Koirantakit

Lanka: Novita Nalle (isompaan 213 g ja pienempään 186 g).
Puikot: 3 mm bambu.
Koko: Keskikokoiselle koiralle.
Malli: Tuulia S.

Alla on kuvia takeista koiran päällä. Kuvaa klikkaamalla saat isompia kuvia (Flickrin sivulla kohta "All sizes"). Koirantakin rakenne on selostettu aiemmassa postauksessa.

Takit istuvat ja ovat napakoita, mutta antavat silti reilusti tilaa liikkua:




Takki istuu myös takaa. Takajalkojen ympäri menee pehmeä lenkki, häntälenkkiä ei tarvita.


Rinnan kohdalta takki istuu myös napakasti:


Takit olivat ilmeisen mieleisiä koirille:



Lisätietoja sähköpostilla (löytyy profiilistani, klikkaa kuvaa palkissa yläoikealla).

Pojan takki ja pistelytyö sekä eräitä rakennekuvia

Eilen illalla sovitettiin koirien takit ja pienen pojan takki. Pojan takki sopi erinomaisesti pienelle palomiehenalulle:

Pahoittelen epätarkkaa kuvaa. En ole oikeen harjaantunut vilkasliikkeisten kuvauskohteiden kanssa. Villasukat pysyvät yleensä hyvin paikoillaan, kun ovat kuvattavina,

Tein myös yhden RR-työn valmiiksi, aiheena kissat. Tämä malli on Stoney Creekin ohjevihkosesta, josta olen aiemmin pistellyt Sarille siamilaisen pennun.


Laitan koirien takkien sovituskuvat seuraavaan, erilliseen postaukseen, ja tässä alla on vain rakennekuvia. Joku kyselikin jo ohjetta tähän, ja ehkä näistä kuvista selviää syy siihen, miksi en anna ilmaista ohjetta takkeihin. Periaatetta saa kuka hyvänsä käyttää niinkuin parhaiten taitaa.

Tärkein syy siihen, että en ohjetta anna, on se, että vaikka antaisinkin sen, se tuskin tulee omalle karvaturrille sopimaan ilman muutoksia. Jo näiden kahden takin välillä on suuria eroja, vaikka kyseessä oli saman rodun kaksi edustajaa. Takkien kokoero ei näy ainoastaan selkäosan pituudessa. Suurimmat ja ratkaisevat erot ovat rintaosan istuvuuden takia tehdyissä muutoksissa, jotka näkyvät alla olevissa kuvissa.
Pienemmän takin rintaosassa näkyy lyhennetyt kerrokset ja kavennukset ennen tassunaukkoja:

Isomman koiran takissa näitä ei ole, vaan muotoilu on tehty lisäämällä rintaosan reunoilla. Isomman koiran rinta on eri mallinen kuin pienemmällä koiralla, josta syystä päädyin teknisesti hyvin erilaisiin rintaosiin:


Pienemmän koiran takkiin rintaosan reunoille ei tehty kovin paljon lisäyksiä:

Isomman koiran takissa niitä on enemmän:


Molemmissa takeissa on resorikiila tassunaukkojen jälkeen. Kiila parantaa istuvuutta. Uroksilla kiila on lyhyempi, nartuilla se voi olla pidempi, mutta kiila täytyy jättää joustavaksi, jotta takin voi pukea päälle. Kuvassa isomman koiran takin resorikiila.


Saaja toivoi, että takana ei olisi ns. häntälenkkiä, jonka toimivuus on mielestäni hieman kyseenalainen. Siksi päädyin tekemään takajalat kiertävät lenkit. Ensin tein i-cord-lenkit, mutta ne eivät toimineet, kuten halusin, joten muutin suunnitelmaa:

Takajalkojen kohdalle, sisäreittä vasten, tein ainaoikein lenkit. Ainaoikeaan päädyin sen tolkuttoman joustavuuden takia. Ainaoikeaan on myös helppo pujottaa kuminauha. Näihin takkeihin käytin läpinäkyvää joustinnauhaa (ilmeisesti myydään Suomessa Framilon-nimellä), jonka joustavuus on perinteistä kuminauhaa huomattavasti parempi ja nauha on paljon pehmeämpi.

Ja lopuksi kuva koko takista:


Ja sitten takin rakenteesta: takki on neulottu pyörönä kauluksen osalta. Kaulus on "1 kiertäen oikein, 1 nurin"-joustinta, joka pitää minusta kauluksen napakammin paikoillaan kuin esimerkiksi "2o, 2n"-joustin. Kauluksen pituus on mitoitettu korvien taakse, mutta kuten sovituskuvista näkee, se olisi voinut olla vielä pidempikin olematta silti liian pitkä.

Kauluksen ajattelin sukan varreksi, jonka jälkeen lähdin tekemään sukan "kantalappua" eli neuleen rintaosaa. Se neulotaan luonnollisesti tasona. Erona normaaliin kantalappuun on se, että neuleen reunassa tehdään lisäykset. Rintaosa muistuttaa rakenteeltaan saksalaista kantaa. "Kantapää" käännetään vain muutaman silmukan osalta, loput silmukat jätetään tassunaukkoja varten odottamaan. Käännöksen jälkeen neule yhdistetään pyöröksi jälleen, ja neulotaan resorikiila ja selkäosan aloitus. Resorikiila on samaa neuletta kuin kaulus, ja sen tulisi peittää suurin osa kylkiluista. Sen jälkeen neulotaan tasona kunnes pylly peittyy ja päätellään. Ainaoikein-pätkät neulotaan niin pitkiksi, että niiden läpi voi pujottaa takajalan, kun neuletta venytetään. Pätkät eivät saa olla liian pitkiä, jottei vetäytyvä neulos paina koiran jalkaa, kun takki on paikoillaan.

Takkeihin valitaan mahdollisimman joustava neulos. Neuloksen täytyy joustaa joka suuntaan, ei pelkästään sivusuunnassa. Tässä takissa on ruutuneulos, joka on yksi todella hyvin joustavia neuloksia. Ruutuneulos on 5 silmukalla jaollinen, ja siinä on vain 6 krs, joka tekee siitä hyvin helposti muokattavan tällaiseen neuleeseen, jossa on jokseenkin paljon yksityiskohtia:
1. krs (OP): oikein.
2. krs (NP): 1 o, 4 n.
3. krs(OP): 3 o, 2 n.
4. krs(NP): kuten 3. krs.
5. krs (OP): kuten 2. krs.
6. krs(NP): o.
Takkia varten tarvitaan paljon mittoja: kaulan ympärys, kaulan pituus, rintakehän suurin leveys (kyynärpäästä kyynärpäähän), rintakehän syvyys (kauluksen alaosasta etujalkojen taakse), rintakehän suurin ympärysmitta, pituus kauluksen juuresta tassunaukkoon (lavan yli), tassunaukkojen koko, selän pituus, takareiden ympärysmitta sekä neuleen leveys (selkärangasta takareiden yli). Sitten tehdään mallitilkku, ja lasketaan. Lopputulos on yhdistelmä suunnittelua ja tuuria. Neuleen istuvuuden kannalta tärkeimmät mitat ovat rintakehää ja rintaosaa koskevat mitat.

Lyhyesti: koirien takkien mitoitus on niin yksilökohtaista, että yleispätevän ohjeen antaminen on mahdotonta. Pääset helpommalla, jos suunnittelet neuleen itse. Jos et osaa, voit ottaa toki yhteyttä minuun, niin suunnittelen neuleen maksua vastaan. Sähköpostini löytyy profiilista. Vaikka antaisin ilmaisen ohjeen tässä koirantakkiin, se ei sopisi kuin tietyn mallisille ja kokoisille koirille. Edes määritelmä "keskikokoinen koira" ei olisi sopiva, sillä keskikokoisiin luetaan kaikensorttisia koiria aina basset houndeista whippeteihin. Sama suurissa koirissa: suuria koiria ovat periaatteessa jo colliet, dobermannit, tanskandogit, mastiffit jne. Pienissä koirissa vaihtelu on vieläkin suurempaa. Tästä syystä en anna ohjetta, mutta yllä on määritelty periaatteet, joilla kokenut neuloja pystyy suunnittelemaan ja neulomaan omalle nelijalkaiselleen sopivan neuleen.

Näiden takkien saaja oli tyytyväinen takkeihin, ja ilmeisesti myös koirat pitivät niistä. Koiratkin ymmärtävät aidon kuidun päälle, koska koirat antoivat takkien olla päällä rauhallisesti eivätkä alkaneet rapsuttaa itseään. Kuulemma tekokuituiset takit aiheuttavat kutinaa ja ovat hieman epämukavia koirien mielestä. Villasekoite oli ilmeisen miellyttävä päällä, joten materiaalivalintakin osui nappiin.

Pienen pojan takki on valmis, ja tässä se on kuvattuna tasona (siltä varalta että unohdan kuvata tänä iltana sen kun vien sen saajalleen).
I finished the little boy's sweater, and here it is photographed in case I forget to do that tonight when the sweater will be delivered.


Takki pojalle:
Koko: 3-vuotiaalle
Lanka: Novita Nalle, vaaleansininen ja itse värjätty tummempisininen, 165 g.
Puikot: 3 mm bambu.
Malli: Oma. Mitat sovellettu olemassaolevasta takista.

Sweater for a boy:
Size: for a 3-year old.
Yarn: Novita Nalle in light blue and Rit-dyed dark blue, 5 3/4 oz.
Needles: 3 mm bamboo.
Pattern: My own. Measurements adjusted from an existing sweater.

Takin neulomiseen meni noin viikko kaiken hässäkän keskellä, yhteensä työtunteja tuli ehkä kolmen illan verran. Vetskaria säädettiin näistä yksi kokonainen ilta. Sen saaminen siististi, tasaisesti ja kauniisti paikoilleen tuntui välillä aivan toivottomalta. Käsin ommellen se onnistui jotenkuten. Takissa on tummansinistä lankaa somisteena, koska olin varma, että vaaleansininen loppuu kesken. No, eihän se loppunutkaan, sitä jäi takin jälkeen vielä 28 g. Tummansinisen tein kanervan värisestä pätkärääkätystä Nallesta kuumavärillä värjäämällä. Siitä tuli yllättävän kiva: väri ei ole tasainen vaan vaihtelee tummansinisen eri sävyjen välillä.

It took me about a week to knit this, but in total I must've spent maybe three nights knitting this. One night I spent sewing in the zipper, which seemed like a Mission Impossible. I hand-stitched it in place and I think it is rather neat. I was sure I'd run out of the light blue yarn and dyed some heather-colored variegated yarn with dark blue, but I actually could've knitted the whole thing with the light blue. However, I like this combo, but I don't think I will use the remaining 1 oz for anything.

Takissa kokeilin kaulusta, jollaista en ole aiemmin tehnyt. Syy tämmöisen kokeiluun oli se, että en halunnut vetskarinpään kutittavan pojan kaulaa, vetskari kun nousee aika ylös. Lopputulos oli varsin onnistunut.
I tried this type of a collar for the sweater. I've never tried this before, but now I needed it, since I didn't want the zipper to scratch the boy's neck.


Kokonaisuudessaan takki oli minusta aivan onnistunut. Saa nähdä mitä saaja tykkää. Saajan äiti toivoi simppeliä mallia, ja tämä on justiinsa sitä. Katsotaan, mitä molemmat tykkäävät. Itse olin kuitenkin aika tyytyväinen. Ehkä pidän kuitenkin enemmän siitä neulejäljestä, mitä 2,75 mm:n puikoilla saa aikaan. Neule ei ole niin tiivis, mutta toisaalta sopinee vilkkaan pojan leikkeihin kivemmin kuin tiiviimpi neule. Lasten neuleissa kun noita muotoiluja on muuten aika vähän.

In all, I'm rather glad with the finished result. I hope the little boy and his mom will like it and that it is according to her wished. I like it, I hope they do, too.

Lopuksi vielä viimeinen synttäriswapin lahja, joka kolahti postilaatikkoon Mialta. Paketissa oli ristiskortti ja kaksi kerää pinkkiä seiskaveikkaa. Katsotaan mitä näille tapahtuu: mie olen koittanut neuloa entisetkin villasekoite-Novitat pois, ja nää ei nyt erityisemmin avautuneet siitä, miksi he haluavat tulla. Eiköhän näille joku tarkoitus löydy, vaikka lahjaksi jollekulle, joka tykkää pinkistä :) Kiitos Mia.
And finally, the last birthday gift from Mia. In the package there was a stitched card and two balls of Novita 7 veljestä, which I don't know yet what will become of it. Maybe I'll knit a gift or give it to someone who'll love pink more than I do. Thank you Mia.

Taidan olla vanha.

Karvajalka sen kun laihtuu vaan. Hmph.

Olen harjoitellut myös kerimistä. Taidot kyllä kehittyvät, mutta raaskiiko näitä nyt sitten neuloa?

Lahjoja ja vempeleitä

Olen rantautunut viimein kotiin, ja täältä kaaoksen keskeltä raportoin kuulumisia. Valmiita en voi vielä näyttää, sillä vaikka koirantakit ovatkin valmiit, ne eivät näytä tasona kuvattuina juuri miltään. Sen voin sanoa, että tämä jälkimmäinen alkaa olla jo tuotekehittelyn huippua. Laitan kuvia, kun takit ovat karvaturrien päällä ja kamera sattuu mukaan samaan aikaan. Pienen pojan takki on myös pian valmis. Toistaiseksi joudutte tyytymään näihin lahjakuviin. Lopussa on myös lahja itseltä itselle ;)

Nämä eivät ole missään järjestyksessä, ja suurimmasta osasta puuttuvat salmiakit. Syy on yksinkertainen: en malttanut odottaa kuvaussessiota. :) Ekana ristipistoystäväni lahja, joka tosin oli varsin neulepainotteinen. Toivoin ohutta lankaa, ja paketista löytyi Silviaa. Puikot olivat ihan yllätys, ja jostain syystä tuntuu, että ihan kuin olisin nähnyt jotain vastaavaa aiemmin. Puikkolaatikossa asuu nyt toinen pari harvinaisia Addeja :)



Kaksi kerää luonnonvalkoista Kotiväkeä, ihana kortti ja ohje upeisiin orkideatauluihin tuli Sarilta ristipistolistan vaihdossa.


Samassa vaihdossa Aijalta Hollannista tuli kaunis tiikerikortti, juhlavia servettejä, oranssia Limbo-lankaa, takkeihin naulakkopidikkeitä (en tiedä oikeata nimeä) ja keksejä ja karkkia.


Oravannahkakauppojen yhteydessä Sireltä ja Zeskalta tuli näin mainio kortti! Viini-Jusseista voi siis siirtyä "kovempiin aineisiin" ;D


Ja lahja minulta minulle: kerijälaite! Tästä en luovu! Saa tulla maanjäristys ja tulipalo, mutta tää lähtee aina mukaan. Aivan kertakaikkiaan mahtava vempele. Paitsi että vyyhdinpuut saisi olla myös (iski visuus kun täytin ostoskoria). Ehkä jouluksi sitten :) Vyyhdinpuista voisi olla hyötyä, laatikossa odottelee neljättä kilometriä silkkilankaa..



Silkin ohella myös näitä olisi tarkoitus kieputella keriksi. (Tässä on vain osa vyyhdeistäni.) Aloittelin varovaisesti eilen: 1229 grammaa lankaa päätyi kerille. Osasta (218 g) en tiedä metrimääriä, mutta se mistä tiedetään, eli 1010 grammaa on metreinä noin 4722 m. Eli aika paljon. Mulla on ohuita lankoja kaapissa. :) Onhan noita kyllä vielä kerittävänä, merinosilkkeihin en vielä edes päässyt.. Ne onkin terapiakerimistä, hiljaa ja nautiskellen :))

Eräitä tuokiokuvia neulojan elämästä

Tuulintuvassa oli juttua nortsi-päivästä, ja tässä mun viikonloppua (ja samalla köyhä selitys sille, miksi kuvalliset ja ylipäätään päivitykset ovat niukkoja). Saatteeksi matkalle todetaan, että keskiviikosta olen pitänyt majaa ystäväni V:n luona kaitsemassa kahta veskaria, kun V poppoineen on reissussa.

Perjantaina vein koirat lenkille puistoalueelle ja sapetti niin maan perusteellisesti, kun kamera unohtui. Oli todella upeita tuokiokuvia, jos olis ollut se vempele, jolla niitä ottaa. Kuvitelkaa itse, sumuisa heinikko, kuivunut puronuoma ja palmuja. Tulin V:n koloon, kävin suihkussa, otin Sonjalta lainassa olleen uskontososiologian kirjan (luen sitä ihan huvikseni), mutta kuinka ollakaan, nukahdin mukavaan nojatuoliin. Nukahtamisesta syytän sekä mukavaa tuolia että ärsyttävää naapuria, joka jättää piskinsä räksyttämään pihalle aivan käsittämättömiin aikoihin. Emme nukkuneet edellisyönä juurikaan, sillä toisen koiran takin (joka on olennaisesti samanmoinen kuin ensimmäisen koiran takki) valmistuminen edellisiltana "vielä 1 kierros"-tyylillä vei yli puolenyön. Nukuin siihen asti, että Sonja ja toinen kaveri tulivat noutamaan shoppailukierrokselle, josta en kummiskaan löytänyt kuin yhden tyynyn ja yhden printin, jonka kehystän kotona. Illalla oli tarkoitus viettää Sonjan kanssa tyttöjen iltaa, mutta me molemmat simahdettiin, ja vietin illan surffaillen.

Lauantaina mentiin jälleen samalle paikalle aamulenkille, mutta ilma oli aivan eri ja hyviä kuvia ei oisi saanut. Päivän vietin neulomalla toveri R:n luona, käväisin illalla kotosalla pikapikaa katsomassa kuinka lentsuinen Karvajalka voi, ja illan neuloin Ylen arkistojen äärellä. Mielitylle iso käsi johdattelusta näiden oivien arkistojen äärelle. Olen kuunnellut ja neulonut korvat hörössä historiasarjoja, jotka ovat aivan riemastuttavia. Ihanaa kuunnella, kun innostuneet ihmiset tekevät populaaria sarjaa. Viikinkien aika oli aivan suosikki, nyt retkeilen Assyriassa. Olen ollut aivan ympyriäisenä ihastuksesta: sarjat on tehty huumorilla ja kansantajuisesti, ja vaikka välillä mopo karkaa vanttuusta, sitä on miellyttävä kuunnella ja pohtia toimittajien mukana aiempien kulttuurien asioita. Vaihtelu todella virkistää, kun on tottunut tieteenalan yleiseen käytäntöön: me hissantutkijat sorrumme liian usein puisevaan asiallisuuteen.

Sunnuntaina nukuin pitkään eli varttia vaille kahdeksaan, ja sitten hilpaisimme pieneen kanjoniin reissulle rekkujen kanssa. Hatara ja dementoitunut mieli ei edelleenkään muistanut kameraa, vaikka nyt ilma oli jälleen kaunis. Lämmintäkin oli, ja oli mukava reippailla aamun raikkaudessa. Myöhemmin menin jälleen toveri R:n luo, jossa pohdimme koirantakkien takajalkoihin liittyviä ongelmia. Ongelmat ratkaistiin (kiitos toveri R:n!), ja nyt koirantakki voi edistyä loppuunsa. Ja pääsen aloittamaan V:n pienen pojan takkia! Illalla käväisin kotona: Karvis oli ostanut synttärilahjaksi Gilmoren tyttöjen kuudennen kauden! Olin kärttänyt sitä pitkään, ja nyt se odottelee iltojen neulontasessioita kotona, Karviksen kainalossa. :) Nyt on sitten ruokittu rekut, ja avaan selaimesta Ylen sivut, ja annan mennä ;)

Kotona ollaan viimeistään tiistaina illalla, yritän saada silloin kuvat sekä Sarin ja Aijan hienoista lahjoista sekä näistä koirantakeista ja pojantakista. Sitten siis enempi neulepainotteista asiaa. Ja sitä on tulossa: pyysin V:tä suorittamaan mahdolliset korvaukset takkiprojekteista ja koiranhoidoista lankoina, ja rakentelen tässä toivelistaa Knitpicksiin joutoaikoinani. Olo on kuin jouluna! ;) Myöhemmin siis asiaa langoista, ja kerijävempeleistä. Omani on tulossa Paten mukana, ja kerittäviä on paljon - vaikka tuskin niin paljon kuin Tikrulla ;)

Ei harmita enää / More gifts

Kävin silmälääkärillä eilen, ja soitin vakuutusyhtiöön. Enää ei harmita ollenkaan: vakuutus korvaa uudet pokat 100% kokonaan uudet kakkulat*, ja kun näkökin oli sitten huonontunut (ei paljon, onneksi), oli ihan hyvä päivittää lasit. Nyt pitäs vaan sit etsiä ne uudet prillit. *syviä huokauksia* Onneksi mie pärjään ilman laseja aika hyvin, eli ihan tulenpalava kiire ei ole. Taidan kyllä samalla ostaa ne linssit niihin Versace-laseihin, on sitten ns. särkymävaraa ;D
*Edit: Koko lasit korvataan eikä pelkkiä pokia. Mikä lie häirö päässä ollut, kun noin kirjoitin. No, koko lasipaketti siis menee vakuutukseen, huh helpotusta.

Ja sitä paitsi, lasien särkyminen on pientä. Voisi olla huonomminkin: Muoriskan kammarissa pyrytti eilen ensilumen! Sori Muoriska, en voinut välttää vaikka meniskin mauttomuuden piikkiin ;) Itse asiassa mulla tuli koti-ikävä kun näin kuvan lumesta. Aikoinaan asuin itsekin samoilla seuduilla kuin Muoriska, ja lumentulo ei näihin aikoihin ollut lainkaan tavatonta. Ensilunta odottelin kuin kuuta nousevaa, lumi oli niin puhdasta ja kaunista. Niin että oikiasti mie olen kade Muoriskalle. :)

Pate toi synttäripostia eilen: pistelylistan tytöt Porista muistivat kimppalahjalla:


Hienot kortit, yksi korttipohja, ihanaa Silkweaverin käsinvärjättyä 32 ct-evenweavea, ja aivan hurmaava hortensia-kitti! Mukana oli myös pari rasiaa salmiakkia, mutta ei niistä sen enempää.

Korteissa oli tosi kauniit kuvat, ja miten pienelle kankaalle ne oli pistelty:



Kiitos Mari ja Heidi!

I received some Silkweaver hand-dyed 32ct Lugana, a wonderful Hydrangea cross-stitch kit, two bautiful cards and one set for stitching your own, and some candy, which didn't quite make it to the photo shoot. Thank you, Mari and Heidi!

Altaasta mollipoppoo on syönyt lastentarhan kahta sissiä lukuunottamatta. Ehkä molleja kannattaisi ruokkia lisää. Ja hakea kaupasta ihan isoja monneja. :)

Avaudun.

Harmittaa. Istuin just silmälasit rikki. (Versacet vielä. Ja kivat, hengettömät. Vanhat kyllä.) Tekisi mieli sanoa Iso, Ruma Sana tähän. Ja ihan oma moka.

Ei muuten, mutta kun ajokortissakin seisoo, että ilman tekonäkimiä ei ole asiaa asfaltille. Krpl. Tekisi mieli tehdä nyt jotain radikaalia. Vaikka kehrätä. Neulomaan kun ei pysty, ranne sanoi sopimuksen (taas) irti.

Elämä on.

(Ei tää oo niin vakavaa kun miltä kuulostaa. Lähinnä sapettaa etukäteen se, että kun pitää pikapikaa hommata uudet kakkulat, kauppojen valikoimissa on oudosti just nyt vaan mummonprillejä, ja ne hirveet, kasariruskeet salorat. Täytyy toivoa, että saa uusittua vaan linssit.)

Edit: Sain postauksen julkaistua, ja sitten vasta tajusin, miten hölmö juttu toi on. On mulla vaikia elämä, kun tämmöisestä pitää tehdä asiaa. :D

Niin, ja tattis onnitteluista :)

Ei mitään uutta valmistunutta nytkään, mutta UFOja senkin edestä. Mukana on myös muutamia lahjoja - taas.
Nothing finished yet, but some UFOs and presents.

Aloitetaan kummiskin niillä sormensuojuksilla. Kokeilin niiden toimivuutta:
I tried the Thimble-Its. I don't know what to call them, but they look like clear Band-Aids.

Olipa hankala ottaa kuva omasta kädestä niin, että valoa olisi tarpeeksi, kuva ei tärähtäisi, ja ettei oita Kabanosseja tulisi kuvaan yhtä enempää. Joka tapauksessa, itse sormensuojukset ovat tuommoisia ovaalinmallisia, paksua ja jäykkää laastaria muistuttavia tarroja, joiden pinta on täysin järjenvastaisesti liukas. Ensi kokemus ei ollut kovin vakuuttava. Toisaalta käyttämäni aida oli aika pehmeätä, joten on mahdollista, että paksumman ja jäykemmän kankaan kanssa näistä voi olla johonkin. Toisaalta neula osaa hakeutua kaikkialle muualle paitsi tuon tarran alueelle, niin että ehkä tässä mennään taas ojasta allikkoon. Tiedotan, jos satunkin näistä tykkäämään myöhemmin :)
And they feel like Band-Aid, too. Not very comfortable, nor very practical. The needle slips, because the surface of the oval strip is smooth, and although these protect the covered area, the slipping needle will damage the rest of the fingertip. I am not convinced these are actually a good idea. But now I have them, should I some day need these.

Ja niistä pistelyistä puheenollen: pari työtä on nyt kehyksessä. Ensin kissajuttu, joka on RR, mutta koska on kesken kaksi RR:ää, joissa molemmissa kissa-aihe, enpäs paljasta kenelle tää menee. Siksi kuva vain omista pistelyistäni, eikä koko kankaasta. Kissan ilme on lievästi maaninen, kun keskukset ja jälkipistot puuttuu.
As for stitching, I have two projects in progress. First one is an RR thing, although it looks odd, for I need to stitch the eyes and backstitching before sending this.


Toinen työ on tietenkin se karttajuttu, jossa on edistystä tapahtunut jälleen - hitaasti mutta varmasti. Photobucket tökkäsi tänään aamulla, uusi testikappale on webshotsin kansio. Katsotaan, toimiiko. Tässä kuitenkin uusin kuva. Klikkaa isommaksi.
And the other one is the map. Photobucket refused to work this morning, so I gave that up, but gave webshots a try. Click to enlarge.

(En keksinyt miten voisi saada tuosta kuvasta isomman. Ärsyttävää säätämistä. Ehkä palaamme Flickriin kokonaan.)
(I don't know how to make the picture bigger. I have to figure out how webshots works, sorry if it takes time.)

Viime viikko ja erityisesti viikonloppu oli lievää hässäkkää, kun pidimme pienimuotoiset pippalot vanhenemisen vuosipäivän johdosta. (Oikeasti vasta sunnuntaina on synttärit mulla, mutta me ei sillon voitu juhlia, kun on muuta, pakollista menoa.) Lahjojakin sain, ja hienoja sellaisia, mutta tässä ne käsityöaiheiset.
Last week was a bit busy, especially since there was my birthday party on Saturday. (My b-day is not until next Sunday but we couldn't have the party then, since we have other plans for the day, ones we could not cancel.) I had presents, but here are the crafting-themed ones only.

Ensin toivottu lahja, joka oli aivan nappijuttu. Tämmöinen on pitänyt hankkia pitkään:
First something I wished for, and one I have been planning on getting for a long time:

Keittiövaaka! Tarvitsin tämän ihan lankahommia varten. Keittiöhommissa en ole kovin haka, vaikka ulkoinen habitus antaisi katu-uskottavuutta kenelle hyvänsä kauhamikolle. Vaaka on ylen kätevä, ja olen päästänyt sisäisen lapsen irti tämän kanssa leikkiessä :)
Kitchen scale! I needed this for weighing yarn and I have been playing with this for a few days now :)

... niin sukkaprojekti on kesken. En voinut vastustaa Opalin leikkiinkutsua.
... and I'm in the middle of a sock project. I couldn't resist Opal.

Ja sain mie muutakin:
And I got something else (this is easy):

Viiden harmaan merinolampaan parvi muutti meille. Se on oivallinen parvi, ehkä osa isompaa myöhemmin.
A pack of five merinos moved in. A fine pack it is, I might have to get them more company though.

Altaalta kerrottakoon, että joukkion lukumäärä on pysynyt samana, mutta monnipienokaiset kasvavat hurjasti. Ilmeisesti alkukankeudet ovat nyt ohi.
Blogissa on hiljaista varmaan seuraavan viikon ajan, mutta sitten pitäisi olla taas jotain valmista näytettävää. Siihen asti, moi.

As for the fish tank, we seem to be past the troubles now. The babies keep growing and everyone's still alive. Phew.
I might not be able to update in about a week, but after this absence I should have something finished to show. See you then :)

Ostoksilla / Shopping

Naapuri arvasi (tai toivoi) oikein: ne vauvantakki ja -peitto menivät naapuriin eilisten babyshowereiden myötä :) Kyseiset kekkerit olivat yllätys, ja olipa vaikea pitää suutaan kiinni eilisen shoppailumaratonin aikana :) Kaikkea jännää koriin hyppäsi, alla muutamia. Kuviin ei aivan aamuseitsemän valo riittänyt, toivottavasti näistä ottaa tolkun.

My neighbor guessed right: the blanket and the sweater were for her. She got them yesterday when we threw her a surprise baby shower :) I had trouble holding my tongue and not spoiling the surprise when we went shopping yesterday :) We found some interesting stuff, although the pics are, again, horribly dark.

Patonsin toistaiseksi ainoa lanka, josta voin sanoa vain positiivista, on tämä 100% merinolanka. Kauppaan oli sitä tullut nyt myös pätkärääkättyinä malleina. En yhtään tiedä miten tämä neuloutuu, mutta kerä oli hyvin viehättävä. Siinä pätkämäisyys ei näy, vaan kerä on tehty niin, että uloimmalla kerroksella on värialueita. Tässä kerässä oli viininpunaista, syvää sinistä ja ruskeaa.

This Patons 100% merino wool is so far their only yarn I've liked. Now they have also variegated colors, and I liked this one with burgundy, dark blue and brown.

Patons Classic Wool, 100% Pure new wool, 204 m/223 yds = 100 g /3.5 oz.

Patonsin langoilla jatketaan. Näitä oli pakko saada kokeille kahdestakin syystä: ne ovat villa-soija-sekoitetta - ja z-kierteisiä! Värit oli lähes mahdoton saada toistumaan oikein. Lisäksi osissa keristä ei näkynyt kaikkia värejä, siksi näissäkin kuvissa näyttäisi toinen kerä olevan erilainen, mutta samaa nimeä ne kantoivat ja vielä samaa erääkin. Ostin kaksi kerää kumpaakin väriä, vaikka näiden lankojen tulevaisuudesta ei ole hajua.

These are also Patons yarns. I had to buy these, just to try them, for two reasons: they're wool-soy-blends and they're z-spun! We'll see what I'll knit of them, I see a purse in them.


Patons SWS, 70% wool, 30% soy. 100 m/110 yds = 80 g/2.8 oz.

Ostin myös persialaista villalankaa Lovikoiden kirjontaan, ja 40 cm:n pyöröt koossa 2,25 mm. Niitä tarvitaan lähinnä villatakkiprojektiin. Aiemmin en ole noin lyhyellä neulonut, joten katsotaan, jäävätkö nämä puikkolaatikon pysyvään asujaimistoon vai ovatko vain kauttakulkumatkalla. Hintakin näkyy kuvassa :) Eivät olleet kalliit.

I also bought some Paternayan wool for embroidering the Lovikka mittens and 16" needles in size 1. I haven't used such short needles before, so we'll see what I will do with them. I needed them for a cardi project, but after an incident with the sock Addis I'm not convinced these very short circulars can actually beat DPNs.

Kirjontalangoissa törmäsin jälleen tuttuun ongelmaan: ajatuksena oli hakea ihan muita värejä lovikkaprojektiin, mutta kuinka ollakaan, korista kurkisteli loppujen lopuksi kolme syksyistä väriä. No, seuraaviin lovikoihin sitten niitä sinisiä.

As for the Persian wool, I realized I bought these autumn colors - I always do - although I had something completely different in mind. I always end up with the mustard yellow, the burnt umber and the moss green. I don't know what it is with these colors that make me come back for them, over and over again.

Lopuksi: ostin avaimenperän, jonka kohtalosta en tiedä, ja sormenpäihin suojuksia kirjontaa varten. Miksihän noita kutsuisi, sormustintarroiksi? Ajatuksena on siis, että sormenpäät voisi suojata neulalta ja haavoilta tuommoisilla tarroilla. Olen näitä monesti katsonut, ja nyt otin kokeille, kun pisteltävää on paljon. Onnistun aina pistellessä saamaan oikean käden keskisormen vasemman laidan aivan vereslihalle, pistän kai neulan kankaan läpi juuri sillä kohdalla. Keskisormi kipeytyy yleensä kahden illan pistelyiden jälkeen, ja sitten on pakko rauhoittaa pistelyrintama viikoksi. Ei ihme, että pistelyt kestää. Katsotaan, onko näistä yhtään apua.

And finally, a key ring for which I have no plans yet - and thimble stickers. I wanted to try them since my middle finger gets very sore after a few hours' stitching and then I have to give up stitching for at least 7 days and I can't afford that right now. We'll see if these will be of any use.


Akvarintamalla on sekä surullisia että yllättäviä uutisia. Edellisen postauksen jälkeen yksi musta molli (se Ylen Ujo) otti ja heitti veivin, ja yksi marmorimolli sairastui uimarakontulehdukseen ja oli siksi lopetettava eilen*. Kaiken huipuksi se pieni monni (joka muuten oli sitten loppuviimeksi täplämonninen) löytyi kuolleena tänä aamuna. Mutta kuinka ollakaan, altaassa kuhisee uusi elämä: ilmeisesti uusien tulokkaiden mukana tuli myös pikkuruisia monninpoikasia, ja nyt siellä ui sentinmittaisia pikkumonnisia tusinan verran. Katsotaan, jäävätkö henkiin. Ainakaan mollipoppoo ei niitä kiusaa. Eli altaassa on nyt Täppä&Täpästä vain Täppä, Pilli ja Pulla ennallaan, ja Karhukopla on yhtä pienempi. Ja sitten x määrä monnislapsia. Sairastuvasta on tullut lastentarha.

*Vaikka olenkin eläinten ystävä, en halua lisätä eläimen kärsimyksiä turhaan. Molliparan oireet olivat selvät: se ui 45 asteen kulmassa, ponnisteli koko ajan ylöspäin ja silti vajosi, sekä sen vatsaontelo oli turvonnut. Mollin tila paheni koko ajan, joten lopetin sen kuten pienet kalat tulee humaanisti lopettaa. Onneksi kyse ei ollut kalatuberkuloosista, johon tasapainohäiriöt voisivat myös viitata.

As for the fish tank, two fish died on their own: the first black molly and the cory (which turned out to be the peppered cory). I also had to take out one of the marbled mollies since it suffered obviously from swimbladder dysfunction. I hate to euthanize any of my fish, but I do not want to prolong their suffering. This fish had all the symptoms, and since its condition only deteriorated with time, I decided it is only humane to end the suffering. I am only glad it wasn't fish tuberculosis, since none of the other fish demonstrated any balance problems (which is one of the indicator symptoms). I have no idea why the black molly or the cory dyed, but other fish seem to be fine. Also, I have at least a dozen cory babies in the tank. How they got there, I do not know, but they seem to be doing okay, the mollies leave them alone and they keep growing. So, there were some sad news for my tank, but we seem to be over the problems for now. I'll keep you posted.

Hempeilyä / For Babies

Hempeiksi näitä kai voisi sanoa, vauvajuttuja kun ovat. :) Jokin outo ja salainen nurkkaus psyykestäni pitää näitä pastellivirityksiä somina. Ei huolta, nämä ei tule meille. Lahjaksi menevät, aikanaan.

Some part of me finds these cute baby thingies rather pretty. These are not for us, but presents for my friends, who will have more bundles of joy next spring. I have the fabrics for two other blankets like these, so I decided I should start early - instead of the last minute :) So, tonite's finished projects: a sweater for a 3-month old and a baby blanket.

Nämä menevät kavereille, jotka saavat jatkoa tenavakatraaseensa keväällä. Kahteen samanlaiseen peittoon on jo materiaalit hankittuna. Parempi aloittaa aikaisin kuin viime tingassa (köhköh..). :) Eli sain tänä iltana vielä valmiiksi kolmikuisen vauvan takin ja flanellipeiton.



Vauvantakki
Koko: Kolmikuiselle.
Lanka: Novita Wool Neliraita (50 g = 135 m), n. 60g. Kuvia, joissa värit ovat oikeammat, on aiemmassa postauksessa.
Puikot: 3 mm bambu.
Malli: Omasta päästä.

Baby Sweater
Size: For a 3-month old child.
Yarn: Novita Wool Neliraita (50 g/1.75 oz. = 135 m/150 yds), about 2 oz. For pictures with colors closer to truth, see earlier post.
Needles: 3 mm bamboo.
Pattern: My own.

Tunnustan, mie luulin että ne kerät ois satagrammaisia. 100 g olisi riittänyt aivan kuten Susanna sanoikin, mutta jollain (köhöm) ei ollut älliä päässä sen vertaa, että oisi katsonut vyötteestä kerän koon :D Onneksi Susanna lähetti lankaa lisää. Sitä jäikin vielä hieman, vaikka jouduin etsimään sinistä noihin kaulukseen ja nappilistoihin. Siitä vois pyöräytellä jotkut tossut vielä aikansa kuluksi.

I have some LO yarn, I think I might knit it into small socks or maybe mitts. We'll see.

Sain kauluksen ja nappilistan mielestäni aika siistiksi.
I find the finishing on the fronts rather neat.


Peiton päädyin tekemään mahdollisimman yksinkertaisesti: kolme kerrosta flanellia ja kanttinauhaa laitaan. Syykin on selvä: flanelli osoittautui juonikkaammaksi kuin arvasinkaan. Hermo meni siinä vaiheessa, kun olin leikannut kappaleet mielestäni samankokoisiksi ja ne eivät halunneet mitenkään asettautua kauniisti päällekäin. Lisäksi jossain reunassa aina oli vähintään viiden sentin heitto yhdessä kankaassa. Seuraaviin en pistä näin montaa kerrosta kangasta, vaan vain tuon vaaleanvihreän nurjaksi puoleksi ja kuvioflanellin oikeaksi puoleksi. Olkoot vaikka vaunupeittoja. Tätä olin ajatellut sellaiseksi, että sitä voisi käyttää myös lattialla, kun ne ei-vielä-konttaavat pyöriskelee ja tutkailee kaikenlaisia vimpaimia siellä lattianrajassa. Peitto on kooltaan noin 106 cm x 118 cm.

I made these as simple as I could. I decided to do so, because the flanell appeared to be rather tricky and I couldn't get it to be any neater. Also, a pretty fabric does not need any additional embellishments, only blanket binding and a matching back will do. The blanket measures about 43" x 46,5" in size.

Kuvio peitossa on vallan soma:
The pictures in the blanket are very cute:


Ja sitten loppuun bonuksena jotain ihan muuta. Karvis osti heräteostoksena vähän toista viikkoa sitten akvan, kun mie olen ruinannut sellaista jo pitkään. Tää on vähän pienenpuoleinen, mutta ihan oikea akvaario silti. Viime viikolla sinne muutti kolme mollia, tänään heitin* sekaan neljä mollia lisää ja yhden monnin**. Tässä kuvassa marmorimolli. Sillä on samanlainen kaverikin. Täppä et Täpän kaverina altaassa polskuttelee vinhasti keltainen mollipari Pilli ja Pulla sekä Karhukoplan kolme mustaa mollia, joista yksi on Ylen Ujo. Siinäpä akvan koko asujaimisto onkin, plus se monni, ja lisää ei tule. Ensin oli visio, että Taisto Kekkonenkin muuttaisi altaaseen, mutta ei se sitten onnistukaan. Taisto parka on niin pahansisuinen, että polskutelkoon yksiössään edelleen.

And finally: something completely different. This fella is the newest addition to my fishtank, along with his partner (another marbled molly) and two black mollies and a cory. In total, I have two golden mollies, three black mollies, two marbled mollies and the cory. I can't remember the exact name of the cory, but he is a nice, mellow fish, and he fits the pack nicely, since I needed a bottom feeder that could do on its own and a pleco was definitely not an option. First I thought I'd move my betta in with these fish but since the betta has such a fierce character, I decided he'll stay in his bowl.

*no en heittänyt. Sievästi laitoin.
**monnin merkistä ja mallista en vielä päässyt jyvälle. Se on kovasti paljon panssarimonnin oloinen, mutta siinä on tummia ja vaaleita laikkuja. Sillä on siis sellaiset levyt (eikä suomuja) kuten panssarimonneilla ja albiinomonneilla, mutta se ei ole panssarimonni. Tutkin asiaa, palaan monnin lajiin, kun olen viisaampi.