(This post will be entirely in Finnish.)

Tama ei nyt kuulu kasitoihin eika allekirjoittaneen elamaan kauhean laheisesti muutenkaan, mutta laitan tahan vinkiksi kaikille mitvitin erinomaisen kirjoituksen liittyen viimeaikaisiin parodioiviin kuvituksiin ja sananvapauteen. Itse en asiasta kovin paljon lisaa osaa kirjoittaa, silla kirjoitus on varsin tyhjentava, mutta yksi asia jai kummittelemaan mieleeni.

Mista johtuu, etta kristinuskon ja muiden valtauskontojen kritisointi ja parodiointi on luvallista ja sallittua, mutta kun kyse on islamista, sen parodiointi tai kritisointi on tabu? Ja kaiken huipuksi taman tabun rakennamme me lansimaalaiset itse. Siis alistamme itse itsemme terroriin, jonka rakennamme itse. Lyhyesti: emme uskalla kirjoittaa negatiivisesti naista vahemmistoista, siina pelossa, etta negatiivinen kritiikki aiheuttaa (kirjaimellisesti tai kuvaannollisesti) oman varren mitan lyhenemisen?

Eiko tama kerro naille muille (ja kaytan sanaa tietoisesti), etta on taysin hyvaksyttavaa nostaa alakka joka ikinen kerta, kun tuntuu, etta herne oisi nekkaan luiskahtamassa? Ja etta se voidaan tehda sananvapauden, demokratian ja ihmisoikeuksien nimissa? Ja etta siten heidan sananvapautensa, heidan demokratiansa (sikali kuin sita on), ja heidan ihmisoikeutensa ovat jotenkin painavampia, jotenkin tarkeampia kuin meidan muiden?

Mista tammoinen ajattelu kumpuaa? Siitako, etta lansimaissa naita muiden kansojen edustajia elaa vahemmistoina, ja etta naiden vahemmistojen sisalla on muutamia, joiden kaapeista astiat ovat kayneet vahiin, ja etta nama muutamat voivat tehda jotain? Siitako, etta nama muiden kansojen edustajat voivat tehda meille lansimaalaisille kollektiivisesti jotain pahaa?

Hehan tekivat jo, 4,5 vuotta sitten.

Joten miksi siis lansimaalaiset pistavat ehdoin tahdoin paansa pensaaseen? Miksi poliitikot ja journalistit (ja herran tahden, isot paivalehdet) pyytelevat anteeksi kuvia ja sanoja? Tai jattavat ne julkaisematta? Mihin kerta kaikkiaan on kadonnut journalistien ammattietiikka ja luonne, miksi enaa ei potkita aisan yli (kuin sensuurivapaissa aiheissa)? Miksi ei enaa nosteta omaa aanta kuuluviin, senkin uhalla, etta jostakin saattaa tuntua pahalta?

Alkaa ymmartako vaarin. Kritiikki taytyy sallia, kaikissa olosuhteissa ja kaikkia kohteita koskevaksi. Kritiikkiin taytyy myos pystya vastaamaan. Mutta kritiikkiin oikea vastaus ei ole vakivalta. Ja vakivallan pelossa kritiikkia ei voida kieltaa keneltakaan.

Jannittavaa, etta "maassa maan tavalla" on kaantynyt "maassa islamin tavalla". Jannaa, etta ihmisoikeudet ja sananvapaus on eri ryhmille eri. Etta muslimivahemmisto ajaa muiden vahemmistojen ohi. (Saamelaistutkijana on pakko alahtaa: ei nunnukamiehienkaan esittamista televisiossa kielletty lainkaan, eika sita pyydelty anteeksi, vaikka se loukkasi saamelaisia. Siis miksi saamelaisten oikeudet vetaa herne neukkaan on erit kuin muslimien?)

Ja kaiken huippu on, etta me lansimaalaiset pidamme itse ylla tata kaksoisstandardia, tata kahden moraalin saannostoa.

(Tasta paasisi katevasti aasinsilloin telaketjufemakon lempiaiheisiin, mutta jaakoon talta kertaa.)

Tassa ei ole kyse (kuten joku mitvitin kirjoitusta kommentoinut esitti) pyhyyden konseptin unohtumisesta lansimaissa. Jonkin asian tai instituution pyhana pitaminen ei annan oikeutta teilata tai teloittaa niita, jotka eivat pida samaa asiaa pyhana. Pyhyys ei ole unohtunut lansimaissa: jos meille sananvapaus on pyha, se ei ole "vahemman" pyha kuin muslimin kasitys profeettansa pyhyydesta. Eika profeetan pyhyyden nimissa (eika sananvapaudenkaan, sen puoleen) voida vetaa sapelia mekon helmasta ja kayda vaarauskoisia ojentamaan. Pyhaa sotaa ei ole olemassa, toisen ihmisen hengen riistaminen erilaisen uskon nimissa on moraalitonta ja ahdasmielista. Aivan samassa linjassa on toisen ihmisen sanomisen vapauden riistaminen. Talla asenteella nimittain asetutaan sen toisen ihmisen ylapuolelle, ikaan kuin silla profeettaan uskovalla on "isompi isoveli" tai pyhempi profeetta kuin meilla, jotka profeettaan emme usko.

Ja loppuviimeksi: uskonto, joka ei kesta kriittista tarkastelua eika kritiikkia, on aika huono uskonto.

Joku totesi mitvitin kommenteissa, etta sananvapauteen kuuluu, etta sanomisistaan on vastuussa. Kylla, tietenkin nain on. Mutta sanomisensa taytyy pystya sanomaan, ilman etta taytyy pelata jonkin marginaalisen tai kaukaisen ryhman vakivaltaisia reaktioita.

Tahan samantyyppiseen ilmioon tormaa tietylla tapaa myos ison veden talla puolen (joka on kaksoismoralismin Luvattu maa). Tosin kotirintamalla hyvaksytaan Irakin sodan ja Bushin arvostelu (aiheesta), mutta esimerkiksi kristittyja fundamentalisteja ei arvostella. En tieda, onko kyse maton alle lakaisusta (tai siita, etta Kaliforniassa uutiset suodattuvat eri tavalla kuin muualla) vai mista. Kristinuskoa saa toki taalla kritisoida ja parodioida, mutta fundamentalistien tekoihin tai arvoihin ei puututa, ja nama Aarimmaisyys Oy:t johtavat kuitenkin maata. Samalla tavalla he saatavat lait koskien mm. evoluution opetusta ja syntyvyydensaannostelya. Nailla laeilla he vievat maata askel askeleelta kohti keskiaikaa, jossa ei kyseenalaisteta traditiota, ei vallitsevia kaytantoja, ei julkista mielipidetta, ei kasitysta vapauksista (ja vastuista) ja moraalista. Tieteellisen koulutuksen saaneelle ihmiselle tallainen paan pistaminen pensaaseen on jotenkin aivan kasittamatonta. Sita paitsi, Bushin tyhmyyteen vetoaminen ja kritisoiminen auttaa hyvin vahan, jos sen tyhmyyden tuloksiin ei uskalleta koskea.