Olen tullut ulos kaapista: olin Koukuttajan SNY. Olin ilahtunut, kun lahjat olivat niin pidettyjä! Oli ihanaa olla mukana, olen vastakin, vaikka vähän lupasin jo itselle, että nämä lahja- ja vaihtohommat saa nyt jäädä. Iso kiitos vielä Kristelille diilailusta! Oma SNYni on vielä paljastumatta, loppukuusta tulee jännä :)
Olen myös katkaissut langan viimeistä kertaa. Edessä on lukuisia päättelyitä, höyrytys ja nappikarkelot. Kuvia myöhemmin. (Kyvyttömyys tehdä kuvatekstit slideshow-kuvajuttuun johtuu kyvyttömyydestä selata www-sivua alaspäin. Huono hiiri. :D)
Ja Mielitylle ja Pauliinalle iso kiitos. Olen mykistynyt.
Olen myös katkaissut langan viimeistä kertaa. Edessä on lukuisia päättelyitä, höyrytys ja nappikarkelot. Kuvia myöhemmin. (Kyvyttömyys tehdä kuvatekstit slideshow-kuvajuttuun johtuu kyvyttömyydestä selata www-sivua alaspäin. Huono hiiri. :D)
Ja Mielitylle ja Pauliinalle iso kiitos. Olen mykistynyt.
Edit: Näemmä olkapää päätti aloittaa oireilun juuri kun takki on neulomisen osalta valmis. Ajoitus oli aika nappiin, nyt juilii oikein tosissaan sieltä olkanivelen "sisältä". "Kuppi kahvia, keksi, se siitä sitten taas antautuu." (Ei näitä Kummeli-juttuja ihan kamalasti riitä, mutta muutama on vielä varastossa. :D)
3 comments:
Ihania töitä mitä olet tehny neulomisen saralla? Miten on ristipistoilun laita on tänä päivänä?
Noita neuletöitäsi on kiva katsella, mutta en osaa neuloa ollenkaan. Äitini neuloo minulle villatakit, villapuserot,villasukat, yösukat, pipot ja hanskat ym mitä vaan tarvitsen. Olis ihana osata, mutt jääköhän pistoilut sitten unholaan jos alkaa sitä niin paljon tykkäämään, niin, että pistoilut jäävät unholaan?
Anonyymi olin minä Johanna P, yahoon ristipistolistalta. En onnistunu sitten kirjoittamaan nimeäni anonyymin sanan tilalle tuohon ylös...
johanna: kiitos kommentista :) Neulominen ei ole ollenkaan vaikeata, päinvastoin. Se on kyllä hyvin addiktoivaa, ja vie äkkiä mennessään.
Kysyit ristipistojen kohtaloa. Mun periaate käsitöiden (ja melkein minkä hyvänsä muunkin, kuten esmes siivouksen) kohdalla on se, että mie teen just sitä, mikä sillä hetkellä sattuu huvittamaan. Ei ole mitään mieltä harrastaa semmoista, joka tuntuu pakkopullalta. Ristipistot ei nyt varsinaisesti tunnu tällä hetkellä pakkopullalta, mutta mie haluan nyt tehdä jotakin, joka valmistuu nopeasti, ja jota mie voin käyttää. Olen tehnyt koko tän vuoden tilaustöitä, vaihtojuttuja, lahjajuttuja, kiertäviä juttuja (varsinkin pistelyissä) ja rehellisesti sanoen, mulla on tullut kilometrit täyteen kaikkien noiden kanssa. Nyt tekee mieli tehdä (edes välillä) jotakin itselle - ja se tarkoittaa neulomista. En tietenkään ole kokonaan hylännyt ristipistoja, enkä tule ikinä hylkäämään, nehän ovat yksi intohimo, mutta juuri nyt tekee mieli neuloa ja toteuttaa ideoita ja suunnitelmia sillä saralla. Palaan ristipistoihin, kun tekee mieli pistoilla. Täähän on kumminkin käsityöblogi, eikä pelkkä ristisblogi. Eli kyllä niitä pistojakin näkyy vielä, mutta kaikki aikanaan.
Post a Comment