Katiijan jalanjäljissä aattelin miekin kertoa teille vähän meistä. Kuvatonta, ja aivan asian vierestä, mutta menköön nyt tän kerran. Takkia kun ei ole vieläkään näyttää. Se villis näyttää olevan sellainen "taidetta ei voi hoputtaa"-projekti ;)

Eli meidän taloudessa asuu vain me kaksi aikuista, mie ja Karvis. Yleensä kun kysytään uusilta ihmisiltä, että ketä he on (viimeksi eilen olin semmoisessa tilanteessa), niin vastaus on, että "olen x lapsen äiti" tai "olen ammatiltani..." ja niin eespäin. Mie voisin sanoa olevani yhden miehen yksinhuoltaja, tai tutkija, tai vaikka taiteilija, mutta en yhtäkkiä keksi sellaista kattavaa sanaa, tai yhtä ainoata sanaa, millä vois sanoa että se on mun ensimmäinen ja tärkein olemus.

Ikää on 27 vuotta, Karvis on mua viitisen vuotta vanhempi. Mie olen kotoisin vähän ei-mistään: kasvoin Oulussa ensin, sitten Äänekoskella, josta muutin juuri ennen koulun alkua Kemijärvelle Koillis-Lappiin. Kotoa muutin 12 vuotta sitten pois lukioon Rovaniemelle, ja jatkoin opintoja Oulun yliopistossa. Luin vuoden sähkötekniikkaa, mutta sitten totesin, että ei se oo mun juttu ollenkaan, ja vaihdoin historiaan. Tarkoituksena oli mennä lukemaan yleistä hissaa, mutta pääsinkin Suomen ja Skandinavian hissaan, ja valmistuin siitä reilu kolme vuotta myöhemmin. Samaan aikaan tein myös kirjallisuuden sivulaudaturin. Erikoistuin aikanaan Lappiin ja alueen alkuperäisväestöön, ja tutkin saamelaisväestön kuvauksia mediassa. Graduni tein 1800-luvusta, väikkäriä jatkan sitten 1900-luvun ajalta. Aihe on suhteellisen tutkimaton - ja äärettömän mielenkiintoinen.

Opinnoista johtuen puhun saamea (tarkemmin pohjoissaamea, vaikka ymmärrän inarinsaameakin jonkin verran. Koltta ja lounaiset murteet menee kieltämättä vähän ohi.). Työkavereina oli aikanaan saamelaisia, joka teki vaan hyvää akateemiselle saamen pohjalle ;) Saamen lisäksi olen lukenut ranskan, saksan ja italian lisäksi kiinaa, mutta paljon on jo unohtunut. Noiden petraamisen lisäksi olisi ihana lukea vielä islantia, fääriä, gaelia, farsia, klassista kreikkaa, portugalia, hepreaa ja arabiaa. Ainakin. :) (Kunhan pääsen kirjakauppaan niin...)

Karviksen kanssa me ollaan välillä sotapolulla, kun ollaan niin erilaisia ihmisiä. Mie olen suuntautunut noihin historiaan ja kirjallisuuteen ja taiteeseen, Karvis on dippainssi. Yhteistä meillä on kiinnostus autoihin ja karttoihin (jälleen yksi mielenkiintoinen ja vähän tutkittu alue historiassa). Karvis on aina tehnyt inssin hommia, mie olen ollut opinto-ohjaajana, projektihöylänä, hissanopena, matkailutoimistossa, kirjakaupassa, askartelukaupassa..

Ollaan asuttu täällä San Diegossa nyt reilut 2 vuotta. Tällä mantereella ollaan vielä jonkin aikaa, mutta saas nähdä jatketaanko olemista Diegossa, vai ollaanko pian jossain muualla. Kiirettä Suomeen ei ole, vaikka kenties sinne palataankin jossain vaiheessa. On vain niin paljon nähtävää, että vielä ei jouda! :) Täällä asuessa on tullut paljon uutta opittavaa, ei vain paikallisesta kulttuurista, vaan ihan omasta itsestä ja Karviksesta - ja Suomesta, suomalaisuudesta. En kadu hetkeäkään, että tuli lähdettyä! Lähden mielelläni uudelleen, ihan minne vaan. Onneksi on puhelimet ja Skype ja muut, joilla voi pitää yhteyttä ystäviin. Tämä syksy on ollut aika mutkikas, kun paljon ystäviämme on muuttanut Suomeen, ja kun omakin tänne jääminen on nyt vaakalaudalla. Muutokset ja muutot on aina isoja asioita, ja vie pitkän aikaa totutella, varsinkin jos ne tapahtuu kovin nopeasti tai äkkiä yllättäen. Tosin niin tapahtui meidän tänne muuttokin: aikanaan meillä oli aikaa vain 5 viikkoa myydä asunto ja autot ja kaikki. :)

Meidän taloudessa asuu nyt vain yksi altaallinen kaloja ja Taisto Kekkonen, taistelukala. Juuri eilen seurasin Kekkosen touhuja: se polonen nukkuu yhden ison kasvin lehdellä. :D Jos mie saisin päättää, ja jos olisi mahdollisuus, niin meillä olisi kalojen lisäksi koiria, ja kissoja, ja kilppareita ja hevonen - ja tietenkin lampaita :) Ehkäpä joskus..

Semmoista tänään. En kierrätä tätä kenellekään, kun ei tää ehkä varsinaisesti ees ole meemi, mutta jos jostakusta haluaisin lisää kuulla, niin se olisi ainakin Mari ja MakePeace ja Topperi. (Tuli nyt ekana mieleen, sen enempää ketään muuta sorsimatta.) Kuka vaan saa napata, ken haluaa, ja nakitettujen ei ole pakko vastata haasteeseen ;))

Menen neulomaan erästä kaulusta. Taide on nyt saanut muhia ja inspiraatio on palannut harharetkiltään, ja palaan takin äärelle. (Oikeasti Consuela on taas ollut lietsussa ja täällä on aika sotkuista ja mun pitäs siivota mutta mutta...)