Mitä kuvia? Ei meillä ole.

Tarvitsen. Haluan. Mohairin soidinhuuto on painokas ja kantaa kauas. Mistähän saisi ton väristä sinistä lankaa? Ehkä väripata täytyy panna tulille.

Mitä muuten vois saada 21 grammasta überohutta mohairia? Mie epäilen et se vois olla jopa Rowanin Kid silkiä (paksuudeltaan on ihan samaa luokkaa), löysin sen lankakaupasta hylättynä ja surkeana ja ilman vyötettä. Mut sitä on vaan siis yks kerä. Isolla puikolla tieten saattas saada jonkun suorakaiteen muotosen pikkuhuivin. Tai huivelin, niin kun mun pikkuveljeni pienenä sanoi.

Olen ollut aika tyytyväinen itseen, kun olen kurinalaisesti tikuttanut vaan tuota yhtä projektia menemään. En ole edes yrittänyt aloittaa mitään uutta. (No, tein mallitilkun, mutta siitä ei tullut mieleinen eikä johtanut jatkoproggikseen joten sitä ei voi laskea.) En ees uskalla arkistoista tarkistaa kauanko siihen on nyt palanut aikaa, mutta kauan joka tapauksessa. Laskeskelin, että se on tullut neulottua kai pariin kertaan, jos laskee noi kaikki purkamiset. No, mitä väliä, jos siitä tulee erittäin hyvä, ellei täydellinen. (Siinä biisilistalle seuraava renkutus. Soi päässä varmasti viikkoja!)

Lepa kertoi aina ihmetelleensä, mitä kukaan näkee ristipistotöissä. Juu, mie olen fanaattinen pistoilija, ja miekin ihmettelen samaa. Nimittäin, neulonta on hyödyllinen harrastus. Jos tarttee pipan, voi neulasta pipan. Ei tartte hakea marketista. Pistely on kummiskin koristelua. Sama homma on tossa scrapbooking-touhussa (joka sekin kai on pikkuhiljaa rantautumassa Suomeen). Kuvat voi liimata albumiin ilman sen suurempia kommervenkkejä, tai ne voi leikata muotoon ja koristella ja laittaa tarroja, matkakertomusta, kuitteja reissusta ja niin eespäin. Samoin seinälle voi hommata kasarijulisteen ja vetää sen Tiimarin kehyksiin, tai sitten voi pistellä pikkusta kuvaa viikkotolkulla ja saada sen mieluisensa kuvan. Voi ostaa sen markan kirjanmerkin, tai käyttää Nallen vyötettä kuten allekirjoittanut, tai sitten pistoilla kirjanmerkkejä, joita ei raaski käyttää - kuten allekirjoittanut. Kysymys on estetiikasta ja esteettisistä arvoista. Aina ei voi katsoa pelkkää käytännöllisyyttä. Mutta onko pistelyssä tolkkua, no, se on sitten eri asia.

Mutta onhan neulonnassakin vähän sama juttu. Henkkamaukasta voi hakea sen kolmenkympin akryylivilliksen, jonka väri on ihan hirveä, joka istuu vähän sinnepäin ja nyppyyntyy eka kerrasta ja viimeistään kiinantytön saumanjälki on niin surkeata, että AEG syö sauman eka pesussa. Tai sitten voi hakea alpakkaa ja neuloa (ja purkaa ja neuloa ja purkaa ja neuloa ja purkaa ja...) viikkotolkulla ja saada justiinsa presiis täydellisen joka kestää vuosia. (Ei puhuta nyt mörvelöistä tässä yhteydessä mitään.) Ei aina voi aatella vaan pelkkää rahaa tai säästöä tai käytännöllisyyttä tai helppoutta.

Tää jälleen iliman sarvia ja hampaita. Ei ristipistoilua tartte ymmärtää. En miekään ymmärrä scrapbookkausta, eikä tarttekaan ymmärtää. Hupinsa kullakin ja noin.

Karvis on pohjoisessa, vein aamusella sen koneelle. Oli se aika salskean näköinen sälli, uudessa puvussaan ja hienossa krakassa (mie valkkasin!). Ostettiin sille eilen oikein komea miesten puku, joka menee monta vuotta. Ja se on 100% villaa! Oli muuten niin hienoa villaa ja niin pehmoinen, että olin vallan ihmeissäni. Kyllä se sen eestä sit maksoikin.. Mie inhoan muuten silittämistä yli kaiken, koska se on vähän turhaa, mutta miesten paidan tärkkääminen on oikein lystiä. Kun sen saa oikein suoraksi ja kovaksi kun pahvi, niin että se kestää päivän siistinä vaikka olis raksalla töissä, siinä hermo lepää. Mie tykkään myös krakasolmun tekemisestä, vaikka se onkin semmosta säätämistä. Olen sillä tavalla outo.

8 comments:

muoriska said...

Hyvää yötä , tää häippäsee nukkumaan ja aamulla pojan kanssa Rovaniemelle.. vaikuttaisi olevan ihan hyvät kelit..
www.tiehallinto.fi/alk/kelikamerat/kamera-LO.html

( en halua herättää koti-ikävää)
Meillä on viikonloppuna alppihiihdon Maailman Cupin avajaiset... Mää meen sinnekin toheloimaan :)
Kutomisen iloa.

Tuulia said...

muoriska minkä teit... ihanan näköistä :) ajelehan varovaisesti :)

Soile said...

Nykyaikanahan ei ole mikään pakko tehdä tavaroita itse, koska kaupasta saa ja mersulla pääsee. Itse ehkä näkisin käsityöt jonkinlaisena ajanvietteenä. Vähän niinkuin ristikot ja sudokut tms.

Toisaalta nykypäivänä monen työ on sellaiseta ettei siinä vaadita kätevyyttä/kädentaitoja tai sitten ei itse koskaan näe työnsä tulosta.

Kysymykseen miksi itse teen käsitöitä: neulon, virkkaan, ristipistot, tilkut, huovutus jne. en osaa vastata. Siihen vaan on jonkinmoinen pakko. Ideoita ja ajatuksia tursuaa ja niitä on päästävä toteuttamaan. Johonkin pitää purkaa se energia mitä suonissa virtaa. Tuntuu, että sairastuisin ja vajoaisin koomaan jos en saisi tehdä edes vapaa-aikanani käsilläni jotain. "Pelkkä" tv:n tuijotus on jotenkin passiivista ja urheilullista minusta ei saa.

En tiedä sainko ajatustani puettua sanoiksi kovinkaan hyvin, mutta jotain tämmöistä.

Tuulia said...

soile: olen itte ihan samaa mieltä. Joskus, kun on pakko antaa ranteen levätä, on ihan tuskaa istua vaan ja töllöttää telkkaria. Silloinkin otan mieluummin kirjan kouraan. Ja urheilu... hyh olkoon.

Ehkä käsitöiden tekemisessä ei kuitenkaan ole kysymys käytännöllisyydestä, ainakaan enää nykyään. Vaikka käytännöllinen (ja laadullinen) puolikin niillä on, vs. kaupan tuote, niin enempi kai kyse on estetiikasta ja luovuuden purkamisesta.

Jäin pohtimaan tätä estetiikan kannalta. Nimittäin, joku jossain on aloittanut koristelun. Tehnyt sahalaitaa keraamisen ruukun kylkeen. Piirtänyt hiilellä öttiäisen kotiluolan seinään. Mutta miksi? Ehkä kyse on perimmäisestä tarpeesta jättää jälki, tehdä kaunista, tuottaa iloa itselle. Ehkä se erottaa ihmisen lajina muista.

Tai sitten meillä on ollut vaan liikaa aikaa :D

Soile said...

Tai sitten ne ruukuntekijät ovat lisänneet omia käpälän jälkiään erottuakseen muista. Osoittaakseen kuinka paljon taivavampia ovat kuin nuo toiset savenpyörittäjät ja saanee siten lisää rahaa tuotteistaan. Tiedä tuota. Samaa kilvoitteluahan on vielä nytkin nähtävissä.

Oletko huomannut, että monissa todella köyhissä maissa ihmiset koristelevat itsensä kirkkailla kankailla, koruilla, yms.? Ja meillä varakkaammilla on harmaata ja mustaa. Mistäköhän sekin johtuu?

Tuulia said...

soile: totta, totta. brändäyskään ei varmasti ole uusi juttu! että tuossa kipossa on tuo tuommoinen kiekura pohjassa, se on varmasti sen ja sen savenpyörittäjän ja sillon hyvä.. :)

Jäin miettiin muuten tuota viimeistä juttua. Merkillistä, mutta totta. Siihen en osaa sanoa, että johtuuko tuo varakkuudesta vai muuten vaan kulttuuriperinnöstä. Lähinnä ajattelen tässä sitä, että alkuperäisväestöjen rikas värimaailma juontunee ajalta ennen länsieurooppalaisen ja kristillisen kulttuurin tuloa. Saman kysymyksen voisi nimittäin kääntää myös kysymykseksi uskonnosta: miksi aiemmin pakanallisina pidetyissä kulttuuripiireissä on rikas väri-, aihe- ja muotokuvasto, joka puuttuu länsimaisen (ja kristillisen) kulttuurin piiristä? Ja miksi ylipäätään papin täytyy pukeutua askeettisesti, mustaan tai harmaaseen tai muuhun synkkään? Voisin panna pääni pantiksi, että länsimaisen kulttuurin voimakkaalla uskontoperinteellä on asiaan osuutta. Ainakaan protestanttinen ja luterilainen perintö eivät suoranaisesti kehota koristeluun, koristautumiseen, estetiikkaan, oman käden jäljen näyttämiseen, ja ylpeyteen ammattitaidosta ja niin edespäin. (Muistelen tässä muun muassa Paavalin sanoja naisten kaunistautumisesta.) Minusta kristillinen usko toistamisellaan, kopioimisellaan jne. tappoi keskiaikana sitä luovuutta, joka sai muualla kukkia. Tässä yhteydessä pohdin luostareissa käsin kopioituja käsikirjoituksia. Sinnikkäästi tehtiin vuosisadat niin kuin oli aina tehty, samaan aikaan kun kirjapainotaito kehittyi muualla aivan eri tahtiin. Jos todella niin oli, että kirkon käsitys estetiikasta oli ahdas eikä ainakaan sitä edistävä, niin on mahdollista, että länsimainen harmaa värimaailmasta saa kiittää keskiaikaista kirkkoa. Kirkon vaikutus tuolloin jokapäiväiseen elämään kun oli aivan toinen kuin nykyään, ja sitä paitsi kirkon sanaa ei kiistetty.

Mainittakoon nyt tässä, että ensinnäkään en ole perehtynyt aiheeseen, enkä ole varsinaisesti taidehistorioitsija. Asiaa olisi kyllä mielenkiintoista tonkia. Ja toisekseen, suhteeni kirkkoon yritän pitää neutraalina. Totta on, että se on menneinä aikoina vaikuttanut ihmisten elämään voimakkaasti ja sillä sipuli (tutkija ei voi alkaa moralisoimaan tai arvottamaan). Asia on erikseen, mitä kirkko on nykyään, mutta sehän ei kuulu tähän ollenkaan. Tää huomautus siksi, että minusta herneet kuuluu keittoon. :)

Soile said...

Vaikea sanoa, minäkään mikään "tieteilijä" ole, kunhan vaan ihmettelen.

Varmasti kirkolla sun sellaisilla on se oma kauhansa sopassa. Sen verran paljon ovat eri uskonnot maailmanhistoriaan vaikuttaneet.

Toisaalta jos ajattelee hyvinkin "tiukkoja" ja vanhassa vara parempi uskontoryhmiä kuten amisheja, niin heidän tilkkutyönsä ovat jotain aivan käsittämättömän kaunista! Veikkaan että se koristautumisen halu, tai miksi sitä kukakin haluaa kutsua, vaan on ihmisten geeneissä niin tiukasti ettei siitä pääse yli eikä ympäri.

Ja lisätään tähän vielä loppuun, että minulla ei ole mitään eri uskontoja vastaan. Mutta se miten me ihmiset aina tuppaamme käyttämään uskontoa omien etujemme/halujemme ajamiseen nyppii ja paljon.

Tuulia said...

soile: olet oikeassa! taitaa olla aika monipiippuinen juttu tämäkin. jos ne amishit ja muut purkavat sen koristeluvimman sitten johonkin, ihan niinkun esiäiditkin värjäs sukkalangat vaikkei ehkä aivan välttämätön olisi ollut? Veikkaisin siis samaa kuin sinäkin: koristelunhalusta ei pääse mihinkään :)

(uskonnoista olen aivan samaa mieltä. hyvä renki, huono lyömäase.)

Olihan mielenkiintoinen juttu pohtia! :)