Mitä kuvia? Ei meillä ole.

Tarvitsen. Haluan. Mohairin soidinhuuto on painokas ja kantaa kauas. Mistähän saisi ton väristä sinistä lankaa? Ehkä väripata täytyy panna tulille.

Mitä muuten vois saada 21 grammasta überohutta mohairia? Mie epäilen et se vois olla jopa Rowanin Kid silkiä (paksuudeltaan on ihan samaa luokkaa), löysin sen lankakaupasta hylättynä ja surkeana ja ilman vyötettä. Mut sitä on vaan siis yks kerä. Isolla puikolla tieten saattas saada jonkun suorakaiteen muotosen pikkuhuivin. Tai huivelin, niin kun mun pikkuveljeni pienenä sanoi.

Olen ollut aika tyytyväinen itseen, kun olen kurinalaisesti tikuttanut vaan tuota yhtä projektia menemään. En ole edes yrittänyt aloittaa mitään uutta. (No, tein mallitilkun, mutta siitä ei tullut mieleinen eikä johtanut jatkoproggikseen joten sitä ei voi laskea.) En ees uskalla arkistoista tarkistaa kauanko siihen on nyt palanut aikaa, mutta kauan joka tapauksessa. Laskeskelin, että se on tullut neulottua kai pariin kertaan, jos laskee noi kaikki purkamiset. No, mitä väliä, jos siitä tulee erittäin hyvä, ellei täydellinen. (Siinä biisilistalle seuraava renkutus. Soi päässä varmasti viikkoja!)

Lepa kertoi aina ihmetelleensä, mitä kukaan näkee ristipistotöissä. Juu, mie olen fanaattinen pistoilija, ja miekin ihmettelen samaa. Nimittäin, neulonta on hyödyllinen harrastus. Jos tarttee pipan, voi neulasta pipan. Ei tartte hakea marketista. Pistely on kummiskin koristelua. Sama homma on tossa scrapbooking-touhussa (joka sekin kai on pikkuhiljaa rantautumassa Suomeen). Kuvat voi liimata albumiin ilman sen suurempia kommervenkkejä, tai ne voi leikata muotoon ja koristella ja laittaa tarroja, matkakertomusta, kuitteja reissusta ja niin eespäin. Samoin seinälle voi hommata kasarijulisteen ja vetää sen Tiimarin kehyksiin, tai sitten voi pistellä pikkusta kuvaa viikkotolkulla ja saada sen mieluisensa kuvan. Voi ostaa sen markan kirjanmerkin, tai käyttää Nallen vyötettä kuten allekirjoittanut, tai sitten pistoilla kirjanmerkkejä, joita ei raaski käyttää - kuten allekirjoittanut. Kysymys on estetiikasta ja esteettisistä arvoista. Aina ei voi katsoa pelkkää käytännöllisyyttä. Mutta onko pistelyssä tolkkua, no, se on sitten eri asia.

Mutta onhan neulonnassakin vähän sama juttu. Henkkamaukasta voi hakea sen kolmenkympin akryylivilliksen, jonka väri on ihan hirveä, joka istuu vähän sinnepäin ja nyppyyntyy eka kerrasta ja viimeistään kiinantytön saumanjälki on niin surkeata, että AEG syö sauman eka pesussa. Tai sitten voi hakea alpakkaa ja neuloa (ja purkaa ja neuloa ja purkaa ja neuloa ja purkaa ja...) viikkotolkulla ja saada justiinsa presiis täydellisen joka kestää vuosia. (Ei puhuta nyt mörvelöistä tässä yhteydessä mitään.) Ei aina voi aatella vaan pelkkää rahaa tai säästöä tai käytännöllisyyttä tai helppoutta.

Tää jälleen iliman sarvia ja hampaita. Ei ristipistoilua tartte ymmärtää. En miekään ymmärrä scrapbookkausta, eikä tarttekaan ymmärtää. Hupinsa kullakin ja noin.

Karvis on pohjoisessa, vein aamusella sen koneelle. Oli se aika salskean näköinen sälli, uudessa puvussaan ja hienossa krakassa (mie valkkasin!). Ostettiin sille eilen oikein komea miesten puku, joka menee monta vuotta. Ja se on 100% villaa! Oli muuten niin hienoa villaa ja niin pehmoinen, että olin vallan ihmeissäni. Kyllä se sen eestä sit maksoikin.. Mie inhoan muuten silittämistä yli kaiken, koska se on vähän turhaa, mutta miesten paidan tärkkääminen on oikein lystiä. Kun sen saa oikein suoraksi ja kovaksi kun pahvi, niin että se kestää päivän siistinä vaikka olis raksalla töissä, siinä hermo lepää. Mie tykkään myös krakasolmun tekemisestä, vaikka se onkin semmosta säätämistä. Olen sillä tavalla outo.