Pahin kriitikko on Peilin Kummitus

Koska kuvaton postaus on tylsä, tässä aamuinen näppäisy Kevät-takin ihanista napeista. Nuo napit minusta kruunaavat koko työn. Takin väri on harmaanvihreä, joka on suoraan sanoen vähän tylsä, mutta vihreyttä korostavat kauniisti nuo koristeelliset napit. Napit ovat muovia, mutta kuviointi on kuin suoraan jostain eksoottisesta kivestä. Ihanat!
kevät napit

Sitten varsinaiseen asiaan. Kiitos edellisen viestin kommenteista! Jokainen kommentti on arvokas, ja tunnustan, että olen kovin otettu, että neuleeni ovat tykättyjä. En ollut sillä töin kirjoittamassa tuota edellistä, että saisin kovasti kommentteja, mutta jokaisen luen tarkkaan ja ne ilahduttavat, joten kiitos vielä kommentoineille.

Vaikka edellinen viesti oli suoraan sanoen enempi retorista kikkailua, se sisältää myös totuudenjyväsen. Kommenteissa moni kehotti lopettamaan itsen vähättelyn, ja rehellisesti sanottuna kyse ei oikeastaan ole itsen vähättelystä taikka aliarvioinnista. Enempi koetan lähestyä tätä(kin) harrastusta terveen itsekritiikin ja (vaikka se on iso sana) nöyryyden kautta. Se, että blogimaailmassa on lukemattomia taitureita, joiden blogeja ja kotisivuja käyn ahkerasti tutkimassa, on enemmän inspiraation lähde kuin syy aliarvioida itseä. Joka kerta, kun surffaan johonkin suosikkiblogiin, näen jotakin, jonka haluaisin itse tehdä, tai idean, jota voisin itse hyödyntää jotenkin. Tai kauniit kuvat, joihin itse koetan pyrkiä (taivaalle kiitos PhotoShopista). Tai ihanan sivupohjan. Tai.. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettäkö en uskaltautuisi noiden aiemmin lueteltujen mestareiden blogien ulkopuolelle. Yllättäviä inspiraation lähteitä löytyy kaikkialta.


Jos siis heitän jonkin kommentin siitä, miten itse en osaa, en tarkoita, ettäkö rypisin itsesäälissä, vaan ennemminkin sitä, että ruoskin itseä tekemään paremmin, huolellisemmin, tarkemmin. Koitan muistuttaa itselle, että ei saisi tyytyä johonkin keskinkertaiseen, ei saisi antaa periksi laiskuudelle, pitäisi tehdä niin hyvin, että valmis työ on varmasti mieleinen. Ehkä kyse on itsesäälin sijaan tietyntyyppisen työmoraalin ylläpitämisestä (ja retoriset kikkailut on vaan plussaa).

Ja toisekseen, välillä on hyvä tunnustaa itselleen, että vaikka on tehnyt kaikkensa, ei aina onnistu niin hyvin kuin on ajatellut. Milk 'n Oats voisi olla pidempi ja istua paremmin (se istuikin, ennen kuin nakkasin kuivuriin). Parantaa silti voi, joten Milk 'n Oatsia pingotellaan vielä, jos se saisi vähän pituutta sillä tavalla. Toisaalta Kevät-takki ei ensin ollut ihan mieleen, mutta kun pidin sitä eilen päällä, sen osakkeet nousivat kovasti: se istuu kuitenkin kivasti, se on juuri sellainen helppo ja mukava neule, väri on kauniin keväinen ja pintaneule on hauska.

Lisäksi toisinaan on hyvä katsoa taaksepäin, sitä mitä on tullut tehtyä. Katsoin yksi päivä ihan ensimmäisiä neulontaan liittyviä viestejäni, ja tajusin, että olen ollut aivan noviisi vielä 20 kuukautta sitten, kun löysin neulonnan uudelleen. Jälki on paikoitellen ollut anteeksiantamattoman kamalaa (on vieläkin), vaikka osa noista muinaisista neuleista on toki vieläkin käytössä. Tyytyväisenä voin kuitenkin sanoa, että koko ajan pientä parannusta on tapahtunut, vaikka vielä on paljon opittavaa ja kokeiltavaa.

Ja lopuksi, toisinaan onnistun mielestäni aivan oivasti. Paukuttelin henkisiä henkseleitä Louhin jälkeen ja olin oikein tyytyväinen itseen, kunnes menin ja seikkailin taas jossakin blogissa, ja tajusin, että Louhikaan ei ole jäävuoren huippu. Sen olisi voinut tehdä paremmin ja harmonisemmin ja huolellisemmin (ja öhöm, dokumentoida tekemisensä tarkemmin). Vaikka se olikin omalta kohdalta aikamoinen voimainkoetus ja olen siihen edelleen kovin tyytyväinen, ei se tarkoita, etteikö seuraavan Louhin kanssa ponnisteta vielä vähän korkeammalle. Niin että itsesäälistä ei ole kysymys, vaan enempi ehkä olympiahengestä. Itseensä voi olla tyytyväinen, mutta ei niin paljon, etteikö voisi ja kannattaisi muistuttaa itselleen, että opittavaa vielä on.

9 comments:

Anonymous said...

Aivan ihana nuo valmistuneet takit. Kaurapuuron takin nyörit nappien tilalla ihana idea! Ihastuin kovin tuohon ideaan! Muutenkin takki ihana, pitäiskö minunkin joskus tehdä samantapainen takki, sitten joskus kun olen yhtä taitava kun sinä, hih!

Saunatakki ei mielestänikään näytä saunalta, mutt väri voi näyttää saunalta. Pintaneule aivan upea siinäkin! Pistän mieleen tuon pintaneuleen, joskos siitä voisin tehdä itselleni tuosta pintaneuleesta puseron esim khakin tai kaakaon värisestä langasta.

tykkään katsella neuleitasi, sillä joskos saisin jotain ideoita tulevaisuuden varalle ja katon kans kaikkia neulevaatteidesi värejä, että käykö minullekin sillä olen yhtä tumma kuin sinä.

Neulerintamalla mä ahkeroin edelleen leskenlehtihuivin parissa, virheitä ja purkamista riittää... milloinkohan opin tekemään oikein? Vielä en anna periksi!

Johanna P

routa said...

niin ja suurin kilvoittelu käydään aina itseä vastaan. ja ihan rehellisesti omista töistään voi ja saa paukutella henkseleitä. Ja toisaalta, jos jokainen neule olisi se täydellinen napakymppi, niin tylsäksihän se kävisi pidemmän päälle.

Tuulia said...

routa: näin on! onneksi joskus onnistuu, vaikkei kummiskaan aina :)p

Kristel said...

Totta taas turiset. :) Aina on uutta opittavaa, ja omista vanhoista töistään on ihan hauskakin katsoa miten on vuosien mittaan kehittynyt.

Tuo dokumentointi on sellainen asia jossa olen itse tässä viimeisen parin vuoden aikana kehittynyt loistavan paljon Ullan myötä: nykyään melkein neuleesta kuin neuleesta oman pään mukaan tehdessä kirjoitan ohjetta samalla kun teen tai jopa vähän ennakkoon. Ennenaikaan tapahtui aika paljon näitä "mitähän mä tossa toisessa hihassa tein" -tilanteita... ;) Nyt paljon vähemmän.

katriina said...

Tuulia sä osaat ja olet guru, tyyppi suoltaa ohjetta sinne ja tänne ja kutaisee paitoja parissa päivässä ja ja ja.. Siksikin, relaa hyvä ystävä, mitä sissusta odotat itseltäsi? Ei tämä ole niin vakavaa, harrastamisen pitää olla kivaa, vaikka hyvä haluaakin olla.

Tuulia said...

kristel: juu, mie olen kanssa huomannut että Ullaa varten olen opetellut tuon dokumentoinnin ja se on melkein toinen luonto. Kun sais pidettyä ne dokumenttinsa samassa paikassa, eikä kirjottelis kädentien kavennuksia siihen lähimpään paperiin eli sudokuvihkoon... :D

katriina: vaikka toi teksti kuulostaa vähän toiselta, niin tää on kyllä edelleen harrastus. Työn mie otan (jos mahdollista) vieläkin vakavammin :D Mutta en mie tätä niin kovin vakavasti ota, nou hätä :)

Anonymous said...

Tsemppiä omaan kisaan ja hyvää nimpparia!
-Hanna-

Anne said...

Hei Tuuli ja onneksi olkoon tämänpäiväisen nimipäiväsi johdosta !
Minun mielestäni tuo Kevättakki on kaunis. Pidän erityisesti tuosta nappilistasta, eikä se olisi läheskään noin kaunis, jos nappilista olisi helmaan asti.

Uskoisitko, että tällainen 20 vuotta sitten neulepaitoja viimeksi tehnyt "vanha nahka" osaisi tehdä tuollaisen ?
Oliko siinä paljon sellaisia ns. jippoja ?

Se on nii-in kaunis.....

Emma said...

Nimipäiväonnittelut täältäkin.