...ja kaikki veljekset olivat poissa.

Isoveikat isosiskolle (so. Itse):

Ja muut veikat pikkuveikoille:

Siihen meni kaikki Isoveikat ja melkein kaikki seiskaveikatkin. Noista seiskaveikoista harmaa ja tasainen sininen on anopin arkistoaarteita ja meleerattu farkunsininen on Salanimen blogiarvonnasta saatua Jussia (mikä on samanvahvuista ja vissiin samalla koostumuksellakin kuin nortsiveikka). Poikien sukkiin nää konepestävät langat sopi oikein kivasti, kun mein mutsi ei pese sukkia käsin. Mie pesen (Isoveikat ostin vaan herkullisten värien takia), mutta - kuten ylläolevasta kuvasta voi päätellä - neulon mieluummin uusia pareja kuin pesen entisiä. :)

Missä välissä kävi näin?

Päällä mun sukka Isoveikasta, alla toisen pikkuveljen sukka. Selvennykseksi sen verran, että sukkien saajat on mua 13 ja 16 vuotta nuorempia, ja tuo siro numeron 45 sukka menee näistä sille vanhemmalle.

Ja lopuksi hurjan ompelurupeaman lopputulemana yksi kappale karavaanarihenkisiä retropyjamia:

Kuvat on taas mitä on, mutta pyjama itsessään oli jo eilen iltasella päällä, ja tykkään kovasti! Kuten kuvista voi päätellä, olen aivan surkea ompelija, mutta sain keltaiset koristeet oikein sievästi ommeltua, ja erityisen ylpeä olen tuosta paidan kauluksesta. Tämmöisen voin tehdä toistekin, jos löydän yhtä kivan kankaan. Tällä kummiskin pärjää taas pitkään, ja hyvillä mielin nakkasin vanhan virttyneen pyjaman mäelle. Kangas on paljon kivempaa kuin edellisessä pyjamassa - 100% puuvilla on iholle paljon mukavampaa kuin tekokuitusekoite. Ja pikkuisen kierot tikkaukset kertoo vaan rakkaudella nykerretystä ikiomasta pyjamasta. Selvennykseksi sanottakoon kuitenkin, että tikkailujen (ja yllättävän vähäisten purkuhommien) aikana en nauttinut viiniä - paukuttelin henkisiä henkseleitä kyllä eräänkin Mondavin äärellä sitten jälkikäteen :)

edit: horisin joutavia, muistin Jussin alkuperän ihan väärin. Lankalistaan olin kirjoittanut SNY, vaikka Jussi tuli Salanimeltä. Pöh. No, nyt on korjattu se.