KarvaJalka teki tutkimusretken läheiseen Puolen hehtaarin metsään, siihen samaiseen jossa näimme aiemmin kaneja. Kukat aloittavat pian kukintaansa, keväällä luonto herää. Liskotkin tulevat lämmittelemään ja päästävät lähelle. Sorsaperhe nauttii elämästä purolla.

Siivekkäitä ja Kiina-ilmiötä

Posti toi viime viikolla pari lintua...

...silkkisekoitetta...

...ja pienen palan Kiinaa.

Tiensä perille löysi myös blogiarpajaisten voitto Daalialta, jossa siinäkin oli mukana lintuja (ankkamerkki) ja bambulankaa ja aivan ihana kortti. Kiitos!

Ja torstaisen myrskyn keskelle saapui myös varapainija, joka on taiwanilaista tekoa (mutta Kiinaahan sekin on).

Varapainija on ollut oikeen näppärä, ja tulee varmaan käytettyä paljon. Ainakin valmiiden töiden kuvauksissa se tulee näkymään varmasti taajaan :) Taidan kuitenkin ommella sille vielä päällisen suojaamaan pölyltä, siihen voi sitten merkitä vartalon linjoja kangastussilla helpottamaan neuleiden suunnittelua. Varapainija sai jo nimen Elsa, koska se on sympaattinen. Elsa on myös vähän ujo, josta syystä näin alastonna sitä tuskin enää tullaan näkemään ;)

Samaan aikaan muualla käsitöiden parissa mikään ei ole edistynyt paria tilaussukkaparia lukuunottamatta. Ainoastaan tuon jo liiankin tutuksi käyneen koivuisen pöydän (joka on näkynyt kuvausalustana kyllästymiseen asti) olen hionut, koska se on tarkoitus petsata tummemmaksi. Näitä pöytiä meillä on erilaisina versioina kaikkiaan neljä, ja koska voin hioa vain hetkisen päivässä (koska muuten oikea olkapää menee kirjaimellisesti rikki), voi mennä jonkun aikaa ennen kuin pöydät ovat valmiit. No, hiljaa hyvä tulee.

Edit: kilikusvikreitä ja muita kömmähdyksiä.

Ei päätä, ei häntää - ja repullinen hittejä

Olen saanut valmiiksi asti vain pesukintaan. Virkkailin sen eilen MotoGP:n ekaa osakilpailua katsoessa.

Kinttaan pinta on suorastaan helmeilevä!

Virkattu pesukinnas
ohje: omasta päästä (virkataan n ketjusilmukkaa, sillä lailla että käpälään sopii, ja sitten spiraalina kiinteitä ketjusilmukoita sopivasti).
lanka: Peaches & Creme, ecru, noin 35 g.
koukku: muovinen, kokoa x. (tyhmää, koukussa ei lue minkä kokoinen se oli, ja puikko- ja koukkumittari on hukassa - taas)

Virkkaus houkuttelisi kovasti näin keväällä, mutta pari muuta juttua pitäisi ensin saada pois käsistä. Irkkaajat tietääkin mikä tää on (ja iso käsi irkin suuntaan):

Suurin hidaste kaiken etenemiselle on se, että nämä eilen meille muuttaneet kaverukset ovat perin kovaäänisiä ja vaativat saada tulla joksikin, kun vaan keksisin, että miksi. Bambujen vaatimusten tarkentumista odotellessa taidan vaan varoen silitellä.

Lopuksi kuvakimaraa. Sain ei-neulovalta ystävältäni hauskan yllätyksen jokin aika sitten - neulekalenterin! Kalenterissa on satoja ohjeita, melkein 1 jokaiselle päivälle. Jos ymmärsin oikein, kalenterin ohjeet on ns. tavallisten pulliaisten ohjeita, mutta aika monen ohjeen takana näytti olevan nettikauppa taikka muu yritys. Joka tapauksessa taso on suorastaan kirjavaa.

Osa neuleista on toteuttamisen arvoisia, jopa must-have-listalle meneviä. (Kuvat saa isommaksi kun kilkkaa kuvaa ja flickr-sivulla kohtaa "all sizes".)

Tämäkin on hauska, noin ideana. Tekisin myssystä kyllä hieman istuvamman, tuohan lähtee päästä ensimmäisen tuulenpuuskan mukana.

Mukana on myös vanhoja tuttuja klassikoita.

Ja sokerina pohjalla ne hitit. Ne käsittämättömät kissanoksennukset, suorastaan vaaralliset ideat, ja ilmeisessä huumehoureessa ideoidut golfmailan suojat. (Ne vaaleansiniset on vauvan tossut.)

Ja Halloween-myssyt! Ja efektilankahuivit! Ja vielä kerran huivit!

Semmoista tänään.

Askartelija maailmalla

Karvajalka kotiutui töistä keskiviikkoiltana ja ilmoitti samalla, että aamulla otettaisiin suuntima itään, Grand Canyonille. Alla on reissukuvia ja vähän selostusta, kuvia kilkkaamalla saa isompia otoksia. Kuvat on taas mitä on :)

Ensimmäinen kuvaamisen arvoinen paikka oli neulojalle nimensä puolesta sopiva pitäjä: Needles (eli oisko suomeksi sitten Puikkola?) :) Matkalla kanjonille kurvattiin myös Route 66:lle. Tie oli pitkä, ja sen varressa nähtiin trombi! Pysähdyimme historiallisessa Hackberryssä - paikka oli aiemmin tunnettu karjastaan, mutta nyt siellä oli enää viehättävä huoltamo ja kauppa, posti ja koulu. Hackberryn kaupassa sisällä oli mm. aito 50-luvun limubaari ja paljon Elviksen, James Deanin ja Marilynin kuvia ja muuta matkamuistoa. Hackberryssä aika todella tuntui pysähtyneen.

Kanjonille saavuttiin juuri sopivasti ilta-aurinko-otoksia varten. Paikka on kanjonin eteläreunalla Mather Point.

Aamulla virkkuna ylös, ja pikkupakkasessa samaan paikkaan. Starskylle oli tarvis:

Näkyvyys aamulla oli hyvä. Alueella on erittäin puhdas ilma, joten korkealta paikalta näkee kauas. Alla olevat kuvat kannattaa katsoa suurempina. Kanjonin harjan takaa näkyy vuori, joka on yli 200 kilometrin päässä.

Seuraavaksi ajettiin 40 km itään Desert View'n Watchtowerille, jolta näkymä kanjoniin oli komea ja taivas kirkas!

Tie nro 64 vei itään Little Colorado -joen vartta. Tämä pienempi joki oli myös uurtanut pienen kanjonin, ja sielläkin näkymät olivat komeat. Colorado-joen vesi olisi oikeasti tuollaista punaisenruskeaa, jollei sitä olisi padottu. Nyt pato kerää kaiken sedimentin, ja vesi on sinistä, mutta patoamattomassa Little Colorado -joessa väri on alkuperäinen.

Iltapäivällä ajeltiin Painted Desertin luonnonpuistoon, jossa on paitsi hienoja eroosion paljastamia kivimuodostelmia myös upeita kivettyneitä puita, joiden värejä olisi voinut ihastella loputtomiin. Suurin kivettyneistä puista on 44 tonnin painoiseksi arvioitu Old Faithful.

Päivä päättyi upeaan auringonlaskuun Arizonan vuorilla.

Torstaina aamulla lähdettiin, ja perjantain ja lauantain välisenä yönä kotiuduttiin. Mittariin tuli lisää 1500 mailia eli noin 2400 kilometriä. Pakaroiden turnauskestävyys sai rautaisannoksen! Ja tärkein kysymys tietysti lopuksi: Neuloinko? No neuloin!

Vajaat 20 cm Leskenlehtipaitaa Kotiväestä koko matkan aikana. Aika meni enempi maisemien katseluun :)

Tarhalta napsahti nakki! (Säädin sivupohjaa joten haamu tulee joka tapauksessa niin että mennään nyt tämän meemin voimin :D)

En keksinyt saisko blogitilastoja katteltua Bloggerissa samalla lailla kuin vuodatuksen kävijät saa, joten kävin huvikseen katteleen, mitä Sitemeterin laskurin tiedot näyttävät blogista.
Hakusanalla silkkisekoite oli joku eksynyt blogiin. Niin no, hehkutin KnitPicksin uudesta silkkisekoitteesta joku aika sitten, en vielä ole päässyt neulomaan asti, mutta twinsettiä ajattelin kesäksi siitä.

Hakusanaa "MONOPOLIN X 100" oli myös kokeiltu. Ei sano mitään, mutta kuukeliin runnomalla tulee tammikuun 2006 arkisto esiin. Outoa.

Myös surffilaudan suuntimella "nivelrappeuma" oli blogi löytynyt. Liekö kommentti kyseessä, en mie ole muistaakseni nivelrappeumista puhunut.

Monta kävijää oli tullut Knitting Pattern Centralin kautta, ja syykin selvisi. Musta-punakirjavien lapasten ohje on liitetty sinne, en tosin tiedä kenen toimesta. Mie en ole sitä sinne linkittänyt mutta lystiä, jos joku tänne harhailee sieltäkin kautta. Samaisten tumppujen kuvahaullakin oli tänne löydetty.

Niin, ja Blogilistan kautta suurin osa tulee, Bloglines-käyttäjiä en nähnyt. Olen kyllä itse harkinnut Bloglinesiin siirtymistä. Blogilista tarkistaa oman blogin päivityksen hirmuisella viiveellä riippuen vuorokaudenajasta (ja miehän tietenkin toivon että tämän postauksen kaltaiset sanansäilän napakat suhaisut tulevat teidän luettavaksenne oitis), ja toisinaan Blogilista tökkii oikein urakalla. No, kattellaan.

Ehkä lämmitän tän meemin vielä uudelleen kun google analytics kerää jotain ihan polkattavaakin dataa. En kierrätä meemiä, mutta jos omista tilastoistaan jotakin lystiä löytää, niin napatkaa tästä mukaanne. Tarhalle vielä kiitokset, enpä olis tullut kattelleeksi oman blogin tilastoja ilman meemitystä.

Essential-swastika menee pikkuveikoille:

Hakaristimuoto ei kyllä ollut mielessä kun sukkia tähtäsin tuohon kuvattavaksi.. Lankana näissä melkein 200g KnitPicksin Essentialia kauniin teräksenharmaan ja siniharmaan sävyissä. KnitPicks vaihtoi Essential-sukkalankansa koostumusta minusta vähän liiankin pehmeään. Essential on siloinen kuin vauvan pakara verrattuna vaikka tuohon Opaliin. Saa nähdä, miten pehmoinen Essential kestää teini-ikäisten mutan.. pojankossien menossa mukana. No, laitan äitille nöttöset mukaan, parsikoon sitten läjään jos menevät rikki. Essentialissa on kivat värit, mutta aiemmat kauniit meleeratut sävyt ovat poistuneet. Pehmeyden vuoksi voisin tästä kuitenkin vielä jotakin neuloa.

Opal Prismat viimeiseen nöttöseen asti itselle.

Samasta langasta olen aiemmin saanut pitempivartiset sukat itselle ja lapsen sukat. Neuloin nyt tarkoituksella tiukkaa, ja lopputulos on panssarimainen sukka, särkevät käsien nivelet ja nolla nöttöstä Prismaa kaapissa. Väri on ihanan keväinen, sukat oikein napakat, ja päätyvät varmasti ahkeraan käyttöön.

Sukkia ja muuta mulle ja muille.

Ja lauantaina tuli arpajaisvoitto Juulialta! Posti jaettiin niin myöhään, että valoa ei kunnolla riittänyt (ja Karviksella oli erityinen hätä, että jos suklaa vaikka pilaantuu jos odottaa aamun valoa), niinpä huono kuva ja oikein suuret kiitokset Juulialle! Lanka erityisesti on aivan nappijuttu, mie tykkään tästä Isoveikan farkkupätkiksestä kovasti :)