Mount Rainier

We have had some really nice weather lately, temperatures in the upper 80s and clear, sunny skies. Perfect weather for a nice roadtrip then. (Click the pics for bigger versions on Flickr.)

We headed out to Mt Rainier. I have wanted to go ever since we went to Mt St Helens last summer, which I fell in love with. But Mt Rainier was, in some respects, even better.

Meitä on hemmoteltu hellekeleillä ja kirkkaalla taivaalla, joten sunnuntaiaamuna tirpaisimme tien päälle (kilkkaa kuveja isommaksi).

Suuntana oli Mt Rainier noin 150 km ajomatkan päässä etelässä. Mie olen kärttäny Karvajalalta että mentäisiin sinne aina siitä asti kun käytiin St Helensillä viime kesänä, joka oli hieno paikka. Mt Rainier oli jollain tapaa jopa vielä hienompi.

26 glaciers cover the mountain. The Nisqually Glacier has been diminishing in size, it reached the highway bridge in 1912.

Vuorella on 26 jäätikköä, osa pienempiä ja osa isompia. Nisqually Glacier on pienentynyt aikojen saatossa, vuonna 1912 jäätikön reuna oli sillan kohdalla. Jäätiköt ovat tosi upean värisiä, jää on paikoin epätodellisen sinistä. Jäätikön kuvaaminen ei ihan onnistunut, mutta jotain käsitystä näistä kuvista ehkä saa.

The glaciers are desperately pretty, with the most amazing shades of blue. I loved the colors of the ice, but they are rather hard to photograph.

We drove to Paradise, which is at 5400ft (1647 m) and covered in snow. It was 85 degrees outside, but there was still a lot of snow.

Pysähdyimme vuoren eteläpuolella Paradisessa, joka on 1647 metrin korkeudessa ja lumen peitossa. Ulkona oli hellekelit, mutta matkailukeskuksen ympäristössä oli paljon lunta.

And when I say a lot of snow, I do mean it. (Mr HairyFeet is 6'.)

Ja sitä oli tosiaan paljon.

We decided to return through the eastern route, and took more photographs at the Reflection Lakes. People stop there to take pictures of the mountain, and feed the birds, so these wee birds were obviously waiting for a little snack. (I'm no Attenborough, I have no idea what birds these are.)

Päätimme ajella vuoren itäpuolta takaisin, ja pysähdyimme matkalla Reflection Lakesille ottamaan lisää kuvia. Paikka on suosittu pysähdyspaikka maisemiensa vuoksi, ja ihmiset pitävät tapanaan ruokkia lintuja samalla, joten nämä kaksi ilmeisesti odottivat jonkinsortin pullanpalaa. (En ole Attenborough, en tiedä mitä tinttejä olivat.)

The road from Reflection Lakes down to Stevens Canyon is really amazing. You can really see the mountain bathing in afternoon sun from there.

Matka Reflection Lakesilta alas Stevens Canyoniin on ajamisen arvoinen.

There was some snow left still on Stevens Ridge.

Stevens Ridgen eteläpuolella oli vielä vähän lunta.

Water creates little creeks under the blanket of snow. This opening was maybe 4' x 9'. It felt amazing standing next to it, it was like walking into a fridge. The flow of cool air felt nice in the afternoon sun.

Sulava lumi tekee pieniä puroja lumipeitteen alle. Tämä aukko oli ehkä reilun metrin korkea ja vajaa 3 m leveä. Vieressä seisoessa tuntui kuin olisi kävellyt jääkaappiin, aukosta virtasi hurjan kylmää ilmaa, mikä oli mukavan virkistävää iltapäivän helteessä.

The melting snow creates the most amazing waterfalls (click here to see a detail pic). The peak you see in the background is Stevens Peak (6510ft).

Sulava vesi tekee myös hienoja vesiputouksia (yllä linkki yksityiskohtaan). Takana näkyvä huippu on Stevens Peak (1984 m).

Our final stop was at Falls Creek.

Pysähdyimme viimeisen kerran Falls Creekin putouksella.

We're going back to the mountain in the fall to hike and camp. I can't wait, I absolutely loved it on the mountain.

Suunnitelmissa on palata vuorelle syksymmällä kun lunta on vähemmän. Toivottavasti se onnistuu, mie tykkäsin vuoresta kovasti.