Kävin eilen neuletapaamisessa, ja tapasin monta muuta neulojaa. Neuloin sukat, valmiiksi asti.
I went to a knitting get-together and met many other knitters. I knitted my socks and finished them last night.
Mie (Karvikselle): No, kokeile nyt näitä.
Karvis (peittäen huonosti huokauksen): Taasko?
*ähinää ja puhinaa*
Mie: Voi rotta! Eikö ne mahdu?
Karvis: Etkö sie ole tehny nämä aikasemmin isommiksi...?
Mie: No olen! Miksei ne nyt mahdu?
Karvis: No kokeile sie näitä jalkaan, jos ne mahtus. Sulla on iso jalka.
Mie: Miten NIIN mulla on iso jalka?
*kokeilee*
Mulla on vissiin aika iso jalka. Ne nimittäin mahtuu mulle, muttei Karvajalalle. Kyllä otti päähän. En mie sit viittiny enää alkaa purkamaan, olkoon noin. Keksin niille myöhemmin käyttökohteen. Tai pidän itse. Täytyy Suomen keikalla ostaa Seiskaveikkaa tai Nallea Karviksen sukkiin, mie aion sille neuloa vielä nää perinteiset.
Me (to HairyFeet): Try these on.
HF (hiding a sigh poorly): Again?
*huffing and puffing*
Me: Rats! They don't fit!
HF: Didn't you use to knit them bigger?
Me: Yes I did! Why won't they fit now?
HF: Well, you try them on, maybe they fit you. You have big feet.
Me: What do you MEAN I have big feet?
*tries on*
I obviously have huge feet. They fit me, but not HairyFeet. Boy, was I frustrated. Well, I won't frog them again, I'll find some use for them if I don't keep them for myself. But I intend to knit a pair like this for him, later.
Tästä suivaantuneena päätin aloittaa ne hyvin ohuet sukat. Nirkkoreunat meni metsään, ja kun kunnon mallineuletta ei varteenkaan ole vielä saatu päätettyä, sukkaprojekti vielä hetkeksi mietintämyssyyn, ja siksi ajaksi uutta putkeen:
As I was still a bit mad at myself for knitting too small socks, I decided to cast on for the Victorian socks. Well, the picot edge looked horrible (and I still haven't quite figured out what pattern I want for the leg), so I decided to give it some good thinking time and picked up other projects while the big sock thing is still marinating in the deep spaces of my brain.
Punainen on rannekoru vasta valmistuneelle, saapa nähdä tykkääkö siitä. Minusta se on kaunis, ja ensi kokeiluksi tällä mallilla varsin onnistunut. Materiaalit hopeaa ja Swarowskin helmiä.
Ja sininen sukka on.. no, Karvikselle. Knitpicksin sukkalankaa, 2,25 millin puikot, perusmalli. Taas. Ovat valmistuessaan sukkapari nro 21.
The red bracelet is for my sister who just graduated from Oulu University. I hope she likes it. I think it's pretty, for a first time bracelet with this technique. The materials were silver (locks and beads and wire) and red Swarowski crystals. And the blue socks is, well, for HairyFeet. Knitpicks's sock yarn, needles size 1, basic sock. Again. When finished, they'll be socks no 21 this year.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Perinteisistä tuli niin kauniit, harmi kun eivät sopineet. Ehkäpä löytyy joku toinen niitä arvostava (esim. sinä itse).
Sukkia EI voi olla liikaa. Gnu-ukko joskus ihmetteli, eikö tuollainen jatkuva sukkien tikutus ole turhaa/eikö se lanka maksa paljon/kuka niitä kaikkia sukkia pitää. Höh. Ei siihen voinut vastata kuin HÖH.
Dangit! Well, at least you made yourself a very cool pair of socks.
Post a Comment