Periksi ei anneta

Nyt tulee sitten paljon kuvia :) Tarkein ensin:

Pipovaihdossa Ziina oli saanut piponsa Jaanalta:


Materiaaleista ei ole tietoa, koitin Jaanan blogistakin vaijya mutten loytanyt. Ainakin heijastinlankaa nayttaisi olevan noissa nauhojen paissa. (Hieno idea muuten!)

Omalla neulesaralla ei juuri ihmeita ole viikonloppuna tapahtunut. Lime-ruskea sukka odottelee edelleen inspista. Mielessa kavaisi jo, etta neulon sukat valmiiksi ja varjaan punaisella, jos vihreakin ymmartaisi varjaytya ruskeaksi, ja niista saisi ruskeansavyiset. Sitten loppui inspis ja nyt se lanka odottelee ottajaansa. Taidan lahjoittaa sen jollekulle, jos joku huolis huomaansa :)

Varjaysprojektien suhteen en ole heittanyt kirvesta kaivoon. Talla kertaa olin vahan viisaampi ja tein koe-eria :)

Kaapissa on muhinut vuodesta paavo Kotivakea, josta osan sain virkattua nelioiksi:


Naista piti tulla virkattu paivapeitto, mutta aika ajoi idean ohi, ja paivapeitto ei koskaan valmistunut. Nama jaivat siis kaappiin odottelemaan aikaa parempaa, ja se aika koitti tietenkin nyt, kun piti saada puuvillaa koe-era kattilaan. Purin viikkojen tyon noin 20 minuutissa vyyhdille, ja lankaa tuli 4 neliosta ehka noin 500 g. Taman vyyhdin kastelin ja laitoin kuivumaan, se on viela varjaamatta. Purin yhta neliota alusta sen verran, etta sain pikkunottosia kattilaan.

Varjaysaineiden hankintareissulla etsin sita Kool-Aid-pussia, josta saisi sinista. Ei loytynyt, joten katselin sita mehuhyllya silla silmalla, ja totesin, etta Kool-Aidissa ja Gatoradessa (urheilujuoma, en muista myydaanko Suomessa) on ihan samat perusaineosat: sitruunahappoa, sailonta-aineita, ja elintarvikevaria. Fiksuna tyttona paattelin, etta jos villa varjaytyy Kool-Aidilla, miksei siis myos urheilujuomalla. Kaiken huipuksi Gatorade-pussissa oli justiinsa se sininen, mita etsiskelinkin. Siispa pussi mukaan ja kokeilemaan. Ostin urheilujuomalle kaveriksi Rit-Dye-vareja (vastaa Dylonia), ja yhden kattilan, joka kelpasi varjailyhommiin.

Ensimmaisessa satsissa varjasin vain silla urheilujuomalla. Puuvillaa varten kattilaan meni jauhetta, vetta, suolaa ja sitruunamehua. Vesi kuumenemaan ja puuvillat sekaan. Varia ei toki ollut kamalasti, mutta puuvilla ei tahtonut imea sita varia millaan. Ei kertakaikkiaan millaan. Langanpatka ui nesteessa varmasti ainakin 20 minuuttia juurikaan varjaytymatta. Toki pinna siina meni, ja uitin kokeeksi nesteessa patkan valkoista seiskaveikkaa, jonka pihistin iskemattomasta kerasta. Veikkahan imi sen varin sitten itseensa heti kerralla. Paatin, etten uita puuvillaa lisaa liemissa, vaan huuhtelen ja vaihdan varit.

Toisessa erassa kattilaan laitoin Rit-Dye-varjaysaineita, punainen on nestemaista ja muut jauheita. Lyhyen kayttokokemuksen perusteella pysyttelen nestemaisissa. Jauheet leviaa joka paikkaan ja pieni murunen varia varjaa sitten puoli keittiota. Kattilaan laitoin siis lamminta vetta, hyvin varovaisesti varia, hirmuisesti suolaa ja vahan sitruunamehua (etta tulee hapanta sille puuvillalle). Kuumassa vedessa vari alkoi murusista vapautua ja pian mulla oli sita varia ihan liikaakin siina vedessa. Ensin laitoin puuvillan veteen ja annoin olla. Koitin tehda vahan sellaista liukuvarjattya, ja onnistuinkin jotenkuten. Tekstiilivarin ja mehujauheen valilla oli todella suuri ero varjaytymisessa. Puuvillan varjays kesti tekstiilivarilla vain muutaman minuutin, kun mehujauheella se ei varjaytynyt kuin nimeksi. (Rit-Dyen ohjeissa muuten sanotaan, etta varjattavaa kappaletta pitas liottaa 30-60 min. En kasita miks.) Villa otti tekstiilivarin viela hanakammin. Seiskaveikka kavaisi kattilassa (alta 2 min) ja se varjaytyi heti tummaksi. Huuhtelin langat, ja minusta niista ei lahde enaa varia, joten en kasita, miksi niita oisi pitanyt liottaa siella liemessa niin paljon kauemmin. Ehka ohje on vaan isommalle maaralle, yksi pussi pitaisi riittaa esim. farkkujen varjaykseen.

Tassa ylhaalla seiskaveikat ja alhaalla Kotivaki:


Savyero turkoosissa on todella suuri, punaisessa ei juurikaan ole, koska en todella uittanut seiskaveikkaa kovin kauan. Punaisesta Kotivaesta tuli tasmalleen saman varinen kuin se Novitan alkuperainenkin on ;)

Seuraavaan eraan laitoin Kotivakea, sinista ja vihreaa varia. Toinen paa sinisessa, toinen vihreassa:


Toi vihrea on ihan kamalan varinen, sellainen harmaanvihrea. (Varmaan aika likella niita pierunvarisia lankoja, mita Novitan lankakartassa on nyt kevaallakin.) Sinisesta tuli tosi kaunis, ja mielessa kavaisi, etta voisin sen ison vyyhdin Kotivakea tirpaista vaan siniseksikin.

Noista on tehty jo koetilkut, ja laitan niista kuvat myohemmin. Koetilkkua neuloessani huomasin, etta hapan liuos oli syovyttanyt langasta pinnan pois. Toisaalta Kotivaki-liemi tais kiehahtaa jossain valissa, ja luulen, etta lampotila oli langalle vahan liian kova. (Muistan kylla pesseeni jotain Kotivaesta tehtya 90 asteessakin eika se siita tykannyt huonoa, joten tasta en ole ihan varma.) Ja villahan ei tarvitse hapanta ymparistoa varjaytymiseen, joten sen ei pitaisi karsia, kun ei lisaa suolaa veteen.

Eli mita tasta opimme? Puuvillaa ei kannata varjata mehuilla, menee jarki ja langasta pinta. Puuvillaa siis vaan tekstiilivarikylpyyn, villalle kay molemmat. Mita vahemman aikaa lanka on kattilassa, sen parempi. Puuvillaa en ole koettanut varjailla kylmakylvyssa, ja tuskin koetankaan.

Siinapa kootut viisaudet varjailysta. Tanaan koetan tehda viela Kotivaki-eran, jossa teen vihrean itse sinisesta ja keltaisesta, ja punaisen taitan pikkuisen sinisella, katsotaan mita siita tulee.

Viikonloppu ei olisi viikonloppu ilman silmukkamerkkeja:

Sain nama kuvattuakin viela sillain kauniisti, etta salama ei kamalasti heijastu merkeista takaisin ja pilaa koko kuvaa. Ei noi kylla mitaan helpoimpia ole kuvata..

League of Extraordinary Gentlemenia vaijyessa (Sean Connery on niin ihq!) tein muutamia koruja:


Naista en saanut jarkevia kuvia yksinaan, joten ovat tammoisessa ryhmaotoksessa. Korun nimi taallapain on chatelaine (?), eli kaulaketju, johon voi kiinnittaa vaikka pistelysakset. Naistakin osa lahtee lahjaksi. Naihin taytyy vaan lisata pienet koukut, jolla ne sakset saa kiinni. En tieda onko naa miten katevia, mutta jospa niiden saajat jotain kayttoa niille keksis. Naissa kaytin saajien lempivareja. Musta-valkoisessa on hopeanvarisia spacereita, mustia AB-varisia timantteja ja valkoisia helmia, sisalla hopealanka. Punaisessa on punaisia ja keltaisia siemenhelmia ja kullanvarisia ja punaisia (Swarowskin timantinmallisia) koristeita. Turkoosissa on hopeanvarisia ja turkooseja siemenhelmia seka hopeapalloja. Punaisessa ja turkoosissa korussa sisalla on nailonsiima.

Pahoittelen huonoa kuvaa. Kuvat yksittaisista merkeista loytyvat taalta: valko-musta ketju, turkoosi ketju ja punainen ketju.

Nyt meen kahvin keittoon, ja neuloon Magdaa. Taalla on ihan tolkuttoman kylma (yolla saattoi olla pakkastakin), ja villaneule sylissa lammittaa ihanasti!