Paivani Neulojana

Seuraavassa lyhyt tiivistelma siita, kuinka Neulojan paiva voi menna totaalisesti pieleen.

Tapahtumien kulku oli seuraava:

1) Neuloja viimeistelee lauantaina Neuleen, joka vaikuttaa mieleiselta. Vari on sopivan kesainen, malli hauska (Ylosalaisneule Ullasta), vaikka kaulus kaipaa pienta korjausta. Merseroitu puuvilla ei voi olla viehattamatta, ja kalliin langan olettaisi kestavan.

2) Sunnuntaina Neuloja marssii tyopaikalle uusi Neule yllaan (koska tyonantaja maarasi = neuletapahtuma Askartelukaupassa). Kaikki menee mainiosti, neuletapahtumassa Neuloja virkkailee akryylilangasta 7 x 9 tuumaisia, suorakulmaisia kappaleita peitoksi. Neulojan seuraan liittyy nelja paikallista rouvaa.

3) Kolmen aikaan Neuloja lahtee tauolle, Neule on ollut ylla hulppeat 7 tuntia. Keuhkojaan ulkona pilatessaan Neuloja havaitsee Neuleen nyppyyntyvan! Nyppyja on lahinna kainaloissa ja Neuleen etumuksessa, vaikka Neuloja ei erityisemmin ole etumustaan kasityoaskareilla hairinnyt. Neulojan mielessa vaikkyy, etta kallis merseroitu puuvillalanka ei olekaan laadukas (onhan se saman valmistajan kuin mohairsekoite, joka varjasi bambupuikot vain muutamaa viikkoa aiemmin).

4) Tapahtuma paattyy viidelta ja Neule on yha pahemmin nyppyjen peitossa. Neulojaa ottaa paasta pahemman kerran. Syntyy paatos soittaa langan valmistajalle.

5) Neuloja tulee kotiin pahantuulisena, kotona odottaa vuorostaan flunssainen Karvajalka. Lahdetaan ruuan metsastysreissulle Pizzapaikkaan, joka menee onneksi kiinni vasta hetki Neulojan ja Karvajalan jalkeen.

6) Neuloja paattaa pysya puikoissaan ja palata turvallisen villan pariin. Aloitetaan Lohdutusneule Knitpicksin Shadow'sta. Neulontaa ei voida aloittaa, ennenkuin muutama silmukkamerkki on tehtyna huivia varten. Neuloja aloittaa neulomisen, vain havaitakseen, etta ohjeen mukaan neuleen etureunaan tulee levea ainaoikein-reuna, joka ei miellyta. Lohdutusneule puretaan ja aloitetaan uudestaan.

Sama kuvina:

Uusi, upea, nyppyinen neule:


Lohdutusneule ja merkkeja:


Mita tasta opimme?
* Onneksi en tehnyt useampaa neuletta samasta langasta.
* Kallis ei tarkoita laadukasta, eika halpa huonoa. (No, ei tama nyt mitaan uutta kylla ollutkaan.)
* 7 x 9 tuumaa on suhteellinen, venyva kasite, samoin kuin suorakulmainen kappale. Amerikkalaisten rouvien hyvantekevaisyyteen lahjoittamat kappaleet vaativat suurta modifiointia.
* Akryylilanka ei ole ystava.
* Juuri aanensa loytanyt, kiljuva 15-kuinen vauva ei ole parasta neulontaseuraa Neulojalle, missaan olosuhteissa.
* Aina voi aloittaa Lohdutusneuleen (ja nythan oli hyva tekosyy, eiko?).
* Ja aina voi tehda muutamia silmukkamerkkeja.
* Silmukkamerkkeja taytyy kohta ryhtya myymaan. Tai sitten neulomaan paljon, paljon enemman.

Tanaan Askartelijalle siis maksettiin siita toissa kasitoiden tekemisesta. Tyosta se silti kavi, ei sita kivaksi voi sanoa. Nykyisen "neulotaan huiveja"-villityksen ansiosta joka toinen joskus puikkoja nahnyt paattaa alkaa neuloa, ilman minkaan valtakunnan hajua neuletiheydesta, puikkokoosta tai langan ja puikkojen mysteerisesta suhteesta. Ei mikaan ihme, kun joka toinen ohje on naita "luo niin monta silmukkaa kuin haluat porrokimallemoykkykeinokuitulangasta ja neulo ainaoikeaa niin kauan kuin lankaa riittaa"-ohjeita. Nama rouvat sitten marssii neuleneuvojien (=allek. + tyokaveri) puheille ja ihmettelee aaneen, eiko kaikki virkkuukoukut/neulepuikot sovikaan kaikille langoille. Tai miksi se vauvanpeitto nayttaa ihan hassulta, kun neulotaan ylipaksusta langasta liian pienilla puikoilla. Rehellisesti sanoen, en ole nahnyt edes meidan "sertifioidun" neulonnanopettajan tekevan koskaan huiveja tai laukkuja ihmeellisempaa. Alkaa menna usko sertifiointeihin, neulonnanopettajiin, naiden taitoihin tai tavallisen "rivineulojan" kykyihin hahmottaa muita kuin 150 cm pitkia ja 15 cm leveita porroneulepotkoja.

Joka tapauksessa, tuo violetti lanka on sita huippuohutta (50 g/400 m) lankaa, josta kolmosen Addeilla koetan nykertaa Rose Trellis-huivin. Aloitin sen 84 silmukalla ja ainaoikein-reunasta tulee vain 4 s levea. Lanka on aivan ihanaa, vaikka tosi ohutta, mutta luulisin, etta tata on lysti neuloa. Ehka lankasotkujen aiheuttama paha mieli menee pian pois :) On myos mahdollista, etta joudun turvautumaan Knitpicksin terapeuttiseen vaikutukseen taman lankasotkun tiimoilta. Muuten voin vajota neulomismasennukseen ja yleiseen synkkyyteen, ja sitahan me emme toivo, eiko? ;)

Naista lankasotkuista sen verran, etta seka tama sinivhrea Grace etta se musta mohairsekoite olivat saman puljun, Patonsin, tekeleita. Soitin varjaantyneista puikoista, ja saan puikkojen hinnan seka lankojen hinnan takaisin. Huomenissa soitan uudestaan, ja rutisen tasta nyppyyntyvasta "merseroidusta" Gracesta. Saa nahda kuinka kay.

Loppuun viela: aivopesu teki tehtavansa, ja systerin kuvablogista tuli neuleblogi. Lauran Bibo on siellakin nakyvilla ;)

Aijuu, tarjouksia silmukkamerkeista otetaan muuten vastaan ;)

Taman vuodatuksen myota iloista viikon alkua kaikille! :)