Pikkutunneilla

(seuraa pauhaamista ja yollisia keskusteluja Itsen kanssa.)

Kello on nelja aamulla, ja mua ei nukuta. Ollenkaan. Nakojaan nokosilta ei ole hyva nousta iltakahdeksalta. Eika tirpaista naamariinsa pannullista kahvia sen peraan. Karvajalka nukkuu tyytyvaisena. Voi Paimio! (Ei millaan pahalla, te ketka Paimiossa asutte. Ei se voi olla teidan vika.)

Yo on mennyt lueskellessa, en voinut jattaa Girl With A Pearl Earring'a kesken. Upea elokuva, aivan mielettoman hieno kirja, ja taulukin on komea. Sen tyton silmat on kauniit.

Vihreista sukista toinen on valmis, toista en jaksanut tehda vaikka Gary Oldmania katselinkin AV-laitteesta. Teen sen toisen huomenna. Ehka. Jos en nuku koko paivaa.

Huomasin riemukseni, etta Team Finlandilla on oma blogi! Tikrulle iso kiitos :) Miepa olin (lallallaa) eka siella kommentoimassa. Kiva joskus parjata jossain; Kudinpuikko-aanestyksessakaan ei voi luonnehtia blogiaan aaniharavaksi jos on tyyliin kolme aanestanyt Itsea. (Ei, en aanestanyt itse itsea. En ainakaan tunnusta.) Nuo olimpialaiset [sic] on siita hyva juttu, etta tarvitsee vaan kisata itsea vastaan. Mie aattelin tehda kirjoneuletumput punaisesta ja mustasta, taytyy vaan perehtya herringbone stitchin saloihin. (Koitan katsoa sille suomenkielisen nimen.)

Toinen loytynyt blogi on muuten Team Californian puuhanaisen blogi. Nayttais haaraavan samassa pitajassa kuin allekirjoittanut. :)

(Ajatus poukkoaa.)

Huomasin vierailulla mustassa villassa etta oikeesti ne Terhin kuvat on kauniita. Ihan hirmu kauniita. Niinkun vaikka se punanen pikkuruinen takki. Mitenhan itsekin saisi sellasia? (Kuvia, ei takkeja.) Aiemmin en ole oikeestaan kiinnittanyt huomiota koko kuviin, osaksi siksi etta en omista PhotoShopia (oisko syyta?) ja osaksi koska olen laiska. Tarkeinta on, etta omien hikisten katosten luomukset tulee edes dokumentoitua. Pitas kai panostaa kuviin :)

(Kylla maa ens vuonna peittoan kaikissa aanestyksissa kaikki blogit kun mulla on toi huumorinkukka puskemassa itiota ja rupeen taidekuvaajaks. Tai sitten en peittoa ja julistan tan blogini taideblogiksi ja julkaisen vaan outoja, laitamyotaisessa napsittyja kuvia, jotka ovat Ylen Vaikeasti Avautuvia. Enka neulo sukkia, vaan jotain kimalletekokuituhorselohuiveja.)

Tulin muuten miettineeks tossa paivalla kun vasasin sita vihreeta sukkaa loppuun yhta asiaa naista trendineuleista. Kun Ullan ilmestyttya oli se Fifi-buumi, joka ei ota laantuakseen, BiBo on myos jo ilmio, Clapo on varmaan seuraava ja niin edespain. Onko outoa, jos ei pida noista? Omalla laillaan on noi kaikki hyvin kauniita, mutta kun Fifi on vahan liian simppeli (niinkun Roguekin), BiBokin on natti mutta mun paahan ei sitten sovi kerrassaan ollenkaan. Clapoa olen kylla vahan toisella puikolla miettinyt, mutta sekin on vahan simppeli mulle.

(Sanoo henkilo, jonka puolen vuoden puserruksen lopputulema on suoraa sileata oleva neule, jossa on vahan pitsia.)

Toivottavasti kukaan ei nyt pahastu noista kommenteista. Itsas (haa, paasin kayttaan) systeri sanokin, etta toi Fifi on kiva huivi kun se on tarpeeks geometrinen, ettei ala nayttaan mummomaiselta vaikka onkin pitsia. Totta haastat, siskoseni. Se on kaunis, mutta mutta.. noi mainitut ei jotenkin ole mun tyylisia ollenkaan, tai jotenkin niista puuttuu se haaste mita valmiilla ohjeella toivoisin olevan. Vaikea selittaa. Ilman sarvia ja hampaita siis, kaikkien maku ei tietenkaan ole samanlainen, mutta oispa kiva kuulla etten ole ainoa aisan yli potkija.

Ei haittaa vaikka oisinkin. Taahan on.. no, taideblogi. ;)