Villi ja vapaa!

Ensiksi pahoittelut paivityksen viivastymisesta. Tama viikko on vienyt ihan mehut, ja paivittamiseen ei ole jaanyt aikaa. Ei kylla muiden blogien lukemiseenkaan.

Mutta vastaisuudessa sita aikaa on sitten sitakin enemman. Tanaan oli nimittain viimeinen tyopaiva. Tata pestia ei ollut tarkoitettukaan pitkaikaiseksi, mutta en aatellut sen tulevan nain pian loppuun. Todettakoon silti, etta lahdin ihan vapaaehtoisesti. Ensinnakin tyo kaupassa oli fyysisesti todella rankkaa, mutta siihen tottui nopeasti. Tykkasin olla toissa paikassa, jossa tiesin paljon asioista. Ainoa, mista en pitanyt, oli tyokavereiden todella asiaton kaytos, ja esimiesten omituinen tapa kohdella tyontekijoita. Taisin aiemmin mainitakin ohimennen, etta taalla eraanlainen tyopaikkakiusaaminen kai kuuluu perehdyttamiseen (joka muuten on vallan olematonta). Tyokaverit puhuvat toisistaan sontaa selan takana minka ehtivat oman kilven kiillottamiseksi, ja esimiehet kayvat jokaisen tyontekijan (varsinkin kiltimpien) kimppuun kuin susilauma. Jos koittaa tehda omat hommansa hyvin, saa siita lahinna haukut, kun samaan aikaan muut luikertelevat omista toistaan minka ehtivat. Kaiken kaikkiaan, totesimme Karvajalan kanssa, etta ei ole sen surkean palkan vaarti tama ollenkaan, vaan parempi lahtea ja etsia ehka uusi tyo.

(Miten muuten ihmeessa te aidit yhdistatte perheen ja tyon ja harrastukset, kun mulla ei ole edes lapsia ja kamppaan pitaa pyrkia sisalle bobcatilla ja harrastuksiin ei tunnu jaavan aikaa??)

Asiasta yhdeksanteen: jos pistolistan swappiparit lukevat tata, voi olla etta kaikki swappini eivat ehdi perille jouluun mennessa, mutta ovat kumminkin tulossa! Kuvia en laita ennen kuin tiedan, etta ovat kaikki perilla.

Silla aikaa Pajassa on askarreltu:


Anopille oli tosi hankala keksia joululahjaa niiden rannikkaiden (tms) lisaksi, ja kun aiemmin ollaan aina ostettu jotain, mika on enempi ehka niille molemmille, niin tana vuonna ajattelin muistaa ihan vaan anoppia. (Oisin neulonut sukat appiukolle, mutta kun mokoma pida sukkiakaan puolet vuodesta, ja villasukkia kai ensinkaan, niin ei sitten kannattanut.) Anopille tein ne rannikkaat ja taman kaulakorun, johon idean sain helmitoiden opettajalta Susanilta. Hanella oli tammoiset korvikset, ja pyysin hanelta tuollaisen kukanmallisen helmen ja siivet, etta voin tehda anopille enkelikorun. Hamonen on tummansininen, ja "jalkoina" ja enkelin paana on valkoiset helmet. Ketju, varsi ja rengas ovat hopeaa, siivet korumetallia. Karkeasti enkelin pituus on ehka pari senttia. Soma tuli, ja aikaakin meni vain vajaat 5 minuuttia! :) Tasta on kylla surku luopua, mutta ehka Susanilta saan ostettua viela punaisen hamosen/kukan (aitille) ja vaikka vihrean (itselle). Kukkahelmen tarina on muuten sellainen, etta materiaali on Itavallasta, 2. maailmansotaa edeltavalta ajalta olevaa (kai) Boomin lasia, joka sailyi sodan ajan, tuotiin Yhdysvaltoihin ja sulatettiin koruiksi.

Tassa ne rannikkaat:


Ja lahelta:


Mallineule on siis sita "mock cable rib"-neuletta, eli vapaasti kaannettyna palmikkoneuleen nakoista joustinta. Mallineule on 3 s levea (2 o, 1 n), silmukoita kierroksella oli 75 ja kierroksia noin 90. Puikkojen koko oli muistaakseni 1,75 mm. Lankaa meni noin 40 g pariin. Nyt on siis 60 g reumalankaa aivan joutilaana, saa nahda miksi se haluaa. Ehka omiksi rannikkaiksi?

Lupasin kuvia maalaamastani kehyksesta joskus vuonna paavo, ja tassa se nyt on.

Kehys ei ihan onnistunut, koska kehys ei ollutkaan puuta, vaan jotain ihme lastulevya, josta en saanut kunnolla hiottua pintaa pois. Akryylimaali ei halunnut jaada siihen kovin hyvin, ja kaiken huipuksi maalarinteippi repaisi lohkeaman maaliin kun irrotin teippia maalauksen jalkeen. Joten uusintakierros on edessa, taytyy koettaa maalata tuo pieni jalki peittoon. Silti olin tyytyvainen, vari on justiinsa se haluttu ja pinta sopivan matta. Aiemmin taman taulun kehys oli muuten se perussuomalainen koivunvaalea, ja kun meidan asunnon seinat on likaisenbeiget, taulu tuntui ihan hukkuvan sinne seinaan, kun taulukin on noin vaalea. Kehyksen uusi vari valittiin taulusta itsestaan, siina on paljon tummia luumun savyja ja nayttais passaavan ihan kivasti tauluun tuo uusi vari. Taulu on aivan ihana, ja jos kehyskokeilua en saa onnistumaan, kiikutan sen kehystettavaksi uudelleen, koska tasta taulusta en luovu :)

Muuten taalla ei olekaan saatu aikaiseksi kuin uusia suunnitelmia. Tama syntyi eraana unettomana yona:


Elkaa luulko, en mie ole viela sita tehnyt ;) Suunnittelin vain. Liina on joskus ollut kai Atelje Margarethassa, mutta koyhana opiskelijana ei ollut varaa tilata sita. Yritin sitten tyossakayvana ja omaa rahaa tienaavana (mutta edelleen koyhana) tilata sen, mutta sita ei enaa saanut. Idea muhi kumminkin, ja paatin, etta osaan mie ainakin kuvaa katsoa ja soveltaa itse. Ei se varmana prikulleen samanlainen ole, eika tarvitsekaan. Vareja hiukan vaihdoin, semmoisiksi viljanvarisiksi (eli ruskean ja keltaisen savyisiksi, vihreat jatin ennalleen). Ja koko on isompi kuin mita alkuperainen liina muistaakseni oli, tasta tulee valmiina vajaa puolitoista metrinen :) Saa nahda koska saan taman tehtya, mutta nyt on ainakin jonkinlainen ohje siihen. Ja kylla, mie olen idearosvo viimeisen paalle. (Tekijanoikeusihmiset kihiskoon!) ;)

Idearosvoudesta puheenollen, taidanpa nyysia sen huovutetun tontun idean. Joku oli tehnyt aivan ylisuloisia tonttuja huovuttamalla ja jostain sukkahoususta (!), ja kyllahan miekin siihen kykenen, eiko? ;)

Eli kuten huomaatte, neulonut en ole (juurikaan). Eraan tarinan kerron teille kumminkin Addeista, noista neulemaailman lunkeista puikoista, joiden pitaisi tulla toimeen langan kuin langan kanssa. Koitin naittaa 3,25:t Addit Knitpicksin Baby Alpacan kanssa, mutta juttu ei kerrassaan alkanut luistaa. Neuloin ja neuloin ja kokeilin mallineuletta, mutta ohuenohut lanka paatyi aina syttyralle (eli purkuun).

Silla aikaa toisaalla iankaikkisen vanhat Ponyt olivat olleet jo pitkaan naimisissa Kotivaki-mallitilkun kanssa, ja molemmat olivat paatyneet lopputulemaan, etta vaihtelu virkistaa. Mallitilkku purkuun, kun tiheys oli selvilla ja muistissa, ja 2,5-milliset Ponyt tutustumaan alpakkavauvaan. Nama kaksi olivat heti kuin vanha pari, ja huivia on tullut muutama rivi jo neulottua. (Muutama vain, ei ollenkaan niin paljon etta se hairitsisi swappien tekoa..) Silla aikaa Addi-parat istuvat neulepuikkojen sinkkubaarissa eli neulekorissa tyohuoneen nurkassa, toivoen, etta oikea lanka osuu kohdalle lammittamaan Addien kylmia talvi-iltoja.

Taman vuodatuksen myota jalleen iloista viikonloppua, koitan paivittaa vahan tiuhempaan :)