Koolla on väliä

Paksu lanka ei ole kivaa neuloa. Toki sen plussana on nopea valmistuminen ja niin poispäin, mutta loppuviimeksi paksu lanka ei ole ystävä. Alla lyhyt johdatus aiheeseen.

Kuten Outi Popp totesi (Seura 37/2006), "vitutus on suurin suomalainen voimavara". Kun oikein mielen uumenia jäytää, ja psyyken ydin on ruvella, saa aikaan kaikenlaista, jota muuten ei saisi. Suosikkipolkkaajanne muun muassa siivoaa, kun oikeen korpeaa. Toinen syy siivoamiseen on vieraat. Kuten kämpästä voi nähdä, suosikkipolkkaajanne on erakko - ja harvinaisen iloinen ja onnellinen henkilö.

Toinen aktiviteetti Mustina Päivinä on neulominen. Jälkeä syntyy niin ettei kuunaan, kun päätä puristaa KarvaJalan viimeisin tai ihan vaan oma tyhmyys tai joku muu kestohitti Vitutuksen Aiheiden Listalla. Ja tässä tullaan paksuihin lankoihin. Nimittäin: ohutta lankaa saa pienen raivon vallassa tikuttaa tuntikaupalla, ja lopputulema on kolme senttiä sukanvartta. Paksua lankaa neuloo sen yhden illan pienessä sumussa, ja jälki on rumaa. En mie tommoista ehkä ihan yhdessä illassa neuloisi, mutta joka tapauksessa noin senttimääräisesti jälkeä syntyy paljon nopeammin. Ja tämän ilmiön seuraamukset ovat traagiset: koska lankaa kuluu vinhaan, se loppuu auttamatta jossain vaiheessa kesken. Koska lanka loppuu, on sitä ostettava lisää. Visa vinkuu, budjetti tulee vastaan, parisuhde kärsii, on maksettava terapeutille. Ja koska lankaa kuluu, myös neuleita valmistuu, ja on keksittävä uutta neulottavaa, koska UFOja ei ehdi syntyä (ja UFOutuminenhan on vähintään puolet sitä neulonta-ikspiirienssiä). Ohuesta langasta neuloessa ei tätä pelkoa ole. Kerä voi näyttää pieneltä nöttöseltä, mutta kätkee sisäänsä kilometrin lankaa. Sitä saa neuloa illan jos toisenkin, ja silti tuloksena on se sama 3 senttiä. Ja jännetupintulehdus.

Tähän vuodatukseen aiheen ja syyn antoi SCJ. Kolme iltaa takana ja valmiina on se toinenkin hiha ja takakappale vain raglanosuutta vaille. (Jos joku muistaa, SCJ ufoutui ensimmäisen hihan jälkeen mitoitusongelmiin.) Takakappale on tänään valmis, ja huomenna saatte varmaan kuvat valmiista takista. Mutta mitä ihmettä mie sitten neulon?
SCJ kesken

Muuta sarjassamme "mitä ajattelin tänään": kananmunat ovat viekkaimpia elintarvikkeita. Miksi kananmuna, joka rasiassa näyttää neitseelliseltä ja ehyeltä, räjähtää keittäessä pitkin kattilaa niin, että se kävisi jo modernin taiteen teoksesta? Tätä seikkaa meillä pohditaan harva se päivä, sillä arvon askartelija tykkää kananmunasta kuin mielenterveyspotilas ohravellistään.

Lopuksi, jossain blogissa oli juttua noiden vyötteiden jemmaamisesta kerityn langan yhteydessä. Mie laitan omani kiinni ihan ulommaisiin kerroksiin, muutaman langan ympärille. Pieni pätkä teippiä, ja pysyy varppina kiinni. Eikä tarvitse ottaa pois vasta kuin ihan kerän lopussa, jos siis nyhtää lankaa sen kerän sisältä.
vyöte
Jos joku ihmettelee, miksi kerinä myytävä KnitPicksin Wool of the Andes on keritty uudelleen... No, kerijälaite on vaan niin kiva. :)

7 comments:

muoriska said...

*reps*
tässä on syy miksi blogien lukeminen on kivaa.. saa nauraa ja ihan asiasta joskus ja jopa itselleen.

Satu U said...

heheeeeeee......
Jotenkin niiiiin tuttua!

Ja se kerijälaite ON niin kiva (itse kerinyt seiskaveikkakerätkin uusiksi ihan vaan huvikseen)

villasukka said...

Vieläkö Outi Popp on hengissä??? No, samaa mieltä ohuista langoista - olen viime aikoina addiktoinut niihin sen verran pahasti, että nelosen puikot alkaa tuntua ahistavilta...

Anonymous said...

Meillä kanssa vieraat on harvinaisia ja aina on niin kivaa... Siitäkö se kämpän pyörremyrsky johtuikin?

Niistä munista: kokeile suolavedessä keittämistä, reilusti suolaa (about 1,5%) veteen. Sillä tavalla liuos munan ulkopuolella on väkevämpi (tai yhtä väkevä) kuin sisäpuolella ja munaan ei tunge turhaan vettä - joka sitten räjäyttää munan palasiksi.

Jotkut käyttää myös etikkaa vedessä, jos kuoressa on halkeamia joista valkuainen tursuaa ulos niin etikkavedessä se jähmettyy samantien eikä valu pitkin kattilaa.
Sillä reseptillä voi muuten tehdä mainioita uppomunia...

jaanaL said...

toi panssarivaunupeittohan on ihan sievä, väri tosin aivan kamala. Missäs vaiheessa olet sen ehtinyt neuloa? Eilen illallako? Etkä ole edes kertonut että karvajalka on ostanut sulle panssarivaunun uudeksi kauppakassiksi...

Tuulia said...

jaanal: *reps* :D joo, eikö oo hieno. Ois mulle ihan tavallinen corollakin käynyt, mutta toi Karvis haluaa että mulla on turvallista liikkua. Ehkä Karvis ei osannut ajatella, että mun liikkuminen tankilla on vaarallista kanssa-autoilijoiden terveydelle ;))) No joo. Mie bongasin ton pinkin tankkiviltin jostain blogista taannoin, en muista mistä. Mutta tankinpeitto on vallan soma. :))

muille kiitoksia munavinkeistä (hohhoi miten Freud vinhasti kieppuu mullissaan), täytyy kokeilla aamusella :)

villasukka: neloset on ahdistavat - ihan kun airoilla puikottelisi. Sivutoimisesti tikuttelen Opalia kakkosilla, ja heti on niin kotoisa olo kun vaihtaa niihin.

Hanne said...

Samaa vauhtia ovat näköjään nuo meidän SCJ:t edenneet, aloitettiin suht yhtä aikaa ja omani on nyt käänteiden neulomista ja päättelyä vaille valmis. Ja sama tyhjä olo vaivaa - mitä sitä nyt tekisi, kun ei SCJ töllää hyllystä syyttävästi?