Ninni heitti haasteen neulebloggaajille: mita neulominen on antanut ja mita hyvaa se on tuonut elamaan.
Kuten blogin lukijat tietavat, mie harrastan monenlaisia kasitoita: virkkausta, neulontaa, ompelua, ja ristipistoja. Silloin talloin kokeilen muitakin "neula"hommia (englanniksi puikko on needle l. neula, ja needlecrafts pitaa sisallaan myos neulonnan, siita nimi). Naista ensimmaisena oppin neulonnan, ja se on erityissijalla kasitoiden joukossa.
Neulonta, toisin kuin muut harrastukset, on aina palvellut ensisijaisesti kaytantoa. Ristipistot, maalaus, piirtaminen ja muut harrastukset palvelevat vain esteettisia arvoja; taulu seinalla ei juuri lammita. Neulonta on aina ollut tarkeaa, mutta erityisen tarkeaa se oli opiskeluaikana, jolloin sain itselle vaatteita ja sukkia edullisemmin kuin kaupasta hakien. (No, en aina, mutta oli kivempi neuloa pipo, jonka tiesi kestavan, kuin ostaa joka viikko uusi.) Edelleenkin yritan neuloa kaytannollisia neuleita, eli neuleita, joita tulee pidettya, jotka on mukavia paalla ja jotka eivat jaa kaappiin makaamaan. Hyvin harvoin teen neuleita vain kokeilunhalusta.
Neulonta on samalla tosi tarkea tapa toteuttaa estetiikan nalkaa. Mie kaipaan kauniita asioita ymparilleni (ja hamstraan niita sitten urakalla), ja vaatteet ja asusteet on osa naita kauniita asioita. Kauneus loytyy minusta langan vareista tai ihan vaan langan materiaalista; esimerkiksi se merinovillainen (?), luonnonvalkoinen Bambino oli minusta aina ihan syotavan kaunista lankaa.
Neulonta on myos perinteenjatkamista. Mummuni opetti minut neulomaan, toinen mummukin oli ylettoman ahkera kasityoihminen, ja mieheni mummu (se Aili, jonka muistoksi nimesin lapaset) teki naon pettamiseen asti kasitoita ja arvosti niita. Aitini ei tee varsinaisesti kasitoita, mutta on tosi lahjakas keittiossa. (Perinnetta on pidetty ylla, ei tassa muuten laihdutusprojektissa oltais.) Joten kasitoiden tekeminen on minulle suvun kasityoihmisten perinteen ja taitojen ja lahjojen jatkamista, ja toivon, etta monessa muussa suvussa on myos nain, etta kasitoiden taito ei katoa samalla kun sukupolvet katoaa. Samalla mummujen tekemat kasityot ovat elava muisto naista jo poismenneista ihmisista, joiden elamantyota haluan omilla toillani kunnioittaa.
Neulonnan myota viimeisen vuoden aikana olen loytanyt neulovan yhteison. On ihanaa lukea muiden taisteluista puikkojen, omapaisten lankojen ja mallitilkkujen kanssa. On myos ihana jakaa oma harrastus oman blogin lukijoiden kanssa. Marjut taisi kirjoittaa, etta kommentit blogiin tuovat paljon hyvaa mielta, ja olen samoilla linjoilla. (Ei silla, kyllahan mie arvostan Karvajalan "sehan on ihan natti"-palautetta....) Olen tosi iloinen joka kerta, kun huomaan jonkun jattaneen kommentin. Laitoin Ullaan oman ohjeenikin syksylla, ja monessa blogissa nayttaa olevan tehtyna pari jos toinenkin lapasia. On ilo huomata, etta joku muukin pitaa neuleita kauniina ja haluaa toteuttaa samanlaisen. Oma into luoda ja suunnitella palvelee myos jotakuta toista, ja innostaa taas uudelleen kirjoittamaan ohjeen ja julkaisemaan se jossain muodossaan.
Suunnittelu on muutenkin tosi tarkeata mulle. Loysin neulonnan tietylla tapaa uudelleen viime kevaana, ja ensin tuntui tosi vaikealta "keksia" mitaan neulottavaa: eihan taalla palmujen alla mitaan villaneuleita tarvita. (Tana aamuna lamminta oli vain 3 astetta, mieli on muuttunut!) Muiden ideoita seuraten alkoi omassa paassakin syntya ideoita, ja nyt taytyy jo valilla hillita itseaan, kun aika ja raha ei riita, vaikka intoa neuloa olisikin. Neulonta on siis myos priorisointia: kannattaako neuloa sellaista, mista ei ole ihan varma, pitaako siita vai ei? Minusta ei kannata, en ole vaatekaappiin neuloja. Samasta syysta hyvin harvoin neulon lahjaksikaan, haluan mieluummin tehda sellaista, minka tiedan saajalle kelpaavan ja jota han toivoo.
Lopuksi, neulonta on opettanut arvostamaan oman kaden tyota. Arvostamaan silla tavalla, etta ei pida omia toitaan enaa mina hyvansa tekeleina, ja arvostamaan muiden kasien toita. Kateellisena joka viikko luen, millaisia luomuksia muut ovat loihtineet. Se innostaa positiivisesti minutkin kokeilemaan uutta ja "pistamaan paremmaksi", toisin sanoen ylittamaan itseni. En halua antaa ymmartaa, etta neulebloggaaminen on mikaan kauneuskilpailu tai paremmuuskilpailu, vaan minusta neuleblogien lukeminen ja niiden kirjoittaminen on tapa jakaa oma harrastus muiden kanssa ja saada ja jakaa ideoita. Neuleblogit ovat oma maailmansa, ehtymaton ideoiden virta ja samanhenkisten ihmisten "pakopaikka" neulontaa ymmartamattomasta maailmasta ;)
Martsuli heitti pakkomiellemeemin neulojille, joten tassa lyhyesti mun pakkomielteita:
* Mie olen maailman laiskin neuloja. Kaikki, mika helpottaa neulomista, otetaan riemumielin vastaan. Valtan nurjia silmukoita kuin ruttoa, joten pyoroneuletekniikka on oikein sopiva mulle. Arvatkaa vaan, miten iloinen olin ylosalaisneuleen ohjeesta...
* Edellinen ei koske millaan tapaa ohjeita. Voisi luulla, etta nain laiska neuloja tekisi vain valmiista ohjeista neuleitaan, mutta ei. Mie suunnittelen harkapaisesti ne itse, ja jalki ei aina ole niin sievaa ja korkealentoista kuin paivaunissa :)
* Yleensa ostan vain luonnonkuituisia lankoja. Jos sorrun tekokuituun, harkitsen sen tarkkaan. Siihen taytyy olla hyva syy, hinta tai helppo saatavuus ei kay syysta. Paremmat varit kuin luonnonkuituisissa on yksi hyva syy, tai langan "tekstuuri" (eli pinta jonka lanka muodostaa). Yli 95%:ssa lankaostoksista luonnonkuitu peittoaa tekokuiden tassa huushollissa.
* Olen armoton hamstraaja. (Yllatys, yllatys.) Tunnen oloni tyytyvaiseksi, kun kotiin saapuu 30. kilo lankaa. Lankalaatikoiden ja ristipistotarvikkeitteni ymparoimana tunnen inspiraation virtaavan vuolaana (meilla asuu sen helmityoinspiksen lisaksi muitakin inspiraatio-sukuisia mielenhairioita laatikoissa, pussukoissa, kaapeissa ja nyssakoissa). Ylitsepursuavat laatikot tayttavat minut mahdollisuuksien tunteella, kaikki on mahdollista ja materiaalit ovat ihan kateni ulottuvilla. (Muut eivat nae asiaa nain, he nakevat vain Kaaoksen. En tieda kumpi on oikeassa.)
* Metalliset puikot saavat minut kavahtamaan. Kaytan niita vain, jos saatavilla ei ole bambuista. Sain ensimmaiset bambupuikot aidiltani (ei aavistustakaan, mista aiti ne sai, ne kun eivat susirajan takana ole mitenkaan helppoja haalia kasiinsa), ja sen jalkeen olen aina niita ostanut, kun ovat vastaan kavelleet. Nyt bambupuikot ovat puikkosodan voittaneet, yli 80% puikoista on bambuisia. Ne sopii mun neulontatyylille vahan paremmin kuin metalliset.
* Mika mallitilkku? Esimerkki elavasta elamasta: luodaan uudesta langasta joitakin silmukoita, neulotaan muutamia sentteja, havaitaan, etta "tastahan voisi tulla vaikka hiha". Lopputulos: musta mohairneule.
* Tahtaan aina taitojani rutkasti korkeammalle. Etsin haasteita jatkuvasti, ja koitan loytaa jokaiseen neuleeseen jonkun jujun. Suora, silea neule ei todellakaan inspaa yhtaan. Paitsi jos lanka on jotain erityisen hauskaa. Tai jos lanka haluaa tulla suoraksi sileaksi neuleeksi. Yleensa koitan etsia haastavia malleja, tai jotain, mista voi oppia uutta. En ollut esimerkiksi aiemmin koskaan huovuttanut (muuta kuin vahingossa), mutta paatin kokeilla Sohvia - ja jain koukkuun. Nyt huovuttamalla on syntymassa monenlaisia muita projekteja, ja talle ei nay loppua. :)
* Pois se minusta, etta ikina porrokimallepotkohuivia neuloisin. (Krhm, omatunto muistutti siita vihreansavyisesta huivista joka mulla on, mutta se on leveampi kuin standardi-potkohuivi eli n. 20 cm, ja se ei ole kimallelankaa, vaikka tekokuitua onkin. Eika juuri porroinenkaan se huivi ole, hapsut on alta sentin. Sita ei lasketa, eihan?) ;)
* Neulon aina ja kaikkialla (erityisesti autossa), mutta en kylassa juurikaan. Jos meille tulee vieraita, saatan neuloa, mutta yleensa mie en pysty keskittymaan niihin yhta aikaa, tai teen jonku alyttoman virheen, joten parempi kun en neulo, jos pitaa keskustella samaan aikaan.
* Sen sijaan, jos telkkaria vaijyessa ei tee jotain, tuntuu, kuin oisi kamalan laiska. Ja istuis joutilaana. Joten puikkojen on pakko kilkkua, joskus tyydyn vaan "kuuntelemaan" telkkaria :)
* Sodassa, rakkaudessa ja neulonnassa kaikki on sallittua. Joten kiveen hakatut saannot ja neuvot saa multa huutia, sikali mikali niita ei ole kaytannossa todistettu toimiviksi.
Tassapa naita. Onnittelut, jos olet tanne asti jaksanut tata vuodatusta lukea :) Ens kerralla taas ehka kuvia, jos joku keskenerainen ois vaikka edistynyt :)
Kiitospaivaviikonloppu ja eraita tyokuvia
Tervehdys jalleen. Viikonloppu hurahti ohi niin etta vilisi, mutta tassa lyhyt yhteenveto mielen liikahduksista ensimmaisen adventin kahta puolta:
Ensinnakin, kaytiin syomassa sukulaisten luona torstaina. Lautaselle kertyi tietenkin sita kalkkunaa (ei kauhean hyvaa mutta mie en tykkaa kalkkunasta muutenkaan), jamssia (maistuu lahinna makealta potun, paarynan ja omenan sekoitukselta), pottumuusia (joka kavi uunissa syrjahypyn kerman ja voin kanssa, nam), kalkkunan taytetta (makeata leipasorsselia, ei hyvaa), kastiketta (raavittu kasaan kalkkunan paistorasvoista eli ei kauhean hyvaa), ja karpalososetta (kirpeaa). Kaiken kruunasi kurpitsajuustokakku (namnamnam). Kaiken kaikkiaan ei ehka mun erityisia suosikkeja, mutta pottumuusi oli hyvaa, eika lintukaan varsinaisesti pahaa, ja kaikkea otin kohteliaasti sen verran, etta maistoin kaikkea. Napa tuli silti tayteen, vaikka koitin ottaa nuukalti. :) Seuraava ruokaraportti amerikkalaisesta joulupoydasta sitten muutaman viikon paasta :)
Matkalla Losiin nahtiin ruuhka paikalliseen malliin, talla kertaa vastaantulijoiden kaistalla. (Jouduttiin itsekin tallaiseen matkan alkupaassa.)
Perjantaina olin toissa. No, sanottakoon siita vain sen verran, etta mie en saa kaaliini mahtumaan, mika polttava tarve ihmisenlapsella on joulukuusenkoristeille vartin yli kuus aamulla. Vapaapaivana! Perjantaista jai kateen myos oivallus, etta tyopaikkakiusaaminen kuuluu kai olennaisena osana amerikkalaiseen perehdyttamiskulttuuriin.
Lauantai meni lahinna sangynpohjalla, mutta tanaan suunnistettiinkin Palm Springsiin. Menomatka yhteen suuntaan noin 3 tuntia, kun pysahdyttiin valilla ihmettelemaan maisemia. Ja mikas niita ihmetellessa:
Matkalla en kylla neulonut juuri ollenkaan, joten neulonnat eivat ole edistyneet sanottavasti. Tanaan illalla kerin yhden keran Pirtin kampalankaa, Magda pitaisi saada edistymaan, enka kehtaa jattaa sita UFOksi vain sen takia, etten viitsi keria lankaa vyyhdeilta keriksi :) Varsinkin, kun Lohdutusneuletta varten opettelin tekemaan sisalta juoksevan keran. Kylla nyt on onni neuloa, kun kera ei poukkoile hysteerisesti pitkin olohuoneen lattiaa kuin flipperissa konsanaan. Ihmeellista, miten yksi lankakera voi parin kierroksen neulomisen aikana saada itsensa 16 solmulle, kiertaa poydanjalan noin 39 kertaa, hypata sohvan ja sen alle, josta se on kerannyt viela yksityiskohtaisia naytteita viikkosiivouksen perustelemiseksi. Eipahan enaa :)
Lopuksi: lupasin tyokuvia silmukkamerkkien teosta. Pitakaa penkeista kiinni:
Ensiksi etsitaan Inspiraatio. Meilla se asuu laatikossa:
Inspiksen lisaksi tarvitaan tyokaluja:
Valitaan ensalkuun muutamia helmia ja katsotaan mita syntyy:
Ekaksi otan alaosaa varten varren, jonka paassa on nuppi (ei reikaa). Koska helmissa on isot reiat, laitan varteen ensimmaiseksi hopeapallon, etta helmet ei tule siita lapi.
Sitten muut helmet (naissa pitaa kayttaa omaa mielikuvitusta, siihen en osaa antaa neuvoja):
Kun merkin alaosa on valmis eika siihen enaa tule helmia, taivutetaan alaosan paa koukuksi, etta siihen voi kiinnittaa ylaosan varren.
Ylaosan varsi (jossa on rengaspaa) kiinni, ja varteen helmia:
Ylaosan varsi taivutetaan myos koukuksi, ja koukkuun tulee rengas:
Koukku renkaaksi, ja merkki on valmis:
Sama uudelleen, eri varinen merkki:
Alaosan varsi on liian pitka. Varsi kohtaa typistajan:
Nips!
Pisteena i:n paalle visa. Arvatkaa mika tassa kuvassa on hullusti?
Sukkapuikkoja on paikalliseen tapaan vain 4. (Poh!) Ja nuo bambupuikot on ns. huivipuikot, niilla on helppo aloittelevan neulojan kimalleporrolangasta potkohuivia neuloa. *syvia huokauksia*
Taman tilityksen myota iloista joulunalusaikaa kaikille :) Monesta blogista olen salaa lukenut, miten lunta on tullut, ja miten ihanaa on sytytella kynttiloita pimean keskelle. Taalla on vaan pimea. Ois taallaki lunta. *syvia huokauksia* :)
Ensinnakin, kaytiin syomassa sukulaisten luona torstaina. Lautaselle kertyi tietenkin sita kalkkunaa (ei kauhean hyvaa mutta mie en tykkaa kalkkunasta muutenkaan), jamssia (maistuu lahinna makealta potun, paarynan ja omenan sekoitukselta), pottumuusia (joka kavi uunissa syrjahypyn kerman ja voin kanssa, nam), kalkkunan taytetta (makeata leipasorsselia, ei hyvaa), kastiketta (raavittu kasaan kalkkunan paistorasvoista eli ei kauhean hyvaa), ja karpalososetta (kirpeaa). Kaiken kruunasi kurpitsajuustokakku (namnamnam). Kaiken kaikkiaan ei ehka mun erityisia suosikkeja, mutta pottumuusi oli hyvaa, eika lintukaan varsinaisesti pahaa, ja kaikkea otin kohteliaasti sen verran, etta maistoin kaikkea. Napa tuli silti tayteen, vaikka koitin ottaa nuukalti. :) Seuraava ruokaraportti amerikkalaisesta joulupoydasta sitten muutaman viikon paasta :)
Matkalla Losiin nahtiin ruuhka paikalliseen malliin, talla kertaa vastaantulijoiden kaistalla. (Jouduttiin itsekin tallaiseen matkan alkupaassa.)
Perjantaina olin toissa. No, sanottakoon siita vain sen verran, etta mie en saa kaaliini mahtumaan, mika polttava tarve ihmisenlapsella on joulukuusenkoristeille vartin yli kuus aamulla. Vapaapaivana! Perjantaista jai kateen myos oivallus, etta tyopaikkakiusaaminen kuuluu kai olennaisena osana amerikkalaiseen perehdyttamiskulttuuriin.
Lauantai meni lahinna sangynpohjalla, mutta tanaan suunnistettiinkin Palm Springsiin. Menomatka yhteen suuntaan noin 3 tuntia, kun pysahdyttiin valilla ihmettelemaan maisemia. Ja mikas niita ihmetellessa:
Matkalla en kylla neulonut juuri ollenkaan, joten neulonnat eivat ole edistyneet sanottavasti. Tanaan illalla kerin yhden keran Pirtin kampalankaa, Magda pitaisi saada edistymaan, enka kehtaa jattaa sita UFOksi vain sen takia, etten viitsi keria lankaa vyyhdeilta keriksi :) Varsinkin, kun Lohdutusneuletta varten opettelin tekemaan sisalta juoksevan keran. Kylla nyt on onni neuloa, kun kera ei poukkoile hysteerisesti pitkin olohuoneen lattiaa kuin flipperissa konsanaan. Ihmeellista, miten yksi lankakera voi parin kierroksen neulomisen aikana saada itsensa 16 solmulle, kiertaa poydanjalan noin 39 kertaa, hypata sohvan ja sen alle, josta se on kerannyt viela yksityiskohtaisia naytteita viikkosiivouksen perustelemiseksi. Eipahan enaa :)
Lopuksi: lupasin tyokuvia silmukkamerkkien teosta. Pitakaa penkeista kiinni:
Ensiksi etsitaan Inspiraatio. Meilla se asuu laatikossa:
Inspiksen lisaksi tarvitaan tyokaluja:
Valitaan ensalkuun muutamia helmia ja katsotaan mita syntyy:
Ekaksi otan alaosaa varten varren, jonka paassa on nuppi (ei reikaa). Koska helmissa on isot reiat, laitan varteen ensimmaiseksi hopeapallon, etta helmet ei tule siita lapi.
Sitten muut helmet (naissa pitaa kayttaa omaa mielikuvitusta, siihen en osaa antaa neuvoja):
Kun merkin alaosa on valmis eika siihen enaa tule helmia, taivutetaan alaosan paa koukuksi, etta siihen voi kiinnittaa ylaosan varren.
Ylaosan varsi (jossa on rengaspaa) kiinni, ja varteen helmia:
Ylaosan varsi taivutetaan myos koukuksi, ja koukkuun tulee rengas:
Koukku renkaaksi, ja merkki on valmis:
Sama uudelleen, eri varinen merkki:
Alaosan varsi on liian pitka. Varsi kohtaa typistajan:
Nips!
Pisteena i:n paalle visa. Arvatkaa mika tassa kuvassa on hullusti?
Sukkapuikkoja on paikalliseen tapaan vain 4. (Poh!) Ja nuo bambupuikot on ns. huivipuikot, niilla on helppo aloittelevan neulojan kimalleporrolangasta potkohuivia neuloa. *syvia huokauksia*
Taman tilityksen myota iloista joulunalusaikaa kaikille :) Monesta blogista olen salaa lukenut, miten lunta on tullut, ja miten ihanaa on sytytella kynttiloita pimean keskelle. Taalla on vaan pimea. Ois taallaki lunta. *syvia huokauksia* :)
Ei kovin mainittavaa neulontasatoa tanaan. Vain yksi kuva Lohdutusneuleesta:
Yksi mallikerta ja risat takana, korkeutta ehka 20 cm, silmukoita noin 270/krs. Kuvion oppii aika helposti, ja hauska neuloa. Ei ollenkaan hauska purettava. Ja hidasta. :I
Neulerintamalla on myos syntymassa Pirtin hahtuvasta iso kassi. Lanka on se matkalaukussa raahattu ihana oranssimeleerattu kiekko, puikot 6,5 mm bambupyoro, ja silmukoita pohjan aloituksessa 75. Pitaisi tulla reilusti originaali-Sohvia leveampi. Mutta mutta, lanka ei taida riittaa. Kiekko pienenee kun pyy maailmanlopun edella, ja en nyt kehtais alkaa Pirtilta tilaamaan ihan yhta kiekkoa tanne asti; tulee veskalle hintaa. (Ja aina on olemassa vaara, etta erehdyn tilaamaan jotain muutakin samalla. Ihme miten nettikaupassa aina iskee se hirvea ahdistus, etta jos maailmasta lanka loppuukin. Karvajalka yritti kylla lohduttaa, etta "mita sie niin aina olet tilaamassa, kiinalaisethan suoltaa naita virkkaustavaroita joka paiva lissaa.")
Etta jos jollain on jaanyt kiekko tai vajaa sinne nurkkiin pyorimaan, niin voisin sen ostaa pois! Paasee varmasti hyvaan ja rakastavaan kotiin, ei takuulla jaa lankalaatikon pohjille pyorimaan. Kertokaa kavereillekin, moni muukin on saanut neulojien kautta sen tarttemansa lisanyssakan lankaa, enko siis miekin? Oishan se surku veska kesken jattaa, siita voi tulla viela UFO. Niita ei tassa taloudessa enaa tarvita.
Asiasta yhdeksanteen: Lupailin myos Knitpicksin lankojen kohtalotiedotusta. No, joka langalle on jo suunniteltu neuleensa, mutta en viitsi laittaa enempaa kuvia langoista tai linkkeja ohjeisiin, kun ainoa nettiohje on oikeastaan Kiri. (Laiska mika laiska.) Eli lyhyesti, tulossa on 1 kpl Kiri-huiveja (Leprechaun-langasta), yksi huivi omasta paasta silla Peacock-kuviolla (se vanhanaikainen helppo huivipitsimallineule), yksi huivi alpakasta, johon mallineule on Big Book of Knittingista (eli shoppailin uuden kirjan), ja sinisesta patkavarjatysta tulee varmaan pitsineuleinen kaveri Salaneuleelle.
Liinu muuten kyseli paria pipovaihtoon, ja toki mielellani Liinun ottaisin mukaan. Eli hop hop, jos jotakin viela kiinnostaa tulla mukaan niin pikavauhtia ilmoitus blogiin/s-postiin. Liinulle viela: ela huolehdi vaikka paria ei ilmaantuisikaan, kylla me sulle pipa saadaan ;)
Huomenna on taalla kiitospaiva, ja me mennaan sukuloimaan Losiin ja syomaan napa tayteen. Kiitospaiva on osalle amerikkalaisista yhta tarkea juhla kuin joulu, vaikka minusta se jaa ikavasti Halloweenin ja joulun jalkoihin. Periaate on sama kuin muissakin perhejuhlissa: ruokaa paljon ja koko konkkaronkka paikalla. Lahjoja ei tosin anneta, mutta jouluna sitten senkin edesta. Kiitospaivana moni aloittaa myos joulua varten koristelun, ja shoppailu on tietenkin tarkea osa kiitospaivaviikonloppua, kuten tuli jo todettua. Meillakin on Karvajalan kanssa aikomus siivota Kolo lauantaina ja virittaa kuusi ja muut koristeet paikalleen. (Shoppailu on jo hoidettu, paitsi ei ostolahjoja.) Ihanaa kun tulee joulu!
(Mita ihmetta mie keksin kaikille lahjaksi??)
Yksi mallikerta ja risat takana, korkeutta ehka 20 cm, silmukoita noin 270/krs. Kuvion oppii aika helposti, ja hauska neuloa. Ei ollenkaan hauska purettava. Ja hidasta. :I
Neulerintamalla on myos syntymassa Pirtin hahtuvasta iso kassi. Lanka on se matkalaukussa raahattu ihana oranssimeleerattu kiekko, puikot 6,5 mm bambupyoro, ja silmukoita pohjan aloituksessa 75. Pitaisi tulla reilusti originaali-Sohvia leveampi. Mutta mutta, lanka ei taida riittaa. Kiekko pienenee kun pyy maailmanlopun edella, ja en nyt kehtais alkaa Pirtilta tilaamaan ihan yhta kiekkoa tanne asti; tulee veskalle hintaa. (Ja aina on olemassa vaara, etta erehdyn tilaamaan jotain muutakin samalla. Ihme miten nettikaupassa aina iskee se hirvea ahdistus, etta jos maailmasta lanka loppuukin. Karvajalka yritti kylla lohduttaa, etta "mita sie niin aina olet tilaamassa, kiinalaisethan suoltaa naita virkkaustavaroita joka paiva lissaa.")
Etta jos jollain on jaanyt kiekko tai vajaa sinne nurkkiin pyorimaan, niin voisin sen ostaa pois! Paasee varmasti hyvaan ja rakastavaan kotiin, ei takuulla jaa lankalaatikon pohjille pyorimaan. Kertokaa kavereillekin, moni muukin on saanut neulojien kautta sen tarttemansa lisanyssakan lankaa, enko siis miekin? Oishan se surku veska kesken jattaa, siita voi tulla viela UFO. Niita ei tassa taloudessa enaa tarvita.
Asiasta yhdeksanteen: Lupailin myos Knitpicksin lankojen kohtalotiedotusta. No, joka langalle on jo suunniteltu neuleensa, mutta en viitsi laittaa enempaa kuvia langoista tai linkkeja ohjeisiin, kun ainoa nettiohje on oikeastaan Kiri. (Laiska mika laiska.) Eli lyhyesti, tulossa on 1 kpl Kiri-huiveja (Leprechaun-langasta), yksi huivi omasta paasta silla Peacock-kuviolla (se vanhanaikainen helppo huivipitsimallineule), yksi huivi alpakasta, johon mallineule on Big Book of Knittingista (eli shoppailin uuden kirjan), ja sinisesta patkavarjatysta tulee varmaan pitsineuleinen kaveri Salaneuleelle.
Liinu muuten kyseli paria pipovaihtoon, ja toki mielellani Liinun ottaisin mukaan. Eli hop hop, jos jotakin viela kiinnostaa tulla mukaan niin pikavauhtia ilmoitus blogiin/s-postiin. Liinulle viela: ela huolehdi vaikka paria ei ilmaantuisikaan, kylla me sulle pipa saadaan ;)
Huomenna on taalla kiitospaiva, ja me mennaan sukuloimaan Losiin ja syomaan napa tayteen. Kiitospaiva on osalle amerikkalaisista yhta tarkea juhla kuin joulu, vaikka minusta se jaa ikavasti Halloweenin ja joulun jalkoihin. Periaate on sama kuin muissakin perhejuhlissa: ruokaa paljon ja koko konkkaronkka paikalla. Lahjoja ei tosin anneta, mutta jouluna sitten senkin edesta. Kiitospaivana moni aloittaa myos joulua varten koristelun, ja shoppailu on tietenkin tarkea osa kiitospaivaviikonloppua, kuten tuli jo todettua. Meillakin on Karvajalan kanssa aikomus siivota Kolo lauantaina ja virittaa kuusi ja muut koristeet paikalleen. (Shoppailu on jo hoidettu, paitsi ei ostolahjoja.) Ihanaa kun tulee joulu!
(Mita ihmetta mie keksin kaikille lahjaksi??)
Pikapaivitys: Pipovaihdon parit on lahetetty ja samoin lyhyt katsaus saantoihin. Jos oman parin nimea ei ole ilmestynyt sahkopostiin, niin pikaisesti viestia mulle. Pipovaihdossa pitaisi olla mukana 17 vaihtajaa, aika kunnioitettava maara!
Nyt pitaisi vaan kuutioida, miten saisi tohon vasempaan palkkiin jotakin listaa DistantKnitterin tapaan..
Talla kertaa ei muuta. Jos illalla merkityttaa niin saatte aamukahvipoytaan tyokuvia merkkeilysta. Jos ei merkityta niin paivitan huovutuskokeiluja ja laitan kuvan Rose Trellis-huivista eli Lohdutusneuleesta. Ja joitakin ideoita muiden Knitpicksin hankintojen suhteen. Kuulumisiin!
Nyt pitaisi vaan kuutioida, miten saisi tohon vasempaan palkkiin jotakin listaa DistantKnitterin tapaan..
Talla kertaa ei muuta. Jos illalla merkityttaa niin saatte aamukahvipoytaan tyokuvia merkkeilysta. Jos ei merkityta niin paivitan huovutuskokeiluja ja laitan kuvan Rose Trellis-huivista eli Lohdutusneuleesta. Ja joitakin ideoita muiden Knitpicksin hankintojen suhteen. Kuulumisiin!
Mita olisi viikonloppu ilman silmukkamerkkeja?
Ensin tarkein asia:
pipovaihdon ilmoittautuminen on paattynyt!
Laitan sahkopostit pareista talla viikolla, kunhan saan Topperilta lapasvaihdon parit. Laitan eri parit, jos vain mitenkaan mahdollista, etta tulee mahdollisimman paljon vaihtelua.
Kunhan viestit on lahteneet kaikille, laitan lisainfoa vaihdon yksityiskohdista sahkopostiin.
Sitten viikonlopun kasityosaldoon. Ensiksikin, kuvaa RR-tyosta en saanut onnistumaan, eli sen kuvia saattekin odotella useamman kuukauden. Jos RR ei kuulosta tutulta, pieni yhteenveto: Ristipistoilijat (ja ehka muutkin) vaihtavat toita keskenaan siten, etta ringin jokainen jasen kirjoo yhta tyota vain osan. Eli talla kierroksella on mukana 5 ihmista, joten viisi tyota valmistuu viiden intohimoisen pistelijan yhteistyona. Ainakin jouluornamentteja, englantilaisia puutarhoja ja samplereita on tiedossa. Jokaista tyota pistellaan 2 kuukautta, seuraava palautus on joulukuun lopussa. Tyon pitaisi kotiutua mun laskujen mukaan huhti-toukokuussa. Omassa tyossani on niita samplereita, siita pitaisi valmiina tulla sohvatyyny meidan punaisen sohvan kaveriksi. Tyossa on vain yksi savy lankaa, DMC nro 817, ja se on tietenkin matsatty meidan sohvaan sopivaksi :)
Muuten viikonloppu meni huovutellessa. Tein pari mallitilkkua Salaneuleeseen* ja yhden laukun Sohvin ohjetta mukaillen. Kuvakimara:
Laukku ennen huovutusta ja jalkeen:
Huopumista tapahtui noin 30%. Laukkuun tulee viela mustalla kirjailuja, ja se todennakoisesti paatyy pukinkonttiin. Laukku on hiukan liian iso mun shoppailulaukuksi, ja kavereissa on pari laukkuihin hurahtanutta. Ja laukkujahan ei voi olla liikaa.
Salaneuleen mallitilkkuja ennen huovutusta:
Ja konekierroksen jalkeen:
Vareissa ei huopumisen suhteen ole juurikaan eroa, tummempi sininen huopui n. 3% enemman kuin harmaa ja vaaleansininen. (Muistan neulontalistalla lukeneeni, etta esim. virolainen hahtuva huopuu hyvinkin vaihtelevasti riippuen vareista.) Saa nahda vaikuttaako tama erilainen huopuminen intarsianeuleessa kamalasti, voi olla etta paadyn kasinhuovutukseen. Tykkasin kylla huopuneesta kirjoneulepinnasta kovasti.
* Neuleen nimi on viela Salaneule kun haluan pitaa ideani yllatyksena. Ettei kukaan nyt vaan nyysisi ideaa tai syyttaisi tekijanoikeusrikkomuksista tai muuta vastaavaa. Eli se on viela salainen, kun en edes tieda onnistuuko koko neule. Siita kuvat tulee siis vasta sitten, kun se on valmis.
Ja todella, taas viikonloppuna suolsin tyopajasta silmukkamerkkeja:
Mukana on kylla yksi kaulakorukin, menee ehka pukinkonttiin. Ja nyt mulla on hyva syy tehda merkkeja: onnistuin hukkaamaan merkillisesti yhden Lohdutusneuleen merkin. Eka kuvio on tehty Lohdutusneuleesta (eli Rose Trellis-huivista, lankana Knitpicksin Shadow), silmukoita on alun 84 s:n sijaan jo n. 240, korkeutta on reilut 10 cm, ja kuvio alkaa erottua kivasti. Silmukkamerkkeja en edes enaa juuri tarvitse, kun kuvioiden vaihtumiskohta on selkeasti nakyvilla. Huivista jouduin purkamaan vain pari rivia, kun ohjeen ja neuleen valilla oli yksi ihan omituinen epajatkumokohta. :)
Muuten viikonloppu meni varsin tylsissa merkeissa. Pantterityota pistelin vain vahan, merino on jalleen puikoilla, tulossa ehka kippuratossuja. Tanaan kavin toissakin, ja amerikkalaismammat raivostuivat silmittomasti, kun ei sita toivottua tuotetta ollutkaan hyllyssa. Onneksi esimies sanoi, ettei naista mammoista kannata valittaa, joulumieli se vaan siella jo kummittelee. Tulossa on kiitospaivaviikko, ja vuoden suurin ostosviikko yleensa, joten kiiretta pitaa. Onneksi mulla on vain maanantai, tiistai ja perjantai toita, ja pitka viikonloppu tiedossa. Joka aamu on tosin kuudeksi toihinmeno (kauppa aukeaa perjantaina jo kuudelta, pakkohan on kukonlaulun aikaan paasta shoppailemaan), joten Askartelijan/Silmukkamerkkeilijan on kaiketi suunnattava vallyjen valiin.
Hauskaa alkanutta viikkoa!
pipovaihdon ilmoittautuminen on paattynyt!
Laitan sahkopostit pareista talla viikolla, kunhan saan Topperilta lapasvaihdon parit. Laitan eri parit, jos vain mitenkaan mahdollista, etta tulee mahdollisimman paljon vaihtelua.
Kunhan viestit on lahteneet kaikille, laitan lisainfoa vaihdon yksityiskohdista sahkopostiin.
Sitten viikonlopun kasityosaldoon. Ensiksikin, kuvaa RR-tyosta en saanut onnistumaan, eli sen kuvia saattekin odotella useamman kuukauden. Jos RR ei kuulosta tutulta, pieni yhteenveto: Ristipistoilijat (ja ehka muutkin) vaihtavat toita keskenaan siten, etta ringin jokainen jasen kirjoo yhta tyota vain osan. Eli talla kierroksella on mukana 5 ihmista, joten viisi tyota valmistuu viiden intohimoisen pistelijan yhteistyona. Ainakin jouluornamentteja, englantilaisia puutarhoja ja samplereita on tiedossa. Jokaista tyota pistellaan 2 kuukautta, seuraava palautus on joulukuun lopussa. Tyon pitaisi kotiutua mun laskujen mukaan huhti-toukokuussa. Omassa tyossani on niita samplereita, siita pitaisi valmiina tulla sohvatyyny meidan punaisen sohvan kaveriksi. Tyossa on vain yksi savy lankaa, DMC nro 817, ja se on tietenkin matsatty meidan sohvaan sopivaksi :)
Muuten viikonloppu meni huovutellessa. Tein pari mallitilkkua Salaneuleeseen* ja yhden laukun Sohvin ohjetta mukaillen. Kuvakimara:
Laukku ennen huovutusta ja jalkeen:
Huopumista tapahtui noin 30%. Laukkuun tulee viela mustalla kirjailuja, ja se todennakoisesti paatyy pukinkonttiin. Laukku on hiukan liian iso mun shoppailulaukuksi, ja kavereissa on pari laukkuihin hurahtanutta. Ja laukkujahan ei voi olla liikaa.
Salaneuleen mallitilkkuja ennen huovutusta:
Ja konekierroksen jalkeen:
Vareissa ei huopumisen suhteen ole juurikaan eroa, tummempi sininen huopui n. 3% enemman kuin harmaa ja vaaleansininen. (Muistan neulontalistalla lukeneeni, etta esim. virolainen hahtuva huopuu hyvinkin vaihtelevasti riippuen vareista.) Saa nahda vaikuttaako tama erilainen huopuminen intarsianeuleessa kamalasti, voi olla etta paadyn kasinhuovutukseen. Tykkasin kylla huopuneesta kirjoneulepinnasta kovasti.
* Neuleen nimi on viela Salaneule kun haluan pitaa ideani yllatyksena. Ettei kukaan nyt vaan nyysisi ideaa tai syyttaisi tekijanoikeusrikkomuksista tai muuta vastaavaa. Eli se on viela salainen, kun en edes tieda onnistuuko koko neule. Siita kuvat tulee siis vasta sitten, kun se on valmis.
Ja todella, taas viikonloppuna suolsin tyopajasta silmukkamerkkeja:
Mukana on kylla yksi kaulakorukin, menee ehka pukinkonttiin. Ja nyt mulla on hyva syy tehda merkkeja: onnistuin hukkaamaan merkillisesti yhden Lohdutusneuleen merkin. Eka kuvio on tehty Lohdutusneuleesta (eli Rose Trellis-huivista, lankana Knitpicksin Shadow), silmukoita on alun 84 s:n sijaan jo n. 240, korkeutta on reilut 10 cm, ja kuvio alkaa erottua kivasti. Silmukkamerkkeja en edes enaa juuri tarvitse, kun kuvioiden vaihtumiskohta on selkeasti nakyvilla. Huivista jouduin purkamaan vain pari rivia, kun ohjeen ja neuleen valilla oli yksi ihan omituinen epajatkumokohta. :)
Muuten viikonloppu meni varsin tylsissa merkeissa. Pantterityota pistelin vain vahan, merino on jalleen puikoilla, tulossa ehka kippuratossuja. Tanaan kavin toissakin, ja amerikkalaismammat raivostuivat silmittomasti, kun ei sita toivottua tuotetta ollutkaan hyllyssa. Onneksi esimies sanoi, ettei naista mammoista kannata valittaa, joulumieli se vaan siella jo kummittelee. Tulossa on kiitospaivaviikko, ja vuoden suurin ostosviikko yleensa, joten kiiretta pitaa. Onneksi mulla on vain maanantai, tiistai ja perjantai toita, ja pitka viikonloppu tiedossa. Joka aamu on tosin kuudeksi toihinmeno (kauppa aukeaa perjantaina jo kuudelta, pakkohan on kukonlaulun aikaan paasta shoppailemaan), joten Askartelijan/Silmukkamerkkeilijan on kaiketi suunnattava vallyjen valiin.
Hauskaa alkanutta viikkoa!
Ristus. Tata en ois uskonut: Blogilistan etusivulla on lista luetuimmista blogeista. Mun blogi oli siella hetken :)
Sitten tajusin, etta blogihan paivittyi, kun muutin asetuksia. Haamu siis. Lukijoita on petetty. Jotain on puserrettava, ettei ne loputkin kaksi lukijaa katoa ihan kokonaan. ;)
Paiva oli varsin tapahtumakoyha noin kasitoiden suhteen. Istuin vapaapaivaa viettamassa naapurissa kahvilla ja sitten toisella kaverilla kahvilla. Illalla tuhosin vain 100 g lankaa, kyseessa se turkoosi huopuva merino (josta ei taida olla kylla kuvaa), ja tulossa on Sohvi-mukaelma. Tein sen vaan siksi, etta naen, huopuuko nuo varit eri tavalla. Salaneuletta varten teen siis tutkimuksia. Laitan tutkimusten lopputulemat huomenissa kuvakollaasina. (Muista ottaa mitat laukusta ja mallitilkuista. Helpottaa suunnittelua.) Ainakin yhdessa suhteessa lankakokemus oli positiivinen: bambupuikot eivat ole turkoosit!
Laukkua neuloessa vaijyin muuten Everybody Loves Raymond-sarjaa. Hoksin, etta Marien keittiossa roikkuu melkein samanlainen patalappu, kuin se, mita olen itse viimeksi vasannyt. Siina vaan oli 9 neliota (3 x 3 siis), eika ollenkaan sita keskella olevaa yhtenaista osaa, kun mun lapuissa on reunoilla aina 4 neliota/reuna (yhteensa 12) ja keskella iso yhtenainen osa. Muuten olivat samanlaisia. Ehka taytyy tehda omien lappujen kaveriksi tuommoinen Marie-lappu! Juolahti siina sohvanmutkassa myos mieleen, etta kelpaiskohan se patalappu ohje Ullan jouluekstraan? Sen kerkiais viela joulupakettiinkin ehka vasata (jos ohje julkaistaan ajoissa), kun ei siihen mee paria iltaa enempaa. Ja niilla saa anopilta monta lisapistetta, jotka on avuksi, kun vuoden aikana kummiskin tulee sanomista siivoamisista ja lastenkasvatuksesta ja kaikesta. ;) No, saa nahda, taidan tarjota sita sinne Ullaan, jos huolivat. Kun ei ne ole neulotut. Minusta siella on kylla ennenkin ollut virkattuja juttuja.
Janna miten neulonnan uudelleenloytamisen myota alkaa katsoa telkkariakin eri tavalla. LOTR:ssa muuten Pippinilla on ihq huivi siina, kun ne kulkee siella eramaassa Konkarin kanssa. Suoraan 70-luvulta, varit ovat maanlaheiset. Tres chic, etten sanoisi. Ja Pippin on viksu jamppa kun silla on huivi siella lumessa ja viimassa. Voi saada kauhian lentsun, jos ei ole huivia.
Laukkua vasatessa muuten ranne sanoi "poks". Kuului vaan haijy napsahdus, ja nyt on Kipu keskellamme. Neulottu liikaa, epailisin. Huomenna on siis pistelypaiva. Ja huovutuspaiva!
Sitten tajusin, etta blogihan paivittyi, kun muutin asetuksia. Haamu siis. Lukijoita on petetty. Jotain on puserrettava, ettei ne loputkin kaksi lukijaa katoa ihan kokonaan. ;)
Paiva oli varsin tapahtumakoyha noin kasitoiden suhteen. Istuin vapaapaivaa viettamassa naapurissa kahvilla ja sitten toisella kaverilla kahvilla. Illalla tuhosin vain 100 g lankaa, kyseessa se turkoosi huopuva merino (josta ei taida olla kylla kuvaa), ja tulossa on Sohvi-mukaelma. Tein sen vaan siksi, etta naen, huopuuko nuo varit eri tavalla. Salaneuletta varten teen siis tutkimuksia. Laitan tutkimusten lopputulemat huomenissa kuvakollaasina. (Muista ottaa mitat laukusta ja mallitilkuista. Helpottaa suunnittelua.) Ainakin yhdessa suhteessa lankakokemus oli positiivinen: bambupuikot eivat ole turkoosit!
Laukkua neuloessa vaijyin muuten Everybody Loves Raymond-sarjaa. Hoksin, etta Marien keittiossa roikkuu melkein samanlainen patalappu, kuin se, mita olen itse viimeksi vasannyt. Siina vaan oli 9 neliota (3 x 3 siis), eika ollenkaan sita keskella olevaa yhtenaista osaa, kun mun lapuissa on reunoilla aina 4 neliota/reuna (yhteensa 12) ja keskella iso yhtenainen osa. Muuten olivat samanlaisia. Ehka taytyy tehda omien lappujen kaveriksi tuommoinen Marie-lappu! Juolahti siina sohvanmutkassa myos mieleen, etta kelpaiskohan se patalappu ohje Ullan jouluekstraan? Sen kerkiais viela joulupakettiinkin ehka vasata (jos ohje julkaistaan ajoissa), kun ei siihen mee paria iltaa enempaa. Ja niilla saa anopilta monta lisapistetta, jotka on avuksi, kun vuoden aikana kummiskin tulee sanomista siivoamisista ja lastenkasvatuksesta ja kaikesta. ;) No, saa nahda, taidan tarjota sita sinne Ullaan, jos huolivat. Kun ei ne ole neulotut. Minusta siella on kylla ennenkin ollut virkattuja juttuja.
Janna miten neulonnan uudelleenloytamisen myota alkaa katsoa telkkariakin eri tavalla. LOTR:ssa muuten Pippinilla on ihq huivi siina, kun ne kulkee siella eramaassa Konkarin kanssa. Suoraan 70-luvulta, varit ovat maanlaheiset. Tres chic, etten sanoisi. Ja Pippin on viksu jamppa kun silla on huivi siella lumessa ja viimassa. Voi saada kauhian lentsun, jos ei ole huivia.
Laukkua vasatessa muuten ranne sanoi "poks". Kuului vaan haijy napsahdus, ja nyt on Kipu keskellamme. Neulottu liikaa, epailisin. Huomenna on siis pistelypaiva. Ja huovutuspaiva!
Kuvapostia pitkasta aikaa
Tassa postissa on sitten enimmakseen kuvia. Sanainen arkku on kovin tyhja, joten vain muutamia riveja saatteeksi matkalle.
Ensiksi, swapeista ja muista touhuista meidan Koloon paatynytta:
Nama ihqt yllarit Makepeacen laskurin pyorittamisesta :) (Kavin pyorittamassa Laurankin laskuria, laukku tuli aikaa sitten mutta kuva ei onnistunut. Lisaan kuvan jos se vaikka onnistuis myohemmin. On siita kuva ainakin taalla.)
Marjalta hieno jugendhenkinen neulatyyny pistelylistan swapissa.
Marikalta Oulusta upea mansikkakirjanmerkki, pistelylistan vaihto.
Sukat Riitulta Kemijarvelta, DistantKnitterin organisoimassa sukkavaihdossa. Riitu on muuten ollut aikanaan samassa koulussa mun kanssa :) Sukkien vari on tosi rohkea, ja sukat on ihan hirmuisen lampimat!
Kiitoksia kaikille naiden lahettajille, kovassa kaytossa ovat kaikki olleet. Kirjanmerkki oli viimeksi kaytossa Seabiscuitin elamakerran valissa. :)
Sitten omia toita. RR-tyo pistelylistan kierrokselle on (viimein, ai nou) valmis ja lahtenyt Suomea kohti. Siljan ornamentti on viela kesken, pari vapaapaivaa on edessa eli eikohan sille jotain tapahdu. RR-tyosta ei viela ole kuvaa, se ei onnistunut kamalan hyvin ja taytyy koittaa sita retusoida. (Mie en saa ikina onnistuun naita illalla otettuja.)
Eilen illalla kokeilin Kristelin toe up-sukkia Ullasta, ja lanka sattui olemaan paksumpaa kuin Seiskaveikka, joten sukista tuli ensalkuun vahan isot. No, onneksi taalla ei superwash-lankoja paljon ole, joten ei muuta kun sukat saippuaveteen ja tuloksena ihqt topposet:
Langasta on lisaa jaljempana. Sukat on ihan ohjeen mukaiset, paitsi varressa 42 s. Kantapaa on tosi hyva, teen toistekin talla ohjeella sukat viluvarpaille. Huovutin kasin, etta saan sopivan kokoiset. Pelkona oli, etta koneessa kylmiltaan naista tulee Barbille sopivat. Nyt naa on hyvat. Lanka ei meinannut ensin huopua ollenkaan, ja sitten huopuikin tosi akkia, kun huopuminen viimein alkoi. (Talla lauseella saman sanan kayttamisennatys yhdessa lauseessa tais menna rikki.)
Muuta ei sitten olekaan valmiina. (Kun ei se Lohdutusneulekaan etene, prkl.) Tanaan oisin aloittanut mallineuletilkkuja tuosta huopuvasta langasta, mutkun kotona ei ollut sopivia puikkoja. Pakkohan sita oli siis paukata markettiin, ja hyllysta hyppasi kirkuen koriin muutakin. Muun muassa naita:
Lion Brandin Incredible-lankaa 50g, vari Copper Coin. Tulossa pikkuveska, mallia Lauran yllarilaukku.
Arvatkaapa kenen tekemia nama on? Katsokaas uudelleen:
Sama puljuhan se, se joka valmisti Varjaavan Langan ja Nyppyyntyvan Langan. Aattelin kokeilla kolmannen kerran. Tata loytyy nykyaan marketista. Mika on pieni ihme, kun katsoo, mita materiaalia nama on:
Merinoahan se. Kerassa 100g, keran hinta reilut 3 euroa. Ei ollenkaan huima hinta. Lanka on tosi pehmeaa, ja varit aavistuksen epatasaisia, joka tekee pinnasta elavan. Vaaleansiniset topposet on tuota kuvassa nakyvaa lankaa. Naihin kyseisiin lankoihin (niiden sisaruksia on korissa monta, monta lisaa) on piiloutunut Salaneule, josta voi paljastaa sen, etta siina on Unikkoa, se ei ole pusero ja se huovutetaan. ;)
Lankojen sekaan hyppasi myos eraita kirjoja:
Ensimmaisessa kuvassa vasemmalla oleva on Nancie Wisemanin Knitter's Book of Finishing Techniques. Mie tykkasin kovasti, kuvat on selkeita ja ohjeet kaytannollisia. Tassa kirjassa ei varsinaisesti ole mitaan neuleohjeita, vaan viimeistelytekniikoita. Hyodyllinen joka neulojan hyllyyn, joten ostakaa pois kuljeksimasta, jos tormaatte :)
Kalenteri oli mielenkiintoinen, joka paivalle on oma mallineuleensa. Neuleet on pintaneuleita, ja joukossa on jokunen aivoton valinta (esim. ainaoikein tai silea nurja neule, silta varalta, etta potkohuivineuloja ei ole niihin perehtynyt), mutta suurin osa oli mulle outoja.
Tassa viela pari kuvaa naiden opusten sisallosta:
Kolmas kirja on Donna Koolerin Encyclopedia of Knitting. Oisin odottanut talta vahan enemman. Ensyklopediassa ei minusta juuri ohjeita pitaisi olla, tassa niita kumminkin oli. Sinansa mallineuleita ei juuri ollut, ainakaan ihmeteltavaksi asti. Suurin osa oli tuttuja ja varsinkin kirjoneulepinnat tosi yksinkertaisia ja mielikuvituksettomia. Kirja on hintaansa nahden kallis, ja saattaa olla, etta vien sen takaisin ja vaihdan Big Book of Knittingiin, jossa on kuudettasataa mallineuletta. Silla uskoisin olevan kayttoakin.
Koolerin kirja on ensimmainen amerikkalainen teos, jossa enemmisto neuleista miellyttaa silmaa. Yleensa naiden kirjoissa on tuskin ainoatakaan, joita viitsisi neuloa. Tassa kirjassa niita oli monta.
Taman ainaoikein-raitapeiton ois kylla voinut jattaa julkaisematta. (Ja mika ihme vimma nailla on naista peitoista..)
Mikaan kirja ei voi olla huono, jos siina on ohje huovutettavaan lampaaseen:
Hmm, mullahan on sita valkosta hahtuvaa. Ja nyt tota mustaa merinoa... ;)
Tassa huivissa on ihan ideaa. Ehka erivariset helmet nakyis paremmin?
Hurmaavat varit tassa peitossa. Ei silla, mun karsivallisyys ei ehka noiden kukkien vasaamiseen riittais :)
Sen taytyy olla rakas Konsikas, kelle nain isotoisen slipoverin nykertaa. Karvajalka ei kylla edes pitais tammosta. Komea se kylla on :) (Edit: Liivi ja Karvajalka!)
Vannon, etta musta mohairneule ei ollut talla ohjeella. Yllattavan samannakoisia ne on. Perusneule, joka neulotaan ylosalaisin.
Tassakin on jotain hauskaa, paitsi erivarisena. Rypytyksen maaraa kylla miettisin viela. Mutta sinansa rypyt on ihan hauskoja. Neuleissa. Muuten ei. Vaikka mullahan ei ryppyja ole. ;)
Olen viehattynyt varikkaisiin neuleisiin, joten tama oli pakko noteerata. Joku naissa kiehtoo, vaikka pois se minusta, etta mina mitaan kirjoneuleita alkaisin ihan noin vaan neuloon :) Varsinkaan mitaan tammoisia:
Hairiintynytta on tuommoinen samanlaisiin pukeutuminen. Joku tolkku sillakin.
Nyt on mentava. Karvajalka kavi kaupassa ja toi kukkia! Ja huovutettavat mallitilkut ei etene netissa notkumalla. Ensi kertaan!
Ensiksi, swapeista ja muista touhuista meidan Koloon paatynytta:
Nama ihqt yllarit Makepeacen laskurin pyorittamisesta :) (Kavin pyorittamassa Laurankin laskuria, laukku tuli aikaa sitten mutta kuva ei onnistunut. Lisaan kuvan jos se vaikka onnistuis myohemmin. On siita kuva ainakin taalla.)
Marjalta hieno jugendhenkinen neulatyyny pistelylistan swapissa.
Marikalta Oulusta upea mansikkakirjanmerkki, pistelylistan vaihto.
Sukat Riitulta Kemijarvelta, DistantKnitterin organisoimassa sukkavaihdossa. Riitu on muuten ollut aikanaan samassa koulussa mun kanssa :) Sukkien vari on tosi rohkea, ja sukat on ihan hirmuisen lampimat!
Kiitoksia kaikille naiden lahettajille, kovassa kaytossa ovat kaikki olleet. Kirjanmerkki oli viimeksi kaytossa Seabiscuitin elamakerran valissa. :)
Sitten omia toita. RR-tyo pistelylistan kierrokselle on (viimein, ai nou) valmis ja lahtenyt Suomea kohti. Siljan ornamentti on viela kesken, pari vapaapaivaa on edessa eli eikohan sille jotain tapahdu. RR-tyosta ei viela ole kuvaa, se ei onnistunut kamalan hyvin ja taytyy koittaa sita retusoida. (Mie en saa ikina onnistuun naita illalla otettuja.)
Eilen illalla kokeilin Kristelin toe up-sukkia Ullasta, ja lanka sattui olemaan paksumpaa kuin Seiskaveikka, joten sukista tuli ensalkuun vahan isot. No, onneksi taalla ei superwash-lankoja paljon ole, joten ei muuta kun sukat saippuaveteen ja tuloksena ihqt topposet:
Langasta on lisaa jaljempana. Sukat on ihan ohjeen mukaiset, paitsi varressa 42 s. Kantapaa on tosi hyva, teen toistekin talla ohjeella sukat viluvarpaille. Huovutin kasin, etta saan sopivan kokoiset. Pelkona oli, etta koneessa kylmiltaan naista tulee Barbille sopivat. Nyt naa on hyvat. Lanka ei meinannut ensin huopua ollenkaan, ja sitten huopuikin tosi akkia, kun huopuminen viimein alkoi. (Talla lauseella saman sanan kayttamisennatys yhdessa lauseessa tais menna rikki.)
Muuta ei sitten olekaan valmiina. (Kun ei se Lohdutusneulekaan etene, prkl.) Tanaan oisin aloittanut mallineuletilkkuja tuosta huopuvasta langasta, mutkun kotona ei ollut sopivia puikkoja. Pakkohan sita oli siis paukata markettiin, ja hyllysta hyppasi kirkuen koriin muutakin. Muun muassa naita:
Lion Brandin Incredible-lankaa 50g, vari Copper Coin. Tulossa pikkuveska, mallia Lauran yllarilaukku.
Arvatkaapa kenen tekemia nama on? Katsokaas uudelleen:
Sama puljuhan se, se joka valmisti Varjaavan Langan ja Nyppyyntyvan Langan. Aattelin kokeilla kolmannen kerran. Tata loytyy nykyaan marketista. Mika on pieni ihme, kun katsoo, mita materiaalia nama on:
Merinoahan se. Kerassa 100g, keran hinta reilut 3 euroa. Ei ollenkaan huima hinta. Lanka on tosi pehmeaa, ja varit aavistuksen epatasaisia, joka tekee pinnasta elavan. Vaaleansiniset topposet on tuota kuvassa nakyvaa lankaa. Naihin kyseisiin lankoihin (niiden sisaruksia on korissa monta, monta lisaa) on piiloutunut Salaneule, josta voi paljastaa sen, etta siina on Unikkoa, se ei ole pusero ja se huovutetaan. ;)
Lankojen sekaan hyppasi myos eraita kirjoja:
Ensimmaisessa kuvassa vasemmalla oleva on Nancie Wisemanin Knitter's Book of Finishing Techniques. Mie tykkasin kovasti, kuvat on selkeita ja ohjeet kaytannollisia. Tassa kirjassa ei varsinaisesti ole mitaan neuleohjeita, vaan viimeistelytekniikoita. Hyodyllinen joka neulojan hyllyyn, joten ostakaa pois kuljeksimasta, jos tormaatte :)
Kalenteri oli mielenkiintoinen, joka paivalle on oma mallineuleensa. Neuleet on pintaneuleita, ja joukossa on jokunen aivoton valinta (esim. ainaoikein tai silea nurja neule, silta varalta, etta potkohuivineuloja ei ole niihin perehtynyt), mutta suurin osa oli mulle outoja.
Tassa viela pari kuvaa naiden opusten sisallosta:
Kolmas kirja on Donna Koolerin Encyclopedia of Knitting. Oisin odottanut talta vahan enemman. Ensyklopediassa ei minusta juuri ohjeita pitaisi olla, tassa niita kumminkin oli. Sinansa mallineuleita ei juuri ollut, ainakaan ihmeteltavaksi asti. Suurin osa oli tuttuja ja varsinkin kirjoneulepinnat tosi yksinkertaisia ja mielikuvituksettomia. Kirja on hintaansa nahden kallis, ja saattaa olla, etta vien sen takaisin ja vaihdan Big Book of Knittingiin, jossa on kuudettasataa mallineuletta. Silla uskoisin olevan kayttoakin.
Koolerin kirja on ensimmainen amerikkalainen teos, jossa enemmisto neuleista miellyttaa silmaa. Yleensa naiden kirjoissa on tuskin ainoatakaan, joita viitsisi neuloa. Tassa kirjassa niita oli monta.
Taman ainaoikein-raitapeiton ois kylla voinut jattaa julkaisematta. (Ja mika ihme vimma nailla on naista peitoista..)
Mikaan kirja ei voi olla huono, jos siina on ohje huovutettavaan lampaaseen:
Hmm, mullahan on sita valkosta hahtuvaa. Ja nyt tota mustaa merinoa... ;)
Tassa huivissa on ihan ideaa. Ehka erivariset helmet nakyis paremmin?
Hurmaavat varit tassa peitossa. Ei silla, mun karsivallisyys ei ehka noiden kukkien vasaamiseen riittais :)
Sen taytyy olla rakas Konsikas, kelle nain isotoisen slipoverin nykertaa. Karvajalka ei kylla edes pitais tammosta. Komea se kylla on :) (Edit: Liivi ja Karvajalka!)
Vannon, etta musta mohairneule ei ollut talla ohjeella. Yllattavan samannakoisia ne on. Perusneule, joka neulotaan ylosalaisin.
Tassakin on jotain hauskaa, paitsi erivarisena. Rypytyksen maaraa kylla miettisin viela. Mutta sinansa rypyt on ihan hauskoja. Neuleissa. Muuten ei. Vaikka mullahan ei ryppyja ole. ;)
Olen viehattynyt varikkaisiin neuleisiin, joten tama oli pakko noteerata. Joku naissa kiehtoo, vaikka pois se minusta, etta mina mitaan kirjoneuleita alkaisin ihan noin vaan neuloon :) Varsinkaan mitaan tammoisia:
Hairiintynytta on tuommoinen samanlaisiin pukeutuminen. Joku tolkku sillakin.
Nyt on mentava. Karvajalka kavi kaupassa ja toi kukkia! Ja huovutettavat mallitilkut ei etene netissa notkumalla. Ensi kertaan!
Subscribe to:
Posts (Atom)
