Neuvoa-antavia on mennyt tällä viikolla. Viikon radiohiljaisuuteen oli syynä häät tänä päivänä, pikkuserkkuni sanoi tahdon kauniilla paikalla Tyynen meren rannalla. Ja häät, varsinkin meille naiseläjille, aiheuttavat kovasti paljon ylimääräistä päänvaivaa. (Ja rahanmenoa.) Tällä viikolla on siis juostu hakemassa kenkiä ja koruja ja kravatteja ja milloin mitäkin. Sen lisäksi käsitöitäkin on tehty yötöinä pitkin viikkoa.

Phew, what a week it's been! The reason for the silence was that we went to my second cousin's wedding today. (It was beautiful, by the Pacific Ocean!) And weddings cause so much extra work and trouble, at least for us women. So this week I've been off running for shoes or jewelry or ties and such. And also I've crafted almost every night, through the night.

Mie pistelin:
lanarte tulips 17.6.06
I stitched, for one.

Tekaisin hääparille Marjolein Bastinin Tulppaanitaulun. Päädyin tähän kun kuulin isotädiltä (eli pikkuserkun äidiltä), että morsiamen lempikukkia ovat tulppaanit ja maku kuulemma yksinkertainen muutenkin. Kehys on kauhean ruma, mutta kun viisaampaakaan ei löytynyt, vaikka olen koittanut etsiä. No, kehystäköön itse sitten mieleisekseen. Taulu oli vain aika hankalan kokoinen, standardikehyksistä ei löytynyt sopivaa, ja kehystyttäminen on täällä aivan ryöstöhinnoissa, niin päädyin tuohon pliisuun. No, toivottavasti kelpaa.

This is Marjolein Bastin's picture of tulips, which I cross-stitched for my cousin. I ended up stitching this when my great-aunt (her mom) said her favorite flowers were tulips and she has a simple yet elegant taste. The frame is hideous, but I didn't find a better one. I told her she could reframe it, to match her taste. I didn't want to custom frame it since it is very expensive, so I ended up using a frame, which wasn't exactly what I wanted, but I do hope they like the picture.

Taulun aloitin äitienpäivän hujakoilla, vaikka ajatus oli kypsynyt jo jouluna. Moneen kertaan kävi mielessä, että eikö näitä kaiken maailman projekteja vois joskus aloittaa ihan ajoissa, mutta mie saan aina paremmin aikaiseksi kun deadline pukkaa jo päälle, ja kovasti.

I started the picture around Mother's Day, although I got the idea for it around Christmas. It did cross my mind, the actual idea to start these projects a bit earlier, but I work better under pressure.

Häitä varten surauttelin eilissäpäivänä myös koltun riepaleen:
mekko häihin
I also sewed a dress for me. What a goofy face I got in the picture. Me and bright sun, we don't mix.

Onpa omituinen ilme rouvahenkilöllä. No, mutta tällaisessa polyesteririevussa siellä pyörähdeltiin. Hamekaava on omasta päästä, toppiin hain vetoapua kaupan kaavasta. Oli muuten huono kaava: ohjeessa luki että saumanvarat pitää leikata erikseen, niitä ei ole kaavassa, ja sovitettuna kaava kyllä sopi justiinsa, mutta leikattuna ylijäämää olikin ympärysmitassa kymmenen senttiä. Eli niiden saumanvarojen verran. Eli ne olikin siellä mukana. Keskitakakappale oli muuten 2 cm pidempi jo kaavassa kuin muu toppi, ihmeellinen moka. Muutenkin kaavan piti olla superhelppo, ja minusta se ei ole, jos ohjeessa on kolmatta sivua ja siellä kolmannella aletaan puhua luiden leikkaamisesta saumoihin ennen vuoritusta ja pitsin kiinnittämistä satiinitopin päälle. Juuei, oikaisin ja tein oman pään mukaan.

The dress was of regular prom dress fabric, which means polyester monster. I used a pattern for the top, and it was lousy. The instructions said to measure and cut the seam allowances, they were not included in the pattern, and for some reason when I did this, I measured and cut the allowances, it was 4 inches too wide. And also the center back was an inch longer than the side backs, which is a mistake I cannot comprehend. Also the pattern was supposed to be easy, but to me it doesn't qualify as easy if the instruction sheet is a mile long and it tells you to cut the wiring (or whatever the corset strings are called) before lining and sewing the lace on the sateen top. No way, I thought, I'll cut some corners and see if I can avoid that much trouble. This hassle with the pattern means I'll probably use the more expensive but always stylish Vogue patterns from now on. They are tricky, but then again, the outcome is awesome.

Ihan jees riepale, vaikka välillä meinasi usko loppua. Aloitin tietenkin tämänkin projektin viime tingassa eli eilen aamulla. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, kun sovitin, ja ensimmäinen piilovetskari paineli pekkasille just silloin. Hirveellä hopulla kangaskauppaan, vanha pois, uutta putkeen... ja sitten loppuu lanka. Potutti kun hirviparvea mäkäräaikana, että voikin näin vastustaa yhden topin kanssa! Just sain ton kursittua kokoon, ja sitten tuntui, että se ei istu. No, ei se ihan vartaloa nuole, mutta naapurin rouva puhui ympäri ja sanoi, että se on hyvä. Niinpä siinä ja noissa 7,5 sentin koroissa tänään juhlittiin, ja jalat huusi hoosiannaa illasta.

I like the dress, although I was almost desperate with it. I started sewing, late as usual, and everything went okay until the first trying on. The zipper broke, so I made it superfast to Joann, got a new one, ripped the old one, sewed the new one in... and I was out of thread. Was I mad, one top causing this much trouble! Well, I got it together, but then I felt it didn't fit. Well, it doesn't fit like a glove, but my neighbor talked me into using it after all, and I felt today it was the thing to do. It turned out allright, I suppose. So, I was wearing this and three inch heels to the wedding, and now I can't feel my feet.

Jos jotain jäi tämän viikon välillä kaoottisistakin askartelusessioista mieleen, niin ainakin se, että ajoissa aloittaminen on ihan viksua välillä. Ja kolmen viinilasin sivutuulessa ei ole hyvä askarrella mitään. Eikä noin korkeissa koroissa se toinenkaan viinilasi ole ollenkaan älykäs veto.

So if I've learned anything from these trying and - at times- chaotic crafting sessions, it is this: do begin early. And do not stitch or sew after three glasses of wine. And even the second glass is not a wise decision, if you're wearing 3 inchers.

Loppukevennykseksi kuva samppanjapullon lootasta, otin varsin, että on nyt todiste että meillä on ainakin tämmönen boksi ollut käymässä. Ostettiin vähän fiinimpää viiniä serkkulikalle. Ei meillä ois varaa näin kalliita juoda :D Ja se on sitä paitsi kuivaa, se jää meillä juomatta. Mutta on se ainakin erikoinen juttu, toivottavasti tykkäävät. Sitä paitsi näitä parempia viinejä on kai tarkotuskin jemmoa siellä viinikellareissaan vuoskaupalla, eihän se siellä miksikään mene. Niin että tämän kuvan myötä tsin-tsin, kuvia taas kun on mitä näyttää. Ja on jotakin viksua sanottavaa!
DP
And finally a picture of a box of some wine we also got for the happy couple. I thought this was different and special enough, I hope they like it. So, with these pictures: Cheers! :D I'll post more pics when I have finished (or made any progress with) something. And when I have something clever to say!

5 comments:

Tarja said...

Hieno tuo Bastinin tulppaanitaulu. Joskus ristipistofoorumeilla pyöriessä näkee niitä amerikkalaisia kehystyksiä, joissa on moninkertaiset käsinmaalatut paspkset ja sikakalliit hinnat. Ne kyllä syö ristipistotyön kauneuden aika monesti, joten kyllä nuo yksinkertaisemmat kehykset ovat usein paljon paremmat.

Puku on tosi chic! Eikös tuota yläosaa voi käyttää erikseenkin, vois olla makeen näköinen farkkujen kanssa.

Mä en ymmärrä, että viinejä säilötään vuositolkulla kellareissa. Kerran join sellasta ja se oli ihan varmaan pilaantunu, koska siitä tuli kamalan huono olo seuraavaks päiväks.;)

iso gnu said...

Häät vievät kyllä aikaa. Meillä oli keskimmäisen häät ja onneksi olin töistä sen viikon lomalla. Aika ei tahtonut siltikään riittää -yöstä otettiin lisää. Mutta tämän viikon "vanha" on sitten ottanut nokkaunet töistä tultua tai jos ei ole ottanut, niin nukahtaa milloin mihinkin. Voi nukahtaa neuloessakin!

Tulppanitaulu on kaunis ja harmoninen. Kyllä kelpaa laittaa seinälle!

Tuulia said...

tarja: juu, ne yltiökoreat kehykset ei ole ollenkaan mun juttuni. Jotain jujua voi siinä olla, muttei semmoisia että itse työ hukkuu siihen kehykseen. Tosin tuo Bastin-taulun kehys oli ehkä jo vähän liian simppeli, tuli julistekehys mieleen :)

Niin se toppi on tehty just sitä varten että sitä voi pitää erikseen, vaikka biletoppina jollei muuten. Täytyy vaan vähän pienentää sitä ekaksi :)

Varmaan se viini on ollut pilaantunutta jos siitä tuli huono olo. Mulle tulee kans joskus, ja oluesta. Amerikkalainen olut on huonoa kun siitä tulee aina ihan hirvee olo seuraavana päivänä :D

iso gnu: kiitos kommenteista :) koitahan toipua omasta urakastasi, kyllä meillekin viime yönä uni maittoi :)

makepeace75 said...

Hienoja ovat molemmat, sekä taulu että puku. :o)

Virpi said...

Hieno taulu ja eikö nuo kehykset sovi hienosti pelkistetystätyylistä tykkäävälle - turhaan moitit =).