Aloitin sukan joskus vuonna paavo Opalin sinisestä sukkalangasta, jonka tilasin Sinisestä kurjesta vielä paljon aiemmin. Raitalangaksi tämä on helppoa neulottavaa noin raitojen kohdistamisen suhteen, kun langassa on vain kaksi raitaa. Aloitin kärjestä sinisellä, ja päätin, että lopetan tuohon musta-valkoiseen, että pääsen jatkamaan seuraavan sukan alun sinisellä. Päättelykerroksella langan vaihtumiskohta osui aivan nappiin: mustavalkoista jäi vikan silmukan jälkeen noin 10 senttiä eli tarpeeksi päättelyyn.
Tosin näin hyvä tuuri ei taatusti tule jatkumaan seuraavan sukan kohdalla.
Aloitin uuttakin. Viikonlopun puin pienessä mielessäni tätä neuletta, ja pääsin aloittamaankin jo. Saa lyödä vetoa, kuinka monesti menen noissa palmikonkierroissa vielä sekaisin.
Ja bonuksena: muistaako joku vielä tällaisia värejä Tennesseessä? Lanka todennäköisesti on Tennesseetä, ja värit on komeat! Neuleella on ikää jonkin verran, koska V, jolta neuleen sain, veikkasi sen iäksi ainakin 10 vuotta. En tiedä onko tämä käsinneulottu vai koneella tehty, mutta upea paita se on. Lupasin V:lle tehdä tämän hänelle pienempänä, mutta lanka on ongelma. Tennesseessä ei totisesti ole näitä värejä enää, villa on kuulemma pois laskuista, ja merseroitua puuvillaa näissä väreissä ei vielä ole marssinut vastaan. Vinkkejä otetaan ilolla vastaan.
Ja viimeiseksi yksi pieni purnauksen aihe. Huomaatteko tässä jotain outoa:
Nii-in. Mitähän toi Disney-keiju tuolla seassa tekee? Kyseessä on se RR-työ, johon itse pistelin tuon keskuksen ison keijun. Toivoin nimenomaan DMC:n kukkakeijujen tyyppisiä keijuja, mutta tietenkään en - tyhmä minä! - osannut sanoa, että mitään Disney-hirveyksiä en halua. Olin todella pettynyt, kun näin tuon yksinäisen keijun näiden muiden seassa. Ei sillä, se on aivan sievä, mutta kun tästä pitäisi tulla tyyny meidän makuuhuoneeseen, jossa ei muuten ole mitään Disney-juttuja (poislukien Nalle Puhit, mutta nekin on sitä alkuperäistä Shepard-tyyliä). Ja jos oikeen toivoo kukkakeijuja, niin tuo ei kyllä ole samaa tyyliä noiden muiden kanssa ollenkaan! En tiedä, missä vaiheessa tuo Disney-keiju on tehty, mutta joka tapauksessa jälkeen tuon oman
Celandine-keijuni. Jotenkin olisin olettanut, että oman keijuni tyyli olisi antanut osviittaa siitä, että ala-asteikäisen makkariin sopivia keijuja tässä ei nyt haeta. Kaiken lisäksi tuo Disney-keiju on pienempi kuin nuo muut (RR-töillä on minimikokonsa). Nyt en tiedä ollenkaan, mitä tuolle kankaankappaleelle tekisin. En voi sitä käyttää siihen tarkoitukseen, johon olin sen ajatellut, mutta mitä ihmettä sille voisi tehdä? Nuo muut keijut ovat juuri sellaisia kuin olin toivonut, mutta tuo yksi onneton..
Tästä nyt varmasti joku vetää herneen nenään, mutta noin aiheensa puolesta tuo edellinen vuodatus koskettelee aiheita, joihin silloin tällöin vaihtojen yhteydessä törmätään. Se, mitä joku olettaa lahjalta tai vaihdolta, on aivan eri asia kuin jonkun toisen olettama. Ilmeisesti kai Pohjoismaisen neuleystävävaihdon tiimoilta pettymykset ovat olleet suurimpia. Omalle kohdalleni ei pettymyksiä ole juuri sattunut, paria yksittäistä tapausta lukuunottamatta. Tämä viimeisinkin harmittaa lähinnä vain sen takia, että olisi pitänyt (minun itseni siis) ymmärtää kirjoittaa tarpeeksi selvästi työn mukana menneeseen kirjeeseen, mitä haluan ja millä tyylillä ja niin edespäin. Ja lähinnä harmittaa sekin, etten voi suoraan lähteä pistelemään yhtä puuttuvaa (tyhjä, oikea yläkulma) keijua ja ompelemaan tätä tyynyksi, koska ensin täytyy keksiä, mitä teen tuolle kankaalle, jossa on yksi väärä keiju.
En halua kenenkään työtä arvostella, enkä moittia. Tuo Disney-keiju on aivan soma ja kaunis, ja sopii johonkin muuhun työhön oikein hyvin, mutta tässä kankaassa se on väärässä paikassa. Ja tältä kaikelta olisi voinut välttyä, jos olisin osannut kirjoittaa itse selkeämmin. Toki se on havaittu blogissakin monta kertaa: lunta on tullut tupaan varmaan senkin takia, että en osaa ilmaista ajatuksiani tarpeeksi selkeästi. Kehittämisen paikka siis.
22 comments:
Ennen kun luin tekstin niin ihmettelin tuota kuvaa miettien että se ei näytä sopusuhtaiselle. Miten jos sä leikkaisit jokaisen keijun erikseen ja ompelisit ne tilkkumaisesti yhteen jonkun tyyliin sopivan kankaan kanssa? Ymmärrätköhän mit yritän selittää... :D
tuitu: muuten kyllä, mutta vas.alakulman keiju on tosi lähellä mun keijua ja sinistä vas.yläkulman keijua, eli saumanvaroille ei jää varaa.. Kenties noi kolme keijua saisi irti erikseen vaikka ovaalinmuotoon ja sitten ton Disney-keijun erikseen.. Korpeaa, kun halusin just tämän kauniin kankaan sellaisenaan käyttöön, varsinkin kun se on vuosikertaa. No, omaa tyhmyyttäni tämäkin. :)
etkö sä voi purkaa sen yhden keijun siitä pois?
Voihan kökkö tuota RR-työtä! Mä olen tarpeeks hullu, että tekisin niin että rajaisin ja leikkaisin neliönmuotoisen alueen, niin että Helinä jää ulkopuolelle. Samalla siinä tietysti menee vähän tuon vaalean keijun alaosaa ja omatekemästäsi myös hiukan, mutta niin sitä ehkä pystyisi käyttämään. Oikeesti hirvittäis leikata, mutta jos ei sillä tuollaisenaan mitään tee, niin miksei. Kokeilin kuvankäsittelyohjelmalla, sen sais aika hyvin rajattua.
Tyynyäkö meinasit? Siinä vois sitten ollla joku väreihin sopiva reunuskangas, koska se pienenee alkuperäisestä aika paljon.
Voi harmitus!
Kun vaihdot yleensä on mukavia ja ilahduttaa saada ja lähettää paketteja, niin pettymykset tuntuu pahalta.
Eikä se aina ole kiinni siitä että on itse eritellyt huonosti mitä haluaa. Minulle kävi eräässä vaihdossa niin että sain kutakuinkin täysin päinvastaista kuin mitä olin toivomuksissani esittänyt, olin jopa sanonut suoraan että tuosta asiasta en ainakaan pidä. Tiedä sitten missä kohden on väärinymmärrys tapahtunut.
Vai onko se sitten niin, että jotkut ihmiset automaattisesti ajattelevat toisten pitävän samoista asioista kuin mistä he itse pitävät, vaikka muuta väittäisivätkin?
Anteeksi, ei mun pitänyt täällä sun blogissasi vuodattaa omia pettymyksiäni.
t. Eräs neulebloggaaja, tällä kertaa nimettömänä, en halua loukata vaihtokaveriani, hän varmasti tarkoitti ilahduttaa.
ps. niin muuten, olisiko mahdoton asia purkaa se ja tehdä nätimpi keiju tilalle?
tarja: miekin visioin vähän samaa, mutta en haluaisi koskea noihin kahteen niin kauniiseen keijuun. Ja välttämättä en aio laittaa mitään reunuskankaita, jollei nyt joku ihana kukkainen kävele vastaan..
molemmat anot: kyllä, purkaminen kävi mielessä. Joudun kuitenkin tekemään siihen ylhäälle oikealle yhden keijun lisää ja tuo Helinä on pieni, joten ehkä sen voisi purkaa suhteellisen helposti.
Ja jälkimmäinen anonyymi osui naulan kantaan. Jotkut ilmeisesti ajattelevat, että muutkin pitävät samoista asioista kuin he. Tai että he voivat tehdä sellaisen kuin haluavat koska ei ole aikaa/rahaa/materiaaleja/ohjeita/jne muunlaisiin, jotka saattaisivat miellyttää saajaa enemmän. Tässäkin tapauksessa tuon "väärän" tyylisen keijun pistelijä olisi voinut vaikka kysyä keijuohjeita lainaksi, jos omasta arkistosta ei sellaisia löydy.
Minua tämä harmittaa eniten juuri siksi, että kun itse teen lahjaksi tai tilauksesta toiselle jotakin, yritän sen tehdä viimeisen päälle, niin että se on jopa parempi kuin itselle tekemäni. Käsityö ei tarkoita sitä, että jälki saa olla epäsiistiä tai "sinnepäin" sutaistua, vaikka sen ei tarvitse ollakaan kuin kaupan hyllyltä reväisty. Joidenkin mielestä ilmeisesti lahjaksi tai hyväntekeväisyyteen menevä työ tai lahja saa olla huonompi tai ei-ihan-niin-hyvä-kuin-oma. Rehellisesti sanottuna minusta sellainen on jopa moraalitonta.
Ja kyllä mun blogin kommenttilootaan saa vuodattaa omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan, sillähän miekin blogia kirjoitan. :)
Niin se on se väärinymmärtäminen niin monen asian summa.
Joskus kuiten tulee mieleen että on paljon puutteita ihmisillä esim. sisälukutaidossa,eli ei ymmärretä mitä luetaan. Sanat ja kirjaimet on tuttuja, mutta lausetta ei ymmärretä ( äsh.. tää meni taas monisanaiseksi)
Minulla tää kilppari veti toistaiseksi kirjoituksen ja sisäluvun .. takkuiseksi, mutta parempi se nyt on kuin vuosi sitten. :)
Huh, onpa siinä palmikkoa kerrakseen! Saat kyllä pitää kielen keskellä suuta tuon kanssa!
Ja tosiaan, voi kökkö tuon keijun kanssa... mä kyllä purkaisin kylmästi tuon, joka ei kuulu joukkoon ja väsäisin kaks muuta niihin oikeanpuoleisiin kulmiin. Kova homma, mutta ei ainakaan menisi hukkaan muu osa tuosta työstä.
Sunrise Circle oli muuten hieno! Olen sitä itsekin miettinyt, mutta jonossa on niin monta muuta työtä... huoks...
Helinä kieltämättä näyttää olevan ihan eri planeetalta muiden keijujen kanssa. Minäkin purkaisin tekeleen, niin ei pilaa tulevaa tyynyä.
Vaihdoissa taitaa olla riskinsä, ainakin siltä minusta tuntuu. Lähdin innoissani mukaan Salaiseen neuleystävään ja olen parhaani mukaan koittanut toteutta muistettavani toiveita. Mutta minä en ole ensimmäisen kuukauden jälkeen saanut mitään itselleni ja siinäkään kuussa saamisteni arvo ei ollut lähelläkään sovittua summaa (vaihtoemo on tietoinen asiasta ja "ystävääni" on muistutettu tuloksetta). Sen verran pahasti on mennyt usko toisiin neulebloggaajiin (ja vain tämän yhden ajattelemattoman ja epärehellisen takia), että uusiin vaihtoihin en ole ajatellut lähteä, sillä minun tuurillani saisin taas parikseni vastaavanlaisen tyypin. En ole erityisesti tavaran perään, mutta ei kai vaihdon ole tarkoitus olla hyväntekeväisyyttä. Harmittaa vietävästi, vielä kuukausi sitten odottelin innoissani, josko postin mukana tulisi jotain SNYltäni, mutta nyt olen jo luopunut toivosta.
Normaalisti kommentoin nimellä, mutta nyt jätän sen tarkoituksella pois.
Tuon vanhan puseron väreistä; Olisiko mahdollista, että kävisi myös jokin muu kuin villa- tai pv-lanka?
Just eilen ihastelin selluloosakuitulankojen värejä, siis tencelin, täällä: http://www.camillavalleyfarm.com/knit/tencel.htm
Itse en ole tuota vielä päässyt edes hypistelemään, joten laadusta ja paksuudesta en tiedä, voipi ehdotukseni mennä täysin metsään, mutta olisi ainakin oikeat värit :-)
ShamanCat
Kieltämättä tuo Helinä, vaikka kiva onkin, on täysin väärässä joukossa. Pura pois!
Itse en ole vaihtoihin osallistunut, joitan vaihtoja tosin olen seurannut: mitä kukakin on tehnyt kenelle. Joskus on kieltämättä surettanut kun joku on itse tehnyt aivan mielettömän upean jutun ja saanut vastineeksi jotain aivan kamalaa/kökköä. Tietty väärinkäsityksiä sattuu ja kaikkien taidot eivät ole huippuluokkaa, mutta kuitenkin.
Edellinen anonyymi kirjoitti ihan asiaa, en ymmärrä miksi lähteä mukaan vaihtoihin, jos ei aio/jaksa hoitaa omia "velvoitteitaan" kunnolla. Mulla ainakin olisi hirveän huono omatunto jos postilaatikosta tulvisi yksi toistaan ihanampia juttuja, mutta itse en lähettäisi edelleen mitään.
Niin ja siitä langasta vielä, Mandarin petitissä ja Classicissa on aika paljon värejä, muistaakseni. Lankakarttoja Sandnesgarnin sivuilla.
Juu, kyllä minäkin purkaisin tuon Helinän pois, niin nätti kuin se onkin. Harmittaahan se, mutta jos vaihtoehtona on kankaan paloitteleminen / hukkaan meneminen, niin...
Itse ainakin purkaisin tuon Helinän tuolta pois ja pistelisin tilalle jotain aiheeseen sopivaa :o)
Harmillisia nuo väärinymmärrykset vaihdoissa! Mutta ei tuo Helinä kyllä passaa yhtään tuohon nuitten muiden keijujen joukkoon. Kyllä minäkin varmaan purkaisin sen pois, jos sitten ei tarvisi alkaa paloitella kangasta. Eipä sitä oikein nuinkaan voi käyttää... Harmillista ja tympiää!
Jeps, purkamaan vaan, ei muu tuohon oikein auta... Jossain lastenhuoneen taulussa missä ois muitakin Disney-hahmoja se ois ollut omiaan mutta tuohon --eiiii.
Mä olen kanssa saanut SNY:ltäni aika pienet muistamiset tähän mennessä, mutta luotan siihen että hän säästelee parhaan viimeiseksi... Oon kyllä katsellut vähän kateellisena muiden ihania muistamisia, huoh.
Ihanan perinnön toden totta sainkin.
Harmillista tuo kun ei mene toive ja toteutus yhteen, omissa vaihdoissa en ole joutunut pettymään - tosin eipä niitä niin montaa ole ollutkaan.
Jos toi neulepusero on sen kymmenen vuotta vanha, ja se on kotimaista (=suomalaista) perää, niin voisko olla Novitan alabama-lankaa? Kyseistä merkkiä ei enää valmisteta, mutta siinä oli silloin joskus paljon värejä. Itse olen joskus muinoin kyseistä lankaa neulonut (=väkertänyt). Aikaisemman vastaajan mainitsemat lankamerkit ovat tosin täysin mahdollisia. Kuvassa lanka näyttää kyllä sellaselta suht ohuelta (puuvillalangaksi, jota neulotaan, ei siis virkata tai nyplätä, kuten jotkut hurjat tekee)..vai valehteleeko mun silmät? Se on aivan mahdollista, jollei jopa todennäköistä.
Leena
Leena: Kyllä se Tennesseetä on, panen vaikka pääni pantiksi. Kiilto ja koostumus vastaavat aivan täysin Tennesseetä. Lanka ei tosiaan ole kovin ohutta (no, Tennessee voi olla jonkun makuun ohutta, minusta se on paksua), siis selkeästi M. petitiä paksumpaa. Olen itse Tennesseetä neulonut jonkin verran, ja tuo vaikuttaa aivan täysin siltä langalta.
Ja samapa sille mitä lankaa se oli, nyt haetaan vastaavaa tai korvaavaa lankaa. Kiitos Soilen vinkin, se taisi löytyä M. Petitistä, jonka tosin joutunen neulomaan kaksinkertaisena, tai sitten sitä puikotellaan viikkotolkulla :)
Sain V:ltä muuten toisenkin paidan, jossa on sama lanka (ja näitä siis arveltiin Novitan/Hgin villakehräämön langoiksi) ja sävy on hyvin tuttu: lehmuksenvihreä. Tarkalleen sama, jota kesän (?) värikartassa oli. Sain lahjaksi lehmuksenvihreää Nallea, ja sävy on presiis sama. Lieneekö värjäysinssi löytänyt vanhat väripurkit uudelleen ja päättänyt kierrättää? :)
Kiitos kaikille kommenteista ja vinkeistä!
Pura pois!
lankaa se vain on, eikä sovi :).
Toisaalta mun mielestä vaihtojen idea on myös siinä riskissä. Joku, mikä itselle näyttää kovin simppeliltä ja hutaisten tehdyltä voi toiselle oikeasti olla iso suoritus.
Noita pitkiä vaihtoja mä ainakin itse vähän "pelkään", kun oikeasti elämässä voi tulla tilanteita, joissa ei pystykään tekemiään sitoumuksia hoitamaan. kauheaa aiheuttaa jollekin pettymyksiä, mutta ei omaa elämäänsä kuitenkaan voi blogielämän armoilla elää. No toi nyt oli vähän turhan rankka ilamus.
Mua jo harmitti sekin, kun maskottikisan finaalin aikana vuodatuksella oli joku ihme häikkä ja jouduin "käsin" ja yksitellen moderoimaan lähes jokaisen blogiini tuleen äänestysviestin. Tämä nimittäin tapahtui päivinä, jolloin olin lupautunut olemaan ihan muualla ja muissa tehtävissä. Sielä sitten puolen tunnin välein tsiigasin äänestystä ja se oli itsas tosi noloa. No, sait taas tätä vuodatusta ;)..
Mut siis, pura vaan!
helmis: vaihdoissa on tosiaan se yllätysmomentti se kaikista hauskin. Niinkuin nyt tässä: sain kaksi aivan hurmaavaa keijua, joita en välttämättä olisi ensin osannut ajatella ollenkaan samaan tyynyyn.
Asiassa on toisaalta toinenkin puoli. Swapeissa ja pistelykierroksen jutuissa pitäisi ajatella myös sitä saajaa. Vaikka on kiva pitää muisto yhteisestä projektista, saaja joutuu sen kanssa sitten elämään. Monilla on noilla kierroksilla ollut upeat, erikseen tilatut kalliit kankaat, ja vasta se harmittaa, jos sellainen jää käyttämättä sen takia, että siinä joku häiritsee. Ja nyt puhun todellakin vain aihevalinnasta, en työn jäljestä tai muusta sellaisesta. Kaikki ovat eritasoisia käsityöläisiä, ja toisen käden jäljen arvostelu on alhaista. Minusta tässä on nyt kysymys siitä, että kaikki eivät halua tai voi arvioida sitä, mitkä omat taidot ovat versus se mitä saaja haluaa. Ja minusta swapeissa ja lahjatöissä saajan toiveet on otettava huomioon - myös se, jos hän ilmoittaa, että haluaa (tai vastaavasti inhoaa yli kaiken) tietyn tyyppisiä aiheita.
En miekään halua olla ikävä ja tylsä ihminen, enkä aio kieltäytyä swapeista tai tietyistä pareista, tai muuta vastaavaa, mutta minusta saajalla on myös oikeus kieltäytyä asettamasta seinälleen tai kotiinsa esille jotakin sellaista, joka ei vastaa hänen makuaan. Tällä kertaa se tarkoitti purkamista.
Lanka saatta olla Jakobsdalsin Bahamasta, jonka jälkeen Novita toi markkinoille Tennesseen. Koostumus ja kiilto sama, mutta Bahamas taisi olla ihan himpun verran ohuempi. Saman sarjan malleja muistan nähneeni Suuri Käsityökerho-lehdessä 1980-luvun lopulla, koska neuloin itselleni samantapaisen neuleen 1989 eikä malli ollut silloin uusimmasta lehdestä.
Post a Comment