Hyvää Itsenäisyyspäivää

kynttilä

Itsenäisyyspäivän perinteisiin kuuluu Linnan juhlien väijyminen, yksin tai kavereiden kanssa, ja tietysti pukujen tiivis tarkkailu. Parina vuonna perinne on jäänyt väliin. Tänä vuonna Linnan juhlat pyörivät Media Playerissä tuossa taustalla, kun juon aamukahvia, neulon ja luen blogeja. Perinne on saanut siis uusia piirteitä.

Juuri tätä kirjoittaessani Lasse Pöystiä haastatellaan. Häneltä kysyttiin, onko useiden vuosien asuminen Ranskassa muuttanut hänen käsitystään Suomesta ja suomalaisista. Olen miettinyt tätä itse tässä itsenäisyyspäivän alla. Tosiasia on, että näkemys Suomesta, kotimaasta, suomalaisista muuttuu väkisinkin, kun on kaukana kotoa. Paljon on unohtunut, ja sen huomaa vasta kun käy Suomessa lomalla. Paljon on tullut uutta, joka on minulle jo vierasta. Blogeissa huomaa, miten paljon Suomessa on lainakamaa erityisesti ison veden tältä puolelta.

Paljon on kuitenkin tuttua ja rakasta. Itsenäisyyspäivän alla kaipaan perinteitä ja sitä mielentilaa, joka liittyy itsenäisyyspäivään ja joulun odotukseen. Itsenäisyyspäivänä oli ihana sytyttää pimeyden keskelle kaksi kynttilää, paistaa ehkä ensimmäiset tortut, lämmittää lasi glögiä. Joulun odotus alkoi aina itsenäisyyspäivästä. Itsenäisyyspäivästä alkoi talven synkin jakso, johon joulun valot toivat lämmön ja rauhan. Alkoi vuoden paras aika.

Itsenäisyyspäivä on myös koulutuksen takia sydäntä lähellä: Suomen historiaan mahtuu paljon, ja itsenäisyyspäivä on erittäin hyvä päivä historian muistelemiseen. Ilman historiaa Suomi ei olisi tässä. Vaikka itse en ymmärrä sotien merkityksen korostamista, sodilla ja niiden jättämillä arvilla on valtavan pitkät jäljet, jotka vaikuttavat jopa minunkin sukupolveeni. Suuri osa sotia käyneestä sukupolvesta on jo poissa, ja meidän tehtävä on tehdä uusi Suomi, perinteitä ja menneisyyttä kunnioittaen.

Nyt vietän itsenäisyyspäivää palmujen alla. Ulkona paistaa aurinko, lämmintä on vajaat parikymmentä astetta. Torttutaikinaa saa kaupasta, kun tietää mistä hakee. Piparitaikina täytyy tehdä itse, mutta Ikeasta saa valmiita pipareita ja glögisekoitusta. Pimeää, lunta, joulun odotusta ja rauhaa ei saa kaupasta. Joulumielen saavuttaminen on palmun alla vaikeata.

Itsenäisyyspäivän alla suomalaisena oleminen on entistä rakkaampaa ja lähempänä itseä. Silloin myös ärsyttää amerikkalaisuus, ja tietyllä tapaa myös täällä muukalaisena oleminen. Sopeutuminen, uuteen kulttuuriin jalkautuminen vie aikaa tolkuttomasti. Samalla olen huomannut myös haluttomuuteni sopeutua - koko ajan takaraivossa takoo tunne väliaikaisuudesta. En ole aina ajatellut näin, mutta tähän aikaan vuodesta koti-ikävä nostaa nämä tunteet erityisen pahasti pinnalle. Ja tosiasia on, että olisin jo valmis lähtemään kotiin. Täällä on ihana olla, ja tämä tuntuu hieman lomalta, mutta koti on aina koti.

Tällä hetkellä kotini on nyt täällä. Silti muistan Suomen ja kaiken rakkaan, joka siellä on, ja sytytän ikkunalle kynttilät. Tai no, eihän täällä ole ikkunanlautoja, joten kynttilät ovat takanreunalla. Ja kynttilöitä on tietenkin kaksi.

Oikein rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille.

14 comments:

iso gnu said...

Hyvää itsenäisyyspäivää Sinullekin!

Katselin juuri Linnan juhlien vieraita ja haastatteluja. Itsekin olin juhlimassa illan suussa paikallisessa Sotainvalidien sairaskodin itsenäisyyspäiväjuhlassa. Se oli ja on ollut aina niin mieliinpainuva ja minusta tärkeä juhla; sotainvalidien joukot vain haurastuvat ja harvenevat!

Ekat joulutortut tein tänään. Eilen join ekat glögit. Nyt vain satoi vettä, tavllisesti on ollut lumipyry tähän aikaan. Tämä pimeys ahdistaa, mutta onneksi voi valmistautua jouluun, valon ja lämmön juhlaan.

Anonymous said...

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää täältä pimeästä Espoon illastakin!

Anonymous said...

Hyvää itsenäisyyspäivää täältäkin! Minäkin katselen Linnan juhlia glögin ja pipareiden kanssa, kynttilä palaa ikkunalla.
Mielenkiintoita muuten verrata Suomen ja esimerkiksi Norjan itsenäisyyspäiviä... meillä tämä on harrasta rauhoittumista ja Norjalaisilla iloista karnevaalia. Puhumattakaan amerikkalaisesta juhlasta.

Vielä kaksi viikkoa niin talven selkä taittuu ja päivä alkaa vihdoin pidentyä mutta nyt on pimeää... aika jolloin istutaan takan ääressä ja poltetaan paljon kynttilöitä. Ihan kohta on taas kevät :-). No on sentään joulu välissä :-)

Maarit said...

Hyvää itsenäisyyspäivää ja lämmin ajatus koti-ikäväiselle täältä Suomen pimeästä illasta!

Anonymous said...

Hyvää itsenäisyyspäivää sinullekin! :)

Anonymous said...

Hyvää Itsenäisyyspäivää! Tuikkuja on viritelty täälläkin tänään: tosin Iiriksen takia sähköisiä sellaisia. :o) Meillä perinteisiin kuuluu Tuntemattoman katsominen/ kuuntelu samalla joulukortteja tehden. Tällä kertaa olimme maltillisia ja koko souviin meni vain muutama tunti ihan alkuraapaisusta kuorien sulkemiseen.

Anonymous said...

Paljon lämpimiä ajatuksia sinne kauas.Hyvää adventin ja lähestyvän joulun aikaa.

Anonymous said...

Niinpä, kotimaan ikävässä me täällä. Alkaa tosin ymmärtää eri etnisten ryhmien yhteenpakkautumisen ja perinteiden vaalimisen. Suomi ja sen kieli muuttuu hurjaa vauhtia - amerikkalaistuu. Toisaalta siinä on järkeä, toisaalta lujasti vastustan. Pantava vaan puikot helisemään tai ompelukone tikkaamaan. Jos muuttavat Suomen amerikkalaiseksi, niin meillä on ainakin muistomme.

Anonymous said...

Kiitos kauniista puheesta. Melkein tuli vähän koti-ikävä sun puolesta :).

Flickrille ei taideta mitään nyt mahtaa tai jos se on vaan uhmaiässä ja rauhoittuu sit aikanaan issekseen... :)

Sonja ja Janne said...

Yritin jo eilen kommentoida, mutta ei pahus antanut tämä blogger tehdä sitä. Kaunis teksti. Toivottavasti itsenäisyyspäivä meni mukavasti.

Me saatiin tänään auto, ja vieressä näkyí 'vaimon' auto odottavan noutajaansa!

Voikaa hyvin ja laittakaa vähän auringonpaistetta tänne tulemaan.

:) S

Sonja ja Janne said...

Yritin jo eilen kommentoida, mutta ei pahus antanut tämä blogger tehdä sitä. Kaunis teksti. Toivottavasti itsenäisyyspäivä meni mukavasti.

Me saatiin tänään auto, ja vieressä näkyí 'vaimon' auto odottavan noutajaansa!

Voikaa hyvin ja laittakaa vähän auringonpaistetta tänne tulemaan.

:) S

Tuulia said...

kiitos kaikille kommenteista :)

sikuri: näin on. sanoit oikeastaan sen mitä mie tossa vuodattelin :)

helmis: suurin osa kuvista näkyy nyt, flickrin ylläpito säätää asiaa. Ongelma ei ole siis mein ryhmässä, vaan Flickrissä häröilevät :)

sonja: meni, Karvis oli töissä melkeen yhdeksään joten mie fiilistelin Keski-Maassa :) Toivottavasti Jeepissä ei ollut lommoja :) Ihanaa joulunalusaikaa sinne, katsotaan miten sen auringonpaisteen kanssa käy :))

Anonymous said...

Morjens pitkästä aikaa! Olen monta kertaa jo meinannut ja meinannut ottaa yhteyksiä mutta aina on jäänyt. Sitten muistin että Haa, Tuuliallahan on se blogi! Samoja fiiliksiä täällä Kanadan suunnalla, kotiin olis kyllä jo valmis mutta yritys on hyvä saada joulunajasta mahdollisimman kotimainen ympärillä hyörivän jenkki-vaikutteisen soopan keskellä! :)

Terveisiä kamalasti sinne suunnalle, olet ajatuksissa ollut monesti!

Riikka

Tuulia said...

Riikka: Kuule, samoin. En käsitä miksen ole saanut soiteltua tai kirjoiteltua. Olette olleet kovasti ajatuksissa! Oikein rauhallista joulunodotusta sinne pohjoiseen :)
(Mie lupaan soittaa nytten, varmana!)