Moottoritie on kuuma / Highway to Hell

Saa nahda onnistuuko tama nyt ollenkaan, blogger on temppuillut koko ajan ja vuodatuskin nyrjahti asken. Just kun mun piti alkaa tilittaan niin eikohan blogger ole kumollaan..

Joka tapauksessa, ette saa tyokuvia vielakaan, koska ei ole mita nayttaa. Ensin ajauduin onnettomuuteen, ja sitten selvitin sita koko paivan. Ei mitaan vakavaa, moottoritiella kavi autolle pikku kolaus.

Ensin lienee paikallaan selvittaa pari asiaa paikallisesta liikenteesta. Termi "villi lansi" on pahasti liikennekulttuuria aliarvioiva. Liikenteessa on paljon kortittomia tai aineiden alaisia. Alkoholin kulutusraja on liikenteessa 0,8 promillea, mutta paljon nakee sellaisia, jotka ovat kovemmassakin tuiskeessa. Joidenkin etunojaa vauhdittaa myos kovemmat aineet. Lisaksi liikenteessa on hirveasti nuoria kuskeja (kortin saa Kalifornian taikamaassa 16-vuotiaana), ja naista osa ajaa holtittomasti. Viimeksi joulupaivana istuimme ruuhkassa, kun kaksi liian nuorta liian tehokkaissa autoissaan oli ajanut liian kovaa, kun ilmeisesti oli taytynyt koetella menopelien nopeutta. Moottoritiepoliisi oli hurjapaat korjannut kouhoamasta parempaan talteen, mutta liikenne seisoi, kun kaksi kaistaa oli suljettu. (Kuumakallen auto oli sapaleina tien varressa, ja kaistoja siivottiin.)

Naiden vaarojen lisaksi on olemassa ryhma maanteiden ritareita, joiden paata ei jarki paljon palele. Nama on niita, joiden elamantehtava ja missio on kuljettaa erilaista romua pitkin poikin valtateita. Avolavaan pakataan ilman minkaanlaisia remmeja mm. 40 patjaa, jotka pysyvat kyydissa vain hyvan onnen ansiosta. Tai niinkuin eraassa rekassa, jossa oli paperirullia (jotka painavat tosi, tosi paljon) lava taynna ilman mitaan kiinnitysta. Suurin osa naista kuskeista saisi Suomessa sakot ainakin liikenteen vaarantamisesta ja puutteellisesta kuormansitomisesta. Moottoriteilla rajoitus naille ajoneuvoille on 55 mailia tunnissa (n. 90 km/h) mutta suurin osa naista ajelee reilusti yli rajoituksen (65 mph, eli n. 110 km/h). Tosin myos muu liikenne ajaa kovaa ja yli rajoituksen.

Ja sitten on nama, jotka eivat huolla autojaan. Autoissa on huonot renkaat, puutteellisesti pinnoitetut tai ihan kaljut ts. pinnoite on niin ohut, etta renkaalla on vaarallista ajaa. Esimerkiksi sadeoloissa kaljut renkaat eivat syrjayta vetta tieltaan, niin kuin kunnollinen rengas (jossa on ne urat), ja auto ajautuu helpommin sadeliirtoon. Kalju rengas myos rikkoutuu herkemmin.

Naiden yhteensattuman uhriksi allekirjoittanut joutui tanaan. Ajoin etelaan I-5:tta (yksi isoista moottoriteista, joka vie ainakin San Fransiscoon) ja edessa ajoi iso pakettiauto tai avolava. Joko siita tai jostain edeltavasta autosta oli rajahtanyt rengas, jonka rammaleet lensivat sen edella ajavan autosta suoraan pain nakoa. En ehtinyt vaistaa, en tehda muuta kuin ajatella, etta se rengas tulee tuulilasiin. Ja hyva oli etta en vaistanyt, yllattavat liikkeet voivat aiheuttaa pahempaa jalkea ja ajautumisen liian laheiseen tutustumiseen paikalliseen puustoon. Se renkaankappale ei onneksi lentanyt tuulilasiin, vaan keulaan ja sielta auton alle, ja koska olin viemassa autoa huoltoon liikkeeseen, joka sijaitsi lahella, ajoin sinne. Siella paljastui, etta konepelti on taittunut rikki, ja konepellissa on niin pahoja koloja, etta se menee todennakoisesti vaihtoon. Lisaksi vilkku oli melkein kokonaan irti, ja etuosan grilli (ne ritilat) osin hajalla. Kromitrimmit oli lennelleet irti, ja patka puskuria oli kolhuilla.

Eli mulle ei kaynyt mitenkaan, mutta Pasuuna raukka on kuhmuilla kuin kaivoampari. (Jos keta kiinnostaa, niin menopelimme on nykyaan VW Passat 2.0T, sen jalkeen kun Karvajalka %#&%@ meni ja moi Ison Kissan. Ja jos joku ei tiennyt, tama blogi on myos AutoBlogi, koska satunnaisesti raportoin myos autoasioista. Autot on mulle tarkeita, koska mie ajan paljon, ja mie en aja ihan milla hyvansa. Tosin karvanoppia ja Wunderbaumia on turha odottaa, tassa taloudessa ei tunata mobiileja.) Onneksi kaikki vauriot on peltia ja muovia ja siis paikattavissa, ja vakuutukseenhan noi menee muutenkin. Mutta sen vakuutusasian selvittelyyn menikin sitten koko paiva. (Eika se vielakaan ole selvitetty.)

Ensin tein vahinkoilmoituksen, sitten vakuutusyhtiosta soittivat ja ottivat "lausunnon" (huh), sitten piti kaavailla missa se korjautetaan ja koska arvioidaan vahingot ja.. Kaiken lisaksi Passatissa oli muitakin juttuja, mitka piti tarkistaa (kuten kestosuosikkimme moottorivalon syttyminen), sen huollon yhteydessa, ja mun piti paattaa mita niille tehdaan. Koko pienen mieleni ymmarrys autoista oli kylla koetuksella ;) Olin kummiskin tiukkana, ja vaadin etta moottori tarkistetaan ja samoin alusta ja etuosan jousitus, ettei niita renkaankappaleita ole siella. Ei ollut. Huoltomies oli todella mukava ja paasin lahtemaan aiemmin kuin ensin luvattiin. Tosin huoltomiehen mielessa taisi vaikkya se tyypillinen mielleyhtyma naisista ja ajoneuvoista, kun naki miten pollassa keitti kun huomasin vauriot. :)

Olin ensin aatellut siella huollossa odotellessani neuloa, mutta eihan siita sitten tullut mitaan. Etta niita kuvia sitten myohemmin. :)

Aijuu, viikon, parin paasta menemme hoitamaan 3 koiraa useammaksi paivaksi. Saapa nahda, vielako tekee mieli oma pirtti haalia tayteen villikkoja ;)) (Kylla, varmasti.)


This contains mostly just haircut but I'll translate it, for it contains also the reason why there are no pictures today.

I was in an accident this morning. Nothing bad, nothing really big, don't worry. I was taking the car to service and I was driving on interstate 5 going south to National City. An exploded tire (or the what was left of it) flew onto my car, out of nowhere, less than 3 miles from the dealership. I remember thinking it'll hit the windshield, but - praise the Lord - it hit the hood and the front grill. I couldn't do anything, and swerving would've probably only enabled me to examine the local fauna way too closely, so I drove on and wished for the best.

At the dealership I studied the damage. (And flipped.) The tire had hit the grill and the hood so badly that most likely the hood will have to be replaced, parts of the bumper too, and we'll need a paint job. We have insurance, so we must pay the deductible only, which is good. And besides, it's metal and plastic and paint, which is easy to repair.

So now my car is all bruised. For those interested, we drive a 2006 VW Passat 2.0T. That's been my car ever since HairyFeet went and sold my our Phat Cat on my birthday last September. My Finnish readers know this, I'm sensitive about my cars. They're more than means of transportation to me and I try to take good care of them. Or at least make Mr HairyFeet take good care of them. When we buy a car, it's the both of us the dealer must deal with, since I want to know everything about the car. It's mostly me who'll be driving the car, and I won't drive just anything. (But don't get me wrong, you'll never see chrome wheels in my cars. Or any other tuning, for that matter.)

So, I spent most of the day dealing with the insurance company. Also, there were some problems with the car originally that I wanted to be looked at (such as the all-time favorite "check engine light"). I made it sure that they checked the chassis and the front suspension for the tire remains, and there were none. I was nervous, because I wanted to make sure it was safe to drive back. The service manager was really nice, though I bet he must've been thinking about the old saying about women and cars when he saw me ;))

So, I thought I'd knit while waiting for the car, but I just couldn't. So you'll get the pics later.

Oh, and in a couple of weeks we'll be looking after 3 big dogs for several days. We'll see if we wanna get our own after that :) (Sure we will.)