Aloitetaas blogipaivityksella: sivupalkkiin laitoin nappeja. Eivat ole missaan jarjestyksessa, ketaan ei sorsita, ovat vain siella ylhaalla ja blogin komistuksena :)

Monessa blogissa on kirjoitettu bloggaamisesta ja neulomisesta ja niiden merkityksesta meille askartelijoille. Bloggaamista taidettiin (eraassa artikkelissa) pitaa jopa meidan maan matosten surkeana yrityksena loytaa jotain merkitysta elamalle ja oikeus omaan paikkaan maailmassa jne. Yksioikoista, etten sanoisi. Ensinnakin kirjoittaminen blogiin ei minusta ole osoitus tarpeesta tehda oma yksityiselamansa kaikille avoimeksi (reality tv-ohjelmien tapaan). Tuskin kukaan meista repostelee omaa yksityiselamaansa kaikille, vaikka kirjoittaakin perhe-elamastaan ja lapsistaan jne. On silti asioita, joita emme paljasta muille, jotka todella ovat yksityisia. (Sen pohtiminen, miten kirjoitettava materiaali valikoituu, suodattuu ja representoituu blogissa, on toki pohtimisen arvoinen.) Joka tapauksessa artikkelista valittyva kasitys, etta me ihmiset ("Matti Meikalaiset") koemme olevamme merkityksellisia vain suhteessa toisiin ihmisiin, ja etta bloggaaminen on sen merkityksellisyyden hakemista, on yliyksinkertaistettu kasitys bloggaamisesta. Kasittaakseni jokainen yksilo voi olla merkityksellinen ja individuaalinen an sich, eika valttamatta suhteessa toisiin. Merkityksellisyys ei nouse tunnustamisesta. (Eika blogin ja sita kautta yksilon tekemisten merkityksellisyys liity kommenttimaaraan tai laskurin pyorimiseen.)

Tama keskustelu on herattanyt monen neulepolkkaajan kirjoittamaan omista syistaan blogin pitamiselle. Neulebloggaajien valinen yhteisollisyys ja yhdessa toimiminen (mainittakoon vaikka laihdutusprojekti, vahavaraisten perheiden auttamisprojekti tai erilaiset vaihdot ja kisat) on todella tarkeaa, ja olen niissa itsekin ollut paljon mukana, koska neulojien yhteisossa mukana toimiminen on todella tarkeaa. Samoin ristipistoilijoiden yhteisossa olen ollut jonkin verran touhuamassa. Itselleni on tosi tarkeata, etta saman harrastuksen jakavien ihmisten kanssa voi olla tekemisissa. Varsinkin, kun aiemmin olin tuttavapiirissani ainoa pistelija ja lahes ainoa neuloja.

Toisekseen blogit toimivat ehtymattomana ideavarastona. Kylla, tunnustan nyysivani ideoita, ja kierrattavani niita. Ilman blogeja en olisi osannut haaveillakaan kalliimmista langoista, tai uskaltautua Novitan lankavalikoiman ulkopuolelle. (No, pakkohan jossain vaiheessa on, kun valikoima koyhtyy entisestaan..) Blogit toimivat minulle ensi sijaisesti uusien ideoiden ja lankojen ja neuleiden lahteena. Vastoin artikkelin henkea en lue blogeja 7 paivaa-metodilla tonkiakseni ihmisten yksityiselamaa. Toki kommentoin iloisia ja ikavia perhetapahtumia, toivotan hyvat joulut ja synttarit, ja kehun kauniita neuleita. Jokaisen blogin takana on ihminen, ja ihmiset ovat aina tarkeita, mutta en koe toimivani kunkin neulebloggaajan olemisen oikeuttamismoottorina lukemalla blogeja. Itsekasta, mutta neuleblogeja luen ihan oman itseni vuoksi. Samoin osallistun neulojien tapahtumiin vain itseni vuoksi.

Neuleblogeilla on viela yksi aarimmaisen tarkea merkitys. (Naita voisi olla paljon muitakin, mutta aamun eka kahvimotti loppui ja tassa alkaa loppua aivoista polttoaine.) Neuleblogit ovat nettilehtien ohella ainoata suomenkielista luettavaa, jota minulla on. Samoin oman neuleblogin pitaminen on tapa pitaa aidinkielta ylla. Oma kieli surkastuu aivan kasittamattoman nopeasti taalla "kielikylvyssa", ja oman kielen yllapitaminen on todella haasteellista. Jos naita blogeja ei olisi, olisin paitsi ulkona uusimmista neuletrendeista ja -tapahtumista, myos kielen rikkaus karsisi. Etta edelleen ihan on oma lehma ojassa naissa polkkaushommissa.

Toisekseen, en jaksa ymmartaa kasitoihin edelleen liitettavaa mummouden alakulttuurin leimaa. Varsinkin kun se tehdaan suhteessa naiseuteen. (Telaketjufeministi herasi horroksestaan.) Nimittain, poikien kasityoharrastusta pidetaan trendikkaana ja hauskana, mutta naisten kasityoharrastus liitetaan "marttakerhoiluun", "juoruiluun", jota "akkalaumat" naissa salaisissa istunnoissaan harrastavat. Ikaan kuin edelleenkin naisten keskinainen toiminta ja naisporukoiden yhteisollisyys leimattaisiin vaaralliseksi, anarkistiseksi sinisukkatoiminnaksi, jonka koko luonteesta ei olla varmoja. Kun toiminnan omaksuvat vastakkaisen sukupuolen edustajat, siita tulee hyvaksyttavaa ja muodikasta. Naisten tekemana se on kuitenkin vanhanaikaista, akkamaista, ehka myos pikkuisen pakollista? (Verratkaapa tata vaikka siivoamiseen tai ruuanlaittoon. Nama luetaan silti automaattisesti naisten "toihin", joista ei kannata lukua pitaa ja erikseen toreilla huudella, mutta mies imurin tai soppakauhan varressa on "hyva/osallistuva koti-isa" tai "moderni mies" jne.)
Tungen femakon tonne lankalaatikon perukoille nyt. Paastelkoon hoyryja harvakseltaan ;)

Nyt kevyempaa luettavaa! Nimittain, jouluaattona tilasin Joannista itselleni ristipistojuttuja vahan niinkuin omaksi joululahjaksi. Vilenismi iski ihan urakalla, kun pistelyjutut oli alennuksessa ja niista sai viela ylimaaraista alennusta kun tilasi enemman. Niin etta naita sielta eilen sitten kotiutui:
winter impressionsmidnight snowmanhydrangeavictorian charmtreasured timesleigh ride

Naista Dimensionsin kitteja ovat kaikki muut paitsi tuo hortensiatyyny. Mikaan naista ei ole hetken mielijohteesta tilattu, vaan kaikki on tarkkaan harkittu! :) Mie rakastan hortensioita, ja tuo tyynynpaallinen oli ihan pakko saada. Nama muut ovat sitten talvisia tai jouluisia (paitsi tuo korkea talojuttu), ja nehan tulevat ihan koti-ikavaan.

Tein mielestani edullisia ostoksia, kun yhteensa naihin meni vain vajaat 80 euroa. :)

Eilen syntyivat nama, jarjestyksessaan kai vuoden neljannet neuleet (ja sukat):
sukkia

Alhaalla on ne omat sukkani, jotka tein aiemmin. Ylhaalla pari sukkia, jonka tein sen Knitpicksin langan jamista. Eli 200g lankaa riitti aikuisten ja lasten sukkapariin! Nuo sukat menevat ehka kouluikaiselle, taytyy kysella tuttavilta, jos jonkun lapselle menisivat.

Muuten neulerintamalla ei ole juurikaan uutta. Sen oranssin hahtuvalaukun jatkan loppuun luonnonvalkoisella hahtuvalla, huovutan ja varjaan. Siita kuvia siis myohemmin.

Muistattehan napparyyteni ja sen ruman lopun? No, samalla linjalla jatketaan. Sari pyoraytteli nimittain blogin laskurin uusiin lukemiin vuonna paavo, ja vielakin lahja uupuu. (Ei, en ole unohtanut, vaikka se voisi kuulua tapoihini. Ja kuuluukin. Muttei nyt.) Tiedan tarkkaan, mita haluaisin Sarille laittaa yllariksi, mutta kun en sopivaa mallia ole loytanyt kirveellakaan. No, jospa Sari saisi yllarinsa, ennen kuin laskurissa on seuraavat kymmenluvut? (Sehan riippuu ihan teista, arvoisat lukijat, ja siita, miten merkitykselliseksi koette nama maallisen vaellukseni kalliomaalaukset. :D) Joka tapauksessa iso anteeksipyynto Sarille, joka olet joutunut odottelemaan!

Fonttikokoaanestys paattyi isomman eduksi 7-6 (jos laskin oikein), joten isolla jatketaan. Kukaan ei purnannut tekstin olevan liian isoa, mutta liian pieni fontti hairitsi joten pitaydyn isossa. Paatoksesta ei voi valittaa :)

5 comments:

jaanaL said...

Ihania ostoksia olet tehnyt! Varsinkin toi lumiukko ja korkea talo. (onneksi ei mitään keltti-juttuja tällä kertaa etten ihan pakahdu kateudesta...)

Tuulia said...

jaana: kiitos :) Eiko sullakin ollut tuo korkea talo, vai oliko se wishlistilla? muistan jossain (sinun?) kuvissa nahneeni tuon ja minusta tuo on ihan mielettoman kaunis.. :)

Karoliina said...

Mä olen niin samaa mieltä sun kanssasi tuosta feministikappaleen sisällöstä. Ehdin jo kommentoimaan asiasta Kristiinan blogiin, joten ei sen enempää asiasta.

Altocumulus said...

Tosi hyvin kirjoitit, aivan samoja ajatuksia täällä on ollut tästä aiheesta.

makepeace75 said...

Hortensiat kuuluvat syreenien ohella lemppareihin täälläkin. :o)

Kauniita kittejä olet skaffannut. Varsinkin tuo viktoriaaninen talo on aivan ihqu. *kuolaus* Lumiukko on myös vallan söde. :o)