Hamstereita mustikassa

Kalenterintekijät aavistivat, mitä helmikuussa tehdään:

Kiitos vielä SNY:lleni Ilulle, jolta tämän ihanan Martta Wendelin-kalenterin sain. Helmikuun kuvana tosiaan on neulova tyttö :) Huomasin tämän vasta tänään, kun olin (etuajassa) kääntämässä helmikuuta esille. Virnistelin ilmeisesti sen näköisenä, että viimeinenkin järjen tuikahdus nupissa oli hiipunut, kun Karvis kyseli hilpeyden syytä. Karviksen ilme oli näkemisen arvoinen kun selitin, mistä hilpeys johtui :) Kenties sillä tulee neulontaa jo korvistakin, eikä vähiten Ullan K-18-ekstran takia - hehkutin sitä tietenkin, ja koetin näyttää kuvia mutta epäinsinöörimäinen häveliäisyys vei voiton Karviksesta, joka tyytyi katsomaan allekirjoittanutta edelleen vakuuttuneena mainitun neulojan mielenterveyden heikenneestä tilasta. Kerroin, että nassakoidenlämmittäjää olin suunnitellut neulovani minäkin (jonka jälkeen Karvis oli valmis soittamaan valkotakkiset), mutta epäilin - aivan oikein -, että neulontayritys tyssäisi ylitsepääsemättömiin mittauspoliittisiin vaikeuksiin. ;)

Mittailujen sijaan täällä on siis neulottu. Hamsterikuuta varten otin oikeen erikseen näkösille langat, joiden määrä pitäisi saada hieman pienemmäksi tässä kuussa. Mukaan mahtuu SNY-herkkuja, vuosikertalankoja, Vilenismin tähtihetkiä ja ihan erikseen tätä varten ostettuja lankoja. Mitä niistä tulee - sen näette ennemmin taikka myöhemmin.

Todennäköisesti ennemmin, koska neulominen pääsi illalla hyvään vauhtiin. (Kun Suomessa vaihtui vuorokausi, täällä oli vielä iltapäivä. Aloitin neulomisen siis jo tänään iltapäivällä. Vastaavasti hamsterikuu loppuu osaltani samaan aikaan kuin Suomessa, eli 28.2. klo 14 meidän aikaa.) 200g KnitPicksin mustikanväristä Main Linea on nyt kaksi kokonaista hihaa.

Käsiala on vielä kauhean epätasaista, mutta lanka on aivan ihanaa (puuvillan ja merinovillan sekoitusta). Muut langat ovat suurinpiirtein yhtä paksuja, joten jos tätä vauhtia tikutellaan, niin ainakin viimevuotisiin lukemiin päästään. Pääasia on saada varastoa pienemmäksi, jotta voi ostaa lisää, tietenkin. En oikeen tule paksun langan ja isojen puikkojen kanssa juttuun, joten nyt on hyvä aika tikutella niitä iso läjä pois kuleksimasta. Näin paksuja lankoja mulla ei aiemmin edes juuri ollut, mutta Koukuttajan SNY:nä jouduin katselemaan paksumpiakin lankoja, ja Louhin aikana ihastuin paksuihin villoihin. Silti nuo 4,5-milliset puikot tuntuvat käteen vieläkin ihan ratakiskon pätkiltä..

Asiasta yhdeksänteen, boleropaidan ohje tulee blogiin, kunhan oikolukijat ja koeneulojat saavat työnsä päätökseen. Aivan raakileena en kehtaa sitä tänne laittaa. Ja sinivalkoisten lapasten mallipiirroksen saa, kun nakkaa sähköpostilla.