Seuraava swappilahja on edistynyt jo aika paljon:


Naistakin tulee neulavihko ja ehka nuppineulatyyny. Talla kertaa varit ja aihe pitaisi olla saajan lempisellaisia.

Valilla kylla Pistelykeiju otti taukoa, kun neulahommat alkoi maistua puulta. Silla aikaa Neulekeiju* astui remmiin ja syntyi nama:


Seiskaveikan jamia, tummansinista ja valkoista. Valkoinen kera loppui noin metri toisen sukan jalkeen, eli aika tarkkaan suunniteltu ;) Koko on sille 3-vuotiaalle vahan liian iso, mutta lapsethan onneksi kasvaa. Edellinen sukkapari (se vihrea-valkoinen Marimekko-raitapari) oli liian pieni, joten ne meni pikkuveljelle. Jospa nama menis jalkaan isommalle.

Hahtuvalaukku on edistynyt niin paljon, etta se saa menna koneeseen illalla. Kauppareissulla taytyy muistaa kaapata mukaansa Kool-Aideja, oranssin kaveriksi veskaan tulee vihreata :) Siita kuvia myohemmin.

Nain lankahamsterikisan alla on hyva kysya myos moraalinen kysymys: Onko vaarin tilata hirvea laja lankaa Suomesta, kun vasta paljastui appivanhempien runsaskatinen, euromaarainen joululahja tililta? Vaikka oma joululahja on tilattu ja saatu (ne Joannin kitit muutama posti takaperin)? Mina en nae tassa mitaan vaaraa. Karvajalka kylla. (Mika ihmeen opintolainamaksu??)

Karvajalalle ei muuten kelpaa mikaan mun neuloma. Koitin esittaa, etta jos neuloisin sille pitkahihaisen puuvillaneuleen silla modernilla Jussi-paitaohjeella (en muista missa sen nain, joka tapauksessa siina ei ole kirjoneuletta vaan ne ruudut on nurjaa. Vinkatkee jos tiiatte kuvan jossain.). Ei kelpaa, kun ne puuvillaneuleet kuulemma venyy. No sitten esitin, etta jos neuloisin sille sellaisen kaulurin (merinosta, sen voisi huovuttaa kevyesti etta tulisi paksu ja tuulenpitava), kun Karvajalka kulkee toihin moottoripyoralla, ja kauluria tarvitaan, ettei kaula jaady viimassa. Ei sekaan ottanut tulta. Poh. Mie neulon sille sukat sitten, niita se tuntuu kummiskin pitavan. (Eihan tama tarkoita kuitenkaan sita, etteiko puuvillalankaa voisi tilata? Ei tietenkaan, neulon siita jotain itselle!)

Taidan rauhoittaa mieltani vierailemalla Knitpicksissa. Jos niilla vaikka ois jotain kivaa. ;)

* Meilla asuu aika paljon keijuja. Tosin nama keijut eivat ole jostain syysta tuoneet mukanaan mm. Siivouskeijua, Jarjestyskeijua, Vessanpesijakeijua ja Roskienviejakeijua. Myos Autonpesukeijulle, Keittionsiivouskeijulle ja Puhtaiden Vaatteiden Viikkaajakeijulle olis tarvis. Pankaa sana kiertoon.

Eka pipo vaihtanut omistajaa

Topperin pipo saapui perille Tuitulle ja tassa siita kuvia:



(Tuitu, nappasin kuvan sun blogista tanne! Toivottavasti ei haittaa! Jos haittaa, niin otetaan pois.)

Makea pipo!

Elamanlangalla kaydaan tahtojen taistoa, ja Neuletiheydessa pelataan Ompelu-Monopolia. Sporttinen trendi jatkuu myos omissa jutuissa, tanaan pelataan Pistelypelia (Monopolin muunnos tamakin.)

Peli aloitetaan valvomalla pelia edeltavana yona kolmeen, toki pistellen. Kehyksessa on helppo tyo, joka edistyy vinhaan. Aamuksi jatetaan vain geometrinen reunus.

1. Nouse aamulla liian varhain, keita kuppi kofeiinitonta ja pohdi sohvanmutkassa yhden heittokierroksen ajan vetamatonta oloa.

2. Tartu tyohon ja aloita kehyksen pistely. Tyo edistyy nopeasti, ja olet hurjan tyytyvainen itseesi ja pistelyittesi edistymiseen. Saat siis yhden ylimaaraisen heittokerran!

3. Vieta kaksi heittokierrosta pistellen reunusta. Huomaa ennen viimeista mallikertaa, etta olet tehnyt virheen. Etsi virhetta yhden heittokierroksen ajan.

4. Paikallistettuasi virhe pohdi purkamisen mahdollisuutta. Virhe on 1/3 verran aloituksesta, eli joutuisit purkamaan 2/3 reunuksesta. Jos purat alun 1/3 verran tyota, kehys tulee yhden ruudun verran vaaraan kohtaan. Vieta yksi heittokierros pohtien, hairitseeko tama sinua, ja kuinka paljon.

5. Purkuhommissa vietat viela kaksi kierrosta, ja sen jalkeen 6 kierroksen ajan pistelet reunusta uudelleen.

6. Bonuskierros: Lankatokkasi loppuu n. 3 cm ennen reunuksen valmistumista. Hae kaupasta uusi, vieta yksi kierros marketissa ihmetellessa.

7. Tyo valmistuu, ja olet aikeissa onnitella itseasi. Muista tassa vaiheessa, etta saaja ei pida sinisesta eika geometrisista kuvioista. Sakkona joudut palaamaan alkuun.

Peli paattyy vasta, kun loydat sohvatyynyn alta sen langanpatkan, jolla olisit saanut tyon valmiiksi ilman kauppareissua.

No joo, leikki leikkina, ei siita ihan surkea sentaan tullut, vaikka mutkia matkassa olikin:


Delfiinit on kirjasta Animals in Cross-Stitch, jonka Karvajalka toi tyoreissulta Englannista kuusi vuotta sitten syksylla. Minusta nama oli kauniit, ja varit ihanat, vaikka delfiineissa on toki aina se kasari-vessantaulu-tekija olemassa. Tasta pitaisi tulla siis neulavihko, kangas taytyy viela ostaa ja ommella kasaan. Jospa tama saajalleen silti kelpaisi, vaikkei lempivaria ole, ja reunakin geometrinen.

Nyt seuraavan pistelytyon kimppuun!

Langanlaskut on tehty: kaapissa muhii 16 202 g ja 51 822 m eli melkein 52 km lankaa! Kukahan nuo koskaan neuloo.. :) Lisaa lankaa taytyy kylla tilata piakkoin, eihan hamsterikisasta muuten mitaan tule :) Osan noista omista vanhoista havitan ihan viemalla kauppaan takaisin, taalla kun huolivat myyntikuntoiset kerat takaisin. Ne voi vaihtaa sitten vaikka johonkin hyodyllisempaan :)

Illalla laitan kuviakin, toinenkin synttariswappiin tuleva pistely on kohta valmis. Viela se pitaa ommella kasaan, mutta pistelyosuus on siis illaksi valmis, joten kuvia on odotettavissa!

Kissa on valmis ja kehyksessaan:



Yllattavan nopeatekoinen tama oli, vaikka varien maara oli huikea. Vareja kylla kannatti kayttaa, kuvasta tuli todella elavan nakoinen ja kaunis. Varsinkin kolibrit on sievat.

Tana viikonloppuna ei kasityot ole juuri edistyneet. Magdaa neuloin vain pari rivia, ja oranssi hahtuvakassikaan ei ole viela valmis. Melkein, mutta valkoista kiekkoa on viela 100 g jaljella.

Syy kasityoinflaatioon on eilisessa peli-illassa: kavimme vanhan tyokaverini Wendyn ja miehensa luona pelaamassa lautapeleja 4 muun kanssa. Pelasimme Scrabblea ja Balderdashia. Scrabblessa olin toinen, havisin vain muutamalla pisteella Wendylle. Ei ollenkaan hullummin, kun englanniksi pelattiin.

Balderdash on sananmerkityspeli, jossa jokainen keksii annetulle sanalle merkityksen, ne luetaan aaneen ja pitaa arvata oikea aanestamalla. Jos kukaan ei aanesta oikeaa, sanan antaja (eli pelivuorossa oleva pelaaja) saa 3 pistetta. Oikein aanestaneet saavat 2 pistetta. Ne, jotka ovat antaneet vaaran merkityksen, ja silti saaneet aania, saavat 1 pisteen. Tassa pelissa olin viimeinen, mutta nyt tiedan, etta esim. sinciput tarkoittaa otsaa, hoker tarkoittaa pilkata ja zumboorak kamelin selkaan kiinnitettya ja sielta ammuttavaa kanuunaa. (Ja kylla, ne ovat oikeita sanoja!)

Olen vahan jotain tehnytkin, nimittain tata:


Kissanpentu on upea, ja varejakin on kunnioitettava maara. 10 cm x 10 cm tyohon on saatu uppoamaan yhteensa 25 eri varia (aidinkaan japanilaisaiheisessa ei ole kuin 19 ja se on sentaan yli 60 cm levea valmiina!). Naista 25 varista 7 on erilaista ruskeaa, 5 (!) erilaista sinista (silmiin!!) ja 5 erilaista vihreaa. Tasta puuttuu viela tummimmat ruskeat ja kaksi pienta kolibria kissan ymparilta. Valitsin kolibrit, kun ne on naita meidan "variksia", niita on ihan hirveasti taalla ja ajattelin, etta se oisi sellainen hauska muisto saajalleen. (Ja saaja pitaa kissoista.) Toisekseen minusta colourpoint siamilaiset ja persialaiset on kissamaailman kauneimpia kissoja. Kissan valitsin kirjasesta, jossa on 12 erilaista kissanpentua, taisi siita kuvakin olla aiemmin blogissa. Koetan saada tasta kuvia valmiina huomiseksi.

Tasta tulee swappityo, mutta enpas kerro kenelle :) Swappitoita onkin edessa ihan kunnioitettava maara, kun ennen kuun loppua pitaisi olla 2 muuta pistelyjuttua valmiina, RR-tyo odottaa omaa osuuttani ja Sarin lahjakin on pisteltava. (Taisin tilittaa jo tasta..) Kaikkiin on suunnitelmat kylla, ja muut-kuin-pisteltavat lahjatkin on synttariswappilaisille ostettu jo. Eli ei pitaisi olla muusta kiinni kuin armottomasta pistelymaratonista :) Tosin kadet ei kesta, tulee reikia, eika sormustinkaan aina auta. Sitten ei auta kun neuloa, tulee reika eri paikkaan! :)

Aloitetaas blogipaivityksella: sivupalkkiin laitoin nappeja. Eivat ole missaan jarjestyksessa, ketaan ei sorsita, ovat vain siella ylhaalla ja blogin komistuksena :)

Monessa blogissa on kirjoitettu bloggaamisesta ja neulomisesta ja niiden merkityksesta meille askartelijoille. Bloggaamista taidettiin (eraassa artikkelissa) pitaa jopa meidan maan matosten surkeana yrityksena loytaa jotain merkitysta elamalle ja oikeus omaan paikkaan maailmassa jne. Yksioikoista, etten sanoisi. Ensinnakin kirjoittaminen blogiin ei minusta ole osoitus tarpeesta tehda oma yksityiselamansa kaikille avoimeksi (reality tv-ohjelmien tapaan). Tuskin kukaan meista repostelee omaa yksityiselamaansa kaikille, vaikka kirjoittaakin perhe-elamastaan ja lapsistaan jne. On silti asioita, joita emme paljasta muille, jotka todella ovat yksityisia. (Sen pohtiminen, miten kirjoitettava materiaali valikoituu, suodattuu ja representoituu blogissa, on toki pohtimisen arvoinen.) Joka tapauksessa artikkelista valittyva kasitys, etta me ihmiset ("Matti Meikalaiset") koemme olevamme merkityksellisia vain suhteessa toisiin ihmisiin, ja etta bloggaaminen on sen merkityksellisyyden hakemista, on yliyksinkertaistettu kasitys bloggaamisesta. Kasittaakseni jokainen yksilo voi olla merkityksellinen ja individuaalinen an sich, eika valttamatta suhteessa toisiin. Merkityksellisyys ei nouse tunnustamisesta. (Eika blogin ja sita kautta yksilon tekemisten merkityksellisyys liity kommenttimaaraan tai laskurin pyorimiseen.)

Tama keskustelu on herattanyt monen neulepolkkaajan kirjoittamaan omista syistaan blogin pitamiselle. Neulebloggaajien valinen yhteisollisyys ja yhdessa toimiminen (mainittakoon vaikka laihdutusprojekti, vahavaraisten perheiden auttamisprojekti tai erilaiset vaihdot ja kisat) on todella tarkeaa, ja olen niissa itsekin ollut paljon mukana, koska neulojien yhteisossa mukana toimiminen on todella tarkeaa. Samoin ristipistoilijoiden yhteisossa olen ollut jonkin verran touhuamassa. Itselleni on tosi tarkeata, etta saman harrastuksen jakavien ihmisten kanssa voi olla tekemisissa. Varsinkin, kun aiemmin olin tuttavapiirissani ainoa pistelija ja lahes ainoa neuloja.

Toisekseen blogit toimivat ehtymattomana ideavarastona. Kylla, tunnustan nyysivani ideoita, ja kierrattavani niita. Ilman blogeja en olisi osannut haaveillakaan kalliimmista langoista, tai uskaltautua Novitan lankavalikoiman ulkopuolelle. (No, pakkohan jossain vaiheessa on, kun valikoima koyhtyy entisestaan..) Blogit toimivat minulle ensi sijaisesti uusien ideoiden ja lankojen ja neuleiden lahteena. Vastoin artikkelin henkea en lue blogeja 7 paivaa-metodilla tonkiakseni ihmisten yksityiselamaa. Toki kommentoin iloisia ja ikavia perhetapahtumia, toivotan hyvat joulut ja synttarit, ja kehun kauniita neuleita. Jokaisen blogin takana on ihminen, ja ihmiset ovat aina tarkeita, mutta en koe toimivani kunkin neulebloggaajan olemisen oikeuttamismoottorina lukemalla blogeja. Itsekasta, mutta neuleblogeja luen ihan oman itseni vuoksi. Samoin osallistun neulojien tapahtumiin vain itseni vuoksi.

Neuleblogeilla on viela yksi aarimmaisen tarkea merkitys. (Naita voisi olla paljon muitakin, mutta aamun eka kahvimotti loppui ja tassa alkaa loppua aivoista polttoaine.) Neuleblogit ovat nettilehtien ohella ainoata suomenkielista luettavaa, jota minulla on. Samoin oman neuleblogin pitaminen on tapa pitaa aidinkielta ylla. Oma kieli surkastuu aivan kasittamattoman nopeasti taalla "kielikylvyssa", ja oman kielen yllapitaminen on todella haasteellista. Jos naita blogeja ei olisi, olisin paitsi ulkona uusimmista neuletrendeista ja -tapahtumista, myos kielen rikkaus karsisi. Etta edelleen ihan on oma lehma ojassa naissa polkkaushommissa.

Toisekseen, en jaksa ymmartaa kasitoihin edelleen liitettavaa mummouden alakulttuurin leimaa. Varsinkin kun se tehdaan suhteessa naiseuteen. (Telaketjufeministi herasi horroksestaan.) Nimittain, poikien kasityoharrastusta pidetaan trendikkaana ja hauskana, mutta naisten kasityoharrastus liitetaan "marttakerhoiluun", "juoruiluun", jota "akkalaumat" naissa salaisissa istunnoissaan harrastavat. Ikaan kuin edelleenkin naisten keskinainen toiminta ja naisporukoiden yhteisollisyys leimattaisiin vaaralliseksi, anarkistiseksi sinisukkatoiminnaksi, jonka koko luonteesta ei olla varmoja. Kun toiminnan omaksuvat vastakkaisen sukupuolen edustajat, siita tulee hyvaksyttavaa ja muodikasta. Naisten tekemana se on kuitenkin vanhanaikaista, akkamaista, ehka myos pikkuisen pakollista? (Verratkaapa tata vaikka siivoamiseen tai ruuanlaittoon. Nama luetaan silti automaattisesti naisten "toihin", joista ei kannata lukua pitaa ja erikseen toreilla huudella, mutta mies imurin tai soppakauhan varressa on "hyva/osallistuva koti-isa" tai "moderni mies" jne.)
Tungen femakon tonne lankalaatikon perukoille nyt. Paastelkoon hoyryja harvakseltaan ;)

Nyt kevyempaa luettavaa! Nimittain, jouluaattona tilasin Joannista itselleni ristipistojuttuja vahan niinkuin omaksi joululahjaksi. Vilenismi iski ihan urakalla, kun pistelyjutut oli alennuksessa ja niista sai viela ylimaaraista alennusta kun tilasi enemman. Niin etta naita sielta eilen sitten kotiutui:


Naista Dimensionsin kitteja ovat kaikki muut paitsi tuo hortensiatyyny. Mikaan naista ei ole hetken mielijohteesta tilattu, vaan kaikki on tarkkaan harkittu! :) Mie rakastan hortensioita, ja tuo tyynynpaallinen oli ihan pakko saada. Nama muut ovat sitten talvisia tai jouluisia (paitsi tuo korkea talojuttu), ja nehan tulevat ihan koti-ikavaan.

Tein mielestani edullisia ostoksia, kun yhteensa naihin meni vain vajaat 80 euroa. :)

Eilen syntyivat nama, jarjestyksessaan kai vuoden neljannet neuleet (ja sukat):


Alhaalla on ne omat sukkani, jotka tein aiemmin. Ylhaalla pari sukkia, jonka tein sen Knitpicksin langan jamista. Eli 200g lankaa riitti aikuisten ja lasten sukkapariin! Nuo sukat menevat ehka kouluikaiselle, taytyy kysella tuttavilta, jos jonkun lapselle menisivat.

Muuten neulerintamalla ei ole juurikaan uutta. Sen oranssin hahtuvalaukun jatkan loppuun luonnonvalkoisella hahtuvalla, huovutan ja varjaan. Siita kuvia siis myohemmin.

Muistattehan napparyyteni ja sen ruman lopun? No, samalla linjalla jatketaan. Sari pyoraytteli nimittain blogin laskurin uusiin lukemiin vuonna paavo, ja vielakin lahja uupuu. (Ei, en ole unohtanut, vaikka se voisi kuulua tapoihini. Ja kuuluukin. Muttei nyt.) Tiedan tarkkaan, mita haluaisin Sarille laittaa yllariksi, mutta kun en sopivaa mallia ole loytanyt kirveellakaan. No, jospa Sari saisi yllarinsa, ennen kuin laskurissa on seuraavat kymmenluvut? (Sehan riippuu ihan teista, arvoisat lukijat, ja siita, miten merkitykselliseksi koette nama maallisen vaellukseni kalliomaalaukset. :D) Joka tapauksessa iso anteeksipyynto Sarille, joka olet joutunut odottelemaan!

Fonttikokoaanestys paattyi isomman eduksi 7-6 (jos laskin oikein), joten isolla jatketaan. Kukaan ei purnannut tekstin olevan liian isoa, mutta liian pieni fontti hairitsi joten pitaydyn isossa. Paatoksesta ei voi valittaa :)