Kohtalokasta lankaa ja värivirheitä

Tärkeimmät ensin: postipoika toi eilen maailman päheimmän patalapun Helmikseltä (taannoisista kallopuikoista johtuen). Mukana oli myös salmiakkia, mutta se on nyt jo vähemmän esteettisessä muodossa, joten kuvissa esiintyy vain patalappu. Mainittakoon, että tää tuli mulle kuin taannoin faksi Annelille, ja piristi siksikin päivää ja viikkoa aivan mahtavasti:

Se on onteloneuletta ja se on upea! Idea on makee, toteutus upea - olin mykistynyt! (Ja en, en tosiaan olis osannut tehdä parempaa. Mutta sain tästä idean ja virikkeen kokeilla itsekin onteloneuletta!)

Kiitos, Helmis, miljoonasti! Mulla on varppina maailman upein patalappu!

Sit vähän lankaherkutteluja. Eilen käväisin La Mesassa neulomassa Crissyn kanssa ja samalla ajatuksena oli piipahtaa (köhöm) lankakaupassa. No, enpä arvannut, että matka-aika kolminkertaistuisi ruuhkien takia, joten kaupan ovi meni kiinni nenän edestä. Ai että sapetti, suunnistin siis kahvin toivossa kahvilaan, missä meidän piti neuloa. Hoksasin kummiskin, että neuleproggis on autossa, ja painelin hakemaan. Ohikulkiessa joku meni lankakauppaan, jossa oli valot päällä. Siellä oli neulekurssi menossa! Tämä sisälle mennyt ei kyllä näyttänyt kurssilaiselta, ja kun tiesin, että sisään saattaa päästä jos on kurssi menossa, kun vaan älyää kysyä, niin pistin naamarini ovesta sisään ja kysyin, josko olisi mahdollista päästä katsomaan, jos heillä olisi vielä sitä lankaa, mistä tein Shedirin. Tottahan toki, sanoivat he, ja pääsin hiplailemaan lankoja kuitenkin. Onneni kukkuloilla hiippailin lankakaupassa, ja tietenkin kaikki kontrolli hävisi sen siliän tien. Ja nämä lähtivät mukaani:

Italialaista Madilin Kid Setaa (70% super kid mohair, 30% silkki, 25g=210 m, 2 kerää, väri vaalea petrooli), Trekkingiä kahta väriä, Step-lankaa juuri sitä väriä mitä olen salaa kuolannut muitten blogeista, ja 2 50 gramman kerää Universal Yarn Co.:n Pace-superwash-sukkalankaa oliivinvärisenä. Olen varma, että lankakauppaan sisälle pääsy oli kohtalon oikku, ja näitten oli tarkoituskin lähteä kotiin mun kanssa, koska just Trekkingistä olen haaveillut samaan tapaan kuin pikkupojat selaa ja laittaa seinille verrareitten kuvia. Samoin Step on ollut toivelistalla. Pace hyppäsi koriin, kun tajusin, että siitä ja jostain kivasta toisesta langasta saattaisin saada Norwegian Stockingsit (mie tartten ton uuvuttavan palmikkotakin jälkeen jotakin aivotonta). Kid Setalle en tiedä käyttöä, tuliskohan siitä vaikka pieni Kiri? Joku huivi kuitenkin, annetaan sen kertoa aikanaan mikä se haluaa olla.

Kohtalokasta tai ei, noi oli kalleimmat langat ikinä, mitä olen ostanut. Step esmes on kaks kertaa sen hintaista mitä Suomessa, ja se ei ole ihan ilmaista sielläkään. Kid Seta-huivista tulee varppina kallein pikkuhuivi, mitä mulla on ollut. Mutta mitä sillä on väliä, ei aina voi katsoa hintalappua!

Ja sitten niihin värjäyshommiin. Ekaks muistiin ittelle: älä värjää yöllä/illalla. Tekee mieli heti näyttää onnistuneet jutut ja yöllä ei kuvata minkään valtakunnan värjäyskokeiluja. Täytyy oottaa aamuun, mikä tarkoittaa sitä, että yö menee värjäillessä (unissaan). Aamulla ei pääse ylös ilman ämpärillistä kahvia ja unirytmi menee viikoiksi sekaisin.

Sit toisekseen, ne oudot väritulokset johtuu selkeesti siitä väristä. Ennen kuin tuhahdetaan, että "taas se selittelee", niin pieni prosessikuvaus eilisen tapahtumista. Nimittäin, epäilin, että etikka olisi se, kun aiheuttaa värierot ja oudot muutokset. No, ei kun vyyhtiä pataan ilman etikkahommia, ja prosessi uudelleen alusta: vyyhti likoon, sitten värin sekoitus kuumaan nesteeseen, vyyhti ja väri pataan ja lämmitys. Vyyhtiin ei tarttunut väriä juuri ollenkaan, ja se väri, joka tarttui, oli vaaleanpunainen. (Mistä muuten tietää, että on värjännyt sinisellä? Kaikki värjäysastiat on nyt pinkkejä.) Ilmeisesti etikka kiinnittää siis värin, vaikka väittävät jotkut, että etikkaa tai suolaa (siis hapanta liuosta) ei tarvittaisi. Huuhtelin vyyhdin, ja päätin vielä kokeilla uudelleen. Nyt liotin jälleen vyyhdin, sekoitin värin kiehuvan kuumaan vesi-etikkaliuokseen, ja heitin värin ja vyyhdin lämpimään veteen, joka lämmitettiin. Väriä laitoin vähintään reilusti, ja lopputulos oli.. no, jälleen omituisen kirjava, joskin ihan onnistunut vyyhti:

Kuvassa näkyy huonosti vyyhdin oikeat värit. Siinä on kauniita tumman purppuraisia, liiloja ja petroolin/turkoosin sävyjä. Liu'ut ovat aika hillityt, joten tästä tulee varmaan kaunis huivi. Edelleenkään en saanut tasaista vaaleansinistä, joka oli tavoitteena, ja mielessä kävi, että jätän nää Wilton-hommat nyt muille.

Sit juolahti mieleen illalla, että hetkinen, mullahan on muitakin Wilton-värejä kaapissa (mitä mulla ei ole, sitä ei tarvita, sanois Karvajalka). Perusvärejä siis pataan: sinisestä ja keltaisesta vihreätä, ja siitä terävin kärki pois ruskealla tipalla. Lopputulos: ihan kun kasvivärjätty vyyhti, jossa upeita kellanvihreän ja ruskean sävyjä:

Olisi saanut olla vihreämpi, mutta ehkä tämän voi heittää vihreään kylpyyn sitten valmiina neuleena. Tää ohut pitsilanka ei kauheasti ihastu värjäämisestä. Kertalaakista pitää onnistua. Ja toisekseen, ehkä se sukkalanka olisi parempi näihin karkeloihin. Ohut lanka takertuu vyyhdillä, siis säikeet toisiinsa, ja keriminen on sitten vähän sellaista raaempaa.

Noista väreistä vielä: tuon sammaleenvärisen vyyhdin värjäyksessä ei sininen väri meinannut tarttua ollenkaan. Omituisesti vihertävät sävyt katosivat vielä yön aikana, joten jäljelle jäi paljon enemmän keltaista kuin olin ajatellut. Ilmeisesti sininen väri on vähän vaikea näissä elintarvikejutuissa - samahan koskee myös Kool-Aideja. Ainoa joka tarttuu, on se turkoosi Blue Berry (mitä voisi yrittää miksata ton Wiltonin kanssa, ehkä). Kool-aidatessa ainakin mulla jää aina Grapesta (lila) sininen vesi jäljelle, ja lopputulos on väriliuosta punaisempi. Wiltoneista myös sanotaan, että lilat sävyt eivät jostain syystä tahdo koskaan onnistua kunnolla, parempaan lopputulokseen pääsee kun sekoittaa lilansa itse. Ehkä sitäkin voisi kokeilla. Tästä kaikesta tulin siihen päätelmään, että sen Delphinium Bluen (jolla värjäsin 2 ensimmäistä vyyhtiä) koostumus täytyy olla jotenkin erilainen, koska se käyttäytyi noin omituisesti. Joku siinä värissä itsessään on pielessä. Ja sekin on mainittava, että kun sekoitin liuoksen sammalvyyhtiä varten, etikka ei muuttanut sen sävyä lainkaan. Eli etikka ei muuta väriä, jotenkin se sininen väri itsessään (tai siinä värigeelissä oleva ainesosa) reagoi langan kanssa. Muoriska kysyi, voisiko langan rasva vaikuttaa asiaan. Mahdollisesti, mutta KP:n merino ei ole erityisen rasvaista, ja kokemukseni mukaan se on ollut tosi tasalaatuista, joten en usko, mutta mahdollistahan se toki on, että langan rasva on se, joka nuo muutokset aiheuttaa.

Kaikki kolme vyyhtiä (vaaleanlila, tummempi lila ja sammaleenvärinen) etsivät uutta kotia. Jos kotia ei löydy, ne jää mulle ja keksin niille jonkun käytön. Mutta jos jollekulle oikeen joku noista huutelee, niin ne voin päästää uuteen kotiin :) Kommenttilaatikkoon varaukset, nopeimmat elävät ja noin. Tarjoa - myös vaihto käy. Edit: Män jo! (lissää vyyhtejä tulee joskus. Jos jäi mieleen poltteleen joku kombo niin kyselyä spostiin. voin yrittää mokata uudelleen :D)