Ah ja voih.

En ole varmaan ainoa, jolle kay nain: ostetaan ihanaa lankaa, mietitaan ja pahkaillaan, mita siita tulisi, aloitetaan neulominen, joka on armotonta pakkopullaa, ja neulomisen kuluessa pahkaillaan, kayttaako neuletta kukaan, koskaan, milloinkaan ja missaan.

Kyse on tietenkin P&P-malliston lippulaivasta, neuletakista/lukunutusta/epamaaraisesta villatakista. Valmiina on takakappale:


Uskaltauduin viimein laittamaan kuvia tasta murheenkryynista. Etukappaleista toinen on jo kainaloon asti valmis:


Etukappale on melkein yhta ruma kuin takakappalekin. Reuna on kiharainen (mutta epailisin sen korjaantuvan, kun neulon siihen napinlapikaitaleen), kuvio epatasainen, eika tuo kaksoishelmineulekaan nayta kauhean somalta. Alareuna vetaa kieroon samalla tavalla kuin se Branching Out-huivissakin teki, luulisin senkin korjaantuvan pingottamisella.
Takakappale nayttaa kuvassa tosi kierolta, mutta sen vain nakkasin sohvalle, etta sain kuvan. Se on oikeasti ihan symmetrinen kappale. Nyt sitten harmittaa, kun takana on vain 1 mallikerta ja eteen paatinkin laittaa yhteensa 3 (1,5 x 2). Pitaisiko takakappale purkaa ja tehda 3 mallikertaa sinnekin? Enta hihat, mallikuviota sinnekin vaiko eiko?

Kaiken huipuksi inhottaa neuloakin lankaa, jonka vari ei miellyta, vaikka tiedan, etta varjaan langan. Varjaamisella ja omatekoisilla napeilla seka pingottamisella uskoisin tasta Rumasta Ankanpojasta viela tulevan ihan oikea Joutsen, mutta saapa nahda. Kateellisena olen vaijynyt muitten neulojien blogeja, missa syntyy sellaisia luomuksia, ettei uskoisi, ja minun sohvannurkassa nykertamastani Murheenkryynista tulee vain.. no, ruma. Neuleen hyva puoli on se, etta se on todella kevyt, takakappaleeseen meni 100 g lankaa, ja etukappaleeseen menee varmasti alle 50 g kumpaankin, eli uskoisin neuleen painon jaavan alle 400 grammaan. Ja se on tallaisen amatsonin neuleeksi aika hyvin, yleensa lankaa menee tuplasti tuon. No, pitsineuleiden etuja ilmeisesti.

Eli saas nyt nahda, mita taman kanssa kay. Haluaisin neuleen pitaa itsellani, mutta se saattaa vaatia takakappaleen uudelleenneulomisen, kaikkien muiden temppujen lisaksi. Ja sittenkin tama neule tuntuu vaativan ihmeita valmistuakseen, mutta olen paattanyt, ettei tasta tule UFOa! :) (Ihme kylla, neuleiden kanssa mie en yleensa ole prosessineuloja, mulla ei ole yleensa kesken 2 tyota enempaa. Ei nytkaan.) Elattelin kylla mielessani jo ajatusta, etta puran koko roskan ja nykerran uusiksi niilla kakkosen puikoilla, joksikin jarkevaksi neuleeksi. Vaikka paidaksi, 3/4-hihoilla..

P&P-malliston nuorten osaston ensimmainen tyo, sininen pipo, on valmis, samoin 2 paria lapasia. Niista kuvia, kun langat on paatelty ja neuleet hoyrytetty.

Nyt takaisin sohvanmutkaan, ja puikkojen kans touhuamaan..