Llamas in the Woods

I went for a photowalk the other night. I took my camera with me, which I usually forget, and I am glad I did. (Click to enlarge.)

Otin kameran kainaloon, täysin epätyypillisesti, ja hilpaisin pihalle näpsimään kuvia. (Kilkkaa isommaks.)




I love hydrangeas. Luckily, in our community, they have massive hydrangea bushes in front of some buildings.

Hortensiat on yksi mun suosikkikukista. Meidän taloyhtiön pihalla on suuria puskia täynnä isoja kukkapalloja.


The evening sun wasn't the best time to photograph the flowers, but the blue hydrangeas were still gorgeous.

Ilta-aurinko ei tuo parhaita puolia näistä esiin, mutta silti siniset kukat oli tosi upean näköisiä.


Then, all of a sudden, 5 minutes from home, I found these:

Sitten muutaman minuutin päästä kotiovelta, nämä kävelivät vastaan:


I think they're llamas. There were 5 of them, but the others were very shy and didn't come out. The big fellow loved the camera, though, and who wouldn't, with that face?

Mie luulen että ne on laamoja. Niitä oli kaikkiaan viisi, mutta ujoimmat pysyttelivät kauempana aitauksessa, joten en saanut niistä kuvia. Isoin otus oli oikea linssilude, ja kukapa ei, tuolla naamalla?




I think you might even be able to spin their fiber. At least they looked very fluffy!

Niiden karvaa saattaisi voida kehrätä varmana. Ainakin ne näytti hyvin pörröiseltä, mutta en sitten napannut karvatuppoa mukaan (vaikka mieli teki!).

Speaking of spinning, I went a little crazy with the dyepots.

Kehräämisestä puheenollen, retkahdin vähän värjäämään villaa.


Luckily, only a little.

Ihan vähän vaan.


I couldn't dye more... I ran out of fiber!

Enempää en voinut värjätä kun villa loppu!


The dark blue and pink is 4 oz of BFL. All others, except for the last red one, are superwash merino (hence the fluffy mess they all are). The last red braid is 80% merino and 20% silk, a lovely and utterly beautiful roving. I am very glad with the way it turned out.

Tummansinisen ja pinkin sekoitus on reilu 100g BFL:ää. Kaikki muut viimeistä lukuunottamatta ovat superwash-merinoa (siksi ne näyttää karvapöheiköiltä, kun superwash kuulemma pöhöttyy oudosti värjätessä). Viimeinen letti on 80% merinoa ja 20% villaa, ja värjäys onnistui tosi hyvin.

In fact, I dyed it for Ravelympics, and since Friday night, have been watching the games and spinning like a crazy person.

Mie värjäsin sen Ravelympicsiä varten, ja perjantai-illasta asti olen tillittänyt kisoja ja kehrännyt kuin järkeä vailla.


After a long while, it was about time I drag Sylvie out and spin with her a little. I have been playing with the Louet a little, and I almost even started to get used to the wheel. But then Sylvie happened and.. the Louet must go. I absolutely love Sylvie, she is so smooth and quiet and pretty, even though she's a little slow and has a few beauty marks, but she still is My Wheel. And I love spinning with Sylvie, although that laceweight Ravelympics-skein will take me at least 3 more days to finish (or maybe 4, mens' diving is in schedule tonight). And then I'll get to knitting it.

Pitkästä aikaa otin ja lämmittelin Sylttyräisen kisoja varten. Olen leikkinyt Louet'lla useamman päivän, ja melkein jo luulin että tullaan sen kanssa juttuun, mutta sitten otin Sylvin esiin ja.. Louet menee myyntiin. En edes tajunnut miten paljon Sylvistä tykkään, se on niin hiljainen ja tasainen kehrätä ja kauniskin, vaikka vähän se on saanut siipeensä ja hidaskin sen on. Mutta se on Mun Rukki. Ja mie olen tykännyt sillä kehrätä, vaikka ohuenohut Ravelympics-vyyhti vie ainakin kolme päivää vielä. (Tai neljä, miesten uimahypyt on ohjelmassa huomenna.) Sitten vasta pääsen neulomaan sitä.