Avaudun.

Harmittaa. Istuin just silmälasit rikki. (Versacet vielä. Ja kivat, hengettömät. Vanhat kyllä.) Tekisi mieli sanoa Iso, Ruma Sana tähän. Ja ihan oma moka.

Ei muuten, mutta kun ajokortissakin seisoo, että ilman tekonäkimiä ei ole asiaa asfaltille. Krpl. Tekisi mieli tehdä nyt jotain radikaalia. Vaikka kehrätä. Neulomaan kun ei pysty, ranne sanoi sopimuksen (taas) irti.

Elämä on.

(Ei tää oo niin vakavaa kun miltä kuulostaa. Lähinnä sapettaa etukäteen se, että kun pitää pikapikaa hommata uudet kakkulat, kauppojen valikoimissa on oudosti just nyt vaan mummonprillejä, ja ne hirveet, kasariruskeet salorat. Täytyy toivoa, että saa uusittua vaan linssit.)

Edit: Sain postauksen julkaistua, ja sitten vasta tajusin, miten hölmö juttu toi on. On mulla vaikia elämä, kun tämmöisestä pitää tehdä asiaa. :D

Niin, ja tattis onnitteluista :)

10 comments:

muoriska said...

Auts,ei tohon muuta voi sanoa.
Yleensä sitä sanotaan että hatarasta päästä kärsii koko ruumis, mutta mie olen muuttanut sen muotoon koko lompakko.

Nim. aviomieheni on liki yhtä hajamielinen..

Tuulia said...

muoriska: no niinhän se tahtoo olla. :D no, jospa tää ei kamalan kalliiksi tulis. Ja onneksi mie en tartte niitä jatkuvasti :)

Anonymous said...

Itsehän vasta jokunen aika sitten tein saman virheen, tosin tallaamalla omani rikki. Kyllähän se sapettaa :(.rt

Anonymous said...

Harmittava juttu kertakaikkiaan. Vielä enemmän kurja juttu jos uusien valikoima on rumaa...

Kokeilenpas tähän tätä kommentointia, siis sitä että jutteleeko tää mun Beta-Blogger vanhemman Bloggerin version kanssa. Huu, jännää...

Anonymous said...

Silmälasijutskat ymmärrän aina! A) ne on kamalan kalliita ja niitä ilman ei pärjää (-6,25 molemmissa) B) totta, nyt ei ole hyviä sankoja meikäläisenkään naamaan missään liikkeessä (ja olen kiertänyt!)

Carita said...

Entisenä silmälasien käyttäjäna ymmärrän harmistuksesi, vaikka en olekaan kahteentoista vuoteen laseja tarvinnut (kävin silloin leikkauttamassa silmäni).

Anonymous said...

Silmälasien rikkoutumista karseampaa on vain uusien lasien ostaminen, argh! Minä kerran hypätessäni vauhdikkaasti sohvalle muistin kesken ilmalennon mihin lasini jäivät. Ja eihän lentävää norsua pysty pysäyttämään kesken lennon. Onneksi sohva jousti niin, että silmälasit vain muotoutuivat "mukavasti".

Anonymous said...

Mä hommasin just uudet kakkulat ja arvaa oliko viikonkaan vanhat, kun juniori vähän käsitteli niitä =(. Varsinaiset elastasafilot - joo...

Anonymous said...

eikös se ole aina niin että oma moka sapettaa eniten, ja ehkä sapetus vähän laantui kun purit sen blogiin, toivottavasti löydät uudet ihanat sankulit.

Anonymous said...

Mulla rillien kanssa sapettaa lähinnä tällä hetkellä se et vuosi sitten laitoin uudet lasit ja viime viikolla kävin sit näöntarkastuksessa niin TAAS pitää laittaa uudet rillit!! Ei kivaa... Onneksi löyty hyvät pokat!!