Hyvää Itsenäisyyspäivää

Itsenäisyyspäivän perinteisiin kuuluu Linnan juhlien väijyminen, yksin tai kavereiden kanssa, ja tietysti pukujen tiivis tarkkailu. Parina vuonna perinne on jäänyt väliin. Tänä vuonna Linnan juhlat pyörivät Media Playerissä tuossa taustalla, kun juon aamukahvia, neulon ja luen blogeja. Perinne on saanut siis uusia piirteitä.

Juuri tätä kirjoittaessani Lasse Pöystiä haastatellaan. Häneltä kysyttiin, onko useiden vuosien asuminen Ranskassa muuttanut hänen käsitystään Suomesta ja suomalaisista. Olen miettinyt tätä itse tässä itsenäisyyspäivän alla. Tosiasia on, että näkemys Suomesta, kotimaasta, suomalaisista muuttuu väkisinkin, kun on kaukana kotoa. Paljon on unohtunut, ja sen huomaa vasta kun käy Suomessa lomalla. Paljon on tullut uutta, joka on minulle jo vierasta. Blogeissa huomaa, miten paljon Suomessa on lainakamaa erityisesti ison veden tältä puolelta.

Paljon on kuitenkin tuttua ja rakasta. Itsenäisyyspäivän alla kaipaan perinteitä ja sitä mielentilaa, joka liittyy itsenäisyyspäivään ja joulun odotukseen. Itsenäisyyspäivänä oli ihana sytyttää pimeyden keskelle kaksi kynttilää, paistaa ehkä ensimmäiset tortut, lämmittää lasi glögiä. Joulun odotus alkoi aina itsenäisyyspäivästä. Itsenäisyyspäivästä alkoi talven synkin jakso, johon joulun valot toivat lämmön ja rauhan. Alkoi vuoden paras aika.

Itsenäisyyspäivä on myös koulutuksen takia sydäntä lähellä: Suomen historiaan mahtuu paljon, ja itsenäisyyspäivä on erittäin hyvä päivä historian muistelemiseen. Ilman historiaa Suomi ei olisi tässä. Vaikka itse en ymmärrä sotien merkityksen korostamista, sodilla ja niiden jättämillä arvilla on valtavan pitkät jäljet, jotka vaikuttavat jopa minunkin sukupolveeni. Suuri osa sotia käyneestä sukupolvesta on jo poissa, ja meidän tehtävä on tehdä uusi Suomi, perinteitä ja menneisyyttä kunnioittaen.

Nyt vietän itsenäisyyspäivää palmujen alla. Ulkona paistaa aurinko, lämmintä on vajaat parikymmentä astetta. Torttutaikinaa saa kaupasta, kun tietää mistä hakee. Piparitaikina täytyy tehdä itse, mutta Ikeasta saa valmiita pipareita ja glögisekoitusta. Pimeää, lunta, joulun odotusta ja rauhaa ei saa kaupasta. Joulumielen saavuttaminen on palmun alla vaikeata.

Itsenäisyyspäivän alla suomalaisena oleminen on entistä rakkaampaa ja lähempänä itseä. Silloin myös ärsyttää amerikkalaisuus, ja tietyllä tapaa myös täällä muukalaisena oleminen. Sopeutuminen, uuteen kulttuuriin jalkautuminen vie aikaa tolkuttomasti. Samalla olen huomannut myös haluttomuuteni sopeutua - koko ajan takaraivossa takoo tunne väliaikaisuudesta. En ole aina ajatellut näin, mutta tähän aikaan vuodesta koti-ikävä nostaa nämä tunteet erityisen pahasti pinnalle. Ja tosiasia on, että olisin jo valmis lähtemään kotiin. Täällä on ihana olla, ja tämä tuntuu hieman lomalta, mutta koti on aina koti.

Tällä hetkellä kotini on nyt täällä. Silti muistan Suomen ja kaiken rakkaan, joka siellä on, ja sytytän ikkunalle kynttilät. Tai no, eihän täällä ole ikkunanlautoja, joten kynttilät ovat takanreunalla. Ja kynttilöitä on tietenkin kaksi.

Oikein rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille.