Laitan kuvia kesken projektin Mörvelöpeikon kostoisku 2.0:n uhallakin, ja yhden vinkin, jonka ihan itse (*pauk*) keksin :)

Ekana vinkki. Olin hyvän ystäväni W:n kanssa maanantaina shoppailemassa ja koriin hyppäsi puikkostoppareita tai puikonpidikkeitä, en ole ihan varma oikeasta nimestä. Joann.comissa on myynnissä vastaavia. Nämä ovat Cloverin valmistamia, ja ajattelin ottaa kokeille, jos nämä on ihan viksuja kapineita, niin ostaa sitten sen isomman satsin. Pienessä on viisi, isossa kolme. Nää on kai tarkoitettu käytettäväksi vähän niinkun ne sukanmalliset, eli puikkosatsin ympärille pitämään ne kasassa. Mie eilen pähkin, että kuinka saisin mitattua takin lievettä, kun helma on edistynyt kivasti, mutta 80 cm:n pyörö taipuu huonosti mittailuun, kun mittanauhalla kopeloidaan 120 cm:n kappaletta. Tunnemme kaikki ilmiön: käännät selkäsi, ja pyöröpuikon päästä on luiskahtanut noin kolme sataa silmukkaa pois ja ne ovat ehtineet purkautua kymmeniä kerroksia alaspäin neuleessa - ja kaikki vain 3 sekunnin aikana. Ilmiön välttämiseksi torppasin pyöröpuikon päihin stopparit:

Kyllä nyt kelpaa mittailla! Ei varmana luiskahda silmukat. Nuo renkulat on kai suunniteltu alle kolmosen puikoille, mutta viitosen pyörön ympärille ne menivät oikein mukavasti. Varmaan niille on käyttöä ihan alkuperäisessä tehtävässään, joskin epäilen, että ne sukat tai nallet (oisin ostanut, jos löytäisin niitä jostain!) on parempia siihen käsveskassa projektien kulettamiseen, koska puikot ei pääse puhkomaan sitä Burberryn silkkivuorta (harhar) :D

Ja se takki sitten... Olen tikutellut sitä kaikissa mahdollisissa väleissä, mutta hidasta on, kovin hidasta. Pidän jännitystä yllä, ja näytän takakappaleen paneelista pienen tirkistelykuvan:

Jep, kerrattuja hannunvaakunoita, ja reunakuviokin on ennestään tuttu. Eli hyvin yksinkertaisella linjalla mennään, toivottavasti tää nyt onnistuu. 150 grammaa on takana, ja vielä olisi lankaa 950 grammaa jäljellä. Hyvin riittää, saatan saada hupunkin!