My neighbor guessed right: the blanket and the sweater were for her. She got them yesterday when we threw her a surprise baby shower :) I had trouble holding my tongue and not spoiling the surprise when we went shopping yesterday :) We found some interesting stuff, although the pics are, again, horribly dark.
Patonsin toistaiseksi ainoa lanka, josta voin sanoa vain positiivista, on tämä 100% merinolanka. Kauppaan oli sitä tullut nyt myös pätkärääkättyinä malleina. En yhtään tiedä miten tämä neuloutuu, mutta kerä oli hyvin viehättävä. Siinä pätkämäisyys ei näy, vaan kerä on tehty niin, että uloimmalla kerroksella on värialueita. Tässä kerässä oli viininpunaista, syvää sinistä ja ruskeaa.
This Patons 100% merino wool is so far their only yarn I've liked. Now they have also variegated colors, and I liked this one with burgundy, dark blue and brown.
Patons Classic Wool, 100% Pure new wool, 204 m/223 yds = 100 g /3.5 oz.
Patonsin langoilla jatketaan. Näitä oli pakko saada kokeille kahdestakin syystä: ne ovat villa-soija-sekoitetta - ja z-kierteisiä! Värit oli lähes mahdoton saada toistumaan oikein. Lisäksi osissa keristä ei näkynyt kaikkia värejä, siksi näissäkin kuvissa näyttäisi toinen kerä olevan erilainen, mutta samaa nimeä ne kantoivat ja vielä samaa erääkin. Ostin kaksi kerää kumpaakin väriä, vaikka näiden lankojen tulevaisuudesta ei ole hajua.
These are also Patons yarns. I had to buy these, just to try them, for two reasons: they're wool-soy-blends and they're z-spun! We'll see what I'll knit of them, I see a purse in them.
Patons SWS, 70% wool, 30% soy. 100 m/110 yds = 80 g/2.8 oz.
Ostin myös persialaista villalankaa Lovikoiden kirjontaan, ja 40 cm:n pyöröt koossa 2,25 mm. Niitä tarvitaan lähinnä villatakkiprojektiin. Aiemmin en ole noin lyhyellä neulonut, joten katsotaan, jäävätkö nämä puikkolaatikon pysyvään asujaimistoon vai ovatko vain kauttakulkumatkalla. Hintakin näkyy kuvassa :) Eivät olleet kalliit.
I also bought some Paternayan wool for embroidering the Lovikka mittens and 16" needles in size 1. I haven't used such short needles before, so we'll see what I will do with them. I needed them for a cardi project, but after an incident with the sock Addis I'm not convinced these very short circulars can actually beat DPNs.
Kirjontalangoissa törmäsin jälleen tuttuun ongelmaan: ajatuksena oli hakea ihan muita värejä lovikkaprojektiin, mutta kuinka ollakaan, korista kurkisteli loppujen lopuksi kolme syksyistä väriä. No, seuraaviin lovikoihin sitten niitä sinisiä.
As for the Persian wool, I realized I bought these autumn colors - I always do - although I had something completely different in mind. I always end up with the mustard yellow, the burnt umber and the moss green. I don't know what it is with these colors that make me come back for them, over and over again.
Lopuksi: ostin avaimenperän, jonka kohtalosta en tiedä, ja sormenpäihin suojuksia kirjontaa varten. Miksihän noita kutsuisi, sormustintarroiksi? Ajatuksena on siis, että sormenpäät voisi suojata neulalta ja haavoilta tuommoisilla tarroilla. Olen näitä monesti katsonut, ja nyt otin kokeille, kun pisteltävää on paljon. Onnistun aina pistellessä saamaan oikean käden keskisormen vasemman laidan aivan vereslihalle, pistän kai neulan kankaan läpi juuri sillä kohdalla. Keskisormi kipeytyy yleensä kahden illan pistelyiden jälkeen, ja sitten on pakko rauhoittaa pistelyrintama viikoksi. Ei ihme, että pistelyt kestää. Katsotaan, onko näistä yhtään apua.
And finally, a key ring for which I have no plans yet - and thimble stickers. I wanted to try them since my middle finger gets very sore after a few hours' stitching and then I have to give up stitching for at least 7 days and I can't afford that right now. We'll see if these will be of any use.
Akvarintamalla on sekä surullisia että yllättäviä uutisia. Edellisen postauksen jälkeen yksi musta molli (se Ylen Ujo) otti ja heitti veivin, ja yksi marmorimolli sairastui uimarakontulehdukseen ja oli siksi lopetettava eilen*. Kaiken huipuksi se pieni monni (joka muuten oli sitten loppuviimeksi täplämonninen) löytyi kuolleena tänä aamuna. Mutta kuinka ollakaan, altaassa kuhisee uusi elämä: ilmeisesti uusien tulokkaiden mukana tuli myös pikkuruisia monninpoikasia, ja nyt siellä ui sentinmittaisia pikkumonnisia tusinan verran. Katsotaan, jäävätkö henkiin. Ainakaan mollipoppoo ei niitä kiusaa. Eli altaassa on nyt Täppä&Täpästä vain Täppä, Pilli ja Pulla ennallaan, ja Karhukopla on yhtä pienempi. Ja sitten x määrä monnislapsia. Sairastuvasta on tullut lastentarha.
*Vaikka olenkin eläinten ystävä, en halua lisätä eläimen kärsimyksiä turhaan. Molliparan oireet olivat selvät: se ui 45 asteen kulmassa, ponnisteli koko ajan ylöspäin ja silti vajosi, sekä sen vatsaontelo oli turvonnut. Mollin tila paheni koko ajan, joten lopetin sen kuten pienet kalat tulee humaanisti lopettaa. Onneksi kyse ei ollut kalatuberkuloosista, johon tasapainohäiriöt voisivat myös viitata.
As for the fish tank, two fish died on their own: the first black molly and the cory (which turned out to be the peppered cory). I also had to take out one of the marbled mollies since it suffered obviously from swimbladder dysfunction. I hate to euthanize any of my fish, but I do not want to prolong their suffering. This fish had all the symptoms, and since its condition only deteriorated with time, I decided it is only humane to end the suffering. I am only glad it wasn't fish tuberculosis, since none of the other fish demonstrated any balance problems (which is one of the indicator symptoms). I have no idea why the black molly or the cory dyed, but other fish seem to be fine. Also, I have at least a dozen cory babies in the tank. How they got there, I do not know, but they seem to be doing okay, the mollies leave them alone and they keep growing. So, there were some sad news for my tank, but we seem to be over the problems for now. I'll keep you posted.
8 comments:
Miten pienet kalat lopetetaan humaanisti? Vaikka eläinten ystävä olenkin, kalat ovat jääneet aika vähälle huomiolle. Tosin -akvaarion tahtoisin meillekin, jos se johonkin mahtuisi. Parempaa jatkoa loppupoppoolle ja piskuisille! :o)
Kiitos hauskasta shoppailuseurasta, ja viela suurempi kiitos aivan ihanista juhlista. Oli kylla melkoinen yllatys. Ei meinannut uni tulla illalla kun olin niin innoissani viela! :) S
Sonja: kiva juttu että tykkäsit :) Niin oli tarkoituskin :)
Huom! Ne joita tappamisjutut inhottaa, ei sit lue tätä seuraavaa.
MP: Iso kala lopetetaan kuten kalastajat sen tekee: kala tajuttomaksi ja niska poikki esim. lihakirveen tyyppisellä "giljotiinilla". Pienen kalan kanssa tämä ei onnistu helposti, ja aiheuttaa stressiäkin, joten mie teen - silloin kun joudun tekeen sen - kuumalla vedellä. Kala pudotetaan kiehuvan kuumaan veteen, ja se kuolee heti. Itse nostan sen pieneen astiaan ensin hetkeksi, odottelen että vesi kiehuu, ja sitten nostan haavissa sen kiireen vilkkaan veteen. Kalaa ei saa keittää (siis heittää kylmään veteen ja odotella, että vesi kiehuu.) Olen netistä surffailemalla koittanut etsiä tietoa, miten lopettaminen pitäisi tehdä, ja löysin paljon ns. myrkyttämisvinkkejä. Eli kalan voisi tappaa desinfiointialkoholilla tai muilla vastaavilla, jolloin se käytännössä kuolee hapenpuutteeseen eli hukkuu. Minusta tuo keittäminen on helpoin ja nopein tapa, ja löysin siihen ohjeen suomalaisesta akvaariokirjasta. Korostan vielä: vessanpyntystä vetäminen on eläinrääkkäystä eikä niin saa milloinkaan tehdä! Myrkyttäminen muistuttaa esim. koirien nukuttamista, enkä tuomitse ketään, joka niin tekee, mutta minusta tuo kiehuvaan veteen laittaminen on helpoin, nopein ja todennäköisesti kivuttomin tapa (vrt. koiran lopettaminen aseella). Tästä nyt ei sitten saa tulla mitään suurta eutanasiakeskustelua tähän blogiin. Kalan (ja muidenkin lemmikkien) kuolema on surullinen tapaus, varsinkin kun kalansa oppii tuntemaan (niillä on oma luonne ja ne oppivat monenlaisia asioita). Kalan lopettaminen on joskus välttämätöntä kärsimyksen estämiseksi, ja jos siihen joutuu (niin kuin akvaharrastaja joskus joutuu), se on tehtävä myös eläintä kunnioittaen. Kalaa (ja mitään muutakaan eläintä) ei saa lopettaa turhaan, mutta toisaalta sen kärsimyksiä ei saa pitkittää tarpeettomasti. Vain eläimen omistaja tietää, milloin lemmikin tila vaatii sen armokuolemaa.
Olen puhunut. :) MP:lle vielä sen verran, että suosittelen lämpimästi akvaarioharrastusta! Ne on helppoja ja miellyttäviä lemmikkejä, ja noin 80-litraisella pääsee hyvin alkuun. Olen joutunut kaloja lopettamaan vain kerran aiemmin, kun kyseessä oli aggressiivinen kalalaji, jonka poikaset alkoivat kiusata toisiaan, eikä akvaariokauppa huolinut niitä luonteensa vuoksi. Olin silloin pienellä paikkakunnalla, eikä muita vaihtoehtoja ollut, kun piti toimia nopeasti (kyseinen laji tappaa lajitoverinsa, jos ne eivät muuten häivy paikalta). Kalanpoikasten hävittäminen ja sairauden vuoksi lopettaminen ovat kai ainoat tilanteet, jolloin akvaarioharrastaja joutuu murhahommiin, eli hyvin, hyvin harvoin. Nytkin kyseessä oli vasta akvaarioon tuotu eläin, jonka sairauden laukaisi todennäköisesti muuttunut ympäristö ja stressi.
Ihania lankoja!! Otan osaa kalojen poismenon johdosta. Itsellänikin on ollut akvaario ja suru oli puserossa jos joku kaloista joskus kuoli. Onneksi en joutunut lopettamaan yhtään.
Meillä on tietokoneen remontti kesken, joten en edes saa mitään selvää ostamiesi sormisuojusten kuvasta, mutta oletko kokeillut sormustinta? Jos ommellessa kipeytyy sormi, jolla painat neulaa kankaan läpi (siis tylpän silmäpään takia), sormustin on oiva apu. Se voi aluksi tuntua kömpelöltä, mutta auttaa todella paljon, kun painamiseen saa voimaa paksuissa tai tiukoissa kohdissa eikä sormi kipeydy helpommassakaan käytössä pitkänkään ajan kuluessa. Minä käytän sormustinta nimenomaan oikean käden keskisormessa, ja oikeastaan aina käsin ommellessa tai kirjoessa. Ainakin Suomessa kevyitä metallisormustimia myydään ihan kangaskaupoissa. Kokoja on muutamaa eriä, se ei saa puristaa liikaa eikä tippua kesken työn. Ja sormea pitää tuulettaa välillä, kun se hikoaa sormustimessa :)
riitu: kiitos sympatiasta. Kalojen kuolema on aina murheellista, kun ne on niin sympaattisia ja kivoja katsella :)
sirpa: olen kokeillut sormustinta, itse asiassa kerään niitä (tosin kokoelma on hyvin pieni ja ne on posliinia, käyttösormustimet on erikseen). Mulla on käyttöön tarkoitettuja sormustimia sekä metallisia että nahkaisia, mutta niissä on se ongelma, että sormi hikoaa ja se tuntuu vastenmieliseltä. (Nahkaiset ovat kyllä ihan ylivetoja metallisiin nähden, ja niitä olen käyttänyt erityisesti tilkkuillessa. Sormenpään kipeytyminen on lähinnä ristipistoilun tulosta.) Olen kokeillut eri malleja, mutta mikään niistä ei oikeen ole se oma. Tuntuvat olevan tiellä :) Kokeilen noita tarroja nyt, jos ne olisivat sormustimen veroisia. Jos en tykkää niin taidan yrittää vielä sitä sormustimen käyttöä. Sormustin on omalla laillaan hyvin kätevä, eikä siinä sinänsä siis ole mitään vikaa, mutta haluan kokeilla, josko nämä istuisivat sormeen paremmin, vai jatkanko sormustimen kanssa. Kiitos vinkeistä :)
:O! Mitä kauniita lankakeriä sulla on! Ihanan meheviä :)
Häh, mihin mun viestini on jäänyt? HeNmetin Blogger..
Kiitoksia perinpohjaisesta selvityksestä. Akvaario olisi tosi ihana ja Iiriskin siitä varmasti tykkäisi. Telkkaria se ei katsele, mutta Hepulia kyllä, joten luultavasti akvaakin. :o) Vahinko vain, ettei meille tosiaan mahdu. Vapaita pöytiä/ lipastoja ei ole, eikä enempää mahdu. Ehkä sitten joskus sinne kartanoon, jonka J rakentaa.. :DDD
Post a Comment