I dye, I dye, I dye a little more

Posti ei liity Metallicaan, vaikka otsikko onkin napattu poikien viisusta. Viisu on St. Anger-levyltä raita nimeltään Unnamed Feeling. Tosin pojat (tai lähinnä salskea James) ei laula värjäilyistä, vaan ihan muusta. (Luulisin.) St. Anger on muuten kerrassaan oiva lätty, mutta kuulostaa paremmalta livenä kuin muuten. Sama pätee myös Ride the Lightning- ja Kill 'Em All-levyihin, vaan ei Blackiin.
(Harhauduin.)

This isn't about Metallica, although the topic is from one of their songs. The song is Unnamed Feeling, from the album St. Anger. Although them boys, or rather James, he's not singing about dyeing. (I think.) I love the record, but it sounds better live, just like Ride the Lightning and Kill 'Em All, but not Black.
(Got distracted.)

Mitä tekee Askartelija, kun käsi ei (vieläkään!) kestä, ja sormenpäät on ruvella pistelyistä, ja Karvis nukkuu jo, ja on tylsää? Se värjää...

So what does one do, when the hand is (still) achy, and fingertips are sore from stitching, and HairyFeet's asleep, and one's bored? Well, one dyes...

...ja värjää lisää...

...and dyes some more...

... ja värjää vähän lisää.

... and then some.

(Onpa muuten sotkuisia vyyhtejä. Kukahan ne kerii? Nyt ois kyllä kerijävehkeelle tarvis.)

(Those skeins are really messy. I could really use a yarn winding thingy now.)





Oranssi-sininen syntyi ihan tekstiiliväreillä, dippaamalla epämääräisiä otoksia langasta liemeen. Kaksi muuta ovat karille kilahtaneen Kool-Aid-suhteen uudelleenlämmittelyä, näyttää suhde olevan kutakuinkin taas jaloillaan. Lemon-Lime kohtasi mikrossa Berry Bluen ja Orange kattilan kautta Lemonaden. Lankana yhteensä 300 g Nallea, jonka muistin arkiston uumenissa olevan, ja löysin, kun aikani tongin. Mutta nyt ei sitten varastossa ole yhtään ainutta kerää tai vyyhtiä värjäyslankaa. Ei yhtään.

The orange and blue I dyed with Rit-Dye by dipping parts of the skein to the dye. The others are Kool-Aid-dyed, and I think my rough patch with Kool-Aid is over. I mixed Lemon-Lime with Berry Blue in the microwave and Orange with Lemonade on stovetop. I used Finnish sport weight superwash wool, which I remembered having somewhere in my stash, and dug out late last night. But now I have no yarn, absolutely none, for dyeing. None.

Mie olen näihin tyytyväinen erityisestä syystä. Edellisen kokeilun jälkeen olin lievästi siipi maassa näiden touhujeni suhteen, ja mielessä väikkyi jo ajatus, että jos en mie saakaan enää (omasta mielestä) kaunista lankaa aikaiseksi. Että jos se sirkuslanka olikin parasta, mitä meidän keittiössä syntyy. Ja silmukkamerkeistä en ole tehnyt yhtään Kreivitärtä päihittänyttä sitten tammikuun. Ja sitten käväisi mielessä sekin, että noin neuleiden puitteissa se unikkotakki, jos se on samalla lailla pienestä mielestäni paras pusertunut ajatus. Ja sekin on UFO. Tai noi vintagesukat, jotka ovat hyvin, hyvin suuressa vaarassa ufoutua. Että tässäkö tää nyt sit olikin, ja nytkö on alettava punnertaan uskollisesti verkkoponchoa Hippystä/Teddystä/mistälie niin kuin kaikki muutkin kunnon neulojat.
Mie koetan kovasti uskotella itselleni (ja tämä sanotaan nyt sitten ilman minkään sortin kissanhännän nostelua), että mullakin ois pisara luovuutta ja taiteellisuutta (ja muita hienoja sanoja), mutta muutama takaisku palautti kyllä tehokkaasti maan pinnalle. Mutta näiden värjäilyjen myötä... no, mene tiedä. Ehkä tässä on toivoa vielä ;)

I'm especially proud of these for a very particular reason. My setbacks with dyeing got me thinking: what if I can't dye pretty yarn anymore? What if I end up with Orc Vomit, no matter what I do? What if my Circus Yarn was the best thing that ever came out of our kitchen? And then, I thought, what if the poppy sweater is my finest hour, knitting-wise? And that's a UFO! Or the vintagesocks, which are under constant and serious threat of becoming another UFO project. And I haven't made one stitch marker that could beat The Countess since January. I try to convince myself (and I say this, trying very hard not to sound smug) that I, too, might have some talent or artistic tendencies (and other fancy words), but these set backs really set me straight. But with these 3 dyed skeins.. well, I don't know. Maybe there's some hope for me, after all. ;)

PS. Ja ne sukat. Ne mitään ufoudu. Mie neuloin eilen jo yhden pitsikerran (8 krs, eli noin 1200 s), ja nyt ollaan jo tiheämmissä kavennuksissa, eli varrella on mittaa reilut kymmenen senttiä. Niin, että kyllä se edistyy, mutta ei parane rasittaa tuota käpälää vielä kovin paljon.

PS. And the socks, they're not gonna be UFOs. I did knit one lace repeat (8 rows, 1200 s) and now I get to do the decreases every 6 rows, and the leg is about 4" in length. I'm making progress, but it's slow, for I want to take it easy because of the wrist.