Voi sita ihmisen mielta

Loysin tanaan itseni kaipaamasta Suomalaista Rantasadetta. Sita sellaista, jonka voi kokea vain Suomessa, suomalainen. (Huomatkaa piilopatriotismi.)

Siis sita sellaista, joka alkaa salavihkaisesti pikkuisen maralla lumella, muuttuu pian isoiksi, kolmatta sukupolvea palvelleiksi sifoneteiksi. Pian sekaan liittyy armoton viima, joka Henkilon nujertaa nurin, suojatielle punaisten aikana. Vihaiset autoilijat tyyttaavat, yksi tiskiratti luikertelee tiensa kauluksesta ja laskeutuu sinne lapaluiden tienoille. Sinne, missa sille ei voi tehda mitaan (varsinkaan kuuden vaatekerroksen lapi, onhan pukeuduttava lampimasti vaikka on jo huhtikuu), ja missa se sulaa niin kauan, etta lapaluissa tuntuu viiltava juilaus viela juhannuksenakin.

Etta sita voi kaivata.

Toinen havainto Henkilon elosta huhtikuun viidentena armon vuonna kaksikymmentasataakuusi: ei ole reilua Kanssaelajan jattaa muropakettiin vain sen verran muroja, etta siita ei saa kunnon aamupalaa, mutta sita ei kehtaa heittaa poiskaan. Jos siita aamupalaa meinaa, se ei millaan riita, vaan sitten taytyy ottaa jotain muuta: jugurtti, joku hedelma, ehka voikkari. Ja sitten on nassu piukeana koko paivan ja on kuin oisi syonyt muun, tai kaksikin, sinne nassuunsa.

Ottais kaikki ne murot, jos on ottaakseen.

Kolmas havainto: Mista tietaa, etta uudesta Kolosta on tulossa Koti? Siita, ettei yolla vessakeikalle tarvitse laittaa valoja muualle kuin vessaan.

Paluumatkalla voi sitten potkaista pyykkikorin nurin ja saada nilkkaansa Hammerfestin kokoisen mustelman.

Blogistaniassa on muuten ainakin kaksi muuta kaimaa: Aurora ja Tiulia-Tei. Vahemmastakin tulee kriisi ja psyykeen lommo. (Jalkimmainen oli kaiketi haastanut blogisiskon meemilla. Tasta kriisi: pois se minusta etta meemilla kanssapolkkaajaa nakkaisin. Olen ylen herkka, en saata satuttaa kanssapolkkaajaa, enka sorsaa. Vaikka jotkut julumat nakkelee heitakin esineistolla.) En mie tunne ees "oikiasti" kun yhden kaiman. Tai no en mie sitakaan tunne kauhean hyvin, tiedan. Mutta mie olin eka talla nimella kirjoittaja, Aurora aloitti kai viikkoa myohemmin. (Kissan hanta jne.)

Ennen kuin tasta tulee vallan tilitysblogi, paljastan, etta sain tanaan salmiakkia ja suomalaista lankaa, varjasin Kalifornia-sukkia varten lankaa (kuveja huomenna), neuloin etukappaleen puolimatkaan ja shoppailin kuin mielta vailla. Niin etta huomiseen siis, sademetsakeikka odottaa.