Voi sita ihmisen mielta

Loysin tanaan itseni kaipaamasta Suomalaista Rantasadetta. Sita sellaista, jonka voi kokea vain Suomessa, suomalainen. (Huomatkaa piilopatriotismi.)

Siis sita sellaista, joka alkaa salavihkaisesti pikkuisen maralla lumella, muuttuu pian isoiksi, kolmatta sukupolvea palvelleiksi sifoneteiksi. Pian sekaan liittyy armoton viima, joka Henkilon nujertaa nurin, suojatielle punaisten aikana. Vihaiset autoilijat tyyttaavat, yksi tiskiratti luikertelee tiensa kauluksesta ja laskeutuu sinne lapaluiden tienoille. Sinne, missa sille ei voi tehda mitaan (varsinkaan kuuden vaatekerroksen lapi, onhan pukeuduttava lampimasti vaikka on jo huhtikuu), ja missa se sulaa niin kauan, etta lapaluissa tuntuu viiltava juilaus viela juhannuksenakin.

Etta sita voi kaivata.

Toinen havainto Henkilon elosta huhtikuun viidentena armon vuonna kaksikymmentasataakuusi: ei ole reilua Kanssaelajan jattaa muropakettiin vain sen verran muroja, etta siita ei saa kunnon aamupalaa, mutta sita ei kehtaa heittaa poiskaan. Jos siita aamupalaa meinaa, se ei millaan riita, vaan sitten taytyy ottaa jotain muuta: jugurtti, joku hedelma, ehka voikkari. Ja sitten on nassu piukeana koko paivan ja on kuin oisi syonyt muun, tai kaksikin, sinne nassuunsa.

Ottais kaikki ne murot, jos on ottaakseen.

Kolmas havainto: Mista tietaa, etta uudesta Kolosta on tulossa Koti? Siita, ettei yolla vessakeikalle tarvitse laittaa valoja muualle kuin vessaan.

Paluumatkalla voi sitten potkaista pyykkikorin nurin ja saada nilkkaansa Hammerfestin kokoisen mustelman.

Blogistaniassa on muuten ainakin kaksi muuta kaimaa: Aurora ja Tiulia-Tei. Vahemmastakin tulee kriisi ja psyykeen lommo. (Jalkimmainen oli kaiketi haastanut blogisiskon meemilla. Tasta kriisi: pois se minusta etta meemilla kanssapolkkaajaa nakkaisin. Olen ylen herkka, en saata satuttaa kanssapolkkaajaa, enka sorsaa. Vaikka jotkut julumat nakkelee heitakin esineistolla.) En mie tunne ees "oikiasti" kun yhden kaiman. Tai no en mie sitakaan tunne kauhean hyvin, tiedan. Mutta mie olin eka talla nimella kirjoittaja, Aurora aloitti kai viikkoa myohemmin. (Kissan hanta jne.)

Ennen kuin tasta tulee vallan tilitysblogi, paljastan, etta sain tanaan salmiakkia ja suomalaista lankaa, varjasin Kalifornia-sukkia varten lankaa (kuveja huomenna), neuloin etukappaleen puolimatkaan ja shoppailin kuin mielta vailla. Niin etta huomiseen siis, sademetsakeikka odottaa.

11 comments:

Villasukka said...

Joo, en laita valoja yöllä vessaan mennessäni edes vessaan, enkä laseja päähän. Seuraus se muikea ja mojova mustelma, mutta keskellä otsaa!!! Koska vessasta tullessa törmään olkkarin ja makkarin ovien väliseen karmiin...;)

Hanna said...

Vaihdetaanko... täällä on jo viikon satanut räntää, vettä, lunta.... kaikkea mahdollista mut ei pikku-ukkoja kuitenkaan. Kelit on mitä kauheimmat.

Upea tulee pitsipaidastasi :) Oletko ohjeen löytänyt mistä? Ja tietty se on lontoota :(

Emma said...

Mä voisin lähettää paketissa tuon räntäsateen sinne. Voi kun paistaisi jo kevät aurinko.

Riikka said...

Juu minäkin voisin vaihtaa räntäsateen sun kanssas, kun viimeisen viikon on varmaan joka päivä vaan satanut ja satanut ja ukkokin vai käy kotona nukkumassa ja syömässä ja sitten takaisin lumia auraamaan, mutta aikansa kutakin, ehkä tää tästä vielä iloksi muuttuu. Varmasti minäkin kaipaisin lunta ja pakkasta jos nyt muuttaisin jonnekin lämpimään, on siinä kuitenkin sitä jotakin.

Anna Amnell said...

Täällä Helsingissä on kaikkea: sohjoa (pääministerikin loikkii lehtikuvassa pikkukengissä sohjoisen lanmmikon yli), viimaa (pidän 'tuulilaseja', muodikkaita isoja aurinkolaseja kävelyllä), räntää, liukasta. Ihanaa! Yltiö-isänmaallista.

Minullakin on kaima tai kaimoja, ja on vielä monta nimeä: Pirkko, Anna, Blogisisko, PAA. Pitäiskö ruveta käyttämään nimeä Äet, jota vanhin lapsista käyttää minusta?

Anna Amnell said...

Ehkä vielä parempi olisi 'kuules kulta', jota mies käyttää

amelie said...

Siinä ei oo mitään kivaa, ku kahlaa nilkkoja myöten sohjossa hulluille päiville bonsai-puuta ostamaan. Lahkeet on polviin asti märät ja sukat kans. Sitten vielä joku poppiautoöyhöttäjä ajaa tuhatta ja sataa ohi ja roiskasee ravat päälle.
Että mä vihaan kevättä.

Mulla ei onneksi oo blogikaimaa. En ainakaan oo löytäny. Ei sillä, että oisin ettinykkään.
Ristimänimiki (enhän mää oikiasti minkään amelie ole) on sen verran vähän käytetty, että elämäni aikana on tullu yks kaima vastaan. Täysin saman nimisiä (etu- ja sukunimi) ei Suomessa ole. Traumatisoituisin iäksi, jos joutuisin jonku saman nimisen kans olemaan.

Linkkivinkkinä suosittelen: www.vrk.fi Käsittämättömiä nimiä on ihmisille annettu. Sisäinen lapseni hihitteli kauan Suomen ainoalle Lerssi-nimiselle naiselle.

Tuulia said...

villasukka: olen huomannut saman ilmion, karmit ovat ovelia. ne siirtyvat monesti oisin aivan outoihin paikkoihin.. :)

hanna: ohje on KnitPicksista, nimeltaan Braid and Leaves Sweater. Ja on lontoota, mutta tosi helppo :)

emma: kiitos ;)))

riikka: Juu, myos auringonpaisteeseen voi kyllastya. Sadekin on kivaa, kun sita tulee vain muutamana paivana vuodesta..

anna: kuulostaapa ihanalta :)

amelie: miekin inhoan kevatta... :p

noista nimijutuista: Taa ihmetys naiden kaimojen lukuisasta maarasta johtuu ihan siita, etta alle kakskymppiseksi en edes tiennyt ketaan muuta Tuuliaa. Se oli siis pitkaan vain "mun" nimi, sita ei ollut kellaan muulla. Siksi mulla ei ole ikina ollut mitaan lempinimea, tai tarvetta sille (paitsi joku IRC-nimi), koska mulla on oikein hyva taa oma nimi. Ja sitten blogistaniassa alkaa pulpahteleen saman nimisia oikealta ja vasemmalta..

No, mun nimi on edelleen ainoa laatuaan. Vaikka Tuulia-nimisia on 17 400, ei koko nimella (mulla on ns. kaksoisetunimi, eli sen Tuulian edessa on viela jotain, viivan kanssa), loydy kuin 4 samannimista. Yksi on vuosimallia 1977, sitten mie, ja 1980-2005 on kaksi ristitty samannimisiksi. Karvajalan sukunimen kanssa (ja sen entisenkin) olen ainoa sen niminen. Karvajalan nimisia on lahes 14 000. Karviksen sukunimisia on ulkomaillakin kolmisensataa. Mielenkiintoista :)

Hauskoista nimista loysin ainakin Peikon, joita on yhteensa 7. Lerssi sai minutkin repeamaan..

Ainoliisa said...

Halusin vain sanoa, että vaikka täällä olen räntäsadetta mainonutkin, ymmärrän kyllä, että SD:n auringossa/sumussa sitä voi kaivata... ja sitä sinistä hämärää, kun aurinko laskee talvella :) ja niin montaa muuta asiaa... Eikä multakaan taida löytyä niitä etunimi-sukunimikaimoja, ei vanhalla eikä uudellä sukunimellä, vaikka vanha aika yleinen olikin.

Aurora said...

Että identiteetti kriisiä täällä podetaan =) Myönnän kyllä että oma blogisi oli osasyynä että aloin tuota aliasta käyttämään... Syynä myöskin se että pienellä paikkakunnalla tunnistaa jo etunimestä, joten joutuu tehdä vähän salapoliisi työtä että blogistani selviää kuka sen takana on =)
Itse olen tavannut neljä samannimistä, joten ei ole tuo etunimi juttu pahemmin stresssannut. Sukunimi on myös niin harvinainen että taitaa vain parisenkymmentä täältä päin löytyä...

hili said...

Kiitoksia paljon ja kaikkea kivaa olet sinäkin tehnyt, tykkäsin tuosta valkoisesta neuleesta=)