Ensi alkuun muistutus pipovaihdon napista, se loytyy aiemmasta postauksesta. Pipojen vaihtajat nakyvat myos tuossa oikealla palkissa. Pipavaihdossa on 19 nimea. Kiva maara porukkaa siis!
Pipovaihtolaiset: jos voisitte laittaa bloginne osoitteen mulle (ne kenelta linkki puuttuu), en millaan muistanut kaikkien blogiosoitteita. Tuohon jokaisen nimen eteen tulee tahti, kun saan tiedon, etta on lahettanyt pipon eteenpain.
Ja viela muistutus pipovaihtolaisille: laittakaa kuva piposta mulle sahkopostiin, julkaisen kuvan blogissa ja teen niista erillisen gallerian yahooseen. Sahkoposti tavoittaa osoitteesta tuuliasalmela miukumauku yahoo piste com.
Edit: paivitetty Kvillan blogi :) Sori haamu :)
Sitten vilkaisu vuoden nykerryksiin:
Ristipistotoita valmistui vuoden aikana kaikkiaan 18:
Tauluja 5: Kiinalainen taulu, simpukkataulu, orvokkitaulu, omenataulu ja pikkuinen joulutaulu.
Kortteja 6: Kortti juhannuskuoreen ja 5 joulukorttiswapin korttia.
Kuoria 2: Juhannuskuori ja joulukuori swappeihin.
Muita 6: Siskolle Nalle Puh-paallinen, swappikirjanmerkki, oma kirjanmerkki, etumus punaiseen essuun, swappiin scissor fob ja neulatyyny ja joululahjaswapin pistelytyo.
Neulontajuttuja valmistui 22 kpl:
Sukkia 9 paria.
2 paria topposia, yhdet itselle ja yhdet vauvalle.
Huiveja 3: Hopeinen kimalle-Branching Out, Bernat Boasta turkoosi-vihrea huivi ja roosa alpakkahuivi.
Laukkuja 2: Aina ihana Sohvi ja turkoosi merinosellainen. Molemmat huovutettuja.
Paitoja 2: Musta mohairneule ja Nyppyneule.
1 valkoinen toppi.
Lapasia 2 paria: Originaali-Ailit ja samalla mallineuleella lasten lapaset neulojien hyvantekevaisyyskeraykseen.
1 lasten pipo samaiseen keraykseen.
Ompelupuolella oli hiljaisempaa, valmiina vain 4 tyota:
Tilkkutakkeja 2: 1 Nalle Puh itselle ja 1 suloinen vauvantakki.
1 mekko siskon haihin.
Samaisiin kekkereihin myos 1 bolero.
Virkkasin vain 1 patalapun, sen punaisen.
Tein yhden korusetin (se valkoinen helmijuttu). Tein lisaksi ainakin 3 kaulakorua lisaa, niista nyt ei ole kuvia. Yhteensa siis 4 korua.
Silmukkamerkkien suhteen vuosi on ollut suorastaan satoisa: merkkeja on syntynyt ainakin kolmekymmenta seitseman (37) kappaletta. Tassa on mukana vain ne, jotka tahan hataan loysin. Niita voi olla enemmankin. Eli naita pitas varmaan myyda joskus. Tai hukata enemman ;))
Yhteensa siis 49 tyota, plus 37 silmukkamerkkia. Ei lainkaan hullummin.
Suunnitelmissa ensi vuodelle on ainakin nama:
* Pirtin harmaasta kampalangasta pitka kelttineuletakki. Suunnitelma on, mallitilkutkin on, mutten rohkene aloittaa ennenkuin tuo massiivinen UFOjen lista on lyhyempi.
* Pirtin punaisesta kampalangasta huivi kelttineuleen kaveriksi. Kenties taikapalmikkohuivi, tai sitten pitsia.
* Pitsineulejakku sinisesta Kitten Mohairista, joka tulee systerilta :) (Kiitos polkkaavalle siskolle!)
* Pitsineulepaita valkoisesta Kid Mohairista, lankaa tulee lisaa Johannalta. Kiitos siis!
* Sukkia, sukkia, sukkia, sukkia, sukkia.... Ainakin ne karkkisukat seiskaveikka-raidoista. Ja Knitpicksin sukkalangoista. :)
* Pipo- ja lapasvaihtotyot. Molempiin suunnitelmat on jo, ei hurjan vaativia ja kunnianhimoisia mutta epailisin, etta sievia. :)
* Huovutettavasta merinosta Unikko-neuletakki. Langat on.
* Vaaleansinisesta mohairsekoitteesta ja sukkahoususta lyhyt neulejakku.
* Raitaneule Kotivaesta.
* Huivit Knitpicksin turkoosista langasta, punaisen savyisesta langasta ja vihrean savyisesta langasta.
* Pitsineulejakku Knitpicksin tummansinisesta langasta.
* Paljon, paljon muuta. Kun muistas vaan etta mita. Periaatteessa kaikille langoille on olemassa suunnitelma, etta mita niista on tulossa, mutta saa nahda pysyvatko suunnitelmat samana. Ensi vuonna blogissa nahdaan ainakin huiveja, pitsineulejakkuja ja sukkia.
Lankatilanne lyhyesti:
Alkutilanne n. 0 kiloa, mukana ei tullut Suomesta kuin vahan seiskaveikkaa. Aiti lahetti vahan lisaa, Suomesta ostettiin paljon lisaa. Yhteensa vuoden aikana ostettiin/tuotiin talouteen noin 19 kg. Naista kaytettiin 3,25 kg. Eli ylijaamaa on viela n. 15,75 kg.
Kirjoja ostin vain 5. (Muistin mukaan.) Uusia ristipistokitteja ostin jotain 15 kpl, en yhtaan enaa muista montako :)
Katsotaanpa viimeistelyviikkojen tilannetta. Lokakuuhun verrattuna tilanne on muuttunut vain vahan:
* Magda -neuletakki Pirtin kampalangasta. Valmiina kaksi hihaa ja runkoa noin 30 cm.
Systerin ja miehensa haalahja. Samassa ollaan.
Karvajalalle moottoripyoratyyny. Puuttuu vain jalkipistoja.
Kiinalaistyylinen tyyny (Dimensionsin Oriental Butterfly). Jalkipistoja vaille valmis tamakin.
Tummanharmaa-valkoinen tilkkutakki, kasaamatta, blokit ommeltu.
Aallokko-ryijy. Puuttuu noin puolet.
Janlynnin Devotion. Puolet valmiina.
Auringonkukkataulu. Noin neljannes valmiina. Vanhin UFOistani, taitaa olla aloituksesta jo 6 v. (Tarkoitus saada valmiiksi ennen taulun rippikouluikaa UFOna.)
* Painettu kukkavaasi-ristipistotyo. Nakkasin roskiin, ei ollut mun tyylinen ja painetut kukkavaasityot ei oikeen oo mun juttu. Painetut tyot ei muutenkaan.
Venesatama-taulu ristipistoin. Valmiina ihan vahan, pellava ei houkuttele.
Rosenstandin Pollot, valmiina yksi pollo.
Janlynnin kissanpennut -taulu. Valmiina pari kissaa eli vajaa puolet.
* Sporttineule valkoisesta langasta nakattiin roskiin. En jaksanut purkaa kun se lanka ei houkutellut.
Pohjanmaa -taulu. Jalkipistot puuttuu.
* Kaupunkimaisema -taulu. Kesken vajaa kuudennes.
Nalle-joulusukka ristipistoin. Puolet valmiina.
Maalattavat joulukylan hahmot. Ehka puolet valmiina.
Gentle strength -kanavatyo. Ihq heppa! Valmiina... no, ei paljon minkaan vertaa. :)
Jouluinen pikkutyo. Valmiina ehka puolet.
Kukkaliina. Valmiina toisesta puolikkaasta alle puolet eli korkeampaa matematiikkaa harjoittaen yhteensa alle neljannes. Ei ole minun tyylinen vaikka varit on kauniit.
Neulottu bolero Bernat Boa-langasta. Vari tummanlilankirjava. Ei vaatis kun tunnin verta neulomista ja yhdistamisen :)
Kaksi tyynyliinapakettia (Janlynn). Stamped cross-stitch, joten ei paljon houkuttele. Toisessa sinisavyisia kukkia (vaihdoin kylla varin punaiseksi), ja toisessa lehtia. Valmiina ei kauhean paljon.
Lasinaluset perforated paperille. Valmiina kaksi, odotettavissa neljasta kahteentoista lasinalusta.
* Mohairneule mustasta muovi-mohairsekoitteesta. Valmis.
Patalappuja valkoisesta ja punaisesta Kotivaesta. Valmiina yksi puna-valkoinen ja puolet valko-punaista.
Anopin ranteenlammittimet reumalangasta. Valmis.
Makaava pantteri. Valmiina hyvin, hyvin vahan.
* Nyppyneule. Valmis ja poisheitetty.
* Huovutetut topposet. Valmiit.
* Turkoosi huovutettu laukku. Valmis ja lahjoitettu eteenpain.
* Roosa alpakkahuivi. Valmis.
* 1 kpl joulukuoria. Valmis.
* 5 kpl jouluswapin kortteja. Valmiit.
* Joululahjaswapin pistelytyo. Valmis.
* Raitasukat Knitpicksin langasta. Valmiit.
* Huivi kullanruskeasta Fuegosta. Valmis.
* Aitille pistelytyo. Valmiina tosi vahan, aloitettu 28.12. (Aitin synttaripaiva, sattumalta.) Kuvia myohemmin. Tama on tarkoitus pistella pienen elaimen vimmalla alta pois.
* Akryylista varikas tilkkupeitto D. Koolerin kirjan innoittamana.
* Vihreat pitsisukat Knitpicksin langasta. Aloitettu eilen. Valmiina toista vartta vahan.
* Vaaleansininen aaltohuivi Knitpicksin langasta. Valmiina muutama sentti.
* Rose Trellis -huivi. Valmiina 1 mallikerta kuudesta.
* Oranssi hahtuvalaukku. Valmiina puolet, jai UFOksi kun lanka loppui.
* tarkoittaa valmistunutta tai edistynytta tyota. Kursiivilla uudet, aloitetut tyot.
Eli lyhyesti: 3 poisnakattua tyota, 15 valmista (jokainen kortti on oma tyonsa, nayttaa paremmalta :D). Uusia aloitettuja 19(?). Ei kannata haaveillakaan uusista suunnitelmista. Tai ehka kannattaa kuopata koko keskeneraisten lista ja porskuttaa eteenpain? :D No, mie olen luvannut itselle etten ota ylimaaraista stressia keskeneraisista, teen valmiiksi kun joudan. Ei ne sielta mihinkaan karkaa. :]
Vuosi 2005 oli siis varsin satoisa. Uusia ristipistotoita tuli talouteen paljon, myos lankaa tuli paljon. Toita valmistui jonkin verran, joskaan ei tarpeeksi. Lankaa ja ristipistotoita on nyt taloudessa sen verran, etta allekirjoittanut on harmaapainen ja dementoituva mummo ennen kuin kaikki on kehyksissa. Ensi vuodelle en tee mitaan lupauksia, kun ei niita saa pidettya kummiskaan. Koitan ostaa ehka vahan vahemman lankaa, ja neuloa enemman, ja saada ristipistoja tehtya enemman. Syksylla on ollut sellainen pistely-plaah ettei tosikaan, nyt alkaa olla valoa tunnelin paassa. Edelleenkaan en neulo tai pistele kuin harvoille ja valituille.
Taman hirmuisen vuodatuksen myota kaikille polkkaajille ja kasityolaisille
Oikein Onnellista Uutta Vuotta 2006!
Nakojaan en paase tanaan koneelta pois ollenkaan ;)
Raitasukista tassa parempia kuvia:
Tuo tumma raita keskella on meidan ikkunassa olevan ruudukon raita, sita en saanut pois :)
Ja lupasin lisaa kuvia sammakoista. Tama veitikka on elava sellainen, merkiltaan afrikkalainen kaapiosammakko. Tama on jarjestyksessaan toinen tassa huushollissa, ensimmainen haettiin viikko sitten torstaina ja kuopattiin perjantaina. Syyna vaara vesi. Lemmikkikaupassa kertoivat, etta hanavesi pitaisi kayda sammakolle, mutta siina oli ilmeisesti liikaa raskasmetalleja ja klooria sille ensimmaiselle, joten aamulla se loytyi uimasta selkaa. No, uusi reissu lemmikkikauppaan, ja kalavastaavan puheille. Lahdevetta altaaseen ja vedenhoitoaine (eri kuin ensin) peraan. Sammakko on nyt ollut hengissa vajaan viikon, saa nahda miten sille kay.
Pari kuvaa sammakosta (klikkaa isommaksi):
En voinut ottaa useampia kuvia, kun salamavalo naytti ottavan Sammiaista (Karvajalan keksima nimi) kupoliin. Se on muutenkin helposti arsyyntyva kaveri, eras suurimmista harminaiheista on se, kun pohjan kivet ovat liian isoja, eika niiden valiin paase kaivautumaan. Kivet on kylla tarkoituksella liian isoja, ettei Sammiainen kaivaudu ja huku sinne niiden alle. Sammakko kay nimittain pinnassa hengittamassa ja pinkaisee sitten samantien pohjaan. Toistaiseksi sammakon tekniikka on ollut uida alaspain niin kovaa kuin ikina rapyloista lahtee, ja puskea paa edella kivia pain. Tekniikka ei ole tuottanut tulosta, sammakko paatyy vain uimaan kivea pain takajalat taivasta kohti. Lopulta se turhautuu ja menee kyyhottamaan kiven paalle.
Sammiaisen kaverina samassa (liian pienessa, tiedetaan) pontossa elaa myos kalanen:
Merkki on taistelukala (myos Bettana tunnetaan), vari tummanturkoosi, pituutta seitsemisen senttia. (Sammiainen on vain parisenttinen.) Vonkale on nirso, ei ole viela syonyt, mutta eikohan routa porsaan jne :) Naiden veikkojen kanssa on myos 1 kpl onnenbambuja, joka ainakin nayttaa voivan hyvin. Kalanen muuten kiusaa Sammiaista, se ui sen perassa, jos Sammiaisparka erehtyy uimaan pintaan (mika sen on pakko, etta saa happea). Kala jahtaa Sammiaista niin kauan, etta se ehtii pohjaan, sitten se saa olla rauhassa.
Sammiainen saa kaverin ehka tammikuun lopulla, mutta viela sita ei voi hankkia, kun allas on niin uusi. Allas pitais myos paivittaa isompaan, haaveissa siintaa iso merivesiakva, mutta sen laittaminen on kallista, ja maanjaristyksen sattuessa ei ole kiva jos puolikin kuutiota vetta loytyy peittamassa olohuoneen kokolattiamattoa.Suomessa mulla oli makeavesiakva, en tieda mika sen kohtalo nyt on, kun se jai vanhemmille. Siella asui yksi valkokirjava lehtikala (ihana, ihana kala), 6 kpl kiilakylkia, 5 miljoonakalaa (huntupyrstoja), pari albiinomonnia ja 1 iso partamonni. Aika paljon tavaraa 84 litran akvaan, mutta hyvin ne nayttivat parjaavan.
Tama akvoista talla eraa, nyt pistelemaan :)
Raitasukista tassa parempia kuvia:
Tuo tumma raita keskella on meidan ikkunassa olevan ruudukon raita, sita en saanut pois :)
Ja lupasin lisaa kuvia sammakoista. Tama veitikka on elava sellainen, merkiltaan afrikkalainen kaapiosammakko. Tama on jarjestyksessaan toinen tassa huushollissa, ensimmainen haettiin viikko sitten torstaina ja kuopattiin perjantaina. Syyna vaara vesi. Lemmikkikaupassa kertoivat, etta hanavesi pitaisi kayda sammakolle, mutta siina oli ilmeisesti liikaa raskasmetalleja ja klooria sille ensimmaiselle, joten aamulla se loytyi uimasta selkaa. No, uusi reissu lemmikkikauppaan, ja kalavastaavan puheille. Lahdevetta altaaseen ja vedenhoitoaine (eri kuin ensin) peraan. Sammakko on nyt ollut hengissa vajaan viikon, saa nahda miten sille kay.
Pari kuvaa sammakosta (klikkaa isommaksi):
En voinut ottaa useampia kuvia, kun salamavalo naytti ottavan Sammiaista (Karvajalan keksima nimi) kupoliin. Se on muutenkin helposti arsyyntyva kaveri, eras suurimmista harminaiheista on se, kun pohjan kivet ovat liian isoja, eika niiden valiin paase kaivautumaan. Kivet on kylla tarkoituksella liian isoja, ettei Sammiainen kaivaudu ja huku sinne niiden alle. Sammakko kay nimittain pinnassa hengittamassa ja pinkaisee sitten samantien pohjaan. Toistaiseksi sammakon tekniikka on ollut uida alaspain niin kovaa kuin ikina rapyloista lahtee, ja puskea paa edella kivia pain. Tekniikka ei ole tuottanut tulosta, sammakko paatyy vain uimaan kivea pain takajalat taivasta kohti. Lopulta se turhautuu ja menee kyyhottamaan kiven paalle.
Sammiaisen kaverina samassa (liian pienessa, tiedetaan) pontossa elaa myos kalanen:
Merkki on taistelukala (myos Bettana tunnetaan), vari tummanturkoosi, pituutta seitsemisen senttia. (Sammiainen on vain parisenttinen.) Vonkale on nirso, ei ole viela syonyt, mutta eikohan routa porsaan jne :) Naiden veikkojen kanssa on myos 1 kpl onnenbambuja, joka ainakin nayttaa voivan hyvin. Kalanen muuten kiusaa Sammiaista, se ui sen perassa, jos Sammiaisparka erehtyy uimaan pintaan (mika sen on pakko, etta saa happea). Kala jahtaa Sammiaista niin kauan, etta se ehtii pohjaan, sitten se saa olla rauhassa.
Sammiainen saa kaverin ehka tammikuun lopulla, mutta viela sita ei voi hankkia, kun allas on niin uusi. Allas pitais myos paivittaa isompaan, haaveissa siintaa iso merivesiakva, mutta sen laittaminen on kallista, ja maanjaristyksen sattuessa ei ole kiva jos puolikin kuutiota vetta loytyy peittamassa olohuoneen kokolattiamattoa.Suomessa mulla oli makeavesiakva, en tieda mika sen kohtalo nyt on, kun se jai vanhemmille. Siella asui yksi valkokirjava lehtikala (ihana, ihana kala), 6 kpl kiilakylkia, 5 miljoonakalaa (huntupyrstoja), pari albiinomonnia ja 1 iso partamonni. Aika paljon tavaraa 84 litran akvaan, mutta hyvin ne nayttivat parjaavan.
Tama akvoista talla eraa, nyt pistelemaan :)
Paivitin tuon napin sivupalkissa linkittamaan siihen postaukseen, jossa tuo pipovaihto "virallisesti" avattiin. Samalla paivitin valmiit tyot, ne saavat kummitella sivupalkissa ainakin viela tammikuun. Sitten siirran ne yahoon kuvakansioon, mista niita voi kayda ihastelemassa.
Laiska toitaan laskee, mutta ynnailin taman vuoden saavutuksia, ja sain tulokseksi 48 valmista tyota. (Silmukkamerkkeja ei ole tuossa listassa ollenkaan.) Tarkoittaa siis yksi valmis tyo viikossa. No, osa on toki ollut hyvin pienia. Mutta ei silti lainkaan hullummin. :)
Ja unohdin taman laittaa edelliseen postiin: Olen koittanut kaikkiin lukemiini blogeihin laittaa joulun toivotuksia, sikali mikali blogissa sellainen on (sinne kommentteihin siis olen puumerkin jattanyt). Osaan en ole ehtinyt tai muistanut, mutta kaikkien blogeja olen aikonut kommentoida, ketaan en ole tarkoituksella jattanyt pois. Niin etta myohastyneet jouluntoivotukset kaikille neule- ja pistelypolkkaajille tasapuolisesti :)
Laiska toitaan laskee, mutta ynnailin taman vuoden saavutuksia, ja sain tulokseksi 48 valmista tyota. (Silmukkamerkkeja ei ole tuossa listassa ollenkaan.) Tarkoittaa siis yksi valmis tyo viikossa. No, osa on toki ollut hyvin pienia. Mutta ei silti lainkaan hullummin. :)
Ja unohdin taman laittaa edelliseen postiin: Olen koittanut kaikkiin lukemiini blogeihin laittaa joulun toivotuksia, sikali mikali blogissa sellainen on (sinne kommentteihin siis olen puumerkin jattanyt). Osaan en ole ehtinyt tai muistanut, mutta kaikkien blogeja olen aikonut kommentoida, ketaan en ole tarkoituksella jattanyt pois. Niin etta myohastyneet jouluntoivotukset kaikille neule- ja pistelypolkkaajille tasapuolisesti :)
Pikapaivitys
Lyhyesti uutisia askartelurintamalta:
Raitasukat valmistuivat eilen, mukavan ohuet ja lampimat jalassa. Kuvaa ei ole, koitan napsia huomenna auringonvalossa.
Pipovaihtolaiset huomio! Pipovaihdolla on nappi:
Siita voi sen kaapata omaan blogiin. :) Napista suurkiitos Topperille!
JOULUSWAPPIVAROITUS: Alla oleva kuva on swapista, joka on matkalla Suomeen.
Neuleblogien lukijat arvaavat varmaan kelle nama on menossa. Sen enempaa en naista viela sano :) No, sen voin kertoa etta sammakko ei ole omaa suunnittelua, vain tonttulakki sammakolle on.
Nyt menen pistelemaan, huomenna paivitysta ja lisaa kuvia sammakoista.
Raitasukat valmistuivat eilen, mukavan ohuet ja lampimat jalassa. Kuvaa ei ole, koitan napsia huomenna auringonvalossa.
Pipovaihtolaiset huomio! Pipovaihdolla on nappi:
Siita voi sen kaapata omaan blogiin. :) Napista suurkiitos Topperille!
JOULUSWAPPIVAROITUS: Alla oleva kuva on swapista, joka on matkalla Suomeen.
Neuleblogien lukijat arvaavat varmaan kelle nama on menossa. Sen enempaa en naista viela sano :) No, sen voin kertoa etta sammakko ei ole omaa suunnittelua, vain tonttulakki sammakolle on.
Nyt menen pistelemaan, huomenna paivitysta ja lisaa kuvia sammakoista.
Pakko heti laittaa kuvia valmistuneista toista. Muistattehan Fuegon, se italialainen mohairsekoite (80% mohairia, 20% villaa), jolle ei mallineuletta meinannut loytya heti? No, paivana muutamana otin 5 mm:n bambupyoron katoseen, ja paatin, etta kullanruskealle Fuegolle taytyy tehda jotain.
Yksinkertaisena sieluna paadyin "2 o yhteen, lk"-neuleeseen, molemmat puolethan on samannakoisia. Lanka sitapaitsi on niin porroista, etta sen kanssa ei mitaan kauhean monimutkaisia viitsi viritella.
Joka tapauksessa, aikaa muutama ilta ja keria kolme, ja lopputulema on huivi:
En millaan saanut tasta parempaa kuvaa, vaikka miten virittelin. Auringonvalossa sentaan vari nayttaa aika oikealta. Ja langan vari todella on valkopilkkuinen. Huivi nayttaa omituisen kierolta ja reunat loysilta, mutta kun sen nostaa hartioille, se on justiinsa hyva. Ehka nuo reunat on hiukan loysat, mutta minua se ei haittaa. En viitsi alkaa tata pingottamaan, kun hirvittaa, etta jos tuo mohair menettaa sita ihanaa porroisyyttaan. (Voiko niin kayda?) Ja kun se on hyva nain, miksi menna pingoittamaan? En ottanut koko huivin mitasta kuvaa, mutta huivi on n. 145 cm pitka, leveytta on puolisen metria. Huivi on tosi paksu vaikka onkin tosi kevyt, ilmeisesti mallineuleella on osuutta asiaan.
Ainoa, mika nyt ottaa kupoliin, on etta mulla on yks ylimaaranen kera tota Fuegoa, eika hajuakaan mihin se riittais tai mihin sita vois kayttaa. :I
Tassa viela lahikuva mallineuleesta:
Eilen tuli postissa niita Knitpicksin lankoja, ja heti taytyi koeajaa raitalanka:
Tein vasta toisen (enka edes paatellyt viela, Paattelykeiju on vielakin virkavapaalla), silmukkamaarien kanssa oli vahan saatamista. Knitpicksin sivuilla taman langan kohdalla on kuva valmiista sukista (ja niihin on kai olemassa ilmainen ohjekin sivulla), ja kantapaan kohdalle oli noi raidat saatu tosi kauniisti, mutta minusta toi kantapaa noissa valmiissa sukissa ei ollut kauhean sieva noin neulepintana (en keksi parempaakaan selitysta), joten paadyin tahan tuttuun ja turvalliseen malliin. Ei hullumman nakoiset ollenkaan. Seuraavan kerran voisi kokeilla ehka tiimalasimallia.
Sukkien speksit on 64 s varressa, varsi 41 krs, kantalappu 36 s:lla vahvistettua neuletta, korkeus 30 krs, terassa 56 s ja 60 krs. Puikot 2 mm. Valmistaja lupaa yhden keran riittavan yhteen sukkaan, mulla jai kylla ainakin 15 g viela yli, eli pidemman varren oisi voinut tehda. Lanka tuntuu hauskan karhealta, mutta on tosi ohutta, ja vaikuttaisi aika kivalta jalassa. Lanka on muuten polyamidisekoitetta, eika nylonia, kuten sivulla sanotaan. Omat sukkani ovat varia Sunset, ja seka kuvassa etta nettisivulla varit ovat suurinpiirtein oikeat. Yllaoleva kuva on aika tumma, sukat on vahan vaaleammat.
Ihanaa sukkalankaa, taidan tilata toistekin.
Nyt sen toisen sukan kimppuun :)
Yksinkertaisena sieluna paadyin "2 o yhteen, lk"-neuleeseen, molemmat puolethan on samannakoisia. Lanka sitapaitsi on niin porroista, etta sen kanssa ei mitaan kauhean monimutkaisia viitsi viritella.
Joka tapauksessa, aikaa muutama ilta ja keria kolme, ja lopputulema on huivi:
En millaan saanut tasta parempaa kuvaa, vaikka miten virittelin. Auringonvalossa sentaan vari nayttaa aika oikealta. Ja langan vari todella on valkopilkkuinen. Huivi nayttaa omituisen kierolta ja reunat loysilta, mutta kun sen nostaa hartioille, se on justiinsa hyva. Ehka nuo reunat on hiukan loysat, mutta minua se ei haittaa. En viitsi alkaa tata pingottamaan, kun hirvittaa, etta jos tuo mohair menettaa sita ihanaa porroisyyttaan. (Voiko niin kayda?) Ja kun se on hyva nain, miksi menna pingoittamaan? En ottanut koko huivin mitasta kuvaa, mutta huivi on n. 145 cm pitka, leveytta on puolisen metria. Huivi on tosi paksu vaikka onkin tosi kevyt, ilmeisesti mallineuleella on osuutta asiaan.
Ainoa, mika nyt ottaa kupoliin, on etta mulla on yks ylimaaranen kera tota Fuegoa, eika hajuakaan mihin se riittais tai mihin sita vois kayttaa. :I
Tassa viela lahikuva mallineuleesta:
Eilen tuli postissa niita Knitpicksin lankoja, ja heti taytyi koeajaa raitalanka:
Tein vasta toisen (enka edes paatellyt viela, Paattelykeiju on vielakin virkavapaalla), silmukkamaarien kanssa oli vahan saatamista. Knitpicksin sivuilla taman langan kohdalla on kuva valmiista sukista (ja niihin on kai olemassa ilmainen ohjekin sivulla), ja kantapaan kohdalle oli noi raidat saatu tosi kauniisti, mutta minusta toi kantapaa noissa valmiissa sukissa ei ollut kauhean sieva noin neulepintana (en keksi parempaakaan selitysta), joten paadyin tahan tuttuun ja turvalliseen malliin. Ei hullumman nakoiset ollenkaan. Seuraavan kerran voisi kokeilla ehka tiimalasimallia.
Sukkien speksit on 64 s varressa, varsi 41 krs, kantalappu 36 s:lla vahvistettua neuletta, korkeus 30 krs, terassa 56 s ja 60 krs. Puikot 2 mm. Valmistaja lupaa yhden keran riittavan yhteen sukkaan, mulla jai kylla ainakin 15 g viela yli, eli pidemman varren oisi voinut tehda. Lanka tuntuu hauskan karhealta, mutta on tosi ohutta, ja vaikuttaisi aika kivalta jalassa. Lanka on muuten polyamidisekoitetta, eika nylonia, kuten sivulla sanotaan. Omat sukkani ovat varia Sunset, ja seka kuvassa etta nettisivulla varit ovat suurinpiirtein oikeat. Yllaoleva kuva on aika tumma, sukat on vahan vaaleammat.
Ihanaa sukkalankaa, taidan tilata toistekin.
Nyt sen toisen sukan kimppuun :)
Joulu on vietetty. Takki on vahintaankin tyhja (napa sen sijaan pinkeana herkuista). Aatto meni keittiossa huhkiessa, eilen kaytiin sukuloimassa ja tanaan on nautiskeltu sohvalla. Lahjoja ei saatu paljon, mutta eipa annetukaan. Jotenkin koko joulunalusaika meni niin hujahtaen ettei ehtinyt edes miettia, mita Karvajalalle hankkisi (saati muille). Karvajalka sai pari DVD:ta ja aftershavea, yhdessa saatiin paljon suklaata ja yksi ylettoman hieno kello.
Oma joululahjani tuli vasta tanaan kun postilaatikkoon kolahti nama:
Superwashsukkalankaa! Raitalankoja en ole aiemmin kokeillutkaan, joten naista on hyva aloittaa. (Aloitettiinkin jo, ja purettiin sittemmin.) Vihreasta tulee ne Ullan jouluekstran kulkussukat. Molemmissa puikkokoko jotain kakkosen kahta puolta.
Naista tulee semmoinen uberihq pitsineulejakku, jonka jossain bongasin. Idean siis, mallineule taytyy pahkailla omasta paasta.
Huiveja jalleen! Oikeanpuoleinen turkoosi-ihanuus on silkin ja alpakan sekoitetta, kiiltaa ihanasti. Vasemmalla merinoa, molemmat lace weight-lankaa.
Ja oli paketissa pari vyyhtia Rose Trellisin lankaa, jottei tartte neuletta purkaa. 200 g luulisi riittavan isoon huiviin, ja ainakaan auringonvalossa en nahnyt varjayserien valilla hairitsevaa eroa. Joten sita voi jatkaa huoletta.
VAROITUS: Seuraavassa jouluswappien tuloksia, nama eivat varmaan viela ole perilla joten jos satut naissa olemaan mukana ja allek. pari, ei kannata kurkistella alemmas mikali haluaa yllarin sailyttaa :)
Joulunpyhinahan taalla ei ollut sallittua neuloa (juurikaan), joten kiireen vilkkaa pistelin tammoisia:
Korttien kuvista itse suunnittelin tuon pienen kynttilakortin ja sydankortin kuviot. Muut ovat valmiista paketeista napattuja.
Joulukuorivaihdossakin kannoin oman korteni kekoon:
Takapuolen kuvan suunnittelin ihan itse. :) Tassa yksityiskohtia, vaikka kuva onkin huono:
Tuo punainen epamuodostunut mohkale kuusen juurella on muuten tonttu. Eika oikeasti ollut tuo reunus mikaan vino, ihan suora on se.
Osoitepuolen kanssa loppui ns. inspis kesken, tahan oisin voinut laittaa enempi koristeita.
Kuoreen olin varsin tyytyvainen, kuoren kokoa en kylla muista. Kuoreen tuli aika paljon helmia molemmille puolille (eika kiinnityssysteemi ole kovin luotettava), joten taman kaaraisin sellofaaniin ja tyrkkasin postiin. En vuorittanut kuorta, vaan silitin patevana tyttona tumman tukikankaan taustaksi ja ommella surauttelin kiinni. Kuoresta tuli tosi tukeva, toivottavasti saaja tykkaa.
Viela on matkalla Jaanalle jouluyllatys, jos Jaana luet tata niin pahoittelut lahjasi viivastymisesta. Toivottavasti se on odottelun arvoinen, ainakin se on kovin, no... sammakkoinen ;) Siita laitan kuvia kun se on perilla Jaanalla, mihin ei pitaisi kauaa menna :)
Sen jalkeen tyolistalla onkin Siljan RR-tyo (ornamentteja), oman RR kakkosen aiheen toteutus (aiheena koiria), aitille ristipistotaulun toteutus (ohje valittiin, Karvajalka sai paattaa!) seka pikkuserkun haalahja kesakuisia haita varten. Puhumattakaan naista aiemmista keskeneraisista ja muista.
Koitan unohtaa suorituspaineet tuon raitalangan kanssa. Sehan on vain valityo, valmistuu nopsaan, eiko?
Oma joululahjani tuli vasta tanaan kun postilaatikkoon kolahti nama:
Superwashsukkalankaa! Raitalankoja en ole aiemmin kokeillutkaan, joten naista on hyva aloittaa. (Aloitettiinkin jo, ja purettiin sittemmin.) Vihreasta tulee ne Ullan jouluekstran kulkussukat. Molemmissa puikkokoko jotain kakkosen kahta puolta.
Naista tulee semmoinen uberihq pitsineulejakku, jonka jossain bongasin. Idean siis, mallineule taytyy pahkailla omasta paasta.
Huiveja jalleen! Oikeanpuoleinen turkoosi-ihanuus on silkin ja alpakan sekoitetta, kiiltaa ihanasti. Vasemmalla merinoa, molemmat lace weight-lankaa.
Ja oli paketissa pari vyyhtia Rose Trellisin lankaa, jottei tartte neuletta purkaa. 200 g luulisi riittavan isoon huiviin, ja ainakaan auringonvalossa en nahnyt varjayserien valilla hairitsevaa eroa. Joten sita voi jatkaa huoletta.
VAROITUS: Seuraavassa jouluswappien tuloksia, nama eivat varmaan viela ole perilla joten jos satut naissa olemaan mukana ja allek. pari, ei kannata kurkistella alemmas mikali haluaa yllarin sailyttaa :)
Joulunpyhinahan taalla ei ollut sallittua neuloa (juurikaan), joten kiireen vilkkaa pistelin tammoisia:
Korttien kuvista itse suunnittelin tuon pienen kynttilakortin ja sydankortin kuviot. Muut ovat valmiista paketeista napattuja.
Joulukuorivaihdossakin kannoin oman korteni kekoon:
Takapuolen kuvan suunnittelin ihan itse. :) Tassa yksityiskohtia, vaikka kuva onkin huono:
Tuo punainen epamuodostunut mohkale kuusen juurella on muuten tonttu. Eika oikeasti ollut tuo reunus mikaan vino, ihan suora on se.
Osoitepuolen kanssa loppui ns. inspis kesken, tahan oisin voinut laittaa enempi koristeita.
Kuoreen olin varsin tyytyvainen, kuoren kokoa en kylla muista. Kuoreen tuli aika paljon helmia molemmille puolille (eika kiinnityssysteemi ole kovin luotettava), joten taman kaaraisin sellofaaniin ja tyrkkasin postiin. En vuorittanut kuorta, vaan silitin patevana tyttona tumman tukikankaan taustaksi ja ommella surauttelin kiinni. Kuoresta tuli tosi tukeva, toivottavasti saaja tykkaa.
Viela on matkalla Jaanalle jouluyllatys, jos Jaana luet tata niin pahoittelut lahjasi viivastymisesta. Toivottavasti se on odottelun arvoinen, ainakin se on kovin, no... sammakkoinen ;) Siita laitan kuvia kun se on perilla Jaanalla, mihin ei pitaisi kauaa menna :)
Sen jalkeen tyolistalla onkin Siljan RR-tyo (ornamentteja), oman RR kakkosen aiheen toteutus (aiheena koiria), aitille ristipistotaulun toteutus (ohje valittiin, Karvajalka sai paattaa!) seka pikkuserkun haalahja kesakuisia haita varten. Puhumattakaan naista aiemmista keskeneraisista ja muista.
Koitan unohtaa suorituspaineet tuon raitalangan kanssa. Sehan on vain valityo, valmistuu nopsaan, eiko?
Lankaa ei ole vielakaan tullut, joten ei kuvia langoista. Kortteja sen sijaan on tullut:
Nama ovat tulleet Siljalta, Soililta ja Aijalta ristipistolistan swapissa. Siljan harmaassa kortissa on soma joulupukki, Soilin hauskassa pitkassa kortissa on tonttumuori ja -ukko, ja Aijan ihanassa kortissa on pieni kynttila. Soilin kortissa oli myos kaunis runo. Ihania jouluyllatyksia!
Tama tuli isotadilta Losista. Han laittaa kortin, vaikka ollaan menossa sinne jouluksi. Viime vuonna kortti oli itsetehty, upea enkelikortti, joka on (jossakin) tallessa. Tana vuonna tuli tallainen ihana kortti. Paallipahviin on jollain ilveella leikattu tuo kuvio, alla on irrallinen kultapaperi, ja sisalla joulutervehdys. Upeaa tyota! Taidan kehystyttaa nama taman vuoden kortit!
Muuten meille ei hirveasti joulukortteja tule, vaikka kaikille olen mielestani osoitteet antanut. Anopilta ja appiukolta tuli aivan ihana yllatys, joulukortti jossa oli CD:lla muutama laulu mukana. Samoin Karvajalan kummisedan perheelta tuli kortti, jossa oli mukana Lauluyhtye Rajattoman tupla-CD:llinen joululauluja. Paras lahja on minusta justiinsa tuommoinen, taalla tulee niin kaivattua suomalaisia joululauluja ja muutenkin suomalaisen joulun tunnelmaa. (Varsinkin kun tama vaimoriepu ei ole oikeen saanut puserrettua niita laatikoita ja torttuja - vielakaan!)
Paja hiljenee todennakoisesti joulunpyhiksi, ja asiaan palataan, kun on jotain omatekoista mita nayttaa. Siispa kaikille oikein Rauhallista Joulua!
Nama ovat tulleet Siljalta, Soililta ja Aijalta ristipistolistan swapissa. Siljan harmaassa kortissa on soma joulupukki, Soilin hauskassa pitkassa kortissa on tonttumuori ja -ukko, ja Aijan ihanassa kortissa on pieni kynttila. Soilin kortissa oli myos kaunis runo. Ihania jouluyllatyksia!
Tama tuli isotadilta Losista. Han laittaa kortin, vaikka ollaan menossa sinne jouluksi. Viime vuonna kortti oli itsetehty, upea enkelikortti, joka on (jossakin) tallessa. Tana vuonna tuli tallainen ihana kortti. Paallipahviin on jollain ilveella leikattu tuo kuvio, alla on irrallinen kultapaperi, ja sisalla joulutervehdys. Upeaa tyota! Taidan kehystyttaa nama taman vuoden kortit!
Muuten meille ei hirveasti joulukortteja tule, vaikka kaikille olen mielestani osoitteet antanut. Anopilta ja appiukolta tuli aivan ihana yllatys, joulukortti jossa oli CD:lla muutama laulu mukana. Samoin Karvajalan kummisedan perheelta tuli kortti, jossa oli mukana Lauluyhtye Rajattoman tupla-CD:llinen joululauluja. Paras lahja on minusta justiinsa tuommoinen, taalla tulee niin kaivattua suomalaisia joululauluja ja muutenkin suomalaisen joulun tunnelmaa. (Varsinkin kun tama vaimoriepu ei ole oikeen saanut puserrettua niita laatikoita ja torttuja - vielakaan!)
Paja hiljenee todennakoisesti joulunpyhiksi, ja asiaan palataan, kun on jotain omatekoista mita nayttaa. Siispa kaikille oikein Rauhallista Joulua!
Ylpeys kay lankeemuksen edella.
Tohkeissani tanaan pistelin joulukortteja ja sain paljon valmista aikaiseksi. Niinpa omalla luvalla neuloin yhden (1!) rivin vaaleansinista alpakkaa huiviksi, ja kuinka ollakaan: eihan se mallikuvio tasmannyt. Purkuun se ainoa rivi. Puikkokoko on 2,5 mm joten se purkaminen vei sitten ainakin viisi kertaa sen ajan, mita sen rivin neulominen. Oisi pitanyt pistelijan pysya pistelykehyksessaan eika yrittaakaan neuloa, varsinkin kun nyt ei saisi oikeastaan viela edes neuloa. Sita riviakaan.
Kaiken huipuksi tahdenlentomainen nousuni Blogilistalla on kaiketi lopussaan. Joku oli mennyt ja lopettanut blogin tilaamisen, pitaiskohan paivittaa useammin? Silla kysymyshan ei voi olla siita, ettako juttujen taso oisi laskenut, silla taalta tuutistahan tulee vain ja ainoastaan asiaa. Laadukastakin. Useimmiten ;) Tasta kaikesta voi siis paatella, etta Kudinpuikko-aanestyksessa ei tama blogintekele ole kovin korkealla. :)
Eteenpain, virkkoi mummo. Loysin uusia Aileja monesta paikasta Neule-Blogistaniaa (Blogistanian itsevaltainen ja langat poislukien omavarainen piirikunta, suom. huom.). En kylla kuollaksenikaan enaa muistanut etta mista kaikkialta, mutta ainakin Lape oli niita vasannyt. Ja hienoja ovat! Omat Ailini ovat palvelleet uskollisesti San Diegon kylmyydessa, muutamana aamuna on naita oivia seiskaveikkalapasia tarvittu nappien peitoksi.
Ja aiti oli sahkopostin allekirjoituksesta surffaillut kuvasivuille yahooseen, ja loytanyt sielta naita to do-listan ristipistotoita. Tilasi toihinkin niita! Kaykohan mulle nyt niinkun monelle muulle neulebloggaajalle, etta en ehdi tehda itselle senkaan vertaan kuin aiemmin, vaan tilaustoita tulee ovista ja ikkunoista? No, hyva kun kelpaavat :)
Huomenissa kuvia ehka Knitpicksin lankalahetyksesta* ja varppina kuvat kolmesta joulukortista, jotka saimme kylmaan koloomme. Ja kokemuksia parista nettikaupasta. Nyt lukemaan Sinuhea!
*Tilaus oli paikallaan, koska Lohdutusneuleesta loppui lanka kesken. En siis tilannut (pelkastaan) sen tilaamisen ilon takia :)
Kaiken huipuksi tahdenlentomainen nousuni Blogilistalla on kaiketi lopussaan. Joku oli mennyt ja lopettanut blogin tilaamisen, pitaiskohan paivittaa useammin? Silla kysymyshan ei voi olla siita, ettako juttujen taso oisi laskenut, silla taalta tuutistahan tulee vain ja ainoastaan asiaa. Laadukastakin. Useimmiten ;) Tasta kaikesta voi siis paatella, etta Kudinpuikko-aanestyksessa ei tama blogintekele ole kovin korkealla. :)
Eteenpain, virkkoi mummo. Loysin uusia Aileja monesta paikasta Neule-Blogistaniaa (Blogistanian itsevaltainen ja langat poislukien omavarainen piirikunta, suom. huom.). En kylla kuollaksenikaan enaa muistanut etta mista kaikkialta, mutta ainakin Lape oli niita vasannyt. Ja hienoja ovat! Omat Ailini ovat palvelleet uskollisesti San Diegon kylmyydessa, muutamana aamuna on naita oivia seiskaveikkalapasia tarvittu nappien peitoksi.
Ja aiti oli sahkopostin allekirjoituksesta surffaillut kuvasivuille yahooseen, ja loytanyt sielta naita to do-listan ristipistotoita. Tilasi toihinkin niita! Kaykohan mulle nyt niinkun monelle muulle neulebloggaajalle, etta en ehdi tehda itselle senkaan vertaan kuin aiemmin, vaan tilaustoita tulee ovista ja ikkunoista? No, hyva kun kelpaavat :)
Huomenissa kuvia ehka Knitpicksin lankalahetyksesta* ja varppina kuvat kolmesta joulukortista, jotka saimme kylmaan koloomme. Ja kokemuksia parista nettikaupasta. Nyt lukemaan Sinuhea!
*Tilaus oli paikallaan, koska Lohdutusneuleesta loppui lanka kesken. En siis tilannut (pelkastaan) sen tilaamisen ilon takia :)
Voi onnea!
Tanaan shoppailtiin vahan omia joululahjoja (vaikka Karvajalka ei ehka asiaa nain naekaan) ja kaksi iloista asiaa: loysin itselle kashmirvillapaidan ihan nollahintaan (n. 40 euroa) ja Levikset joista sopi jalkaan aiempaa 2 numeroa pienempi koko! (Aiemmin meni jalkaan ehka n. koko 44, nyt siis koko 40!) Kylla pienesta voi ihmisenlapsi olla onnellinen :)
Toinen iloinen tapahtuma kavi eilen kun soitin aitille. Toki ensin piti niella se "kun ette pida yhteytta"-marina (taysin verrannollinen "kun ette koskaan kay"-nurinaan, joka on varmaan kaikille tuttu) mutta sitten aiti sanoi, etta hankin haluaisi joskus jonkun pistelytyon saada! En oisi osannut ajatella etta aiti pitaa niista, ja viela kiinalaistyylisista! Taytyy siis kaivaa arkistoista joku kiva ohje ja pistella yllatykseksi vaikka taulu. Aiti onneksi osaa arvostaa kasitoita, vaikkei itse teekaan niita. Ensimmaisen (ei niin onnistuneen) taulunikin han kehysti, sen taisin tehda yla-asteella kuviksentunnilla. Ja oljyvaritoitani han on kehystanyt, vaikka niidenkin taiteellisuudesta voisi olla montaa mielta. Ensimmaisen pistelytyoni (v. 1998 vuositaulu Margarethasta, se missa on ne kauriit) han pyysi itselleen, ja tietysti sen hanelle annoin. Ihana tehda naita kasitoita kun tietaa etta ne paatyvat seinalle ja niita arvostetaan! :)
Talla kertaa ei muuta, kuvia ei vielakaan ole. (Enka ole juuri neulonut, kun ei viela saa. Vasta postireissujen jalkeen.) Joulukortit ehtivat postiin vasta tanaan, eli tuskin ehtivat jouluksi. No, ajatushan on tarkein?
Toinen iloinen tapahtuma kavi eilen kun soitin aitille. Toki ensin piti niella se "kun ette pida yhteytta"-marina (taysin verrannollinen "kun ette koskaan kay"-nurinaan, joka on varmaan kaikille tuttu) mutta sitten aiti sanoi, etta hankin haluaisi joskus jonkun pistelytyon saada! En oisi osannut ajatella etta aiti pitaa niista, ja viela kiinalaistyylisista! Taytyy siis kaivaa arkistoista joku kiva ohje ja pistella yllatykseksi vaikka taulu. Aiti onneksi osaa arvostaa kasitoita, vaikkei itse teekaan niita. Ensimmaisen (ei niin onnistuneen) taulunikin han kehysti, sen taisin tehda yla-asteella kuviksentunnilla. Ja oljyvaritoitani han on kehystanyt, vaikka niidenkin taiteellisuudesta voisi olla montaa mielta. Ensimmaisen pistelytyoni (v. 1998 vuositaulu Margarethasta, se missa on ne kauriit) han pyysi itselleen, ja tietysti sen hanelle annoin. Ihana tehda naita kasitoita kun tietaa etta ne paatyvat seinalle ja niita arvostetaan! :)
Talla kertaa ei muuta, kuvia ei vielakaan ole. (Enka ole juuri neulonut, kun ei viela saa. Vasta postireissujen jalkeen.) Joulukortit ehtivat postiin vasta tanaan, eli tuskin ehtivat jouluksi. No, ajatushan on tarkein?
Villi ja vapaa!
Ensiksi pahoittelut paivityksen viivastymisesta. Tama viikko on vienyt ihan mehut, ja paivittamiseen ei ole jaanyt aikaa. Ei kylla muiden blogien lukemiseenkaan.
Mutta vastaisuudessa sita aikaa on sitten sitakin enemman. Tanaan oli nimittain viimeinen tyopaiva. Tata pestia ei ollut tarkoitettukaan pitkaikaiseksi, mutta en aatellut sen tulevan nain pian loppuun. Todettakoon silti, etta lahdin ihan vapaaehtoisesti. Ensinnakin tyo kaupassa oli fyysisesti todella rankkaa, mutta siihen tottui nopeasti. Tykkasin olla toissa paikassa, jossa tiesin paljon asioista. Ainoa, mista en pitanyt, oli tyokavereiden todella asiaton kaytos, ja esimiesten omituinen tapa kohdella tyontekijoita. Taisin aiemmin mainitakin ohimennen, etta taalla eraanlainen tyopaikkakiusaaminen kai kuuluu perehdyttamiseen (joka muuten on vallan olematonta). Tyokaverit puhuvat toisistaan sontaa selan takana minka ehtivat oman kilven kiillottamiseksi, ja esimiehet kayvat jokaisen tyontekijan (varsinkin kiltimpien) kimppuun kuin susilauma. Jos koittaa tehda omat hommansa hyvin, saa siita lahinna haukut, kun samaan aikaan muut luikertelevat omista toistaan minka ehtivat. Kaiken kaikkiaan, totesimme Karvajalan kanssa, etta ei ole sen surkean palkan vaarti tama ollenkaan, vaan parempi lahtea ja etsia ehka uusi tyo.
(Miten muuten ihmeessa te aidit yhdistatte perheen ja tyon ja harrastukset, kun mulla ei ole edes lapsia ja kamppaan pitaa pyrkia sisalle bobcatilla ja harrastuksiin ei tunnu jaavan aikaa??)
Asiasta yhdeksanteen: jos pistolistan swappiparit lukevat tata, voi olla etta kaikki swappini eivat ehdi perille jouluun mennessa, mutta ovat kumminkin tulossa! Kuvia en laita ennen kuin tiedan, etta ovat kaikki perilla.
Silla aikaa Pajassa on askarreltu:
Anopille oli tosi hankala keksia joululahjaa niiden rannikkaiden (tms) lisaksi, ja kun aiemmin ollaan aina ostettu jotain, mika on enempi ehka niille molemmille, niin tana vuonna ajattelin muistaa ihan vaan anoppia. (Oisin neulonut sukat appiukolle, mutta kun mokoma pida sukkiakaan puolet vuodesta, ja villasukkia kai ensinkaan, niin ei sitten kannattanut.) Anopille tein ne rannikkaat ja taman kaulakorun, johon idean sain helmitoiden opettajalta Susanilta. Hanella oli tammoiset korvikset, ja pyysin hanelta tuollaisen kukanmallisen helmen ja siivet, etta voin tehda anopille enkelikorun. Hamonen on tummansininen, ja "jalkoina" ja enkelin paana on valkoiset helmet. Ketju, varsi ja rengas ovat hopeaa, siivet korumetallia. Karkeasti enkelin pituus on ehka pari senttia. Soma tuli, ja aikaakin meni vain vajaat 5 minuuttia! :) Tasta on kylla surku luopua, mutta ehka Susanilta saan ostettua viela punaisen hamosen/kukan (aitille) ja vaikka vihrean (itselle). Kukkahelmen tarina on muuten sellainen, etta materiaali on Itavallasta, 2. maailmansotaa edeltavalta ajalta olevaa (kai) Boomin lasia, joka sailyi sodan ajan, tuotiin Yhdysvaltoihin ja sulatettiin koruiksi.
Tassa ne rannikkaat:
Ja lahelta:
Mallineule on siis sita "mock cable rib"-neuletta, eli vapaasti kaannettyna palmikkoneuleen nakoista joustinta. Mallineule on 3 s levea (2 o, 1 n), silmukoita kierroksella oli 75 ja kierroksia noin 90. Puikkojen koko oli muistaakseni 1,75 mm. Lankaa meni noin 40 g pariin. Nyt on siis 60 g reumalankaa aivan joutilaana, saa nahda miksi se haluaa. Ehka omiksi rannikkaiksi?
Lupasin kuvia maalaamastani kehyksesta joskus vuonna paavo, ja tassa se nyt on.
Kehys ei ihan onnistunut, koska kehys ei ollutkaan puuta, vaan jotain ihme lastulevya, josta en saanut kunnolla hiottua pintaa pois. Akryylimaali ei halunnut jaada siihen kovin hyvin, ja kaiken huipuksi maalarinteippi repaisi lohkeaman maaliin kun irrotin teippia maalauksen jalkeen. Joten uusintakierros on edessa, taytyy koettaa maalata tuo pieni jalki peittoon. Silti olin tyytyvainen, vari on justiinsa se haluttu ja pinta sopivan matta. Aiemmin taman taulun kehys oli muuten se perussuomalainen koivunvaalea, ja kun meidan asunnon seinat on likaisenbeiget, taulu tuntui ihan hukkuvan sinne seinaan, kun taulukin on noin vaalea. Kehyksen uusi vari valittiin taulusta itsestaan, siina on paljon tummia luumun savyja ja nayttais passaavan ihan kivasti tauluun tuo uusi vari. Taulu on aivan ihana, ja jos kehyskokeilua en saa onnistumaan, kiikutan sen kehystettavaksi uudelleen, koska tasta taulusta en luovu :)
Muuten taalla ei olekaan saatu aikaiseksi kuin uusia suunnitelmia. Tama syntyi eraana unettomana yona:
Elkaa luulko, en mie ole viela sita tehnyt ;) Suunnittelin vain. Liina on joskus ollut kai Atelje Margarethassa, mutta koyhana opiskelijana ei ollut varaa tilata sita. Yritin sitten tyossakayvana ja omaa rahaa tienaavana (mutta edelleen koyhana) tilata sen, mutta sita ei enaa saanut. Idea muhi kumminkin, ja paatin, etta osaan mie ainakin kuvaa katsoa ja soveltaa itse. Ei se varmana prikulleen samanlainen ole, eika tarvitsekaan. Vareja hiukan vaihdoin, semmoisiksi viljanvarisiksi (eli ruskean ja keltaisen savyisiksi, vihreat jatin ennalleen). Ja koko on isompi kuin mita alkuperainen liina muistaakseni oli, tasta tulee valmiina vajaa puolitoista metrinen :) Saa nahda koska saan taman tehtya, mutta nyt on ainakin jonkinlainen ohje siihen. Ja kylla, mie olen idearosvo viimeisen paalle. (Tekijanoikeusihmiset kihiskoon!) ;)
Idearosvoudesta puheenollen, taidanpa nyysia sen huovutetun tontun idean. Joku oli tehnyt aivan ylisuloisia tonttuja huovuttamalla ja jostain sukkahoususta (!), ja kyllahan miekin siihen kykenen, eiko? ;)
Eli kuten huomaatte, neulonut en ole (juurikaan). Eraan tarinan kerron teille kumminkin Addeista, noista neulemaailman lunkeista puikoista, joiden pitaisi tulla toimeen langan kuin langan kanssa. Koitin naittaa 3,25:t Addit Knitpicksin Baby Alpacan kanssa, mutta juttu ei kerrassaan alkanut luistaa. Neuloin ja neuloin ja kokeilin mallineuletta, mutta ohuenohut lanka paatyi aina syttyralle (eli purkuun).
Silla aikaa toisaalla iankaikkisen vanhat Ponyt olivat olleet jo pitkaan naimisissa Kotivaki-mallitilkun kanssa, ja molemmat olivat paatyneet lopputulemaan, etta vaihtelu virkistaa. Mallitilkku purkuun, kun tiheys oli selvilla ja muistissa, ja 2,5-milliset Ponyt tutustumaan alpakkavauvaan. Nama kaksi olivat heti kuin vanha pari, ja huivia on tullut muutama rivi jo neulottua. (Muutama vain, ei ollenkaan niin paljon etta se hairitsisi swappien tekoa..) Silla aikaa Addi-parat istuvat neulepuikkojen sinkkubaarissa eli neulekorissa tyohuoneen nurkassa, toivoen, etta oikea lanka osuu kohdalle lammittamaan Addien kylmia talvi-iltoja.
Taman vuodatuksen myota jalleen iloista viikonloppua, koitan paivittaa vahan tiuhempaan :)
Mutta vastaisuudessa sita aikaa on sitten sitakin enemman. Tanaan oli nimittain viimeinen tyopaiva. Tata pestia ei ollut tarkoitettukaan pitkaikaiseksi, mutta en aatellut sen tulevan nain pian loppuun. Todettakoon silti, etta lahdin ihan vapaaehtoisesti. Ensinnakin tyo kaupassa oli fyysisesti todella rankkaa, mutta siihen tottui nopeasti. Tykkasin olla toissa paikassa, jossa tiesin paljon asioista. Ainoa, mista en pitanyt, oli tyokavereiden todella asiaton kaytos, ja esimiesten omituinen tapa kohdella tyontekijoita. Taisin aiemmin mainitakin ohimennen, etta taalla eraanlainen tyopaikkakiusaaminen kai kuuluu perehdyttamiseen (joka muuten on vallan olematonta). Tyokaverit puhuvat toisistaan sontaa selan takana minka ehtivat oman kilven kiillottamiseksi, ja esimiehet kayvat jokaisen tyontekijan (varsinkin kiltimpien) kimppuun kuin susilauma. Jos koittaa tehda omat hommansa hyvin, saa siita lahinna haukut, kun samaan aikaan muut luikertelevat omista toistaan minka ehtivat. Kaiken kaikkiaan, totesimme Karvajalan kanssa, etta ei ole sen surkean palkan vaarti tama ollenkaan, vaan parempi lahtea ja etsia ehka uusi tyo.
(Miten muuten ihmeessa te aidit yhdistatte perheen ja tyon ja harrastukset, kun mulla ei ole edes lapsia ja kamppaan pitaa pyrkia sisalle bobcatilla ja harrastuksiin ei tunnu jaavan aikaa??)
Asiasta yhdeksanteen: jos pistolistan swappiparit lukevat tata, voi olla etta kaikki swappini eivat ehdi perille jouluun mennessa, mutta ovat kumminkin tulossa! Kuvia en laita ennen kuin tiedan, etta ovat kaikki perilla.
Silla aikaa Pajassa on askarreltu:
Anopille oli tosi hankala keksia joululahjaa niiden rannikkaiden (tms) lisaksi, ja kun aiemmin ollaan aina ostettu jotain, mika on enempi ehka niille molemmille, niin tana vuonna ajattelin muistaa ihan vaan anoppia. (Oisin neulonut sukat appiukolle, mutta kun mokoma pida sukkiakaan puolet vuodesta, ja villasukkia kai ensinkaan, niin ei sitten kannattanut.) Anopille tein ne rannikkaat ja taman kaulakorun, johon idean sain helmitoiden opettajalta Susanilta. Hanella oli tammoiset korvikset, ja pyysin hanelta tuollaisen kukanmallisen helmen ja siivet, etta voin tehda anopille enkelikorun. Hamonen on tummansininen, ja "jalkoina" ja enkelin paana on valkoiset helmet. Ketju, varsi ja rengas ovat hopeaa, siivet korumetallia. Karkeasti enkelin pituus on ehka pari senttia. Soma tuli, ja aikaakin meni vain vajaat 5 minuuttia! :) Tasta on kylla surku luopua, mutta ehka Susanilta saan ostettua viela punaisen hamosen/kukan (aitille) ja vaikka vihrean (itselle). Kukkahelmen tarina on muuten sellainen, etta materiaali on Itavallasta, 2. maailmansotaa edeltavalta ajalta olevaa (kai) Boomin lasia, joka sailyi sodan ajan, tuotiin Yhdysvaltoihin ja sulatettiin koruiksi.
Tassa ne rannikkaat:
Ja lahelta:
Mallineule on siis sita "mock cable rib"-neuletta, eli vapaasti kaannettyna palmikkoneuleen nakoista joustinta. Mallineule on 3 s levea (2 o, 1 n), silmukoita kierroksella oli 75 ja kierroksia noin 90. Puikkojen koko oli muistaakseni 1,75 mm. Lankaa meni noin 40 g pariin. Nyt on siis 60 g reumalankaa aivan joutilaana, saa nahda miksi se haluaa. Ehka omiksi rannikkaiksi?
Lupasin kuvia maalaamastani kehyksesta joskus vuonna paavo, ja tassa se nyt on.
Kehys ei ihan onnistunut, koska kehys ei ollutkaan puuta, vaan jotain ihme lastulevya, josta en saanut kunnolla hiottua pintaa pois. Akryylimaali ei halunnut jaada siihen kovin hyvin, ja kaiken huipuksi maalarinteippi repaisi lohkeaman maaliin kun irrotin teippia maalauksen jalkeen. Joten uusintakierros on edessa, taytyy koettaa maalata tuo pieni jalki peittoon. Silti olin tyytyvainen, vari on justiinsa se haluttu ja pinta sopivan matta. Aiemmin taman taulun kehys oli muuten se perussuomalainen koivunvaalea, ja kun meidan asunnon seinat on likaisenbeiget, taulu tuntui ihan hukkuvan sinne seinaan, kun taulukin on noin vaalea. Kehyksen uusi vari valittiin taulusta itsestaan, siina on paljon tummia luumun savyja ja nayttais passaavan ihan kivasti tauluun tuo uusi vari. Taulu on aivan ihana, ja jos kehyskokeilua en saa onnistumaan, kiikutan sen kehystettavaksi uudelleen, koska tasta taulusta en luovu :)
Muuten taalla ei olekaan saatu aikaiseksi kuin uusia suunnitelmia. Tama syntyi eraana unettomana yona:
Elkaa luulko, en mie ole viela sita tehnyt ;) Suunnittelin vain. Liina on joskus ollut kai Atelje Margarethassa, mutta koyhana opiskelijana ei ollut varaa tilata sita. Yritin sitten tyossakayvana ja omaa rahaa tienaavana (mutta edelleen koyhana) tilata sen, mutta sita ei enaa saanut. Idea muhi kumminkin, ja paatin, etta osaan mie ainakin kuvaa katsoa ja soveltaa itse. Ei se varmana prikulleen samanlainen ole, eika tarvitsekaan. Vareja hiukan vaihdoin, semmoisiksi viljanvarisiksi (eli ruskean ja keltaisen savyisiksi, vihreat jatin ennalleen). Ja koko on isompi kuin mita alkuperainen liina muistaakseni oli, tasta tulee valmiina vajaa puolitoista metrinen :) Saa nahda koska saan taman tehtya, mutta nyt on ainakin jonkinlainen ohje siihen. Ja kylla, mie olen idearosvo viimeisen paalle. (Tekijanoikeusihmiset kihiskoon!) ;)
Idearosvoudesta puheenollen, taidanpa nyysia sen huovutetun tontun idean. Joku oli tehnyt aivan ylisuloisia tonttuja huovuttamalla ja jostain sukkahoususta (!), ja kyllahan miekin siihen kykenen, eiko? ;)
Eli kuten huomaatte, neulonut en ole (juurikaan). Eraan tarinan kerron teille kumminkin Addeista, noista neulemaailman lunkeista puikoista, joiden pitaisi tulla toimeen langan kuin langan kanssa. Koitin naittaa 3,25:t Addit Knitpicksin Baby Alpacan kanssa, mutta juttu ei kerrassaan alkanut luistaa. Neuloin ja neuloin ja kokeilin mallineuletta, mutta ohuenohut lanka paatyi aina syttyralle (eli purkuun).
Silla aikaa toisaalla iankaikkisen vanhat Ponyt olivat olleet jo pitkaan naimisissa Kotivaki-mallitilkun kanssa, ja molemmat olivat paatyneet lopputulemaan, etta vaihtelu virkistaa. Mallitilkku purkuun, kun tiheys oli selvilla ja muistissa, ja 2,5-milliset Ponyt tutustumaan alpakkavauvaan. Nama kaksi olivat heti kuin vanha pari, ja huivia on tullut muutama rivi jo neulottua. (Muutama vain, ei ollenkaan niin paljon etta se hairitsisi swappien tekoa..) Silla aikaa Addi-parat istuvat neulepuikkojen sinkkubaarissa eli neulekorissa tyohuoneen nurkassa, toivoen, etta oikea lanka osuu kohdalle lammittamaan Addien kylmia talvi-iltoja.
Taman vuodatuksen myota jalleen iloista viikonloppua, koitan paivittaa vahan tiuhempaan :)
Kuvia on tassa blogissa turha odottaa ennen joulua (tai kun swappiparit ovat saaneet korttinsa ja pakettinsa), paitsi ehka anopin rannikkaista, joista enaa puuttuu toinen peukku. Tein sita toista uudestaan kai 3 kertaa kun ei siita millaan meinannut tulla siisti.
Eilen illalla ois pitanyt sita vasata, mutta kuinka ollakkaan, jamahdin tietokoneen eteen. Tein sentaan hyodyllista: suunnittelin joulukuorivaihdon kuoren ja aloitinkin jo! Kankaana on 14 ct tummansininen aida, ja varit.. no, hillityt.
Koitan saada nama tuotokset ensi viikolla postiin. Saapa nahda saanko lahetetyksi ajoissa systerin ja kavereitten lahjat. Ne ois pitanyt laittaa kai viikkotolkulla sitten, mutta sitkea flunssa on vienyt mehut niin ettei kaupassakaan ole kayty paivakausiin, ja Karvajalka on joutunut elamaan kiinalaisella :)
Pahoittelen siis kuvattomia paivityksia, mutta joulun jalkeen jarjestan kuvakimaran omakatisesta suunnitteluprojektista :) Yhtaan rivia ei saisi neuloa ennenkuin pistelyt on tehty, joten pakkohan tassa on vinhaan pistella!
Iloista viikonloppua!
Eilen illalla ois pitanyt sita vasata, mutta kuinka ollakkaan, jamahdin tietokoneen eteen. Tein sentaan hyodyllista: suunnittelin joulukuorivaihdon kuoren ja aloitinkin jo! Kankaana on 14 ct tummansininen aida, ja varit.. no, hillityt.
Koitan saada nama tuotokset ensi viikolla postiin. Saapa nahda saanko lahetetyksi ajoissa systerin ja kavereitten lahjat. Ne ois pitanyt laittaa kai viikkotolkulla sitten, mutta sitkea flunssa on vienyt mehut niin ettei kaupassakaan ole kayty paivakausiin, ja Karvajalka on joutunut elamaan kiinalaisella :)
Pahoittelen siis kuvattomia paivityksia, mutta joulun jalkeen jarjestan kuvakimaran omakatisesta suunnitteluprojektista :) Yhtaan rivia ei saisi neuloa ennenkuin pistelyt on tehty, joten pakkohan tassa on vinhaan pistella!
Iloista viikonloppua!
Iloista Itsenaisyyspaivaa!
Mulla ei ole karkkia eika kynttilaa niin kuin erailla, mutta toivotan kaikille oikein iloista itsenaisyyspaivaa :) Laittaisin ikkunaan kaksi kynttilaa ja tarjoaisin salmiakkia ja Marianne-karkkeja. Illalla vaijyisin Linnan kekkereita Karvajalan kainalossa ja nauraisin pompooseille matameille koltuissaan.
Sen sijaan mie olen huomenna toissa. Yok.
Tammoisena paivana osaa arvostaa Suomea ja suomalaisuutta. Uskokaa huviksenne, tulen takaisin Suomeen riemumielin maksamaan veroja ja tekemaan toita. Ei tarvitse pelata, etta laakari pakottaa toihin 3 paivaa kaden murtumisen jalkeen, niin kuin tyokaverin. Eika tarvitse huolehtia, etta sairastumisen vuoksi voidaan irtisanoa. (Kaden parantuminen kun voi vieda 10 viikkoa, ja se riittaa irtisanomiseen.) Etta paljon on suomalaisessa systeemissa hyvaa, vaikka paljon on parannettavaakin.
Kasityorintamalta ei ihmeempia. Kaksi ristipistokorttia on valmiina swappiin, yksi on tullut (Hollannista!). Alpakkahuivi on taydellinen kaytossa! Neulomisten suhteen olen totaalikiellossa koko joulukuun, ennen kuin swapit on hoidettu alta pois. (Salaa olen neulonut Magdaa vahan, mutta alkaa kertoko swappipareille. Niin, ja maalasin yhden taulunkehyksen uudelleen, kun vanha vari oli kelju. Otan kuvan kun se on kuiva.)
Sen sijaan mie olen huomenna toissa. Yok.
Tammoisena paivana osaa arvostaa Suomea ja suomalaisuutta. Uskokaa huviksenne, tulen takaisin Suomeen riemumielin maksamaan veroja ja tekemaan toita. Ei tarvitse pelata, etta laakari pakottaa toihin 3 paivaa kaden murtumisen jalkeen, niin kuin tyokaverin. Eika tarvitse huolehtia, etta sairastumisen vuoksi voidaan irtisanoa. (Kaden parantuminen kun voi vieda 10 viikkoa, ja se riittaa irtisanomiseen.) Etta paljon on suomalaisessa systeemissa hyvaa, vaikka paljon on parannettavaakin.
Kasityorintamalta ei ihmeempia. Kaksi ristipistokorttia on valmiina swappiin, yksi on tullut (Hollannista!). Alpakkahuivi on taydellinen kaytossa! Neulomisten suhteen olen totaalikiellossa koko joulukuun, ennen kuin swapit on hoidettu alta pois. (Salaa olen neulonut Magdaa vahan, mutta alkaa kertoko swappipareille. Niin, ja maalasin yhden taulunkehyksen uudelleen, kun vanha vari oli kelju. Otan kuvan kun se on kuiva.)
Talla viikolla on neulottu vain yhta ja ainokaista neuletta, alpakkakaulahuivia. Aamuisin on ollut tosi kylmaa ja kosteaa, ja ajattelin tekaista alpakkalangasta lyhyen huivin, sellaisen, joka menee kaulan ympari ja vahan paalle, jonka saa takin alle kivasti ja vaikka jollain korulla kiinni. Ei siis sellaista, mika kiedotaan monta kertaa kaulan ymparille niin etta hengityselimet peittyy.
Mallikuviota savellettiin moneen kertaan, ja viimein paadyin siroon Feather Laceen siita kalenterimallisesta mallineulekirjasta. Tahan lankaan ei ollenkaan sopinut monimutkainen ja levea mallikuvio. Olin aiemmin ajatellut jotain Feather and Fan-tyyppista lahestymista, mutta tuon langan kanssa se naytti jotenkin ihmeen karkealta. Lanka muutenkin oli erikoinen tuttavuus. Se vaikutti neuloessa yhta pehmoiselta kuin akryyliset vauvalangat, joita taalta saa, ja kuitenkin kaulaa vasten se kutitti hiukan. Saa nahda, muuttuvatko ominaisuudet, kun huivi on saanut hoyrytyskasittelyn. Silti mie tykkaan tasta huivista kamalasti, olis ihana saada talle pipo ja hanskat kaveriksi. Kuvissa vari on jotain noiden kahden valilta, minusta vari on sellainen kaunis vanha roosa.
Lanka on siis Knitpicksin Andean Treasure, vari Wild Rose, 100 % baby alpakkaa, 50 g = n. 100 m. Lankaa meni noin 125 g. Huivin koko on n. 22 cm x 118 cm, eli mulle justiinsa sopiva. Lankaa jai viela 75 g, eika hajuakaan, mita siita tekisi. Tata lankaa tilaan varmaan lisaa myohemminkin, suunnitelmissa olisi tehda joku ihana villatakki vaikka siita kirkkaansinisesta. :)
Aikaisemmin olen kertonut hahtuvaveskasta, jonka lanka loppui kesken. Tassa laukku tanaan:
Pohjan leveys on n. 72 cm, korkeutta on nyt vain n. 30 cm, ja lanka tosiaan loppui kesken. Mulla ois tota hahtuvaa sinisena, ja mietin jo, neuloisinko lopun laukusta sinisella. Sininen saattaisi riiittaa justiinsa, kun sita jai Sohvista yli noin puoli kiekkoa. Toisaalta ois kiva, kun ois samanvarinen laukku, eika tarttis tehda toista. (Vaikka oransseja laukkuja ei koskaan voi olla liikaa.) En saanut oranssia lankaa muualta, joten ehka mun on nyt pakko tilata Pirtilta lisaa tata lankaa. Ehka jotain muuta myos :)
Taman laukun tarina on sellainen, etta mulla on tarkoitus menna takaisin opiskelemaan, kun palaamme Suomeen. Opinahjossa opiskelu vaatii kasseilta kovaa kestavyytta, ja kassi on oltava, kun kirjoja raahailee. Sita varten suunnittelin tekevani kassin. (Suunnitteluvaiheessa oli myos ajatus kotiinpaluusta ensi syksyna.) Joka tapauksessa suunnitelma muuttui, niin kotiinpaluun kuin laukunkin suhteen. Kotiinpaluu viivastyy todennakoisesti vuodella, parilla, ja kassistakin loppui lanka. Ajatus opinnoista on kylla edelleen sama, mutta hahtuvakassin kestavyys on vahan niin ja nain. No, ehka jos sinne survoo lapparin? Tai sitten ne langat, joita voi neuloa tauoilla. Tai... ;)
Asiasta yhdeksanteen: joulukuu on alkanut, joten tehdaanpa lopuksi katsaus marraskuun valmistuneisiin:
* punaiset perussukat Nalle Colorista (ei kuvaa)
* Nyppyneule
* siniset mohairtopposet
* 9 silmukkamerkkia ja yksi kaulakoru
* turkoosi laukku
Ei siis aihetta riemuun. :I
Mallikuviota savellettiin moneen kertaan, ja viimein paadyin siroon Feather Laceen siita kalenterimallisesta mallineulekirjasta. Tahan lankaan ei ollenkaan sopinut monimutkainen ja levea mallikuvio. Olin aiemmin ajatellut jotain Feather and Fan-tyyppista lahestymista, mutta tuon langan kanssa se naytti jotenkin ihmeen karkealta. Lanka muutenkin oli erikoinen tuttavuus. Se vaikutti neuloessa yhta pehmoiselta kuin akryyliset vauvalangat, joita taalta saa, ja kuitenkin kaulaa vasten se kutitti hiukan. Saa nahda, muuttuvatko ominaisuudet, kun huivi on saanut hoyrytyskasittelyn. Silti mie tykkaan tasta huivista kamalasti, olis ihana saada talle pipo ja hanskat kaveriksi. Kuvissa vari on jotain noiden kahden valilta, minusta vari on sellainen kaunis vanha roosa.
Lanka on siis Knitpicksin Andean Treasure, vari Wild Rose, 100 % baby alpakkaa, 50 g = n. 100 m. Lankaa meni noin 125 g. Huivin koko on n. 22 cm x 118 cm, eli mulle justiinsa sopiva. Lankaa jai viela 75 g, eika hajuakaan, mita siita tekisi. Tata lankaa tilaan varmaan lisaa myohemminkin, suunnitelmissa olisi tehda joku ihana villatakki vaikka siita kirkkaansinisesta. :)
Aikaisemmin olen kertonut hahtuvaveskasta, jonka lanka loppui kesken. Tassa laukku tanaan:
Pohjan leveys on n. 72 cm, korkeutta on nyt vain n. 30 cm, ja lanka tosiaan loppui kesken. Mulla ois tota hahtuvaa sinisena, ja mietin jo, neuloisinko lopun laukusta sinisella. Sininen saattaisi riiittaa justiinsa, kun sita jai Sohvista yli noin puoli kiekkoa. Toisaalta ois kiva, kun ois samanvarinen laukku, eika tarttis tehda toista. (Vaikka oransseja laukkuja ei koskaan voi olla liikaa.) En saanut oranssia lankaa muualta, joten ehka mun on nyt pakko tilata Pirtilta lisaa tata lankaa. Ehka jotain muuta myos :)
Taman laukun tarina on sellainen, etta mulla on tarkoitus menna takaisin opiskelemaan, kun palaamme Suomeen. Opinahjossa opiskelu vaatii kasseilta kovaa kestavyytta, ja kassi on oltava, kun kirjoja raahailee. Sita varten suunnittelin tekevani kassin. (Suunnitteluvaiheessa oli myos ajatus kotiinpaluusta ensi syksyna.) Joka tapauksessa suunnitelma muuttui, niin kotiinpaluun kuin laukunkin suhteen. Kotiinpaluu viivastyy todennakoisesti vuodella, parilla, ja kassistakin loppui lanka. Ajatus opinnoista on kylla edelleen sama, mutta hahtuvakassin kestavyys on vahan niin ja nain. No, ehka jos sinne survoo lapparin? Tai sitten ne langat, joita voi neuloa tauoilla. Tai... ;)
Asiasta yhdeksanteen: joulukuu on alkanut, joten tehdaanpa lopuksi katsaus marraskuun valmistuneisiin:
* punaiset perussukat Nalle Colorista (ei kuvaa)
* Nyppyneule
* siniset mohairtopposet
* 9 silmukkamerkkia ja yksi kaulakoru
* turkoosi laukku
Ei siis aihetta riemuun. :I
Subscribe to:
Posts (Atom)
