Katiijan jalanjäljissä aattelin miekin kertoa teille vähän meistä. Kuvatonta, ja aivan asian vierestä, mutta menköön nyt tän kerran. Takkia kun ei ole vieläkään näyttää. Se villis näyttää olevan sellainen "taidetta ei voi hoputtaa"-projekti ;)

Eli meidän taloudessa asuu vain me kaksi aikuista, mie ja Karvis. Yleensä kun kysytään uusilta ihmisiltä, että ketä he on (viimeksi eilen olin semmoisessa tilanteessa), niin vastaus on, että "olen x lapsen äiti" tai "olen ammatiltani..." ja niin eespäin. Mie voisin sanoa olevani yhden miehen yksinhuoltaja, tai tutkija, tai vaikka taiteilija, mutta en yhtäkkiä keksi sellaista kattavaa sanaa, tai yhtä ainoata sanaa, millä vois sanoa että se on mun ensimmäinen ja tärkein olemus.

Ikää on 27 vuotta, Karvis on mua viitisen vuotta vanhempi. Mie olen kotoisin vähän ei-mistään: kasvoin Oulussa ensin, sitten Äänekoskella, josta muutin juuri ennen koulun alkua Kemijärvelle Koillis-Lappiin. Kotoa muutin 12 vuotta sitten pois lukioon Rovaniemelle, ja jatkoin opintoja Oulun yliopistossa. Luin vuoden sähkötekniikkaa, mutta sitten totesin, että ei se oo mun juttu ollenkaan, ja vaihdoin historiaan. Tarkoituksena oli mennä lukemaan yleistä hissaa, mutta pääsinkin Suomen ja Skandinavian hissaan, ja valmistuin siitä reilu kolme vuotta myöhemmin. Samaan aikaan tein myös kirjallisuuden sivulaudaturin. Erikoistuin aikanaan Lappiin ja alueen alkuperäisväestöön, ja tutkin saamelaisväestön kuvauksia mediassa. Graduni tein 1800-luvusta, väikkäriä jatkan sitten 1900-luvun ajalta. Aihe on suhteellisen tutkimaton - ja äärettömän mielenkiintoinen.

Opinnoista johtuen puhun saamea (tarkemmin pohjoissaamea, vaikka ymmärrän inarinsaameakin jonkin verran. Koltta ja lounaiset murteet menee kieltämättä vähän ohi.). Työkavereina oli aikanaan saamelaisia, joka teki vaan hyvää akateemiselle saamen pohjalle ;) Saamen lisäksi olen lukenut ranskan, saksan ja italian lisäksi kiinaa, mutta paljon on jo unohtunut. Noiden petraamisen lisäksi olisi ihana lukea vielä islantia, fääriä, gaelia, farsia, klassista kreikkaa, portugalia, hepreaa ja arabiaa. Ainakin. :) (Kunhan pääsen kirjakauppaan niin...)

Karviksen kanssa me ollaan välillä sotapolulla, kun ollaan niin erilaisia ihmisiä. Mie olen suuntautunut noihin historiaan ja kirjallisuuteen ja taiteeseen, Karvis on dippainssi. Yhteistä meillä on kiinnostus autoihin ja karttoihin (jälleen yksi mielenkiintoinen ja vähän tutkittu alue historiassa). Karvis on aina tehnyt inssin hommia, mie olen ollut opinto-ohjaajana, projektihöylänä, hissanopena, matkailutoimistossa, kirjakaupassa, askartelukaupassa..

Ollaan asuttu täällä San Diegossa nyt reilut 2 vuotta. Tällä mantereella ollaan vielä jonkin aikaa, mutta saas nähdä jatketaanko olemista Diegossa, vai ollaanko pian jossain muualla. Kiirettä Suomeen ei ole, vaikka kenties sinne palataankin jossain vaiheessa. On vain niin paljon nähtävää, että vielä ei jouda! :) Täällä asuessa on tullut paljon uutta opittavaa, ei vain paikallisesta kulttuurista, vaan ihan omasta itsestä ja Karviksesta - ja Suomesta, suomalaisuudesta. En kadu hetkeäkään, että tuli lähdettyä! Lähden mielelläni uudelleen, ihan minne vaan. Onneksi on puhelimet ja Skype ja muut, joilla voi pitää yhteyttä ystäviin. Tämä syksy on ollut aika mutkikas, kun paljon ystäviämme on muuttanut Suomeen, ja kun omakin tänne jääminen on nyt vaakalaudalla. Muutokset ja muutot on aina isoja asioita, ja vie pitkän aikaa totutella, varsinkin jos ne tapahtuu kovin nopeasti tai äkkiä yllättäen. Tosin niin tapahtui meidän tänne muuttokin: aikanaan meillä oli aikaa vain 5 viikkoa myydä asunto ja autot ja kaikki. :)

Meidän taloudessa asuu nyt vain yksi altaallinen kaloja ja Taisto Kekkonen, taistelukala. Juuri eilen seurasin Kekkosen touhuja: se polonen nukkuu yhden ison kasvin lehdellä. :D Jos mie saisin päättää, ja jos olisi mahdollisuus, niin meillä olisi kalojen lisäksi koiria, ja kissoja, ja kilppareita ja hevonen - ja tietenkin lampaita :) Ehkäpä joskus..

Semmoista tänään. En kierrätä tätä kenellekään, kun ei tää ehkä varsinaisesti ees ole meemi, mutta jos jostakusta haluaisin lisää kuulla, niin se olisi ainakin Mari ja MakePeace ja Topperi. (Tuli nyt ekana mieleen, sen enempää ketään muuta sorsimatta.) Kuka vaan saa napata, ken haluaa, ja nakitettujen ei ole pakko vastata haasteeseen ;))

Menen neulomaan erästä kaulusta. Taide on nyt saanut muhia ja inspiraatio on palannut harharetkiltään, ja palaan takin äärelle. (Oikeasti Consuela on taas ollut lietsussa ja täällä on aika sotkuista ja mun pitäs siivota mutta mutta...)

11 comments:

Mari said...

Mielenkiintoista oli lukea sinusta - ja menitkin mokoma haastamaan kertomaan itsestäni... ;) No, katsotaan, saisinko jotain vastaavaa aikaiseksi. :)

makepeace75 said...

Mission accomplished. ;o)

Anonymous said...

Jotenkin olin aivan varma, että olet koulutukseltasi luokanopettaja.;)

Tuulia said...

mielitty: ei kai? :D Kokeilin opettamista puolisen vuotta ja ehkä lukion hissanopena olisikin ihan mukava olla, mutta opettaminen ei todellakaan ole mun kutsumus. Luokanopettajuus on tosi, tosi vieras ajatus :D Enpä ole ikinä tullut ajatelleeksi, että olisin luokanope.. Mutta ehkä se johtuu siitä, että mun peruskoulun opet oli aivan hirveitä natseja! Ja mie saattasin olla ittekkin... Ehkä on parempi etten ees kokeile :D

Anonymous said...

En tiedä mistä tuo luokanope-ajatus on tullut mieleeni.:D Hauskaa, että osoittauduit humanistiksi.

muoriska said...

Ihana lukea vähän ihmisestä blogin takana. Jotenkin asettaa joitain asioita ihan eri perspektiiviin , eli asioiden suhteet menee kohdilleen..
Kiitos.

piua said...

Niin, olen samaa mieltä, ihmisten taustoja on hauska lukea kun sitten paremmin selviää kuka siellä niitä neuleita kilkuttelee. Ja on aina kiinnostavaa kuulla kuinka ihmiset tulivat lähteneeksi ulkomaille!

Olen nyt aivan innoissani kun kävi ilmi että puhut saamea ja teit siitä gradusikin. Hih! Mie kans. Tai siis teen gradua saamelaisuutta sivuten ja puhun kieltä, joskin aika huonosti. Meidän isi on ihan äidinkileltään saamelainen, mutta koska se on sitä ikäluokkaa, jota kovasti suometettiin, niin ei se sitten puhunut meille lapsille sitä. Harmi sinänsä, kun kirjoista oppiminen ei todellakaan oo sama asia ku kotona opittu.

Mie en ollut pohtinut koulutustaustaasi, lähinnä vaan ihmetellyt kuinka jaksat tehä noita palmikkokaaviota! HUH. Todella kunnioitusta herättävää. Itellä on kyllä innostusta, mutta ei sitä kärsivällisyyttä moiseen touhuun.

Hienoa että inspiraatio on löytänyt takasin kotiisi! On aika kaamea tunne kun inspis lähtee lietsuun...
Odotan kiinnostuneena kuvaa valmiista villatakista. :D

Tuulia said...

mielitty: juu, umpihumanisti :)) aina ei mee ihan yksiin mun ja inssin logiikka :D

muoriska: jep, näitä on ollut lysti lukea :)

piua: me lähdettiin aikanaan siksi, että se lähteminen oli ollut mielessä jo pitkään, ja kun Karvajalalle tuli eteen tilanne, että oli mahdollisuus hakea siirtoa firman sisässä, niin ei mietitty hetkeäkään. Toisekseen se pelasti mut ainakin yhdeltä burnoutilta.

Saamea (tai mitä hyvänsä muutakaan kieltä) ei hyvin opi jollei ole kosketusta aktiivisiin kielenpuhujiin. Jos vaan on mahdollisuus puhua saamea jonkun kanssa, käytä hyväksesi. Se on pieni kielten ryhmä, ja saamelaistutkijaa auttaa aina, jos puhuu yhtä tai useampaa murretta.

Kaavioiden piirtelyyn en osaa sen enempää sanoa. Kenties minussakin asuu pieni insinööri, jota viehättää noi tommoset. Ja on mulla siihen ihan ohjelmakin, en mie kaikkea ala käsin vääntään.

Anonymous said...

Tuulia, hauskat elämänvaiheet sinulla. Matkailu avartaa ja niin edelleen. : )

Tutkimusaiheesi on vähintäänkin erittäin kiinnostava. Ja ihailtavan paljon olet saanut aikaan elämäsi aikana. ; )

Saamen kielen taitoa on vaikea pitää yllä Suomessakin, jos asuu etelässä. Joskus harvoin kuulee (Suomen ja Ruotsin)televisiosta, eikä se riitä kielen ylläpitämiseen. Niin, että jos tosiaankin on mahdollista puhua saamea, niin käyttäkää (te kaikki) tilaisuutta hyväksenne. : )

Anonymous said...

Minäkin olen Kemijärveltä ja 25! Ollankohan oltu samaan aikaan koulussa? Minä olin Isonkylän yläasteella. En kyllä muista ketään Tuulia... :)

-Aya

Tuulia said...

Aya: pääsin Isoltakylältä 1995, eli voi olla että ollaan oltukin samaan aikaan. Ja nimi on Tuulia, ei Tuuli. Sisko on Inari, joka on sinua vuoden nuorempi, eli saatatkin muistaa..