Blogia seuranneet ovat saattaneet havaita, etta pienta uraprobleemaa on podettu ja mietitty, mita sita alkais tekemaan kun tama komennus rapakon takana paattyy ja paluu arkeen koittaa. Ja mihinpa ei muiden blogeista loytyisi apua, niin tahankin.

Taalta loytyi ammatinvalinnanohjausta:
Nimella, jolla minut tunnettiin ennen naimisiin menoa, minusta olisi pitanyt tulla kengankiillottaja! Silloisella "virallisella" nimella (joka on pitka ja hankala), olisin voinut olla veturinkuljettaja :D Nykyisella puhuttelunimellani minulle ehdotettiin modistin tyosarkaa. Virallinen nimeni vihjaa elainhoitajaan. Jos oisin ottanut yhdysnimen (joka on viela pidempi ja paljolti hankalampi), kelpaisin paaministeriksi. :]

Naista oikeestaan kaikki mulle kelpais :D Kengankiillottajalle ei ehka makseta hyvin, mutta tyot ei ns. kulkeudu kotiin ;) Veturinkuljettajana saisi nahda maailmaa, tai ainakin radanvarsia. Modistin tyo kiinnostaa ihan muuten vaan, ja elainrakkaana ihmisena voisin olla elaintenhoitajakin. Ei hullummin :)

(Karvajalan nimi paljastaa, etta hanesta oisi joko laiturin tolpaksi tai ratikkakuskiksi. No, Karvajalka on diplomi-insinoori, eli ehka se on noiden kahden valista. :D)

Kasitoiden saralla ei ole tapahtunut mitaan mullistavaa. Pohjanmaa on melkein valmis, sormessa on iso reika, ja tanaan mennaan askartelemaan naapuriin. Aattelin maalata joulumokkeja, jouluunhan ei ole enaa kuin vajaa viisi kuukautta!