Kohtalokasta lankaa ja värivirheitä

Tärkeimmät ensin: postipoika toi eilen maailman päheimmän patalapun Helmikseltä (taannoisista kallopuikoista johtuen). Mukana oli myös salmiakkia, mutta se on nyt jo vähemmän esteettisessä muodossa, joten kuvissa esiintyy vain patalappu. Mainittakoon, että tää tuli mulle kuin taannoin faksi Annelille, ja piristi siksikin päivää ja viikkoa aivan mahtavasti:
kallopatalappu vaalea puoli
kallopatalappu tumma puoli
Se on onteloneuletta ja se on upea! Idea on makee, toteutus upea - olin mykistynyt! (Ja en, en tosiaan olis osannut tehdä parempaa. Mutta sain tästä idean ja virikkeen kokeilla itsekin onteloneuletta!)

Kiitos, Helmis, miljoonasti! Mulla on varppina maailman upein patalappu!

Sit vähän lankaherkutteluja. Eilen käväisin La Mesassa neulomassa Crissyn kanssa ja samalla ajatuksena oli piipahtaa (köhöm) lankakaupassa. No, enpä arvannut, että matka-aika kolminkertaistuisi ruuhkien takia, joten kaupan ovi meni kiinni nenän edestä. Ai että sapetti, suunnistin siis kahvin toivossa kahvilaan, missä meidän piti neuloa. Hoksasin kummiskin, että neuleproggis on autossa, ja painelin hakemaan. Ohikulkiessa joku meni lankakauppaan, jossa oli valot päällä. Siellä oli neulekurssi menossa! Tämä sisälle mennyt ei kyllä näyttänyt kurssilaiselta, ja kun tiesin, että sisään saattaa päästä jos on kurssi menossa, kun vaan älyää kysyä, niin pistin naamarini ovesta sisään ja kysyin, josko olisi mahdollista päästä katsomaan, jos heillä olisi vielä sitä lankaa, mistä tein Shedirin. Tottahan toki, sanoivat he, ja pääsin hiplailemaan lankoja kuitenkin. Onneni kukkuloilla hiippailin lankakaupassa, ja tietenkin kaikki kontrolli hävisi sen siliän tien. Ja nämä lähtivät mukaani:
lankaherkut
Italialaista Madilin Kid Setaa (70% super kid mohair, 30% silkki, 25g=210 m, 2 kerää, väri vaalea petrooli), Trekkingiä kahta väriä, Step-lankaa juuri sitä väriä mitä olen salaa kuolannut muitten blogeista, ja 2 50 gramman kerää Universal Yarn Co.:n Pace-superwash-sukkalankaa oliivinvärisenä. Olen varma, että lankakauppaan sisälle pääsy oli kohtalon oikku, ja näitten oli tarkoituskin lähteä kotiin mun kanssa, koska just Trekkingistä olen haaveillut samaan tapaan kuin pikkupojat selaa ja laittaa seinille verrareitten kuvia. Samoin Step on ollut toivelistalla. Pace hyppäsi koriin, kun tajusin, että siitä ja jostain kivasta toisesta langasta saattaisin saada Norwegian Stockingsit (mie tartten ton uuvuttavan palmikkotakin jälkeen jotakin aivotonta). Kid Setalle en tiedä käyttöä, tuliskohan siitä vaikka pieni Kiri? Joku huivi kuitenkin, annetaan sen kertoa aikanaan mikä se haluaa olla.

Kohtalokasta tai ei, noi oli kalleimmat langat ikinä, mitä olen ostanut. Step esmes on kaks kertaa sen hintaista mitä Suomessa, ja se ei ole ihan ilmaista sielläkään. Kid Seta-huivista tulee varppina kallein pikkuhuivi, mitä mulla on ollut. Mutta mitä sillä on väliä, ei aina voi katsoa hintalappua!

Ja sitten niihin värjäyshommiin. Ekaks muistiin ittelle: älä värjää yöllä/illalla. Tekee mieli heti näyttää onnistuneet jutut ja yöllä ei kuvata minkään valtakunnan värjäyskokeiluja. Täytyy oottaa aamuun, mikä tarkoittaa sitä, että yö menee värjäillessä (unissaan). Aamulla ei pääse ylös ilman ämpärillistä kahvia ja unirytmi menee viikoiksi sekaisin.

Sit toisekseen, ne oudot väritulokset johtuu selkeesti siitä väristä. Ennen kuin tuhahdetaan, että "taas se selittelee", niin pieni prosessikuvaus eilisen tapahtumista. Nimittäin, epäilin, että etikka olisi se, kun aiheuttaa värierot ja oudot muutokset. No, ei kun vyyhtiä pataan ilman etikkahommia, ja prosessi uudelleen alusta: vyyhti likoon, sitten värin sekoitus kuumaan nesteeseen, vyyhti ja väri pataan ja lämmitys. Vyyhtiin ei tarttunut väriä juuri ollenkaan, ja se väri, joka tarttui, oli vaaleanpunainen. (Mistä muuten tietää, että on värjännyt sinisellä? Kaikki värjäysastiat on nyt pinkkejä.) Ilmeisesti etikka kiinnittää siis värin, vaikka väittävät jotkut, että etikkaa tai suolaa (siis hapanta liuosta) ei tarvittaisi. Huuhtelin vyyhdin, ja päätin vielä kokeilla uudelleen. Nyt liotin jälleen vyyhdin, sekoitin värin kiehuvan kuumaan vesi-etikkaliuokseen, ja heitin värin ja vyyhdin lämpimään veteen, joka lämmitettiin. Väriä laitoin vähintään reilusti, ja lopputulos oli.. no, jälleen omituisen kirjava, joskin ihan onnistunut vyyhti:
lila vyyhti
Kuvassa näkyy huonosti vyyhdin oikeat värit. Siinä on kauniita tumman purppuraisia, liiloja ja petroolin/turkoosin sävyjä. Liu'ut ovat aika hillityt, joten tästä tulee varmaan kaunis huivi. Edelleenkään en saanut tasaista vaaleansinistä, joka oli tavoitteena, ja mielessä kävi, että jätän nää Wilton-hommat nyt muille.

Sit juolahti mieleen illalla, että hetkinen, mullahan on muitakin Wilton-värejä kaapissa (mitä mulla ei ole, sitä ei tarvita, sanois Karvajalka). Perusvärejä siis pataan: sinisestä ja keltaisesta vihreätä, ja siitä terävin kärki pois ruskealla tipalla. Lopputulos: ihan kun kasvivärjätty vyyhti, jossa upeita kellanvihreän ja ruskean sävyjä:
sammalvyyhti
Olisi saanut olla vihreämpi, mutta ehkä tämän voi heittää vihreään kylpyyn sitten valmiina neuleena. Tää ohut pitsilanka ei kauheasti ihastu värjäämisestä. Kertalaakista pitää onnistua. Ja toisekseen, ehkä se sukkalanka olisi parempi näihin karkeloihin. Ohut lanka takertuu vyyhdillä, siis säikeet toisiinsa, ja keriminen on sitten vähän sellaista raaempaa.

Noista väreistä vielä: tuon sammaleenvärisen vyyhdin värjäyksessä ei sininen väri meinannut tarttua ollenkaan. Omituisesti vihertävät sävyt katosivat vielä yön aikana, joten jäljelle jäi paljon enemmän keltaista kuin olin ajatellut. Ilmeisesti sininen väri on vähän vaikea näissä elintarvikejutuissa - samahan koskee myös Kool-Aideja. Ainoa joka tarttuu, on se turkoosi Blue Berry (mitä voisi yrittää miksata ton Wiltonin kanssa, ehkä). Kool-aidatessa ainakin mulla jää aina Grapesta (lila) sininen vesi jäljelle, ja lopputulos on väriliuosta punaisempi. Wiltoneista myös sanotaan, että lilat sävyt eivät jostain syystä tahdo koskaan onnistua kunnolla, parempaan lopputulokseen pääsee kun sekoittaa lilansa itse. Ehkä sitäkin voisi kokeilla. Tästä kaikesta tulin siihen päätelmään, että sen Delphinium Bluen (jolla värjäsin 2 ensimmäistä vyyhtiä) koostumus täytyy olla jotenkin erilainen, koska se käyttäytyi noin omituisesti. Joku siinä värissä itsessään on pielessä. Ja sekin on mainittava, että kun sekoitin liuoksen sammalvyyhtiä varten, etikka ei muuttanut sen sävyä lainkaan. Eli etikka ei muuta väriä, jotenkin se sininen väri itsessään (tai siinä värigeelissä oleva ainesosa) reagoi langan kanssa. Muoriska kysyi, voisiko langan rasva vaikuttaa asiaan. Mahdollisesti, mutta KP:n merino ei ole erityisen rasvaista, ja kokemukseni mukaan se on ollut tosi tasalaatuista, joten en usko, mutta mahdollistahan se toki on, että langan rasva on se, joka nuo muutokset aiheuttaa.

Kaikki kolme vyyhtiä (vaaleanlila, tummempi lila ja sammaleenvärinen) etsivät uutta kotia. Jos kotia ei löydy, ne jää mulle ja keksin niille jonkun käytön. Mutta jos jollekulle oikeen joku noista huutelee, niin ne voin päästää uuteen kotiin :) Kommenttilaatikkoon varaukset, nopeimmat elävät ja noin. Tarjoa - myös vaihto käy. Edit: Män jo! (lissää vyyhtejä tulee joskus. Jos jäi mieleen poltteleen joku kombo niin kyselyä spostiin. voin yrittää mokata uudelleen :D)

14 comments:

muoriska said...

Heps, mulle liilat.. tehdään jotain.. diiliä... s-posti os sulla taitaa olla ja sieltä kooltatessa löytyy.
Oletkos kokeillut nestemäisiä silkkivärejä ( höyrykiinnitteisiä???)

Mää meen maailmancuppia päivystään.. tuu kattoon :)
www.levi.fi tai
http://213.28.111.14/cgi-bin/image.jpg?camera=right&size=640x480&quality=50

Tuulia said...

muoriska: molemmatko vai vaan toinen? aijuu, jos ja kun lainaat noi kuvat ja tekstit niin editoi vapaasti. On aika sekavaa selostusta. Ja mun spostin tai blogiosoitteen voi kans laittaa mukaan jos jollain on kysyttävää. mää laitan spostia sulle :)

zeska said...

Yksi muuten joka voi olla erona siinä että koolaidatessa ei tarvitse etikkaa: noissa juomajauheissa on mukana melko reilusti sitruunahappoa ja se tekee liuoksesta itsessään happaman. Itse olen käyttänyt paljaiden elintarvikevärien kanssa etikkaa ja kunnollista kuumennusta värien kiinnittämiseen :).

Upeita tuloksia kyllä, pitänee minunkin joskus tahtoa tuota ohutta knitpicksin merinoa kokeiluihin, nyt vain rahat ovat menossa säästöön koska suunnittelen rukin ostoa =).

Tuulia said...

zeska: voi olla. On noissa geeliväreissäkin sitruunahappoa, mutta jospa sitä on vähemmän ja siksi tarttee vetoapua vielä etikasta.

tahdo vaan merinoa, eiköhän sitä järjesty :) mie tilaan sieltä lisää taas kun selviää muutetaanko vai ei, joten kimppatilaukseenkin pääsee mukaan. Laita viestiä kun asia on ajankohtainen :)

Anonymous said...

Jos sammalvyyhti on vielä vailla kotia, täältä löytyisi rakastava sellainen!

Tuulia said...

hasbu: on joo. miepä laitan sulle viestiä :)

Anonymous said...

Heh, nythän sä tarviitkin koolia patalappua, kun koolailet :D.
Toivottavasti sille on käyttöä. laitoin niitä pieniä salmiakkeja, että kestäis vähän pitempään availla, mut mahtoiko auttaa..

Läähätän noiden jo menneiden lankojen perään!

Tuulia said...

helmis: :D siinä ei ole koolla väliä kun askartelijaan iskee salmiakin tuska. kiinni vaan! :D kiitos, hyviä olivat :)

muoriska said...

Tuosta etikasta sen verran,että jos vertaa hiusten värjäykseen, niin etikka toimii samoin langoille, avaa suomut. Suola taas on se kiinnittävä aine ( näin minä olen nuorena oppinut ja sitä ennen äitini kotiteollisuuskoulussa)

( näkee jo unia langoista.. )

Makepeace75 said...

*drooool* Oh, tuo uusi violetinkukerva on aivan ihana. :o) Sammalkin on toki hieno, mutta edelleen jo ties kuinka kauan jatkunut violetti-addiktioni ahdistelee. Mä näen lankakaupassakin vain liiloja lankoja. :D

Anonymous said...

Moi Tuulia,

ja terveisia Bostonista! Ma kirjoitin kommenttini aluksi vanhaan viestiin, joten kopioin sen viela tahan, etta varmasti huomaat. =)

Loysin blogiisi vanhan sahkopostisi linkin kautta. Nythan on kaynyt niin, etta meikalainenkin on innostunut neulomaan! Lomalla Suomessa neuloin sukat aidin opastuksella, ja sehan kavi nopeasti. Lopputulos ei ehka ollut maailman parhain, mutta kylla niita kotona voi kayttaa.
Oletko ostanut lankaa kaupoista (mista?) vai tilannut netista? Onko Michaelsin langoista mihinkaan? Siis lahinna suunnittelen seuraavaksi sormikkaiden neulomista. Nama mun projektit on aika vaatimattomia ;-)

Taalla menee ihan kivasti. Sadetta ja paistetta on ollut varmaan yhta paljon. Viela on suhteellisen lammintakin (50-65 F), mutta kylla me jo ostettiin ja vaihdettiin talvirenkaat autoon. Ma jatkoin toita samassa firmassa kuin ennenkin. Mitaan skrappays-/kasityoseuuetta en ole viela loytanyt, pitaisikohan perustaa sellainen itse..

Tuulia said...

carita: onpa kiva kuulla sinusta! Mites Bostonissa elo sujuu, lienee kylmä? ;)

En kyllä olettanut että sie alkaisit neulomaan! Kiva kun aloit, kysy ihmeessä jos tarviit neuvoja tai muuta :)

Suosittelen lämpimästi Knitpicksiä (www.knitpicks.com), niiden hinta-laatu-suhde on mun mielestä paras ja niillä on monenlaisia lankoja, kaikki laadukkaita. En ole vielä ollut pettynyt yhteenkään niiden lankaan. Sormikaslangoiksi sopivat ainakin Gloss, Telemark, Essential, Palette.. eli ns. fingering weight-langat. Paksummat (sport weight, DK jne) varmaan käyvät myös, en ole kokeillut.

En oikeestaan osta lankaa Michaelsista, paitsi sitä Patons Classic Woolia joka on 100% merinovillaa ja käy oikein hyvin kaikenlaisiin projekteihin. Se huopuu, joten pesukoneeseen ei kannata lykätä. Mutta siinä on kivat värit, se ei ole kamalan kallista ja se ei juuri kutita. Lisää värejä samaan lankaan löytyy Joannista. Toinen lanka on Lion Brandin 100% villa, joka on tullut Michaelsiin. En ole sitä kokeillut, mutta Hyöriskä kokeili ja tykkäsi. Niillä pääsee alkuun, jollei halua heti tilata KP:lta :)

Suosittelen jonkun hyvän perusteoksen ostamista noin ens alkuun. Niitä on paljon, joten vähän ensituntumaa kannattaa ottaa. Hyviä on ainakin Vogue Knittingin mallineulekirjat, Big Book of Knitting, Nancy Wisemanin Knitter's Book of Finishing Techniques, Nancy Bushin legendaariset sukkakirjat... Melkein teemasta kuin teemasta on olemassa neulekirja, joten ensin kannattaa kuukeloida ja käydä vaikka amazonissa mutka. Samoin kuukeloimalla varmasti löytyy neulepiiri, itärannikolla neulominen on tosi suosittua ja varmasti Bostonissa on neulepiirejä, täälläkin on monta.

Laita viestiä jos jotenkin vaan voin olla apuna! Paljon terkkuja sinne :)

Anonymous said...

Kiitos vinkeista, Tuulia! Minkapaksuisilla puikoilla kantsii neuloa sormikkaita? Suomesta lahti mukaan vain sukkapuikot.

Tuulia said...

carita: no se riippuu ihan langasta. mie tykkään ohuista langoista ja pienistä puikoista (1.5-2.5 mm), mutta se on ihan makuasia. Langan mukaan siis puikot, suosituspuikkokoko löytyy langan vyötteestä :)

Jos haluat niitä ohuempia lankoja tai pienempiä puikkokokoja, suosittelen kuukelointia ja reissua paikalliseen lankakauppaan. Michaels on käsitöiden "marketti", eli sieltä löytyy sitä paikallista seiskaveikkaa mutta ei juuri laadukkaita lankoja.