Amerikassa kaikki on suurempaa

Mitä tänään syötäisiin? Otettaisko pottu puoliksi?

Nakkikeittoon tarvitsin eilen vain kaksi perunaa. Tuli aika iso soppa.

Nakkikeitto oli terapiatoimintaa keittiössä. Eilen autoasiat aiheuttivat vekin mielenrauhaan. Veimme Wagnerin (vuosi sitten ostettu VW Passat, joka kulkee taloudessamme myös Räpsän ja Pikkumustan nimellä) huoltoon viime viikolla. Karvis tarkisti öljyt, ja koneeseen oli laitettu 1,5 litraa ylimääräistä öljyä (ts. saman verran kuin V6-moottoriin menee; meillä on se 2 litran perusmotti). Liika öljy moottorissa on yhtä paha kuin liian vähän öljyä. Toisekseen jos moottorin öljytilavuus on noin 4 litraa ja sinne torpataan pepsipullollisen verran liikaa öljyä, ei ole ihme jos se menee rikki. Onneksi liika öljy huomattiin ajoissa, mutta se tarkoitti tietysti sitä, että jouduin ajamaan Wagnerin* uudelleen 40 km:n päähän huoltoon. Toki oisin voinut viedä sen periaatteessa minne vain, missä öljyjä vaihdetaan. Wagner ilmoittelee säännöllisesti moottoriviasta kojelaudan pikkuvalolla, ja jo alunperin halusimme, että se korjataan niin, että se todella ilmoittaa oikeasta moottoriviasta eikä lamppu syty vain siksi, että Wagnerilla on vaikea asia tietokoneessaan. Moottorivalo tietysti alkoi palaa ylimääräisen öljyn vuoksi. Päätimme kiikuttaa Wagnerin liikkeeseen siksi, että jos moottorissa tai tietokoneessa tai jossain anturissa on oikeasti jotain vikaa, ne korjaavat sen siellä samalla. Samaa vikaa yritettiin korjauttaa jo viime keväänä edellisen määräaikaishuollon yhteydessä, mutta silloin kone sai vain "valohoitoa", kuten Karvis totesi. Nyt halusin, että tämä vika korjataan ihan aikuisten oikeasti.
*Wagner siksi, että meidän toinen Passat on luonnollisesti Viivi.

Eilen paukkasin siis Räpsällä etelään, ja oma kiekkamittari kävi punarajalla jo hyvissä ajoin ennen huoltoliikettä (joka on siis sama pulju josta Viivi ja Wagner on ostettu). Kaiken huipuksi huoltomiehet ovat luonnollisesti rajan tuolta puolen emigroituneita, ja aksentti on sen verta vahva, että täytyisi varmaan olla pienessä sivutuulessa ottaakseen siitä tolkkua. Huoltomies meinasi vielä pistää minut ajamaan vuokra-autoa (jonka tiedän kokemuksesta olevan säilykepurkki renkailla ja ajatus sellaisen ajamisesta on lievästi vastenmielinen). Marssin managerin luo. Samainen heppu on myynyt meille jo kolme autoa, joten ihan tuntemattomia emme ole. Kyseinen miekkonen on pieni kuin mannaryyni, mutta sana on painava, ja sain Wagneria vastaavan menopelin alle, eikä onneksi tarvinnut lähteä veivaamaan millään ananaspurkilla. Välillä kannattaa olla tosi vaikea asiakas.

Ajelin kotiin, ja tapaus sapetti edelleen (koska on parempaakin tekemistä kuin ajella pitkin maakuntaa autoja huollattamassa). Terapiamielessä tein nakkikeiton, mutta siitä ei paljon ollut järkkyneelle mielelle apua, joten pienen raivon vallassa purin edellisen postin palmikkojutun, ja aloitin uuden. Eilisilta meni maailman parhaan automakasiiniohjelman, viinilasin ja palmikoiden terapeuttisissa merkeissä, ja jälki oli aika mukavan oloista:


Lankana Patonsin merinovilla, puikot 5 mm (!) ja malli omasta päästä Viikinkineuleiden vaikutuksen alaisena. Tuloillaan on etukappaletta, josta tossa on noin kolmasosa eli 35 cm valmiina. Lankaa on palanut noin 70 grammaa, kerroksia on takana 80. Yhden mokan löysin tuon hannunvaakunan yläosasta: palmikko kiertää vähän oudosti, mutta kenties sen oppii unohtamaan :)

Puikot ovat käsittämättömän suuret, ja niillä syntyy jälkeä nopeasti. Jos illassa menee sata grammaa lankaa, ei 15 kerää riitä kovin pitkään. Edelleen: mitä mie sitten neulon?! No, onneksi tilausjuttuja ja muita näyttäisi olevan piisalle asti, ettei ihan heti tarvitse nuppiaan kihnuttaa ruvelle.

Tilaustöistä puheenollen: laitoin tästä bonuskuvasta juttua jo edellisen postin kommentteihin, mutta tulkoon tässä uudelleen. Nimittäin, sain V:ltä Afrikka-paidan lisäksi toisen neuleen, jonka väri on hämmästyttävän lähellä viime kesän Novitan lankakartan lehmuksenvihreätä. Lanka siis viime kesältä, neule 10 vuoden takaa. Noinkohan väri-inssi on löytänyt maalipurkit arkistoista?

Tässäkin neuleessa lienee kyse Tennesseestä, tiheys on molemmissa n. 24s/10cm, kiilto ja koostumus ovat aivan tarkalleen Tennesseetä vastaavia, joten eiköhän kyseessä ole juuri Tennessee.

Afrikkapaidan lupasin neuloa pienempänä, ja värit löytyivät Mandarin Petitistä. Kiitos Soilelle vinkistä! Pk-seudulla M. petitiä löytynee ainakin Menitasta, joten jos V saa kuriirit liikkeelle, saan langat marraskuussa. Tätä neulotaankin sitten pitkään, vaikka V on paljon, paljon pienempi kuin mie. Mistä sainkin päähäni hyvän motivaattorin noin laihduttamisen suhteen: kannattaa olla pienempi - tarvitsee neuloa vähemmän! Jos puikot on parimilliset, viisi senttiä ympärysmitassa on paljon. :)