Egyptiläisiä työvoittoja

Näiden kanssa on matkattu Repunpäästä Viimavaaroille (ks. edellinen postaus), ja myöhään eilen ne valmistuivat:

Taas käsineitä siis. Nämä ovat molemmat työvoittoja, vaikka ovatkin suhteellisen yksinkertaisia neuleita.

Hanskat on neulottu Pirtin kehräämön ohuesta kampalangasta 2 mm:n puikoilla. Aiemmat kokemukseni hanskojen neulomisesta ovat olleet suorastaan kamalat: hanskat ovat kädessä näyttäneet siltä kuin lapionvarren päähän olisi tuikattu viisi kabanossia pystyyn ja kieputettu villaa niiden ympärille pienen raivonpuuskan vallassa. Toisin sanoen, jälki ei ole ollut siistiä. Suurimmat kompastuskivet ovat olleet sormet, ja niihin ylimääräisten silmukoiden poimiminen. Harjoittelin silmukoiden poimimista siististi noiden latvialaisten lapasten peukaloiden kanssa, ja kyllä kannatti. Näistä hanskoista tuli siisteimmät käsineet kuunaan. Yhtään reikää ei tullut, ja ne istuvat käteen täydellisesti.

Jokin tässä langassa ja mallissa viehättää. Lanka pääsee todella oikeuksiinsa vasta valmiina pintana, eikä näihin hanskoihin minusta tarvita punaista koristeraitaa enempää koristuksia. Näissä on minusta jotakin alkukantaista, konstailematonta ja ajatonta tyylikkyyttä ja herkkyyttä. Karvis tosin sanoi, että ovat liian tyttömäiset miehen käteen :D

Harmaat hanskat
Malli: oma.
Koko: Iso naisen.
Puikot: 2 mm.
Lanka: Pirtin kehräämön 90 TEX x 3-kampalanka, 60 g.

Näistä lapasista olen jopa vielä vähän ylpeämpi kuin noista hanskoista. En ole mikään Eunny, mutta omaksi suunnitteluksi näistä tuli oikein hyvät. Pieni fiksaus voisi olla paikallaan noissa peukkujen kuvioissa, mutta en anna sen nyt häiritä.

Näiden lapasten kuviot olen napannut History of Hand Knitting -kirjasta, jossa on kuvioihin ruutupiirrokset. Alunperin kuviot ovat sinivalkoisista egyptiläisistä sukista, jotka ovat peräisin 1200- ja 1500-lukujen väliseltä ajalta.

Kirjan kaavioita muokkasin omiin tarkoituksiin sopiviksi, muun muassa korjaamalla epäjohdonmukaisuuksia kirjan kaavioissa. Toisin sanoen oma malli, jossa on käytetty toisintoja vanhoista kuvioista. Kuviot ovat kauniit, ja väriyhdistelmä on oikein raikas.

Sinivalkoiset egyptiläiset lapaset
Malli: oma.
Koko: iso naisen.
Lanka: Asa Gjestal Maija, sininen 41 g ja valkoinen 37 g.
Puikot: 2,5 mm.

Päättelyä ja kierreraitaa

Lupasin kirjoittaa lankojen päättelystä vähän asiaa, joten tässä tulee tiivistelmä siitä, miten mie päättelen langat. Lopussa on myös kuvallinen ohje kierreraidan tekoon.

Ensinnäkin päättelyyn tarvitaan tylppiä neuloja. Neulan koko valitaan langan paksuuden mukaan. Käytän joko kanavatyöneuloja tai metallisia päättelyneuloja - muovisista en tykkää. Alla olevassa kuvassa vasemmanpuoleisin neula on koristeompeluneula (nro 20), toinen vasemmalta on tylppä nro 18 neula, ja 2 oikeanpuoleisinta neulaa on varsinaisia päättelyneuloja. Jostain syystä käytän eniten nro 18 neulaa, vaikka käyttömukavuudeltaan isompi, käyräpäinen neula on kivempi.

Langan jatkan krs:n keskellä kiertämällä uuden ja loppuvan langan toistensa ympäri ja neulomalla molemmilla langoilla muutaman silmukan (ts. kaksinkertaisena). Solmujen tekoa vältän viimeiseen asti. En tee suurta eroa siinä, jatkanko lankaa kesken krs:n vai reunassa, koska käytän samaa päättelytekniikkaa (ks. alla) joka tapauksessa. En siis päättele saumoihin lankoja, poislukien saumojen ompelulangat.

Päättelyä varten jätän aina pitkähkön langanpätkän. Alle kymmensenttisellä tuhertaminen on aika turhaa, 10-15 cm on yleensä hyvä mitta. Pitkällä langanpätkällä voi myös korjata nurjalla puolella hankalia kohtia (esim. peukaloita, joiden juureen saattaa jäädä reikiä). Erityisesti pitkät langanpätkät on käteviä kirjoneuleissa, joissa joutuu joskus "matkustamaan" pitkänkin matkan, kun piilottaa lankaa. Päättelen langat neuleen keskellä kerroksen suuntaisesti, aina saman kerroksen silmukoiden takalenkkeihin. Jos lankojen vaihtokohta tulee (taso)neuleen reunaan tai lähelle sitä, päättelen langat kahden eri krs:n silmukoiden lenkkeihin. Jätän väliin vähintään yhden lenkkirivin, toisin sanoen lankoja ei päätellä vierekkäisiin lankalenkkeihin (jälleen siksi, ettei tulisi paksua kohtaa). Jos lankaa ei päättele saman kerroksen lankalenkkeihin vaan hyppii edestakaisin, se saattaa näkyä työn oikealla puolella, varsinkin ohuissa neuleissa. Kierrän langan aina samansuuntaisesti, vaikka toisenlaistakin (kiemurtelevaa tyyliä) olen kokeillut. Käytössä niissä ei minusta ole eroa, tykkään tästä tyylistä vain enempi. Kirjoneuleissa piilotan langan vain samanvärisiin lankajuoksuihin tai silmukoiden takalenkkeihin. Riippuen vähän neuleesta, päättelen lankaa vähintään 4 cm:n pätkän (ohuissa neuleissa), enintään 10 cm:n pätkän (oikein paksuissa neuleissa, kuten Louhissa). Päättelen vain yhden langanpätkän kerrallaan. Useampien langanpätkien pujottaminen neulaan kerrallaan voi tehdä liian paksun kohdan nurjalle puolelle, joka saattaa näkyä oikealle puolelle.

Ainoa poikkeus kerrosten suuntaiseen päättelyyn on joustinneule, jossa kätevintä ja luonnollisinta on tietenkin päätellä oikeiden silmukoiden lenkkien suuntaisesti, siis silmukoiden suuntaisesti. Päättelin näin myös Lehti-neuleen silmukat, koska nurjien silmukoiden muodostama pohja on tietenkin nurjalla puolella enimmäkseen oikeita silmukoita.

Edellisessä kuvassa näkyykin, kuinka punaiset langat on päätelty, mutta ei katkaistu. En katkaise lankoja ennen kuin neule on pingotettu tai muuten viimeistelty (yleensä höyryttämällä tai kastelemalla). Neule muotoutuu pingotuksessa lopulliseen muotoonsa, ja vasta sitten on aika katkoa langat. Muuten langanpätkät saattavat tulla neuleen oikealle puolelle (ja ne joutuu siistimään joka tapauksessa). Erityisen tärkeää tämä on pitsineuleissa, jotka pingotetaan ns. raa'alla kädellä. Kun katkaisen langan, en katkaise sitä aivan neuleen vierestä, vaan jätän n. 1 cm:n pätkän (edelleen siksi, ettei langanpää karkaisi oikealle puolelle).

Päättelyyn pätee samat säännöt kuin yleensä neuleen viimeistelyyn. Huolellisesti päätelty neule säilyy siistinä ja kauniina eikä purkaudu. Toisekseen päättelyn voi tehdä juuri niin kuin haluaa, kunhan lopputulos on kestävä ja siisti. Epäsiisti ja huolimaton päättely tekee hallaa koko neuleen ulkonäölle.

Kierreraidan neulominen

Kierreraita muodostuu kahdella tai kolmella kerroksella. Kahdella krs:lla saa yhden kierreraidan. Nuolet muodostuvat kolmella kerroksella. Monimutkaisempia ja koristeellisia kuvioita saa aikaan kolmella tai useammalla kerroksella. Esimerkiksi Käspaikan Lapin lapasissa on käytetty eri värejä, mutta samansuuntaisia kierreraitoja.

Neulo ensimmäinen krs oikeaa. Vaihda väriä jokaisen silmukan jälkeen. Langan kiertosuunnalla ei ole väliä, lankajuoksuthan jäävät työn nurjalle puolelle. Siirrä ensimmäisen krs:n jälkeen langat työn oikealle puolelle.

Neulo toisella krs:lla nurjaa. Neulo silmukat aina samalla värillä kuin edellisen krs:n silmukka, toisin sanoen (tässä) harmaa harmaalla ja punainen punaisella. Vaihtaessasi harmaasta punaiseen, ota punainen lanka harmaan alitse (ensimmäinen kuva), ja seuraavan silmukan kohdalla ota harmaa lanka punaisen alitse (toinen kuva). Toista näin koko krs. Langat kiertyvät aina toistensa ympäri, eikä kierre pääse purkautumaan.

Neulo kolmas krs:kin nurjaa. Neulo samoin kuin toisella krs:lla pitäen lankajärjestys samana, mutta vaihda lankojen kiertosuuntaa silmukoiden välillä. Toisin sanoen, vaihtaessasi punaisesta harmaaseen tuo harmaa lanka punaisen päältä (ensimmäinen kuva). Kun vaihdat jälleen harmaasta punaiseen, harmaa lanka jää punaisen alle (toinen kuva). Toista krs loppuun. Jos langat eivät olleet kiertyneet lainkaan toistensa ympäri toisen krs:n alussa, kolmannen krs:n lopussa ei kierrettä ole ollenkaan, jos olet tehnyt kierreraidat virheettömästi.

Tässä järjestyksessä neulottaessa nuolet osoittavat oikealle. Jos neulot kolmannen krs:n ensin ja toisen vasta sitten, nuolet osoittavat vasemmalle.

Jos neulot vain toisen tai kolmannen krs:n (etkä neulo toista kierrekerrosta perään) saat yhden kierreraidan eli puolikkaan nuolesta. Alla olevassa kuvassa päällimmäiseen rannekkeeseen on neulottu krs:t 1 ja 2, ja allaolevaan on neulottu krs:t 1 ja 3.

Neulo viimeisen kierrekerroksen jälkeen käyttämäsi ohjeen mukaan. Ylläoleviin rannekkeisiin neuloin yhden krs:n oikeaa ennen joustinta (koska suoraan joustinta jatkamalla nurjissa silmukoissa olisi näkynyt punaiset edellisen krs:n silmukoiden takalenkit).

Kierreraitaa ei kannata höyryttää littanaksi, vaan sen kannattaa antaa jäädä hieman koholle. Lopputulos on kauniimpi eikä paljasta viimeisen kierrekerroksen silmukoiden yläosaa, vaan ne jäävät hieman piiloon (johtuen nurjista silmukoista).

Pahoittelen epätarkkoja kuvia. Kommenttilaatikkoon voi laittaa kysymyksiä, jos on kysyttävää. Toivottavasti näistä oli apua.

Entiseen ei enää ole paluuta

Tulin päivittämään pari juttua tuohon sivupalkkiin, mutta menikin mutkikkaaksi, kun ultimaattumin omaisesti Blogger ilmoitti, että uuteen on vaihdettava. Pelkkä haamupäivitys tuo vain pahan mielen, joten tässä pari näppäisyä uusista projekteista. Pinnat sille kun tunnistaa kirjoneulekuvion.

Noiden alla oleva pikkuinen kirstu on muuten mun uusi käsityökori. Se on herkkä ja hentoinen mutta niin kaunis, nyt siinä asuu pikkuisia perhosia (Butterflyä siis).

Menen jatkamaan noiden projektien neulomista. Niitä tahdittaa parhain tallenne kuunaan. Kyllä nyt kelpaa!

PS. Pahoittelen jo etukäteen mahdollisia haamuja. Sorvaan samalla sivupohjaa, joten hetki voi vierähtää ennen kuin remontti on ohi.

Kissanpentuja harteillaan

Tein viime viikolla kolmannet latvialaisreplikat. Johonkin piti tuupata yksi kerä kuusenvihreätä Lanettia (mitä on ihminen ajatellut kun on sen ostanut?), ja originaalin perusteella viritin ensimmäisen version.

Liian suuri kontrastiero värien välillä häiritsi, ja purin koristeraidan. Moni muukin erivärinen originaali toimii oikein hyvin ilman koristeraitaa, vaikka se kaunis onkin. Raita on yksinkertainen tehdä, joten saa nähdä, jos torppaan sen vielä johonkin toiseen lapaspariin.

Nämä lapaset eivät kuitenkaan ole ihan mun tyyliset. Tunnustan, että nämä eivät ole ihan niin kauniit kuin puna-valkoiset tai vihreä-valkoiset lapaset. Sain kuitenkin kaiken vihreän käytettyä, mikä oli pääasia, ja nämä on kovin lämpimät, joten menevät välikauden lapasina tai tallihommissa.

Vihreä-mustat latvialaislapaset
Malli: traditionaalista mallia mukaellen omasta päästä.
Koko: Iso naisen.
Puikot: 2,25 mm bambu ja 2 mm metalli (ranneke on tehty pienemmillä puikoilla).
Lanka: Sandnes Lanett, vihreä 50 g ja tummanharmaa 20 g.

Toinen viime viikon projekti oli Kitten Mohair-boleropaita. Oltiin joulureissulla Hoover Damilla (muun muassa), ja näin siellä jonottaessa yhdellä naisella ovelan mallisen paidan. Se oli keepin, boleron ja paidan risteytys, ja etsautui mieleen toteutettavana ideana. Olin etsiskellyt sellaista kivaa mallia, jolla voisi toteuttaa viileiden iltojen mukavan hartianlämmittimen. En kummiskaan halunnut ihan normaalia boleroa (korostaa puskureita, jotka eivät kaipaa korostusta, eikä lämmitä kaulaa), enkä ihan perinteistä huiviakaan, enkä villatakkia, kun niitäkin on kaapit täynnä. Sopivaa mallia ei löytynyt, mutta onneksi näin sen naisen päällä olleen idean. Sitä sitten viime viikko sorvattiin ja viisi kissanpoikaa on nyt uusi hieno boleropaita :)

Boleropaita
Malli: omasta päästä.
Koko: L/XL.
Lanka: SandnesGarn Kitten Mohair, viininpunainen, 235 g.
Puikot: KnitPicks Options 4 mm ja 4,5 mm.

Loppuun muutama aiemmin valmistunut juttu: arvontapalkinnot eli kolme pientä kukkaroa ja Kvillalle valmistunut neulatyyny. Kukkaroissa idea on se, että niissä voi vaikka kuljettaa matkaneulomiseen tarvittavat pikkukilkkeet: Chibit, silmukkamerkit, mittanauhat ja muut. Kukkarot on tehty suomenlampaan villasta ja värjätty itse Kool-Aideilla. Neulatyynyn materiaalit on puuvillakangas ja ohut merinovilla, joka sai sekin värinsä Kool-Aidista.

Seuraavaksi jotain ihan muuta..

Latvialaiset lapaset eivät jätä rauhaan, tein toisetkin originaalin perusteella. Kaveriksi saivat Leskenlehtihuivin, vaikka nämä leskenlehdet taitavat olla vielä lumen alla.

Kuvio jatkuu peukussa myös sisäpuolella:

Näille lapasille ja huiville saattaa olla käyttöä jo tänään. San Diegossakaan ei aina ole lämmin. Öisin lämpötila laskee muutamaan plusasteeseen (ja kun seinät on ihan paperia, on sisälläkin kylmä - tänä aamuna oli sisällä 15 astetta), joten iltaisin ilma on vilpoinen ja käsineitä tarvitsee. Pelkkään estetiikan nälkään näitä ei siis tikutella. Oisin laittanut kuvan näistä käytössä mutta näin aamutuimaan ei saa sellaisia kuvia, joita viitsisi blogiinsa survoa.
Alla vielä tekniset tiedot.

Puna-valkoiset latvialaiset lapaset
Malli: omasta päästä perinteistä mallia mukaillen.
Koko: Iso naisen.
Lanka: Novita Nalle (valkoinen) ja Nalle Colori (punainen), yhteensä 82 g.
Puikot: 2,75 mm bambu.

Leskenlehti-huivi
Malli: Ulla/ Cairbre.
Lanka: Drops Alpaca 117g.
Koko: n. 170 cm x 30 cm.
Puikot: 4,25 mm.

Snadi jeesaaja* ja muita yllätyksiä

Edellisen postauksen salaprojekti ei ole enää salainen, koskapa sain langanpäät (84 kpl) pääteltyä. Afrikkapaidan (260 pääteltävää langanpäätä, yksistään yhden hihan kanssa meni tunti!) jälkeen ei juuri tehnyt mieli nähdä päättelyneulaa, siksi näiden kanssa kesti.

Jäin ihastelemaan Kainuun lapasia, joita näkyvät tehneen ainakin Sinikka, Anne, Katri ja Sanna. Eihän mulla tieten mitään ohjetta ollut, kattelin salaa kuvia ja säädin itse loput. Hyvät tuli! Lankana Nalle ja Maija, puikot 2,75-milliset bambutikut ja aikaa meni pari päivää. Nää on olleet valmiina jo pari päivää, vasta eilen siis päättelin..

Kaikessa hiljaisuudessa tein myös sukkia. Nää on olleet oikeen väliprojektien väliprojekti, kesken vaikka kuinka kauan kun ei ole napannut näitä neuloa (väri on vähän tylsä). Opalia neuloneet tietää, että sitä lankaa riittää, ja mietin jo, että mihin upottaa ne jämälangat. Onneksi hoksasin, että ystävän kolmivuotias saattaisi tarvita sukkia. Noi pienemmät sukat on varmasti liian suuret saajalleen, mutta jos lapsista yks hyvä asia pitää mainita niin se on se että ne kasvaa nopeasti**.

Lanka Opalin Prismaa, puikot 2 mm (metalli) ja 2,25mm (bambu). Pienemmät sukat painaa 28 g, mun sukat noin 75 g, jämälankaa ei jäänyt.
**Ja ennen kuin ykskään henkinen Saara kukkahattutäti käy mouhuamaan mun kommenttilaatikossa, todettakoon, että mie en todella pidä hirveesti lapsista. En ymmärrä niitä, en puhu niitten kieltä enkä osaa leikkiä niiden kans, josta syystä ne yleensä mun kanssa samassa tilassa päätyy kiljumaan kun sireeni. Osa tenavista on ihan ok, osa ei - enhän pidä kaikista aikuisistakaan. Lastenvihaajaksi ei minua saa siis leimata, en vaan ymmärrä niitä [lapsia].
EDIT:Noin selvennykseksi edelliseen pari asiaa: En siis halua, että minut leimataan lastenvihaajaksi. En ole leimannut ketään toista sellaiseksi. Saaran esiinnostaminen johtuu H&M:n kuvista alkaneesta pedokeskustelusta ja sen jälkimainingeista mm. mitvitin blogissa. Ehkä tää ois pitänyt selventää ennen tätä viestiä, mutta lähinnä henkisellä "saaruudella" (ja kukkahattutätiydellä) tarkoitan sitä ylireagoimista, jota minusta Saara tuossa keskustelussa harrasti. Korvasin termin tuohon ylemmäs, mutta en poistanut Saaraa kokonaan, koska em. polkkaaja kirjoitti vastineen omaan blogiinsa. Tää siis taustaksi. Saara (ja kaikki muutkin) voivat toki olla allekirjoittaneen persoonasta ja tekemisistä ihan mitä mieltä haluavat, ja kirjoittaa asiaankuuluvasti blogeihinsa. Minulla ei siis todellakaan ole mitään varsinaista Saaraa ihmisenä vastaan (ja kenties aiempi henkilöiminen yhteen persoonaan oli ajattelematonta), mutta hysteeristä ylireagointia vastaan kylläkin. Jos sitten sivutuotteena tarjoan perjantain myöhäisillan viihdettä ja päänvaivaa lukijoille ja kanssapolkkaajille, niin sehän on vaan plussaa :) Näillä puheilla, piste tälle. Sori vaan, jos jollain meni nyt mielenrauha ja noin. :D

Ja lopuksi: edellisen viestin kommenteissa epäiltiin unenlahjojani (ja totta on, että tulen toimeen vähemmällä unella), mutta kyllä totuus on kuten Stricker arveli: mulla on ässä muori hihassa:

Muori on askarreltu ilmakuivavasta savesta, rautalangasta, hammastikuista ja Pirtin kehräämön kampalangasta ja maalattu akryyliväreillä. Muorin korkeus on noin 12,5 cm helmasta piippalakin huippuun. Ja puikoilla Muorilla on Fifi II - se on tainnut aloittaa joululahjat tätä vuotta varten oikeen hyvissä ajoin ;)

*Snadi jeesaaja tulee Aku Ankasta, joka oli käännetty stadin slangille joskus vuonna paavo. Muistan Pikku Apulaisen nimen väännöksen herättäneen erityistä hilpeyttä. :)

Joitakin projekteja

Aloitetaan tärkeimmällä: Afrikkapaita valmistui vuodenvaihteessa ja sopi tilaajalleen erinomaisesti. Paidan saumat onnistuin ompelemaan niin hyvin, että kaikki raidatkin tulivat kohdakkain. Kauluksestakin tuli poikkeuksellisen siisti (ovat olleet Akilleen kantapäitä aiemmin).
Kuvat saa klikkaamalla suuremmaksi. Oikein jättiotokset näkee Flickrin kuvasivun "all sizes"-kohdasta.

Afrikkapaita
Koko: XS/S
Malli: muotoilut ostoneuleesta, mallikuvio aiemmasta neulepaidasta.
Lanka: Novita Tennessee (100% merseroitu puuvilla), 570 g.
Puikot: 3 mm.
Vartalo-osa on tehty tasoneuleena, hihat pyörönä. Aikaa meni paidan tekoon noin 60 tuntia - kirjoneule ei ole niitä nopeimpia, ainakaan tasona. Paita istui todella hyvin, ja koko oli juuri sopiva. Hihat ovat hieman naftit, mutta ensimmäisessä pesussa epäilisin sen tasoittuvan. Saaja oli ilmeisen tyytyväinen.

Aloitin paitaa itselle kirjaimellisesti sillä hetkellä, kun Karvis käynnisti Wagnerin kohti lomapaikkaa (josta lisää myöhemmin, kun löydän ne kuvat, jotka Karvis latasi ja piilotti johonkin). Paidan tarina on monivaiheinen. Tilasin langat vilenismin hengessä syksyllä, kun KnitPicksillä oli tämä kiva lanka alennusmyynnissä. Lankojen piti olla vedenvihreitä - postin mukana tuli mintunvihreätä. Vaihdoin langat tähän räimeään kirkkaanvihreään, ja langat jäivät odottamaan inspiraatiota. Olin puoliksi varma, että ne jäisivät neulomatta, kunnes postipoika toi Epsteinin Knitting Beyond the Edge-kirjan. Kirjassa oli hauskoja ideoita, ja ajattelin hyödyntää i-cordilla koristeltua kaulusta tämän langan kanssa, pohjana sileä oikea neule. Kokeilin, eikä se sitten enää napannut. Seuraavaksi kokeilin tuota tiimalasikuviota paneelina keskellä etukappaletta, ja se kokeilu meni purkuun, kun hoksasin, että tuo tiimalasikuvio pintaneuleena onkin aika toimiva. Halusin jotakin kesäistä, lehdenmallista kuviota tähän, kun väri on niin kesäinen ja raikas (langan todellinen väri on saatu rankasti photoshoppaamalla tuohon neljänteen kuvaan). Muut eivät toimineet, niinpä tiimalasi saa toimittaa lehden virkaa. Lopputulos: omenanvihreä Lehti-paita.

Lehti-paita
Malli: omasta päästä.
Koko: L/XL.
Lanka: KnitPicks Shine Sport (60% puuvilla, 40% Modal), 470 g.
Puikot: 3,25 mm Addi.

Muistatteko Lankakomerolta lainatut linkkivinkit latvialaisista lapasista? Ne jäivät kummittelemaan mieleen, erityisesti yksi vihreä-valkoinen malli, johon lehmuksenvihreä Nalle sopi kauniisti. Alkuperäisen näkee muun muassa tämän linkin takana, tässä minun versioni.

Latvialaiset lapaset
Malli: traditionaalista mallia mukaellen omasta päästä.
Koko: Iso naisen/siro miehen.
Lanka: Novita Nalle lehmuksenvihreä (45 g) ja valkoinen (32 g).
Puikot: 2,75 mm bambu.

Salaprojektien ohessa on syntynyt myös yksi Shedir merino-Woolista (45 g) 2,75mm:n puikoilla. Merino-Wool odotteli kauan, miksi se haluaisi tulla, ja kun lahjoitin liian ison alpakka-Shedirin joulun alla siskolle, oli aika tehdä oma versio. Tämä malli on muuten ihmeellinen: ennen kastelua pipo hädin tuskin meni päähän, kastelun jälkeen se venyi ja paukkui mutta onneksi sain sen kuivumisen aikana muotoiltua just sopivaksi omaan nuppiin. Oma Shedir on samanlainen kuin muutkin Shedirit, paitsi että siinä on vain seitsemän sakaraa.

Ja on täällä tehty paljon muutakin, mutta niistä lisää myöhemmin. Ei makeaa mahan täydeltä, näet. ;)

Edit: Altocumulus kyseli edellisen postin kommenteissa Finnpaloozan kohtaloa. Mie kirjotin jo säännötkin valmiiksi, ja kyselykaavaketta aloittelin, kun tuli toi Salainen neuleystävä 2007-juttu. Jäin sit fundeeraan, että noinkohan noita vaihtoja ja muita on nyt liikaa. Kun on lankahamstereita ja Project Spectrumia ja lankavaihtoja ja muita. Ja liekö Sockapaloozakin järjestetä nyt keväällä. Kattellaan - mie alan sitä puuhaan jos siihen on vielä porukkaa tulossa. Infoan sitten blogissa, miten käy.