimekko beautifully. As you knit the jacket, remember to support your work (on a pillow in your lap?) so you don't strain your wrists.
Consider yourself a splendid positive role model for the rest of us! --Sylvia
Sylvia: thanks for you nice words :) I appreciate it (although I know it already) when others write they do not consider me a cheater! I'll try to send the pattern for these mittens to knitty.com, let's see what they think about it :) (I'm going to have to remember how I knitted these, "therein lies the first challenge") :D
And thanks for the tip considering this current project, I didn't even think of it. Right now, I'm knitting it at our dining table, with all the dozens of balls around me :))
Mua jotenki hämmästyttää se, että tästäkin on pitänyt tehdä asia, jolla saadaan toiselle paha mieli. Perhana. Mitähän helvattua se kenellekään kuuluu mikä on vaikea tai helppo työ kellekään. Onko tää nyt niin vakava asia, että pitää tarttelehtia ja pähkäillä toisten asioita. Murrr..
Älä sä välitä... Eka mitali suomelle on sun ja sillä siisti. Se on hankittu täysin olympiahengessä ja sillä siisti. *hymy* Kateellisten panettelua.
As I stated on the Team DPN blog, your mittens are beautiful. I think you should be very proud that you quickly accomplished something that was challenging to you, which I think was the whole point to the knitting olympics. Congratulations again, and I'll be watching Knitty hoping to see the pattern!
No joo, jostain syystä ihmisillä taitaa olla taipumus ottaa asiat vakavasti, kun niihin liittyy kilpailu tai urheilu (tai molemmat)... Sellainen ilmaus kuin "leikkimielinen kilpailu" on melkoinen paradoksi.
Oikeasti, ei kai tätä elämää tarvitse niin vakavasti ottaa, varsinkaan neulomisharrastusta ;-). Tsemppiä Tuulia sinulle.
Kiitos kommenteista, rachael, tikru, paula ja hekla :) Tassa oli iltapaiva aikaa miettia kun tuota toista olympianeuletta nykersin, ja nyt taa enaa lahinna naurattaa :) Ja onhan urheilu vakava asia! :) Tikrulle viela: en mie omasta mitalista anna periksi, se on mun eika muitten :)
Thanks for your comments, rachael, tikru, paula and hekla! It means a lot to me to know I'm not alone with my thoughts, and that maybe someone else would be interested in knitting my design. I will keep on knitting in the Olympic spirit :) Actually, after giving it some time and thought (and working on my second Olympic project), I find this whole thing rather hilarious :) Keep up the good work, my fellow Olympic knitters!
Tahtoisin toivottaa kaikille hyvää kisamieltä ! Urheilu yhdistää hienolla tavalla ihmisiä, alueita, kansoja, maita. Iloitaan kaikkien hyvistä suorituksista (lajissa kuin lajissa).
Mutta mietin tuota tulevaa työtäsi. Erittäin hyvä idea tehdä intarsialla nuo kukat, keskiöt voisi varmaan silmukoida pintaan. Kokemusta on sen verran, että tein huovutetun kassin kirjoneuleesta taannoin, ja päättelin kaikki lenkit jotka olivat >6 silmukan pituisia. Huovutus onnistui hyvin, eikä pinta kurmuillut tai muutenkaan. Ainakaan pitkiä lenkkejä ei kannata jättää huovutukseen. Intarsiassa ei tule tuota "ongelmaa" ollenkaan. Kerrothan tulokset aikanaan, voisi itsekin kokeilla...
Hei Tuulia! Onneksi olkoon valmistuneesta työstä! Itsekin kommentoin yhteen blogiin tätä asiaa. Oikeastaan on tosi mielenkiintoista, että näinkin äkkiä tulee tätä polemiikkia. Mutta niinhän se on "oikeassakin" urheilussa - eri lajeja EI voi verrata keskenään. Joku on tosiaan sprinttilaji ja toinen kestävyys. Siksihän olympialaisissakin kisataan eri osa-alueilla, nopeudesta, korkeudesta, tarkkuudesta, kekseliäisyydestä. Itselläni on tuollainen pitkänmatkan laji, mutta eihän kukaan voi täsmälleem eukäteen edes tietää, kauanko jonkin työn tekemiseen menee aikaa. Ja onko se aikaakaan sitten mikään arviointiperuste?? Vaikuttaahan asiaan sekin, kuinka paljon kukin haluaa panostaa tähän työhön. Ei kai tarkoitus ole hampaat irvessä kärvistellä viikkokausia, jos haluaa sinä aikana tehdä jotain muutakin?? No, tästä voisi paasata pitempäänkin, mutta anyway, onnea uudelle projektille - voihan se olla, että tällä "latauksella" muutama työ valmistuu vielä vähän nopeammin..=O).
Ja kyllä minä ainakin arvostan tuota sun ensimmäistä työtä - usein työssä se näkymätön puoli (siis ne valmistelu- ja suunnittelutyöt) onkin paljon haasteellisempi kuin miltä itse tuotos saattaa vaikuttaa. Näin on monessa muussakin hommassa =O).
Hieno suoritus! Olisithan voinut neuloa joka päivä muutaman kerroksen, jolloin työ olisi kestänyt näennäisesti kauemmin, mutta innostuit varmaan neulomisesta niin, että oli pakko vaan neuloa, kunnes työ valmistui. Näin ainakin minulle joskus käy, on aivan mahdotonta laskea neuletta kädestä.
Meri: Tein siihen Metallica-takkiin "puoli-intarsiana" ne kuviot, eli intarsiana ne osat, joissa lankajuoksut olivat enemman kuin 7 s pitkia (joskus koulussa muistan kuulleeni jonkun tuollaisen saannon). Huovutin sen aluksi koneessa ja viimeistelin kasin ja tassa langassa ne lankajuoksut katosivat ihan kokonaan, ja tausta huopui tasaisesti, eika kipristellyt. Tassa takissa teen intarsiana kaikki muut paitsi mustat keskiot, ne teen kirjoneuleena, eli vihrea lanka juoksee siella niiden takana. Pisimmat lankajuoksut mustissa keskioissa ovat 7 s joten uskoisin tamankin takin huopuvan yhta kauniisti kuin sen edellisen. Intarsianeuleena neulotussa kappaleessa ne intarsian ihan lyhyet juoksut katoavat kokonaan ja kaytannossa nurja ja oikea puoli ovat saman nakoisia. Halutessaan tasta takista saisi siis kaksipuoleisen.
Laitan kuvia ennen ja jalkeen ja taustasta myos, en hoksannut sita tehda tuon aiemman takin kanssa.
Paivi & Helminalle: Kiitos kommenteista! Tuohon Paivin mainitsemaan sileaan neuleeseen... No, Clapoa mietin itsekin, mutta se vaikutti jo idean tasolla niin.. no, tylsalta, tai yksitoikkoiselta, kun sileaa on tullut tassa eraskin ilta tikuteltua. Ja huivi on kaunis, mutta ei tule mulla kaytettya, siksi en halunnut tehda sita vaikka silmukoiden pudottamiskokeilu kiinnostaisikin :) Esimerkkisi (molemmat!) olivat aivan naulan kantaan, mietin itsekin tuota hiihtoa esimerkkina :D
Lankakomero: mulle kavi just nain! Kun nakee miten upea jostain neuleesta tulee, ei sita malta laskea kasistaan. Kaikkihan tietaa sen "neulon vaan tan puikon loppuun" ;)) En mie muuten ois puol kolmeen neulonut lauantai-aamuna sita toista lapasta...
Pahoittelut että koet mielipiteeni henkilöityivän sinuun ja että se aiheutti sinulle mielipahaa. Totta on, että kyseessä on leikkimielinen kisa, ja koska tässä kisataan nimenomaan itseään vastaan, ja koet selvinneesi itsesi voittajana maaliin, asiat ovat juuri niinkuin pitääkin! Aina ei etukäteen osaa arvioida mihin "sarjaan" lopulta kuuluisi, kyseessä ei välttämättä ole siis tietoinen alisuoriutuminen vaan omien taitojen tahaton aliarviointi - hei, oletkin parempi ja nopeampi kuin luulit ;).
Netissä on vaikea esittää mielipiteitä niin, ettei samalla aiheuttaisi jollekin pahaa mieltä. Itse en ainakaan sitä osaa tehdä ja SE on asia mistä olen kateellinen niille, joilla se taito on.
Paljon onnea jatkoprojektillesi, toivottavasti et enää kanna sanoistani murhetta.
iona: kavin juuri kommentoimassa omaan blogiisi joitakin ajatuksiasi. En todellakaan kanna mielipahaa tai kaunaa ketaan kohtaan, mutta koen sanojesi kohdistuvan itseeni siita sattuneesta syysta, etten ainakaan tieda muiden olympiatoiden viela olevan valmiina.
Se, mita en vielakaan ymmarra kirjoituksistasi, on se, miten voit kokea arvioivasi minun kyvyt tai taitoni arvioida kykyjani, tai etta miten ja miksi pohdit motiivejani naiden lapasten tekoon. Kasitykseni haasteellisuudesta on kaiketi selkeasti erilainen verrattuna sinun tai muiden kasitykseen. Silti en soisi, etta tasta nakemyserosta johtuen minut (tai ketaan muutakaan) leimataan kyvyttomaksi arvioida omia kykyjaan tai jotenkin neulojana hoyhensarjalaiseksi. Itse jattaisin alentuvan ja motiiveja etsivan asenteen muihin kisoihin. Naissa kisoissa on kasitykseni mukaan tarkoitus jattaa omien kykyjen arviointi jokaiselle itselleen. Eika toisaalta kisojen tarkoituksena ole sitten jalkikateen puida, kuka tassa onnistui parhaiten, ja kuka ei.
Se, etta tein nama lapaset ja tassa tahdissa, ei kasittaakseni syo muiden mitalien arvoa. Samalla tavoinhan voisi vaittaa, etta koska hiihtaja X sai kultaa sprintista, hiihtajan Y kulta 50 km:n hiihdosta karsii.
Toivottavasti tama motiivien puiminen ja melkein-nimettomasti nimittely loppuu tahan. Omasta puolestani toivotan mukavia olympialaisia kaikille, olipa heidan neuleensa mika hyvansa. En aio enaa palata tahan asiaan, vaan keskittya toiseen tyohoni, jossa luulisin riittavan haastetta myos niille, jotka epailevat minua kyvyttomaksi arvioimaan taitojani tai jotenkin muuten epakypsaksi olympialaisiin osanottajaksi.
Nettikirjoittelusta olen samaa mielta: pahan mielen aiheuttamista on toisinaan lahes mahdotonta valttaa. Jos olen aiheuttanut sinulle, tai jollekulle muulle, pahastumista nailla kirjoituksillani, pyydan anteeksi. Se ei ole ollut tarkoitukseni. Myonnan toki, etta narkastyneena saatan kirjoittaa karkevasti, mutta kritiikkini ei ole henkiloon kohdistunutta. Enemman minua arsyttaa ajatuksen tasolla motiivieni tai kykyjeni (arvioida taitojani ja tasoani neulojana) epaily, ja talta pohjalta huijariksi syyttely. Ja se, etta aisan yli potkiminen ja muiden kanssa eri aikaan valmistuminen leimataan pyrkyryydeksi ja kehukalasteluksi. Etenkin, kun tama ei todellakaan ole ollut minun (eika varmasti ole kenenkaan muunkaan) motiivi osallistumiseen!
No juu, tata asiaa voisi puida viela loputtomiin, mutta kuten todettua, aion keskittya jatkossa omien projektien eteenpain viemiseen.
I have to admit, when I initially saw you'd finished your (beautiful!) mittens so quickly, I had some rather snarky comments which, even though I kept them to myself, I don't feel too great about now. I'm sorry about that.
Because I read this now and you're absolutely right - the point of the Olympics is to challenge yourself, and no one knows what is a challenge to you better than you yourself do.
I mean, there are athletes at the "real" Olympics whose events are already completed. Some athletes go to the Olympics and in a single afternoon - in just a couple rounds of minute-long races - their Olympic fates are already decided.
Other Olympians compete in events which take place over several days - qualifying rounds and short programs and long programs and quarterfinals and semifinals and such.
All are Olympians. Is the gold medalist in the luge less of an Olympian than the gold medalist figure skater or hockey player? It would never occur to any of us to compare the two, so why would it be any different for the Knitting Olympics?
Yesterday I forgot this, and I'm very sorry I thought less-than-nice things about your chosen challenge.
Your mittens really are beautiful, and you should be very proud of them.
Congratulations on winning the gold!
Onnea kultamitalistille! Komeat tumput! Odotan innolla myös tuloksia tästä extra-bonus-kunniakierroslajistasi; se kuulostaa ja tulee varmasti myös näyttämään tosi hienolta!
Arvelen, että tässä on nyt kyse juuri siitä, että tuon haastavuuden voi ymmärtää ainakin kahdella tavalla. Toisaalta käytettävissä olevan ajan suhteen ja toisaalta työn muun haasteellisuuden/ vaikeuden/ monimutkaisuuden/ ensikertaisuuden tms. suhteen. Ehkä se neuleolympialaisten idean aikamääritys "neulo jotain itsellesi haastavaa, joka on mahdollista saada valmiiksi olympialaisten aikana, 16 päivässä" on johdatellut mieltämään asian juuri ajan riittävyyden kannalta. Itsekin valitsin kisalajini sen perusteella, että on siinä ja siinä, ehdinkö tehdä ne. Nyt tosin näyttää siltä, että olen aliarvioinut kykyni...
Mutta, kuten on todettu, olympiatyön haastavuuden on jokainen osallistuja määritellyt ihan isse issesseen tykönään, eikä siihen voi olla muilla mitään sanomista, etenkään, kun tässä ei ole kyse kilpailusta toisia vastaan. Silloinhan asia olisikin ihan eri.
Siispä, onnittelut vielä kerran mitalista! Jokos on kakkukahvit juotu? :)
Thorn: There's no need to apologize, for some weird reason I do have a clue why someone might feel a bit irritated by my first project. If my blog entry has gotten even one person to change their way of thinking or even understand my point of view, I'm really happy. And as in the real Olympics, we're only human beings and allowed to have not-so-nice thought on each other. I personally won't hold any sort of grudge against any of my critics. You have no idea how happy I was to hear I was able to make few others see this from my point-of-view, even though everybody's entitled to their own opinions. Anyhow, thank you for your kind words and for expressing my exact thoughts in a couple of short sentences :)
Golden: kiitos, kiitos. Kakkukahveja ei viela ole juotu, ei linjat kesta. Katsotaan kisat loppuun ja juodaan sitten :))
Onnea kisatyösi valmistumisen johdosta! Minusta tumppujen arvioitua nopeampi valmistuminen ei yhtään himmennä suorituksesi arvoa, päin vastoin, ole ylpeä saavutuksestasi!
Hyvää jatkoa sinne ilmeisen aurinkoiseen ja lämpöiseen kotiisi! (jonka sääolosuhteista olen suunnaatoman kateellinen... = )
Tuulialle ei nähtävästi ole mikään kritiikki aiheellista? Ihmetellä täytyy noin täydellistä ihmistä...
Anonyymi: Krhm, jahah. No, anna palaa jos on jotain hampaankolossa. Kannattaa toki ensin lukea naa vanhat viestit ja kommentit, ettei toistele vanhoja juttuja. Mutta kritiikin ylapuolella en ole minakaan. Soisin kylla taman kritiikkisi sitten liittyvan Olympialaisiin, henkilokohtaiset kaunat puidaan muualla.
Well, I'm impressed that you completed them so fast. They are beautiful (and they look challenging to me!)
Have you been to any of the knitting meet-ups here in San Diego?
cristina: no, but I would love to! Let me know if there are any :)
Post a Comment