Pojan takki ja pistelytyö sekä eräitä rakennekuvia

Eilen illalla sovitettiin koirien takit ja pienen pojan takki. Pojan takki sopi erinomaisesti pienelle palomiehenalulle:

Pahoittelen epätarkkaa kuvaa. En ole oikeen harjaantunut vilkasliikkeisten kuvauskohteiden kanssa. Villasukat pysyvät yleensä hyvin paikoillaan, kun ovat kuvattavina,

Tein myös yhden RR-työn valmiiksi, aiheena kissat. Tämä malli on Stoney Creekin ohjevihkosesta, josta olen aiemmin pistellyt Sarille siamilaisen pennun.


Laitan koirien takkien sovituskuvat seuraavaan, erilliseen postaukseen, ja tässä alla on vain rakennekuvia. Joku kyselikin jo ohjetta tähän, ja ehkä näistä kuvista selviää syy siihen, miksi en anna ilmaista ohjetta takkeihin. Periaatetta saa kuka hyvänsä käyttää niinkuin parhaiten taitaa.

Tärkein syy siihen, että en ohjetta anna, on se, että vaikka antaisinkin sen, se tuskin tulee omalle karvaturrille sopimaan ilman muutoksia. Jo näiden kahden takin välillä on suuria eroja, vaikka kyseessä oli saman rodun kaksi edustajaa. Takkien kokoero ei näy ainoastaan selkäosan pituudessa. Suurimmat ja ratkaisevat erot ovat rintaosan istuvuuden takia tehdyissä muutoksissa, jotka näkyvät alla olevissa kuvissa.
Pienemmän takin rintaosassa näkyy lyhennetyt kerrokset ja kavennukset ennen tassunaukkoja:

Isomman koiran takissa näitä ei ole, vaan muotoilu on tehty lisäämällä rintaosan reunoilla. Isomman koiran rinta on eri mallinen kuin pienemmällä koiralla, josta syystä päädyin teknisesti hyvin erilaisiin rintaosiin:


Pienemmän koiran takkiin rintaosan reunoille ei tehty kovin paljon lisäyksiä:

Isomman koiran takissa niitä on enemmän:


Molemmissa takeissa on resorikiila tassunaukkojen jälkeen. Kiila parantaa istuvuutta. Uroksilla kiila on lyhyempi, nartuilla se voi olla pidempi, mutta kiila täytyy jättää joustavaksi, jotta takin voi pukea päälle. Kuvassa isomman koiran takin resorikiila.


Saaja toivoi, että takana ei olisi ns. häntälenkkiä, jonka toimivuus on mielestäni hieman kyseenalainen. Siksi päädyin tekemään takajalat kiertävät lenkit. Ensin tein i-cord-lenkit, mutta ne eivät toimineet, kuten halusin, joten muutin suunnitelmaa:

Takajalkojen kohdalle, sisäreittä vasten, tein ainaoikein lenkit. Ainaoikeaan päädyin sen tolkuttoman joustavuuden takia. Ainaoikeaan on myös helppo pujottaa kuminauha. Näihin takkeihin käytin läpinäkyvää joustinnauhaa (ilmeisesti myydään Suomessa Framilon-nimellä), jonka joustavuus on perinteistä kuminauhaa huomattavasti parempi ja nauha on paljon pehmeämpi.

Ja lopuksi kuva koko takista:


Ja sitten takin rakenteesta: takki on neulottu pyörönä kauluksen osalta. Kaulus on "1 kiertäen oikein, 1 nurin"-joustinta, joka pitää minusta kauluksen napakammin paikoillaan kuin esimerkiksi "2o, 2n"-joustin. Kauluksen pituus on mitoitettu korvien taakse, mutta kuten sovituskuvista näkee, se olisi voinut olla vielä pidempikin olematta silti liian pitkä.

Kauluksen ajattelin sukan varreksi, jonka jälkeen lähdin tekemään sukan "kantalappua" eli neuleen rintaosaa. Se neulotaan luonnollisesti tasona. Erona normaaliin kantalappuun on se, että neuleen reunassa tehdään lisäykset. Rintaosa muistuttaa rakenteeltaan saksalaista kantaa. "Kantapää" käännetään vain muutaman silmukan osalta, loput silmukat jätetään tassunaukkoja varten odottamaan. Käännöksen jälkeen neule yhdistetään pyöröksi jälleen, ja neulotaan resorikiila ja selkäosan aloitus. Resorikiila on samaa neuletta kuin kaulus, ja sen tulisi peittää suurin osa kylkiluista. Sen jälkeen neulotaan tasona kunnes pylly peittyy ja päätellään. Ainaoikein-pätkät neulotaan niin pitkiksi, että niiden läpi voi pujottaa takajalan, kun neuletta venytetään. Pätkät eivät saa olla liian pitkiä, jottei vetäytyvä neulos paina koiran jalkaa, kun takki on paikoillaan.

Takkeihin valitaan mahdollisimman joustava neulos. Neuloksen täytyy joustaa joka suuntaan, ei pelkästään sivusuunnassa. Tässä takissa on ruutuneulos, joka on yksi todella hyvin joustavia neuloksia. Ruutuneulos on 5 silmukalla jaollinen, ja siinä on vain 6 krs, joka tekee siitä hyvin helposti muokattavan tällaiseen neuleeseen, jossa on jokseenkin paljon yksityiskohtia:
1. krs (OP): oikein.
2. krs (NP): 1 o, 4 n.
3. krs(OP): 3 o, 2 n.
4. krs(NP): kuten 3. krs.
5. krs (OP): kuten 2. krs.
6. krs(NP): o.
Takkia varten tarvitaan paljon mittoja: kaulan ympärys, kaulan pituus, rintakehän suurin leveys (kyynärpäästä kyynärpäähän), rintakehän syvyys (kauluksen alaosasta etujalkojen taakse), rintakehän suurin ympärysmitta, pituus kauluksen juuresta tassunaukkoon (lavan yli), tassunaukkojen koko, selän pituus, takareiden ympärysmitta sekä neuleen leveys (selkärangasta takareiden yli). Sitten tehdään mallitilkku, ja lasketaan. Lopputulos on yhdistelmä suunnittelua ja tuuria. Neuleen istuvuuden kannalta tärkeimmät mitat ovat rintakehää ja rintaosaa koskevat mitat.

Lyhyesti: koirien takkien mitoitus on niin yksilökohtaista, että yleispätevän ohjeen antaminen on mahdotonta. Pääset helpommalla, jos suunnittelet neuleen itse. Jos et osaa, voit ottaa toki yhteyttä minuun, niin suunnittelen neuleen maksua vastaan. Sähköpostini löytyy profiilista. Vaikka antaisin ilmaisen ohjeen tässä koirantakkiin, se ei sopisi kuin tietyn mallisille ja kokoisille koirille. Edes määritelmä "keskikokoinen koira" ei olisi sopiva, sillä keskikokoisiin luetaan kaikensorttisia koiria aina basset houndeista whippeteihin. Sama suurissa koirissa: suuria koiria ovat periaatteessa jo colliet, dobermannit, tanskandogit, mastiffit jne. Pienissä koirissa vaihtelu on vieläkin suurempaa. Tästä syystä en anna ohjetta, mutta yllä on määritelty periaatteet, joilla kokenut neuloja pystyy suunnittelemaan ja neulomaan omalle nelijalkaiselleen sopivan neuleen.

Näiden takkien saaja oli tyytyväinen takkeihin, ja ilmeisesti myös koirat pitivät niistä. Koiratkin ymmärtävät aidon kuidun päälle, koska koirat antoivat takkien olla päällä rauhallisesti eivätkä alkaneet rapsuttaa itseään. Kuulemma tekokuituiset takit aiheuttavat kutinaa ja ovat hieman epämukavia koirien mielestä. Villasekoite oli ilmeisen miellyttävä päällä, joten materiaalivalintakin osui nappiin.