(This'll be in Finnish. Mostly narcissistically yacking about myself so nothing new, and nothing really interesting.)

Tama on paitsi Valistava Blogi, myos Pohtiva Blogi, mika ei toki ole lainkaan uutta. Siispa teemme jalleen kierroksen ulko-kasityollisissa nakokohdissa.

Blogisiskon oivallisesta blogista loysin tieni toisaalle, kirjoitukseen, jossa pohditaan kansainvalisen naisten paivan (8.3.) merkitysta. Kirjoittaja kysyy, mita jarkea on viettaa naistenpaivaa.

Ei siina olekaan mitaan mielta. Telaketjufeministimme tiivistaa asian yhteen lauseeseen: Jos naisilla on vain yksi paiva vuodessa, ovatko kaikki muut paivat miesten paivia? Minusta eivat. Tassa blogissa naisten paiva on joka paiva. Joten, kaikille naisille oikein hyvaa naisten paivaa, tanaan, huomenna ja ylihuomenna.

(Tama ei toki tarkoita, etteiko naisia voisi muistaa naisten paivana. Naisia - ja miehia - voi muistaa vuoden jokaisena paivana.)

Syy, miksi vaelsin Louhin blogiin, oli Blogisiskon kierrattama meemi. (Louhin blogista paasee meemin alkulahteille Marian blogiin. Lyhyesti, meemissa on 7 kysymysta:

1. Miten ehdit ja jaksat päivittäin kirjoitella ja pitää yllä palstaa?

Kotirouvan elo on niin tylsaa ;) Ei vaiskaan. Moni tutuista tietaa blogin olemassaolosta, ja on kiva kirjoitella kuulumisia sillakin uhalla, etta joku tata lukee. Blogi ei korvaa sosiaalista kanssakaymista, mutta on olemassa maamerkkina meidan taalla olosta ja tekemisista.

2. Onko bloggaaminen työlästä vai hauskaa ajankulua?

Jos taa olis kovin tyolasta, mie tuskin kirjoittaisin tanne. Eli kylla tama yksi tapa viettaa aikaansa on, ja ilmeisen hyodyllinen. Tosin aikaa vieva, mutta mika parempi tapa esimerkiksi aloittaa sunnuntaiaamu kuin kupillisella kahvia ja lukemalla neuleblogit lapi. Varsinkin kun sunnuntaiaamuna Suomessa on sunnuntai-ilta ja tosi moni nayttaa paivittavan sunnuntaisin. :)

Polkkaus on kylla siina mielessa haasteellista, etta taman myota on tullut jonkinlainen tulosvastuullisuus. On kiva saada jotain valmiiksi, kun voi sen taalla esitella. Eika paivitysten valissa kehtaa pitaa kuukauden taukoja. Siksi tama blogi voitaisiin tuntea myos Sukkablogina. :D

3. Onko joka päivä saatava jotain aikaiseksi?

Ei missaan nimessa. Lorvailu kunniaan, ei elama ole pelkkaa suorittamista. Ei minulle ainakaan. Aikaansaannoksistaan on osattava myos nauttia.

4. Korvaako tämä luonnollisen kommunikoinnin?

Ei todellakaan. Mutta se on osa sita.

5. Onko parempi tai helpompi kirjoittaa yksin kotona koko kansalle vai puhua kasvokkain tuntevalle tutulle?

Tuota.. parisataa neulepolkkaajaa (plus aiti ja pari kaveria) ei juuri "koko kansasta" kay :D Yleensa ottaen ajattelen lahinna ensin itseani, kun kirjoitan. Tama blogi on olemassa paaosin siksi, etta myohemmin voin kayda ja katsoa mita on tullut tehtya ja ajateltua. En ole ikina saanut aikaiseksi pitaa minkaan sortin paivakirjaa (jota todella kirjoitetaan vain itselle), joten kylla ne lukijatkin kayvat mielessa kun kirjoitan. Mutta ei kai kukaan voi alkaa kirjoittaa vain lukijoitaan varten?

6. Onko teillä ystäviä, seuraa, menoa? Saatteko päivittäin kommunikoida ajatuksianne muuten kuin vain blogien kautta?

Polkkaajista on yritetty aiemminkin tehda nortteja, jopa ison harrastelehden voimin. Polkkaajien yhteiso on virea, etenkin neulepolkkaajien. Blogin pitaminen on osa kommunikointia, mutta edelleenkaan ei ainoa tai tarkein osa. Itselleni Karvajalka on tarkein henkilo, jonka kanssa touhuamme paljon muuta, joka ei koskaan tassa blogissa nay, mutta myos muut ystavat ja tuttavat ovat tarkeita. Suomalaisyhteisossamme on paljon yhteista tekemista, ja omien kavereiden kanssa on tullut touhuttua monenlaista. Samoin amerikkalaiset ystavat ovat tarkeita. Ja tietysti Suomeen tulee pidettya yhteytta, joten kylla niita muitakin kontakteja on :) Ei taalla vaan ruudun takana notkuta :D

7. Minkälainen olet ihmisenä?

Jos Karvajalalta kysyy niin vaikea :D Impulsiivinen, paljon varmaan blogini nakoinen, mutta myos paljon muuta. Mulla on hyvin vahan periaatteita, joista pitaisin hampaat irvessa kiinni, mutta joitakin loytyy. Unohdan hirvean huonosti kohtaamiani vaaryyksia, ja muistan anteeksiantamattoman huonosti kohtaamani hyvat ja aidot ihmiset ja teot. En pida itseani kateellisena, mutta haluan itselleni ja Karvikselle parasta. Olen esteetikko, ja itsekeskeinen. Sorrun joskus ylpeyteen, ja vihaan. Olen liian harvoin lempea tai teen kauniisti muille. Ja aivan liian usein uskon ihmisen hyvyyteen, moraaliin tai jarkeen.

Eikohan tama riita retkeksi itseen nyt talla eraa. Muuten voi kayda kyyniseksi ;) Vaikka se ei kylla ole minun tapaista, mie pidan itseani aika perusiloisena. Ei murjottamalla jaksa kukaan.

Kasityorintamalla ei juuri uutta, yksi mallitilkku tehty ja toinen puikoilla. Molemmat Suomi-lankoja, toinen Novitaa. Saapa nahda mita naista tulee. Kuvia jaossa taas, kun on mita nayttaa.