Kyllapa eilen illalla otti kupoliin. Pistelin RR-tyota, ja tajusin parin tunnin pistelyn jalkeen, etta se kangas on n. 3 ruutua liian pieni. :I Tyhma mina, oisko pitanyt laskea ensin? Mittasin kankaan etukateen, ja mittaamisen perusteella se kangas olisi pitanyt olla oikean kokoinen. No, eihan se auttanut kuin purkaa ja aloittaa uudestaan. (Paitsi etta mie en viitsinyt purkaa, joten kangasta silvottiin.)
Hulluinta kylla oli, etta ajattelin, etta mullahan on valkeeta aidaa kaapit taynna. Ei muuten ole. Se kangas oli ainoo isompi pala vitivalkoista 14 ct aidaa mita mulla on. Ei auttanut kuin korkata DMC:n aidapala, jonka ostin taalta kangaskaupasta (metritavarana). Se on varia 712, eli lievasti luonnonvalkoinen tai kermanvalkoinen, mutta eihan se haittaa. RR-tyoni on koirakuvia, joista tulee tilkkutakkiin tilkkuja, joten tuskin se ketaan haittaa, jos siella on erivarisia kankaita :)
Eilen tuli askartelutaivaastakin paketti. Paketissa oli pari taulua: kallaliljoja, kissataulu ja revontulitaulu. Lisaksi tilasin rullan mustaa aidaa tiikerinsilmaa varten, neuloja, Thread Heavenia, niita DMC:n uusia pellavalankoja (laja nro II ja yhta yksittaista varia erasta kelttiliinaa varten, joka menee syksylla kanssapistelijalle synttarilahjaksi), DMC Encyclopedia of Needleworkin ja langankatkaisijan. Siis kaikkea tarpeellista :)
Noista neuloista mun pitikin kysya, jos taalla kanssapistelijoita harhailee. Mulla menee isompaan tyohon toisinaan kaksikin neulaa, kun niista jotenkin kuluu se pinta pois, eika se neula enaa luista hyvin. Miten muilla? Vai onko mun tahmanapeissa joku outo kemikaali, joka syo neulatkin? :)
Siita eilisesta mallitilkusta: en viitsinyt ottaa siita enaa uutta kuvaa, se huopui niin kuin mallitilkut yleensa huopuu. Toi merino on kylla omituista lankaa, kun se huopuu leveyssuunnassa vain n. 5-10% ja pituussuunnassa katoaa 30-35%. Totesin huopuneesta pinnasta tulevan niin kivan, etta taidan sen unikkotakin sittenkin huovuttaa. Sehan paasee puikoille ihan pian, taytyy vaan kuviot piirtaa.
Siihen mallitilkkuun laitoin kaupasta ostetut kamalat muoviset silmukkamerkit ennen huovutusta kiinni. Ne on sellaista klipsumallia, eli renkaat jotka saa avattua. Mittasin tilkusta 10 cm:n patkat krs- ja s-suunnassa seka suoran silean etta kirjoneuleen osalta. Sain sitten kaksi eri mittaa samasta tilkusta, koska ne merkit pysyi kiinni kairakarusellissa. Molemmat mittaustulokset antoi samat tulokset huopumisesta, eli kasittaakseni nuo huopumismitat on jokseenkin luotettavia. (Myos aiemmat huovutuskokeilut viittasivat naihin lukuihin, samoin huovutetut topposet.) Taytyy se unikkotakki kylla kasin huovuttaa, jotta voi vahan kontrolloida sita huopumista.
Tuon silmukkamerkkisysteemin teen kylla viela uudelleen jos huopuvia mallitilkkuja taytyy tehda.
Ajattelin tarjota myos Ullaan sen Isoaidin patalapun ohjetta, saa nahda huolivatko, kun se on virkattu. Eli sita vasaamaan - naihin kuviin, naihin tunnelmiin!
En mie sit neulonu. Tein muutaman keran Knitpicksin langoista ja siita itsevarjatysta vaaleanpuna-lilasta.
Yhden mallitilkunkin tein:
Tata ei tehty muuta kuin huopumiskokeilua varten. Ja tiheyksien laskemista varten. Naita vareja tai tata yhdistelmaa ei tulla nakemaan missaan muualla :)
Ja varjasin vahan lankaa:
Aivan taydelliset varit! Lila on Kool-Aid Grapea ja tekstiilivaria (sinista), punainen on Kool-Aid Cherrya, oranssi Orangea, turkoosi Wild Berrya (oli tullut kauppaan) ja vihrea Limea.
Varien vaihtumiskohdassa on nahtavissa joitakin Ydinjate-elementteja, mutta ei hairitsevassa maarin. Mun taytyy varmaan perustaa itsevarjattyja lankoja myyva putiikki - Toxic Waste Inc.
Juu.
Vapise, Noro.
Yhden mallitilkunkin tein:
Tata ei tehty muuta kuin huopumiskokeilua varten. Ja tiheyksien laskemista varten. Naita vareja tai tata yhdistelmaa ei tulla nakemaan missaan muualla :)
Ja varjasin vahan lankaa:
Aivan taydelliset varit! Lila on Kool-Aid Grapea ja tekstiilivaria (sinista), punainen on Kool-Aid Cherrya, oranssi Orangea, turkoosi Wild Berrya (oli tullut kauppaan) ja vihrea Limea.
Varien vaihtumiskohdassa on nahtavissa joitakin Ydinjate-elementteja, mutta ei hairitsevassa maarin. Mun taytyy varmaan perustaa itsevarjattyja lankoja myyva putiikki - Toxic Waste Inc.
Juu.
Vapise, Noro.
Hamstereihin aikaa vajaat 2 vuorokautta, ehtiskohan tassa viela tirpasta yhdet sukat lammittelyn merkeissa? ;) Eikun juu, munhan piti pistella. :)
Pistelin eilen synttariswappiin kortin valmiiksi:
En ole aiemmin juuri tykannyt noista M. Sherryn kissoista, mutta onhan ne naemma ihan sopoja. Noi viikset on kylla vahan oudot, ja jalkipistoja on ihan liikaa, mutta toivottavasti saaja pitaa. Naa kissat tais olla suosikkilistalla. :)
Tassa ois sit se ohje niihin sukkiin:
Lanka: Knitpicksin merinoa, 100 g = n. 402 m. Variera omasta paasta ;)
Puikot: 2,25 mm tai kasialan mukaan.
Tiheys: Sileata oikeata neuletta 28-29 s = 10 cm.
Sukan koko: kenka nro 40. Ohjeen lopussa on vinkki teran lyhentamiseen. Jos joudut neulomaan kapeamman sukan, mallineule on jaollinen 4:lla.
Latvialainen aloitus: Luo 60 s. Ala jaa silmukoita 4 puikolle, vaan neulo kahdella puikolla tasona. Neulo 3 krs ainaoikeaa ja tee sitten koristekrs:
*4 o, kiepauta vasen puikko aloitusreunan alitse ja tyon takaa ympari niin, etta neule kiertyy itsensa ympari*, toista *-*.
Jaa silmukat 4 puikolle ja neulo jatkossa pyoroneuleena. Krs:n vaihtumiskohta on I ja IV puikon valissa. Neulo 2 krs o.
(Pakko ei toki ole tehda tata aloitusta. Luo siis 60 s, jaa silmukat, ja jatka tasta:)
Neulo 10 krs joustinneuletta: *1 o kiertaen (takareunasta), 1 n*, toista *-*.
Neulo 2 krs o. Aloita sitten mallineule (jaollinen 4:lla):
1. krs: *1 o, nosta 3 s neulomatta niin etta lanka jaa tyon eteen*, toista *-*. Koska lankajuoksu neulotaan neuleeseen myohemmin mukaan, jata se hieman loysaksi. Hyva niksi tahan on puikon neulomisen jalkeen venyttaa silmukoita puikolla hieman, jotta lankajuoksut loystyvat. Lankajuoksujen pitaa antaa periksi hieman, muuten neule kiristaa pituussuunnassa liikaa.
2. krs: o.
3. krs: 2 o, *neulo lankajuoksu mukaan: tyonna oikea puikko lankajuoksun alta, neulottavan silmukan lapi, koukkaa lanka mukaan ja tuo se silmukan lapi ja lankajuoksun alitse, 3 o*, toista *-*, 1 o. Lankajuoksun neulomiseen on varmaan muitakin tapoja, mutta tuo oli minulle nopein. Tarkein on, etta se tulee neulottua mukaan tyohon.
4. krs: o. Huomaa, etta IV puikon viimeinen s nostetaan neulomatta!
5. krs: nosta 2 s neulomatta niin, etta lanka jaa tyon eteen, **1 o, nosta 3 s neulomatta niin etta lanka jaa tyon eteen*, toista *-*. IV puikon lopussa on edellisella krs:lla nostettu 1 s neulomatta, neulo se nyt oikein.
6. krs: o.
7. krs: *neulo lankajuoksu mukaan: tyonna oikea puikko lankajuoksun alta, neulottavan silmukan lapi, koukkaa lanka mukaan ja tuo se silmukan lapi ja lankajuoksun alitse, 3 o*, toista *-*.
8. krs: o.
Neljannen kierroksen lopussa nostettava silmukka tuottaa saumattoman mallineuleen jatkumisen (ja krs:n vaihtumiskohdan piilottamisen) I ja IV puikkojen valilla.
Toista mallineuletta yhteensa 5 krt, neulo viimeiseksi 7. krs. Kantapaa tehdaan poikkeuksellisesti III ja IV puikoille (30 s), mallineuleen jatkumisen vuoksi.
Kantapaa:
Aloita neulomalla III ja IV puikon silmukat nurin (nurja puoli). Neulo sitten mallineuletta kuten aiemminkin. Kaikki mallineuleen parilliset krs:t neulotaan nyt nurin. Neulo kantalapun korkeudeksi 28 krs (3,5 mallikertaa), ja aloita sitten kantapaan kavennukset:
Jaa silmukat 3 osaan (10 + 10 + 10). Neulo sitten seuraavasti:
1. krs: 19 o, 2 o yhteen takareunoista, kaanna.
2. krs: nosta 1 s neulomatta, 8 n, 2 nurin yhteen, kaanna.
3. krs: nosta 1 s neulomatta, 8 o, 2 o yhteen takareunoista, kaanna.
Toista 2.-3. krs:ia kunnes puikolla on enaa jaljella keskimmaiset 10 s. Jaa nama kahdelle puikolle. Nama kaksi puikkoa ovat nyt puikot I ja IV.
Kiilakavennukset:
Neulo I puikon s:t oikein, poimi sitten kantalapun reunasta 15 s o. Jatka mallineuletta II ja III puikoilla, ja poimi IV puikolle 15 s kantalapun reunasta. Neulo IV puikolla olleet 5 s o.
Tee kiilakavennukset seuraavasti:
I puikko: neulo kunnes puikolla on 3 s, 2 o yht, 1 o. IV puikko: 1 o, 2 o yht takareunoista, neulo puikko loppuun. (Jatka mallineuletta normaalisti II ja III puikolla.) Kavenna joka 2. krs. Jatka mallineuletta samalla. Huomaa, etta ensimmaisella krs:lla, jolla I ja IV puikolla neulot mallineuletta, joudut laskemaan kiilakavennuksissa katoavat silmukat pois ja aloittamaan mallineuleen siten, etta kun kavennukset on tehty, mallineule jatkuu saumattomasti. Itse tein sen nain:
I puikko: *nosta 3 s neulomatta, 1 o*, toista *-* 4 krt, 1 o, 2 o yht. IV puikko: 1 o, 2 o yht takareunoista, *1 o, nosta 3 s neulomatta*.
Tee kavennuksia, kunnes sinulla on yhteensa 60 s krs:lla. Neulo mallineuletta teraosaan (kantapaan jalkeen) yhteensa 9 krt. Aloita sitten karjen kavennukset:
I ja III puikon lopussa: neulo viimeiset 2 o yhteen.
II ja IV puikon alussa: neulo 1 o, neulo 2 o yht takareunoista, neulo muut s:t.
Jatka mallineuletta myos kavennusten valissa. Kavenna nain, kunnes sinulla on 2 s/puikko. Veda lanka kaikkien silmukoiden lapi, paattele langat ja hoyryta.
Sukkiin voi yksinkertaisuuden vuoksi tehda myos tiimalasikantapaan. Talloin ei tarvitse tehda kiilakavennuksia. Sukka saattaa kiristaa jonkin verran jalassa, silla mallineule ei juuri veny, joten paadyin itse tavalliseen kantapaahan istuvuuden vuoksi.
Karjen kavennukset alkaa n. 5 cm ennen kuin sukka on valmis, joten huomioi tama, jos teet pienempia sukkia.
Mallineuletta en ole tavannut muualla, joten taa on sit ihan omaa suunnittelua ;) Laittakaa sukistanne sit kuvia tulemaan :)
Mie meen nyt pisteleen ja keriin vyyhteja valmiiksi. :)
Edit: Lisäsin kuvan yleisön pyynnöstä ;)
Edit: sama paa kesat talvet. En mee viela keriin vyyhteja tai pisteleen, paivitan ton valmiiden toiden listan niin, etta siina on vaan taman vuoden tyot. Viimevuotiset tulee galleriaan, ja niihin linkki. Haamuja siis tulossa, koittakaa kestaa.
Pistelin eilen synttariswappiin kortin valmiiksi:
En ole aiemmin juuri tykannyt noista M. Sherryn kissoista, mutta onhan ne naemma ihan sopoja. Noi viikset on kylla vahan oudot, ja jalkipistoja on ihan liikaa, mutta toivottavasti saaja pitaa. Naa kissat tais olla suosikkilistalla. :)
Tassa ois sit se ohje niihin sukkiin:
Lanka: Knitpicksin merinoa, 100 g = n. 402 m. Variera omasta paasta ;)
Puikot: 2,25 mm tai kasialan mukaan.
Tiheys: Sileata oikeata neuletta 28-29 s = 10 cm.
Sukan koko: kenka nro 40. Ohjeen lopussa on vinkki teran lyhentamiseen. Jos joudut neulomaan kapeamman sukan, mallineule on jaollinen 4:lla.
Latvialainen aloitus: Luo 60 s. Ala jaa silmukoita 4 puikolle, vaan neulo kahdella puikolla tasona. Neulo 3 krs ainaoikeaa ja tee sitten koristekrs:
*4 o, kiepauta vasen puikko aloitusreunan alitse ja tyon takaa ympari niin, etta neule kiertyy itsensa ympari*, toista *-*.
Jaa silmukat 4 puikolle ja neulo jatkossa pyoroneuleena. Krs:n vaihtumiskohta on I ja IV puikon valissa. Neulo 2 krs o.
(Pakko ei toki ole tehda tata aloitusta. Luo siis 60 s, jaa silmukat, ja jatka tasta:)
Neulo 10 krs joustinneuletta: *1 o kiertaen (takareunasta), 1 n*, toista *-*.
Neulo 2 krs o. Aloita sitten mallineule (jaollinen 4:lla):
1. krs: *1 o, nosta 3 s neulomatta niin etta lanka jaa tyon eteen*, toista *-*. Koska lankajuoksu neulotaan neuleeseen myohemmin mukaan, jata se hieman loysaksi. Hyva niksi tahan on puikon neulomisen jalkeen venyttaa silmukoita puikolla hieman, jotta lankajuoksut loystyvat. Lankajuoksujen pitaa antaa periksi hieman, muuten neule kiristaa pituussuunnassa liikaa.
2. krs: o.
3. krs: 2 o, *neulo lankajuoksu mukaan: tyonna oikea puikko lankajuoksun alta, neulottavan silmukan lapi, koukkaa lanka mukaan ja tuo se silmukan lapi ja lankajuoksun alitse, 3 o*, toista *-*, 1 o. Lankajuoksun neulomiseen on varmaan muitakin tapoja, mutta tuo oli minulle nopein. Tarkein on, etta se tulee neulottua mukaan tyohon.
4. krs: o. Huomaa, etta IV puikon viimeinen s nostetaan neulomatta!
5. krs: nosta 2 s neulomatta niin, etta lanka jaa tyon eteen, **1 o, nosta 3 s neulomatta niin etta lanka jaa tyon eteen*, toista *-*. IV puikon lopussa on edellisella krs:lla nostettu 1 s neulomatta, neulo se nyt oikein.
6. krs: o.
7. krs: *neulo lankajuoksu mukaan: tyonna oikea puikko lankajuoksun alta, neulottavan silmukan lapi, koukkaa lanka mukaan ja tuo se silmukan lapi ja lankajuoksun alitse, 3 o*, toista *-*.
8. krs: o.
Neljannen kierroksen lopussa nostettava silmukka tuottaa saumattoman mallineuleen jatkumisen (ja krs:n vaihtumiskohdan piilottamisen) I ja IV puikkojen valilla.
Toista mallineuletta yhteensa 5 krt, neulo viimeiseksi 7. krs. Kantapaa tehdaan poikkeuksellisesti III ja IV puikoille (30 s), mallineuleen jatkumisen vuoksi.
Kantapaa:
Aloita neulomalla III ja IV puikon silmukat nurin (nurja puoli). Neulo sitten mallineuletta kuten aiemminkin. Kaikki mallineuleen parilliset krs:t neulotaan nyt nurin. Neulo kantalapun korkeudeksi 28 krs (3,5 mallikertaa), ja aloita sitten kantapaan kavennukset:
Jaa silmukat 3 osaan (10 + 10 + 10). Neulo sitten seuraavasti:
1. krs: 19 o, 2 o yhteen takareunoista, kaanna.
2. krs: nosta 1 s neulomatta, 8 n, 2 nurin yhteen, kaanna.
3. krs: nosta 1 s neulomatta, 8 o, 2 o yhteen takareunoista, kaanna.
Toista 2.-3. krs:ia kunnes puikolla on enaa jaljella keskimmaiset 10 s. Jaa nama kahdelle puikolle. Nama kaksi puikkoa ovat nyt puikot I ja IV.
Kiilakavennukset:
Neulo I puikon s:t oikein, poimi sitten kantalapun reunasta 15 s o. Jatka mallineuletta II ja III puikoilla, ja poimi IV puikolle 15 s kantalapun reunasta. Neulo IV puikolla olleet 5 s o.
Tee kiilakavennukset seuraavasti:
I puikko: neulo kunnes puikolla on 3 s, 2 o yht, 1 o. IV puikko: 1 o, 2 o yht takareunoista, neulo puikko loppuun. (Jatka mallineuletta normaalisti II ja III puikolla.) Kavenna joka 2. krs. Jatka mallineuletta samalla. Huomaa, etta ensimmaisella krs:lla, jolla I ja IV puikolla neulot mallineuletta, joudut laskemaan kiilakavennuksissa katoavat silmukat pois ja aloittamaan mallineuleen siten, etta kun kavennukset on tehty, mallineule jatkuu saumattomasti. Itse tein sen nain:
I puikko: *nosta 3 s neulomatta, 1 o*, toista *-* 4 krt, 1 o, 2 o yht. IV puikko: 1 o, 2 o yht takareunoista, *1 o, nosta 3 s neulomatta*.
Tee kavennuksia, kunnes sinulla on yhteensa 60 s krs:lla. Neulo mallineuletta teraosaan (kantapaan jalkeen) yhteensa 9 krt. Aloita sitten karjen kavennukset:
I ja III puikon lopussa: neulo viimeiset 2 o yhteen.
II ja IV puikon alussa: neulo 1 o, neulo 2 o yht takareunoista, neulo muut s:t.
Jatka mallineuletta myos kavennusten valissa. Kavenna nain, kunnes sinulla on 2 s/puikko. Veda lanka kaikkien silmukoiden lapi, paattele langat ja hoyryta.
Sukkiin voi yksinkertaisuuden vuoksi tehda myos tiimalasikantapaan. Talloin ei tarvitse tehda kiilakavennuksia. Sukka saattaa kiristaa jonkin verran jalassa, silla mallineule ei juuri veny, joten paadyin itse tavalliseen kantapaahan istuvuuden vuoksi.
Karjen kavennukset alkaa n. 5 cm ennen kuin sukka on valmis, joten huomioi tama, jos teet pienempia sukkia.
Mallineuletta en ole tavannut muualla, joten taa on sit ihan omaa suunnittelua ;) Laittakaa sukistanne sit kuvia tulemaan :)
Mie meen nyt pisteleen ja keriin vyyhteja valmiiksi. :)
Edit: Lisäsin kuvan yleisön pyynnöstä ;)
Edit: sama paa kesat talvet. En mee viela keriin vyyhteja tai pisteleen, paivitan ton valmiiden toiden listan niin, etta siina on vaan taman vuoden tyot. Viimevuotiset tulee galleriaan, ja niihin linkki. Haamuja siis tulossa, koittakaa kestaa.
Mie valvoin sit eilen aamulla puol seitsemaan asti. Niin pitkaan ei olekaan tullut valvottua kuin viimeks sillon, kun lahdettiin systerin kans yhdelle ja tultiin kotiin, kun formulat oli jo alkaneet :)
Eilen illalla valmistui ne vihertavat sukat:
Mallineuleesta on tarkempikin kuva:
Ja viela taidekuvakin!
Mallineule on tosi keljua kuvattavaa kun joko se ei nay ollenkaan (ks. aiempi postaus), tai salama valaisee langan liian kirkkaaksi, tai ilman salamaa se tarahtaa niin etta sita ei erota. Auringonvalossa naytti parhaimmalta, vaikka siltikaan tossa ei nay se vari kunnolla. Mallineule rikkoo pintaa kivasti, muuten noi nayttas ihan raitasukilta, kun se sininen ja vihrea vaihtelee todella saannollisesti.
Systeri kai oli vailla noihin jotain ohjetta, kirjotan ja julkasen kun ehdin.
Tassa se viimeisin varjatty lanka. Knitpicksin fingering weight-merinoa 100 g:n vyyhti, boolissa Kool-Aid Grapea ja Cherrya. Molemmat varit "rikoin" toisillaan, eli Grapessa on tilkka Cherrya ja painvastoin. Tuli ihan kivat, vaikka Cherryn jaljilta lanka on osin kovin persikkaisen varinen. Sopii minusta tahan pastellivyyhtiin. :) Taman kohtalo on viela auki, tai no sukkia siita tulee, mutta en tieda tirpasenko puikoille jo tanaan, vai korkkaanko vasta hamstereiden kunniaksi. En sais neuloa, pitas pistella. Ehka pistelen. Seuraavan kerran pistellaankin vasta maaliskuussa.
Altocumulus heitti vaatemeemin tanne. Kun haaste tuli, hilluin pyjamasiltaan, joten kavin vaihtamassa vahan viksumpaa riepua ylle. Kovin hienoahan ois vastata Marilyn Monroen tyyliin, etta yllani on vain Chanel 5, mutta saastan teidat mielikuvilta :) Eika paalla ole mitaan Pariisin ihmeita ja viimeisinta huutoa, vaikka haluaisinkin Taidebloggaajana (ja Taidekuvaajana) antaa itsestani Sivistyneen ja Perinjuurin Viksun Ihmisen mielikuvan. :]
Paalla on.. no, Levikset ja vihrea T-paita, molemmat alennusloytoja. Jalassa vaaleanpunaiset sneakersukat. Ja alusvaatteetkin on :)
Arvatkaa mita mulla on paassa?
Oli ihan pakko saada noi palmut kuvaan :) Taalla voi kayda vaijymassa toista kuvaa Askartelijasta samainen pipa paassa.
En mie oikeesti nayta noin tyhmalta. :]
Kyseessa on tietenkin Aili-pipo, jonka ohje tulee seuraavaan Ullaan. Multa sita pyydettiin, ja sen aloitin eilen illalla ja aamulla se oli valmis. (Kylla, nukuin younet. En miekaan niin hidas neuloja ole!) Taytyy viela kirjoittaa puhtaaksi toi ohje ja panna eteenpain. Toivottavasti siita tykataan. Neuloessa syntyi pari muutakin ideaa Aili-mallilla, mutta niista enemman seuraavan Suomen reissun jalkeen. Mun seiskaveikat naissa vareissa on nimittain loppu!
(Mie naytan oikeasti paljon, paljon tyhmemmalta.)
Eilen illalla valmistui ne vihertavat sukat:
Mallineuleesta on tarkempikin kuva:
Ja viela taidekuvakin!
Mallineule on tosi keljua kuvattavaa kun joko se ei nay ollenkaan (ks. aiempi postaus), tai salama valaisee langan liian kirkkaaksi, tai ilman salamaa se tarahtaa niin etta sita ei erota. Auringonvalossa naytti parhaimmalta, vaikka siltikaan tossa ei nay se vari kunnolla. Mallineule rikkoo pintaa kivasti, muuten noi nayttas ihan raitasukilta, kun se sininen ja vihrea vaihtelee todella saannollisesti.
Systeri kai oli vailla noihin jotain ohjetta, kirjotan ja julkasen kun ehdin.
Tassa se viimeisin varjatty lanka. Knitpicksin fingering weight-merinoa 100 g:n vyyhti, boolissa Kool-Aid Grapea ja Cherrya. Molemmat varit "rikoin" toisillaan, eli Grapessa on tilkka Cherrya ja painvastoin. Tuli ihan kivat, vaikka Cherryn jaljilta lanka on osin kovin persikkaisen varinen. Sopii minusta tahan pastellivyyhtiin. :) Taman kohtalo on viela auki, tai no sukkia siita tulee, mutta en tieda tirpasenko puikoille jo tanaan, vai korkkaanko vasta hamstereiden kunniaksi. En sais neuloa, pitas pistella. Ehka pistelen. Seuraavan kerran pistellaankin vasta maaliskuussa.
Altocumulus heitti vaatemeemin tanne. Kun haaste tuli, hilluin pyjamasiltaan, joten kavin vaihtamassa vahan viksumpaa riepua ylle. Kovin hienoahan ois vastata Marilyn Monroen tyyliin, etta yllani on vain Chanel 5, mutta saastan teidat mielikuvilta :) Eika paalla ole mitaan Pariisin ihmeita ja viimeisinta huutoa, vaikka haluaisinkin Taidebloggaajana (ja Taidekuvaajana) antaa itsestani Sivistyneen ja Perinjuurin Viksun Ihmisen mielikuvan. :]
Paalla on.. no, Levikset ja vihrea T-paita, molemmat alennusloytoja. Jalassa vaaleanpunaiset sneakersukat. Ja alusvaatteetkin on :)
Arvatkaa mita mulla on paassa?
Oli ihan pakko saada noi palmut kuvaan :) Taalla voi kayda vaijymassa toista kuvaa Askartelijasta samainen pipa paassa.
En mie oikeesti nayta noin tyhmalta. :]
Kyseessa on tietenkin Aili-pipo, jonka ohje tulee seuraavaan Ullaan. Multa sita pyydettiin, ja sen aloitin eilen illalla ja aamulla se oli valmis. (Kylla, nukuin younet. En miekaan niin hidas neuloja ole!) Taytyy viela kirjoittaa puhtaaksi toi ohje ja panna eteenpain. Toivottavasti siita tykataan. Neuloessa syntyi pari muutakin ideaa Aili-mallilla, mutta niista enemman seuraavan Suomen reissun jalkeen. Mun seiskaveikat naissa vareissa on nimittain loppu!
(Mie naytan oikeasti paljon, paljon tyhmemmalta.)
Pikkutunneilla
(seuraa pauhaamista ja yollisia keskusteluja Itsen kanssa.)
Kello on nelja aamulla, ja mua ei nukuta. Ollenkaan. Nakojaan nokosilta ei ole hyva nousta iltakahdeksalta. Eika tirpaista naamariinsa pannullista kahvia sen peraan. Karvajalka nukkuu tyytyvaisena. Voi Paimio! (Ei millaan pahalla, te ketka Paimiossa asutte. Ei se voi olla teidan vika.)
Yo on mennyt lueskellessa, en voinut jattaa Girl With A Pearl Earring'a kesken. Upea elokuva, aivan mielettoman hieno kirja, ja taulukin on komea. Sen tyton silmat on kauniit.
Vihreista sukista toinen on valmis, toista en jaksanut tehda vaikka Gary Oldmania katselinkin AV-laitteesta. Teen sen toisen huomenna. Ehka. Jos en nuku koko paivaa.
Huomasin riemukseni, etta Team Finlandilla on oma blogi! Tikrulle iso kiitos :) Miepa olin (lallallaa) eka siella kommentoimassa. Kiva joskus parjata jossain; Kudinpuikko-aanestyksessakaan ei voi luonnehtia blogiaan aaniharavaksi jos on tyyliin kolme aanestanyt Itsea. (Ei, en aanestanyt itse itsea. En ainakaan tunnusta.) Nuo olimpialaiset [sic] on siita hyva juttu, etta tarvitsee vaan kisata itsea vastaan. Mie aattelin tehda kirjoneuletumput punaisesta ja mustasta, taytyy vaan perehtya herringbone stitchin saloihin. (Koitan katsoa sille suomenkielisen nimen.)
Toinen loytynyt blogi on muuten Team Californian puuhanaisen blogi. Nayttais haaraavan samassa pitajassa kuin allekirjoittanut. :)
(Ajatus poukkoaa.)
Huomasin vierailulla mustassa villassa etta oikeesti ne Terhin kuvat on kauniita. Ihan hirmu kauniita. Niinkun vaikka se punanen pikkuruinen takki. Mitenhan itsekin saisi sellasia? (Kuvia, ei takkeja.) Aiemmin en ole oikeestaan kiinnittanyt huomiota koko kuviin, osaksi siksi etta en omista PhotoShopia (oisko syyta?) ja osaksi koska olen laiska. Tarkeinta on, etta omien hikisten katosten luomukset tulee edes dokumentoitua. Pitas kai panostaa kuviin :)
(Kylla maa ens vuonna peittoan kaikissa aanestyksissa kaikki blogit kun mulla on toi huumorinkukka puskemassa itiota ja rupeen taidekuvaajaks. Tai sitten en peittoa ja julistan tan blogini taideblogiksi ja julkaisen vaan outoja, laitamyotaisessa napsittyja kuvia, jotka ovat Ylen Vaikeasti Avautuvia. Enka neulo sukkia, vaan jotain kimalletekokuituhorselohuiveja.)
Tulin muuten miettineeks tossa paivalla kun vasasin sita vihreeta sukkaa loppuun yhta asiaa naista trendineuleista. Kun Ullan ilmestyttya oli se Fifi-buumi, joka ei ota laantuakseen, BiBo on myos jo ilmio, Clapo on varmaan seuraava ja niin edespain. Onko outoa, jos ei pida noista? Omalla laillaan on noi kaikki hyvin kauniita, mutta kun Fifi on vahan liian simppeli (niinkun Roguekin), BiBokin on natti mutta mun paahan ei sitten sovi kerrassaan ollenkaan. Clapoa olen kylla vahan toisella puikolla miettinyt, mutta sekin on vahan simppeli mulle.
(Sanoo henkilo, jonka puolen vuoden puserruksen lopputulema on suoraa sileata oleva neule, jossa on vahan pitsia.)
Toivottavasti kukaan ei nyt pahastu noista kommenteista. Itsas (haa, paasin kayttaan) systeri sanokin, etta toi Fifi on kiva huivi kun se on tarpeeks geometrinen, ettei ala nayttaan mummomaiselta vaikka onkin pitsia. Totta haastat, siskoseni. Se on kaunis, mutta mutta.. noi mainitut ei jotenkin ole mun tyylisia ollenkaan, tai jotenkin niista puuttuu se haaste mita valmiilla ohjeella toivoisin olevan. Vaikea selittaa. Ilman sarvia ja hampaita siis, kaikkien maku ei tietenkaan ole samanlainen, mutta oispa kiva kuulla etten ole ainoa aisan yli potkija.
Ei haittaa vaikka oisinkin. Taahan on.. no, taideblogi. ;)
Kello on nelja aamulla, ja mua ei nukuta. Ollenkaan. Nakojaan nokosilta ei ole hyva nousta iltakahdeksalta. Eika tirpaista naamariinsa pannullista kahvia sen peraan. Karvajalka nukkuu tyytyvaisena. Voi Paimio! (Ei millaan pahalla, te ketka Paimiossa asutte. Ei se voi olla teidan vika.)
Yo on mennyt lueskellessa, en voinut jattaa Girl With A Pearl Earring'a kesken. Upea elokuva, aivan mielettoman hieno kirja, ja taulukin on komea. Sen tyton silmat on kauniit.
Vihreista sukista toinen on valmis, toista en jaksanut tehda vaikka Gary Oldmania katselinkin AV-laitteesta. Teen sen toisen huomenna. Ehka. Jos en nuku koko paivaa.
Huomasin riemukseni, etta Team Finlandilla on oma blogi! Tikrulle iso kiitos :) Miepa olin (lallallaa) eka siella kommentoimassa. Kiva joskus parjata jossain; Kudinpuikko-aanestyksessakaan ei voi luonnehtia blogiaan aaniharavaksi jos on tyyliin kolme aanestanyt Itsea. (Ei, en aanestanyt itse itsea. En ainakaan tunnusta.) Nuo olimpialaiset [sic] on siita hyva juttu, etta tarvitsee vaan kisata itsea vastaan. Mie aattelin tehda kirjoneuletumput punaisesta ja mustasta, taytyy vaan perehtya herringbone stitchin saloihin. (Koitan katsoa sille suomenkielisen nimen.)
Toinen loytynyt blogi on muuten Team Californian puuhanaisen blogi. Nayttais haaraavan samassa pitajassa kuin allekirjoittanut. :)
(Ajatus poukkoaa.)
Huomasin vierailulla mustassa villassa etta oikeesti ne Terhin kuvat on kauniita. Ihan hirmu kauniita. Niinkun vaikka se punanen pikkuruinen takki. Mitenhan itsekin saisi sellasia? (Kuvia, ei takkeja.) Aiemmin en ole oikeestaan kiinnittanyt huomiota koko kuviin, osaksi siksi etta en omista PhotoShopia (oisko syyta?) ja osaksi koska olen laiska. Tarkeinta on, etta omien hikisten katosten luomukset tulee edes dokumentoitua. Pitas kai panostaa kuviin :)
(Kylla maa ens vuonna peittoan kaikissa aanestyksissa kaikki blogit kun mulla on toi huumorinkukka puskemassa itiota ja rupeen taidekuvaajaks. Tai sitten en peittoa ja julistan tan blogini taideblogiksi ja julkaisen vaan outoja, laitamyotaisessa napsittyja kuvia, jotka ovat Ylen Vaikeasti Avautuvia. Enka neulo sukkia, vaan jotain kimalletekokuituhorselohuiveja.)
Tulin muuten miettineeks tossa paivalla kun vasasin sita vihreeta sukkaa loppuun yhta asiaa naista trendineuleista. Kun Ullan ilmestyttya oli se Fifi-buumi, joka ei ota laantuakseen, BiBo on myos jo ilmio, Clapo on varmaan seuraava ja niin edespain. Onko outoa, jos ei pida noista? Omalla laillaan on noi kaikki hyvin kauniita, mutta kun Fifi on vahan liian simppeli (niinkun Roguekin), BiBokin on natti mutta mun paahan ei sitten sovi kerrassaan ollenkaan. Clapoa olen kylla vahan toisella puikolla miettinyt, mutta sekin on vahan simppeli mulle.
(Sanoo henkilo, jonka puolen vuoden puserruksen lopputulema on suoraa sileata oleva neule, jossa on vahan pitsia.)
Toivottavasti kukaan ei nyt pahastu noista kommenteista. Itsas (haa, paasin kayttaan) systeri sanokin, etta toi Fifi on kiva huivi kun se on tarpeeks geometrinen, ettei ala nayttaan mummomaiselta vaikka onkin pitsia. Totta haastat, siskoseni. Se on kaunis, mutta mutta.. noi mainitut ei jotenkin ole mun tyylisia ollenkaan, tai jotenkin niista puuttuu se haaste mita valmiilla ohjeella toivoisin olevan. Vaikea selittaa. Ilman sarvia ja hampaita siis, kaikkien maku ei tietenkaan ole samanlainen, mutta oispa kiva kuulla etten ole ainoa aisan yli potkija.
Ei haittaa vaikka oisinkin. Taahan on.. no, taideblogi. ;)
Haluttomuutta
Olen antanut kertoa itselleni, etta sukkaneulebloggaajat ovat tavallista hauskempaa vakea. Huumorinkukanversoja on siis jalleen istutettu:
Onko vaarin olla haluamatta saada sukkia valmiiksi koska lanka on niin ihanaa? Ei minusta.
Kuva on aivan onneton, mutta jos likelta tiiraa, voi saada jotain kasitysta. Puikot on 2,25 mm, vaikka voisivat olla paksummatkin. Mallineule on ihan oma, ja olen Sangen Ylpea, kun kantalapussakin jatkuu sama mallineule. Kiilakavennuksia saadin eilen illalla saunan jalkeen, nyt ne alkaa olla ok. Lanka on sita itse varjattya merinoa, ja se on aivan ihanaa. Ihqa suorastaan! Pehmeaa kuin karitsan kainalo, tata on aivan ihana neuloa. Valmiina ei onneksi ole kuin tuo toinen kiilakavennuksiin asti, joten tata onnea jatkuu vahan pidempaan viela :)
Kultaisen kudinpuikon tuloksetkin tulivat, onnea kaikille voittajille! Oli joku minuakin aanestanyt, tama kommentti sopisi vaikka blogin tunnuslauseeksi:
"Tuulialta löytyy kaikkea, pistelystä autojen kautta pipovaihtoon. Niitä ihania
perinneohjeita mitkä kaikki tuntee, mutta kellään ei oo sitä kirjotettua muotoa
ja sitten ihan omia uusia ideoita. Ja välillä mokataan kuitenkin, mutta aina
potkastaan uudelleen kone käyntiin ja uutta tekelettä pukkaa."
Tama sai minut kylla ihan nauramaan litkana:
"- Valtava määrä valmiita - tai ainakin melkein valmiita - töitä!" (Tamakin kavisi sloganiksi.) :)
Kiitos minuakin aanestaneille :)
Tahan loppuun (alkaa luulko etta tama postaus loppuu muuten ihan akkia) kokemuksia eiliselta lankakauppakierrokselta. Lankahamsterikisaan on enaa vain vahan aikaa, joten viime hetken ostokset on tehtava! Suuntasin volkkarin markettiin ja ajattelin, etta kayn "vaan katseleen" lankahyllyja. Pah. Neulepuikkohyllysta 2,75 millin pyoro karkasi kimppuun niinkuin vain 2,75 millin pyoro voi. Koko 79-senttisella mitallaan se naulitsi Askartelijan lankahyllyjen eteen, eika poistuminen luonnistunut ilman kassillista lankaa. Ei siina auttanut vastaan pyristella. Varsinkin kun luonnonkuitulankaa loysin. Ja ne niin surkeasti sielta huutelivatkin :)
Nyt alkaa siis olla langat seka hamsterikuukautta etta olympialaisia varten hankittuna. Tassa otoksessa lankajoukkueeni on viela sekalainen seurakunta:
Tallainen epajarjestys ei kay painsa, ja pistin joukkueeni uuteen uskoon.
Joukkueeni on muuten sitten Kelkkailujoukkue, koska kelkkailu on minusta kaikkein seksikkain urheilulaji. Hurjareitiset miehet pinkaisevat trikoot kirealla jaakouruun ja viilettavat raajat villisti vipattaen lujempaa kuin iskan Corollasta kuunaan saisi irti, vaikka ajaisi talla pohjassa Turusta Tampereelle. Sita mie en kasita, etta miksi ne ei satsaa painon kohotukseen, koska jos painaa enempi, eiko silloin paase kovempaa? Paitsi trikoo on riskilla ruma, ehka kelkkailijat on tarkkoja ulkonaostaan. Jotain outoa on oltava atleeteissa, jotka jaiseen kouruun santaavat turvana vain pieni kypara. Uskokaa huviksenne, jos linttaa penkkaan sataakolmeakymppia, siina saa heittaa maalliselle vaellukselleen hyvastit vaikka ois minkalainen potta paassa.
Kelkkailujoukkueen jarjestin viime hetken treeneja varten, ja kohta aletaan olla aika timmissa kunnossa.
Joukkue vyotteet pinkeana:
Lippulaiva on toki Isoveli Color, josta syntyy sukkia. Isoveljen jarrumiehena toimivat karkki-veikat, joista syntyy sukkia. (Huumorinkukantaimea ei parane jattaa heitteille.) Fuegoista on tulossa huivi, Kitten Mohaireista myos. Ehka jakkukin tulee sinisesta Kitten-porukasta. Butterflysta tulee joku pitsineule kesaksi. Takarivin vallaton merinovaki on paatymassa huovutettavaksi Unikko-takiksi ja neuletakiksi. Neuletakki on punaista ja mustaa, ja aiheena muuan bandi. (Kymppi sille, kuka tietaa, mika bandi.) Saa nahda, kuinka joukkueeni parjaa olympialaisissa :) Treenattava silti on, vaikka lopputulema olisikin (taas) uusia keskeneraisia neuleita! Siispa tanaan on jarjestettava intervalliharjoitukset merinoille - mallitilkku raidoilla :)
Kunnon viimeistely tehdaan silmukkamerkein, tottakai :) Taytyypa kipaista noutamaan merkkitarvikkeita kaupasta. Ehka myos joukkueeseen musta hevonen, tai kaksi, jos hyllyssa sattuu olemaan muutamia orpoja keria, jotka kaipaavat hellaa kotia. :)
PS. Sain mie taas jotain valmiiksikin, pistolistan synttariswappiin pari juttua. Arvatkaa unohdinko ottaa kuvan? Aijuu, varjasin lankaakin taas. Kuvia kun on vyyhti kuiva.
Onko vaarin olla haluamatta saada sukkia valmiiksi koska lanka on niin ihanaa? Ei minusta.
Kuva on aivan onneton, mutta jos likelta tiiraa, voi saada jotain kasitysta. Puikot on 2,25 mm, vaikka voisivat olla paksummatkin. Mallineule on ihan oma, ja olen Sangen Ylpea, kun kantalapussakin jatkuu sama mallineule. Kiilakavennuksia saadin eilen illalla saunan jalkeen, nyt ne alkaa olla ok. Lanka on sita itse varjattya merinoa, ja se on aivan ihanaa. Ihqa suorastaan! Pehmeaa kuin karitsan kainalo, tata on aivan ihana neuloa. Valmiina ei onneksi ole kuin tuo toinen kiilakavennuksiin asti, joten tata onnea jatkuu vahan pidempaan viela :)
Kultaisen kudinpuikon tuloksetkin tulivat, onnea kaikille voittajille! Oli joku minuakin aanestanyt, tama kommentti sopisi vaikka blogin tunnuslauseeksi:
"Tuulialta löytyy kaikkea, pistelystä autojen kautta pipovaihtoon. Niitä ihania
perinneohjeita mitkä kaikki tuntee, mutta kellään ei oo sitä kirjotettua muotoa
ja sitten ihan omia uusia ideoita. Ja välillä mokataan kuitenkin, mutta aina
potkastaan uudelleen kone käyntiin ja uutta tekelettä pukkaa."
Tama sai minut kylla ihan nauramaan litkana:
"- Valtava määrä valmiita - tai ainakin melkein valmiita - töitä!" (Tamakin kavisi sloganiksi.) :)
Kiitos minuakin aanestaneille :)
Tahan loppuun (alkaa luulko etta tama postaus loppuu muuten ihan akkia) kokemuksia eiliselta lankakauppakierrokselta. Lankahamsterikisaan on enaa vain vahan aikaa, joten viime hetken ostokset on tehtava! Suuntasin volkkarin markettiin ja ajattelin, etta kayn "vaan katseleen" lankahyllyja. Pah. Neulepuikkohyllysta 2,75 millin pyoro karkasi kimppuun niinkuin vain 2,75 millin pyoro voi. Koko 79-senttisella mitallaan se naulitsi Askartelijan lankahyllyjen eteen, eika poistuminen luonnistunut ilman kassillista lankaa. Ei siina auttanut vastaan pyristella. Varsinkin kun luonnonkuitulankaa loysin. Ja ne niin surkeasti sielta huutelivatkin :)
Nyt alkaa siis olla langat seka hamsterikuukautta etta olympialaisia varten hankittuna. Tassa otoksessa lankajoukkueeni on viela sekalainen seurakunta:
Tallainen epajarjestys ei kay painsa, ja pistin joukkueeni uuteen uskoon.
Joukkueeni on muuten sitten Kelkkailujoukkue, koska kelkkailu on minusta kaikkein seksikkain urheilulaji. Hurjareitiset miehet pinkaisevat trikoot kirealla jaakouruun ja viilettavat raajat villisti vipattaen lujempaa kuin iskan Corollasta kuunaan saisi irti, vaikka ajaisi talla pohjassa Turusta Tampereelle. Sita mie en kasita, etta miksi ne ei satsaa painon kohotukseen, koska jos painaa enempi, eiko silloin paase kovempaa? Paitsi trikoo on riskilla ruma, ehka kelkkailijat on tarkkoja ulkonaostaan. Jotain outoa on oltava atleeteissa, jotka jaiseen kouruun santaavat turvana vain pieni kypara. Uskokaa huviksenne, jos linttaa penkkaan sataakolmeakymppia, siina saa heittaa maalliselle vaellukselleen hyvastit vaikka ois minkalainen potta paassa.
Kelkkailujoukkueen jarjestin viime hetken treeneja varten, ja kohta aletaan olla aika timmissa kunnossa.
Joukkue vyotteet pinkeana:
Lippulaiva on toki Isoveli Color, josta syntyy sukkia. Isoveljen jarrumiehena toimivat karkki-veikat, joista syntyy sukkia. (Huumorinkukantaimea ei parane jattaa heitteille.) Fuegoista on tulossa huivi, Kitten Mohaireista myos. Ehka jakkukin tulee sinisesta Kitten-porukasta. Butterflysta tulee joku pitsineule kesaksi. Takarivin vallaton merinovaki on paatymassa huovutettavaksi Unikko-takiksi ja neuletakiksi. Neuletakki on punaista ja mustaa, ja aiheena muuan bandi. (Kymppi sille, kuka tietaa, mika bandi.) Saa nahda, kuinka joukkueeni parjaa olympialaisissa :) Treenattava silti on, vaikka lopputulema olisikin (taas) uusia keskeneraisia neuleita! Siispa tanaan on jarjestettava intervalliharjoitukset merinoille - mallitilkku raidoilla :)
Kunnon viimeistely tehdaan silmukkamerkein, tottakai :) Taytyypa kipaista noutamaan merkkitarvikkeita kaupasta. Ehka myos joukkueeseen musta hevonen, tai kaksi, jos hyllyssa sattuu olemaan muutamia orpoja keria, jotka kaipaavat hellaa kotia. :)
PS. Sain mie taas jotain valmiiksikin, pistolistan synttariswappiin pari juttua. Arvatkaa unohdinko ottaa kuvan? Aijuu, varjasin lankaakin taas. Kuvia kun on vyyhti kuiva.
Sirkka oli lahettanyt Lauralle soman alpakkapaahineen (malli kevaan Modasta):
Kuva on napattu Lauran blogista :)
Mites muilla pipovaihto etenee? Omasta puolestani voin sanoa, etta ideoita on kylla, ja langatkin on, kun sais itsensa potkittua puikkoihin :) Onneksi aikaa on viela kolmisen viikkoa!
Kuva on napattu Lauran blogista :)
Mites muilla pipovaihto etenee? Omasta puolestani voin sanoa, etta ideoita on kylla, ja langatkin on, kun sais itsensa potkittua puikkoihin :) Onneksi aikaa on viela kolmisen viikkoa!
Tulee hiukan myohassa mutta tarkeinta etta tulee. Altocumuluksen pipo Liinulle on perilla:
Liinu toivoi kesapipoa, materiaalina tassa on Novitan Alabama. Ohje Knittysta. Liinu on saanut myos toisen, punaisen pipon :) Kylla naita kelpaa kesalla pidella :) Lisatietoja Altocumuluksen blogissa.
Altocumulus sai Liinulta pipon (aiempi postaus), siihen paivitin materiaali- ja ohjetiedot.
Omalla neulerintamalla sukat Ydi.. Syysomenista on valmiit Jaanalle ja paasevat Kustin mukaan huomenna. Laitan niista kuvia kunhan ovat perilla, en halua pilata yllatysta. Nojaa, yllatys ja yllatys. Vari ei ole muuttunut ja mallikin perinteinen. ;D Toivottavasti ovat sopivat saajalleen :)
Nyt mie kummiskin alan metsastaan tolle toiselle itsevarjatylle mallineuletta!
Liinu toivoi kesapipoa, materiaalina tassa on Novitan Alabama. Ohje Knittysta. Liinu on saanut myos toisen, punaisen pipon :) Kylla naita kelpaa kesalla pidella :) Lisatietoja Altocumuluksen blogissa.
Altocumulus sai Liinulta pipon (aiempi postaus), siihen paivitin materiaali- ja ohjetiedot.
Omalla neulerintamalla sukat Ydi.. Syysomenista on valmiit Jaanalle ja paasevat Kustin mukaan huomenna. Laitan niista kuvia kunhan ovat perilla, en halua pilata yllatysta. Nojaa, yllatys ja yllatys. Vari ei ole muuttunut ja mallikin perinteinen. ;D Toivottavasti ovat sopivat saajalleen :)
Nyt mie kummiskin alan metsastaan tolle toiselle itsevarjatylle mallineuletta!
Taman takia kannattaa olla niita keskeneraisia monta: voi saada samana paivana monta neuletta valmiiksi. :) Sukat valmistuivat iltapaivalla, ja Magda illalla:
(Kylla, meilla on vaihdettu lakanat. Sama Ikean setti, vari eri. :)
Se on viela kostea, ja Karvajalka on toissa, joten viela ette saa kuvaa, jossa se olisi paalla. Mutta nayttaisi, etta siita tulee sopivampi kuin ajattelinkaan. Varissa on pienta epatasaisuutta, joten ehka uusi varikylpy on paikallaan, mutta katsotaan nyt, jos se ei hairitse liikaa. Ehka en enaa jaksa alkaa nykertaan :)
Erityisen tyytyvainen olin kainalosaumoihin, jotka yhdistin jaljitellen silmukoita. Ja niista tuli siistit, valtavan siistit:
Niille, jotka Magdan tarinaa eivat tunne, pikaotos viime syksyyn:
Tilasin lankaa Pirtin kehraamolta viime kesana: hahtuvaa ja ohutta kampalankaa. Kampalangasta oli ensin tarkoitus tulla neuletakki, mutta neulominen takkusi pahasti. Kertaalleen neulottu takakappale ja etukappale purettiin. Neule paasi uudelleen puikoille pienen saatamisen jalkeen, ja tuloksena oli Magda. Magdaa on neulottu pitkaan ja hartaasti syksyn mittaan, mutta pikkuhiljaa tyo eteni valmiiksi saakka. Magda on ollut haasteellinen neulottava, silla puikkokoko oli 2 mm. En ole nain pienilla puikoilla aiemmin neulepaitaa vasannyt. Onneksi tama oli pyoroneule, jos kappaleet olisi pitanyt viela yhdistaa, ei tama ois varmaan tullut ikina valmiiksi! Nyt meni "vaan" puoli vuotta lankojen saapumisesta valmiiksi asti ;)
Neule valmistui eilen illalla hiukan ennen kymmenta, paattelyyn meni oma tovinsa. Kaytin paitaa paalla ennen varjaysta, ja se naytti sopivan hyvin. Eniten jannitti kaula-aukon onnistuminen, koska olen tehnyt vain pari raglanhihaista paitaa, joista toisen alhaalta ylospain. Yksi purettu neule oli tehty alhaalta ylospain, mutta koska se oli ensimmainen raglanhihainen neule, ei varmaan tarvitse eritella, miksi se meni purkuun. Ja se ylhaalta alaspainkin tehty paita ei ihan istunut (kaula-aukko oli liian levea), mutta se ei ehtinyt haitata, silla se nyppyyntyi alle vuorokaudessa pitokelvottomaksi. Eli lyhyesti: saavutukset raglanhihaisten neuleiden saralla eivat ole paata huimaavia.
Magdan kaula-aukko nayttaisi kylla olevan just sopiva. Ajattelin tehda siita vahan isomman, jotta paidan alla voisi pitaa vaikka kauluspaitaa. Ylaosan pituus on juuri sopiva, ja varjayssession jalkeen neuleen muutkin mitat asettuivat kohdalleen. Neule venyi hieman, joten pituutta tuli pikkuisen lisaa, ja se ulottuu nyt lantiolle. Hieman liian levea se on, mutta se ei varmaan haittaa, jos tosiaan laittaa sinne alle jotain muuta. (Ja on laitettavakin, koska tuo lanka kutittaa aika paljon.) Liian iso koko ei haittaa senkaan takia, etta jos sattuisin tasta laihtumaan, voin aina lahjoittaa tuon meidan aidille, joka muistaakseni tykkaa viela varistakin. :)
Materiaalina on siis Pirtin kampalanka (90 TEX x 3, 100 g = 360 m), ja sita meni noin 380 g. Koko on ehka XL, joten riittoisaa oli! Lanka on 100% suomenlampaan villaa. Lanka oli neuloessa todella epatasaista, joka nakyykin vanhoissa kuvissa pinnan mutruiluna, mutta kostutettaessa se oikeni tasaiseksi ja kauniiksi.
Malli on kokonaan oma. No, mallineule pitsiin on joku iankaikkisen universaali neule, joka on joka neulekirjassa, mutta periaatteessa koko neule on omaa suunnittelua. Hihat ovat 3/4-mittaiset, mutta epailen etta ne on pikkuisen vajaa taysmittaiset nyt kastelun jalkeen. Toivoisin kommentteja tasta neuleesta, tama kun on silmatera ja todella rakkaudella tehty :) Rakkaalla lapsella on monta nimea: tama on kulkenut Murheenkryynin, Magdan, Iisakinkirkon ***keleen neuleen ja monen muun nimella :) Nayttaisi kummiskin, etta tasta tulee ihan suosikki. (Lupaan, en enaa hehkuta. Kovin paljon. :D)
Varjaykseen kaytin Kool-Aid Grapea ja Tropical Punchia, ja terastin naita kirkkaanpunaisella ja sinisella tekstiilivarilla. Lopputuloksena on upea, himmea vanha roosa, joka ei ole liian kirkas. Aivan taydellinen vari! Keskella on omituinen haaleampi kohta, joka nayttaisi noudattelevan keranvaihtoa, mutta sen varmaan saan katoamaan uudelleen varjayksella. Varjasin neuleen todella laimealla variseoksella, jottei siita tulisi liian raikeata. Variahan saa aina lisaa.
Kaikin puolin mieleinen ja kaunis neule. Rumasta Ankanpojasta taisi tulla Joutsen :)
Vedenvihrea merino on kuiva, joten se paasee nyt keralle. Aloitin eilen myos Jaanan sukat (vasta paidan valmistumisen jalkeen), ja nekin ovat edistyneet hyvin. Karvajalalle yritin esittaa erilaisia sukkavaihtoehtoja, ja mies kysyi, etta "pakkoko ne on heti neuloa, eiko niita vois vahan aikaa jemmata?" Mie kun luulin, etta sita haittaa taa varastointi. ;))
(Kylla, meilla on vaihdettu lakanat. Sama Ikean setti, vari eri. :)
Se on viela kostea, ja Karvajalka on toissa, joten viela ette saa kuvaa, jossa se olisi paalla. Mutta nayttaisi, etta siita tulee sopivampi kuin ajattelinkaan. Varissa on pienta epatasaisuutta, joten ehka uusi varikylpy on paikallaan, mutta katsotaan nyt, jos se ei hairitse liikaa. Ehka en enaa jaksa alkaa nykertaan :)
Erityisen tyytyvainen olin kainalosaumoihin, jotka yhdistin jaljitellen silmukoita. Ja niista tuli siistit, valtavan siistit:
Niille, jotka Magdan tarinaa eivat tunne, pikaotos viime syksyyn:
Tilasin lankaa Pirtin kehraamolta viime kesana: hahtuvaa ja ohutta kampalankaa. Kampalangasta oli ensin tarkoitus tulla neuletakki, mutta neulominen takkusi pahasti. Kertaalleen neulottu takakappale ja etukappale purettiin. Neule paasi uudelleen puikoille pienen saatamisen jalkeen, ja tuloksena oli Magda. Magdaa on neulottu pitkaan ja hartaasti syksyn mittaan, mutta pikkuhiljaa tyo eteni valmiiksi saakka. Magda on ollut haasteellinen neulottava, silla puikkokoko oli 2 mm. En ole nain pienilla puikoilla aiemmin neulepaitaa vasannyt. Onneksi tama oli pyoroneule, jos kappaleet olisi pitanyt viela yhdistaa, ei tama ois varmaan tullut ikina valmiiksi! Nyt meni "vaan" puoli vuotta lankojen saapumisesta valmiiksi asti ;)
Neule valmistui eilen illalla hiukan ennen kymmenta, paattelyyn meni oma tovinsa. Kaytin paitaa paalla ennen varjaysta, ja se naytti sopivan hyvin. Eniten jannitti kaula-aukon onnistuminen, koska olen tehnyt vain pari raglanhihaista paitaa, joista toisen alhaalta ylospain. Yksi purettu neule oli tehty alhaalta ylospain, mutta koska se oli ensimmainen raglanhihainen neule, ei varmaan tarvitse eritella, miksi se meni purkuun. Ja se ylhaalta alaspainkin tehty paita ei ihan istunut (kaula-aukko oli liian levea), mutta se ei ehtinyt haitata, silla se nyppyyntyi alle vuorokaudessa pitokelvottomaksi. Eli lyhyesti: saavutukset raglanhihaisten neuleiden saralla eivat ole paata huimaavia.
Magdan kaula-aukko nayttaisi kylla olevan just sopiva. Ajattelin tehda siita vahan isomman, jotta paidan alla voisi pitaa vaikka kauluspaitaa. Ylaosan pituus on juuri sopiva, ja varjayssession jalkeen neuleen muutkin mitat asettuivat kohdalleen. Neule venyi hieman, joten pituutta tuli pikkuisen lisaa, ja se ulottuu nyt lantiolle. Hieman liian levea se on, mutta se ei varmaan haittaa, jos tosiaan laittaa sinne alle jotain muuta. (Ja on laitettavakin, koska tuo lanka kutittaa aika paljon.) Liian iso koko ei haittaa senkaan takia, etta jos sattuisin tasta laihtumaan, voin aina lahjoittaa tuon meidan aidille, joka muistaakseni tykkaa viela varistakin. :)
Materiaalina on siis Pirtin kampalanka (90 TEX x 3, 100 g = 360 m), ja sita meni noin 380 g. Koko on ehka XL, joten riittoisaa oli! Lanka on 100% suomenlampaan villaa. Lanka oli neuloessa todella epatasaista, joka nakyykin vanhoissa kuvissa pinnan mutruiluna, mutta kostutettaessa se oikeni tasaiseksi ja kauniiksi.
Malli on kokonaan oma. No, mallineule pitsiin on joku iankaikkisen universaali neule, joka on joka neulekirjassa, mutta periaatteessa koko neule on omaa suunnittelua. Hihat ovat 3/4-mittaiset, mutta epailen etta ne on pikkuisen vajaa taysmittaiset nyt kastelun jalkeen. Toivoisin kommentteja tasta neuleesta, tama kun on silmatera ja todella rakkaudella tehty :) Rakkaalla lapsella on monta nimea: tama on kulkenut Murheenkryynin, Magdan, Iisakinkirkon ***keleen neuleen ja monen muun nimella :) Nayttaisi kummiskin, etta tasta tulee ihan suosikki. (Lupaan, en enaa hehkuta. Kovin paljon. :D)
Varjaykseen kaytin Kool-Aid Grapea ja Tropical Punchia, ja terastin naita kirkkaanpunaisella ja sinisella tekstiilivarilla. Lopputuloksena on upea, himmea vanha roosa, joka ei ole liian kirkas. Aivan taydellinen vari! Keskella on omituinen haaleampi kohta, joka nayttaisi noudattelevan keranvaihtoa, mutta sen varmaan saan katoamaan uudelleen varjayksella. Varjasin neuleen todella laimealla variseoksella, jottei siita tulisi liian raikeata. Variahan saa aina lisaa.
Kaikin puolin mieleinen ja kaunis neule. Rumasta Ankanpojasta taisi tulla Joutsen :)
Vedenvihrea merino on kuiva, joten se paasee nyt keralle. Aloitin eilen myos Jaanan sukat (vasta paidan valmistumisen jalkeen), ja nekin ovat edistyneet hyvin. Karvajalalle yritin esittaa erilaisia sukkavaihtoehtoja, ja mies kysyi, etta "pakkoko ne on heti neuloa, eiko niita vois vahan aikaa jemmata?" Mie kun luulin, etta sita haittaa taa varastointi. ;))
Pipovaihto etenee, Altocumulus oli saanut Liinulta piponsa:
Liinu viela odottelee pipoaan, joten en laita siita kuvaa ennenkuin on saajallaan.
Edit: Pipossa kaytetty lanka on Novitan Jussia, ja malli myos Novitasta.
(Magda kuivuu viela, katson jos saisin siita viksuja otoksia vaikka kosteanakin.)
Liinu viela odottelee pipoaan, joten en laita siita kuvaa ennenkuin on saajallaan.
Edit: Pipossa kaytetty lanka on Novitan Jussia, ja malli myos Novitasta.
(Magda kuivuu viela, katson jos saisin siita viksuja otoksia vaikka kosteanakin.)
Piti mun tehda kaikkee muutakin.
Sukka edesta:
Sukka takaa:
Sukka istuu:
Sukka makaa:
Knitpicksin Essential-lankaa ovat he, puikot 2 mm. Lankaa jai ehka 20 g yli, eli talossa on (jalleen) uusia nottosia lankaa. Silmukoita varressa 64, teraan muutin ohjetta pikkuisen ja tein 60 silmukalla. Sukista on siksi monta kuvaa, kun nainkin tummasta langasta on tuota kuviota vahan hankala saada esille. Vari on Dusk (hamara), itse kylla kuvailisin tata lahinna farkunsiniseksi. Kauniit, kauniit sukat, naista tulee varmasti ihan suosikit.
Naista tuli just sellaiset sukat kuin olen aina haaveillut: napakat, aika pitkavartiset ja kivalla pintaneuleella. Jotenkin seiskaveikasta ei ole aina ihan onnistunut. Ekan pesun jalkeen... no, "Napakkuus, haaveissa vainko oot mun" jne.
Tata lankaa mulla on viela punaisena, ja niista tulee todennakoisesti kelttipalmikkosukat. Mustasta tulee kuviosukkia, saa nahda riittaako lanka. (Kohtahan ei enaa saakaan tilata/ostaa lankaa, taytyy suunnitella se reissu paikalliseen Menitaan talla viikolla.)
Suunnitelmissa on ainakin samanlaiset harmaasta Karvikselle ;) Se tarttis muutenkin sukkia, vahan harmitti kun en tehnyt tasta sinisesta jotakin hanelle, mutta lankahan ei maailmasta lopu. Eihan?
Edit: Psst! Magda on valmis! Kuvia huomenna!
Ja Kultaisen kudinpuikon tulokset alkaa tippua!
Sukka edesta:
Sukka takaa:
Sukka istuu:
Sukka makaa:
Knitpicksin Essential-lankaa ovat he, puikot 2 mm. Lankaa jai ehka 20 g yli, eli talossa on (jalleen) uusia nottosia lankaa. Silmukoita varressa 64, teraan muutin ohjetta pikkuisen ja tein 60 silmukalla. Sukista on siksi monta kuvaa, kun nainkin tummasta langasta on tuota kuviota vahan hankala saada esille. Vari on Dusk (hamara), itse kylla kuvailisin tata lahinna farkunsiniseksi. Kauniit, kauniit sukat, naista tulee varmasti ihan suosikit.
Naista tuli just sellaiset sukat kuin olen aina haaveillut: napakat, aika pitkavartiset ja kivalla pintaneuleella. Jotenkin seiskaveikasta ei ole aina ihan onnistunut. Ekan pesun jalkeen... no, "Napakkuus, haaveissa vainko oot mun" jne.
Tata lankaa mulla on viela punaisena, ja niista tulee todennakoisesti kelttipalmikkosukat. Mustasta tulee kuviosukkia, saa nahda riittaako lanka. (Kohtahan ei enaa saakaan tilata/ostaa lankaa, taytyy suunnitella se reissu paikalliseen Menitaan talla viikolla.)
Suunnitelmissa on ainakin samanlaiset harmaasta Karvikselle ;) Se tarttis muutenkin sukkia, vahan harmitti kun en tehnyt tasta sinisesta jotakin hanelle, mutta lankahan ei maailmasta lopu. Eihan?
Edit: Psst! Magda on valmis! Kuvia huomenna!
Ja Kultaisen kudinpuikon tulokset alkaa tippua!
Paivitysplaah ja neulontaplaah
Ei ole huvittanut paivitella. Eika lukea sahkoposteja. Eika neuloa. Jospa menis taa lorvikatarri nyt ohi ;) Mie epailen, etta taa on stressista johtuvaa: vaikka swapit ja muut vaihtojutut on hyvassa vauhdissa, silti takaraivossa kummittelee tieto, etta naa pitaa saada maailmalle, eika vaan notkua nurkissa. Nojuu, toinen kuppi kahvia, eikohan se silla mee ohi :)
Ensin tarkein: pipovaihto etenee, Hanna on saanut Kvillalta pipon. Ja hieno pipo onkin:
Muistutan viela, etta kaikki valmistuneet pipot on nahtavilla myos pipovaihdon Galleriassa, joka jaa henkiin viela pipovaihdon paattymisenkin jalkeen. Sielta voi siis nahda kaikki vaihdetut pipot ja loytaa uusia ihania pipoideoita!
Kotikaaoksessa on talla viikolla ollut joulu kahtena paivana. Ensin siskolta saapui nama:
Siella on sinista Kitten Mohairia (neuletakiksi), viininpunaista Kitten Mohairia (huiviksi), Teddya sinisissa ja punaisissa savyissa (pipoiksi, ehka), karkkivarisia seiskaveikkoja (arvatkaa mita mie naista teen) ja valkoista ja patkis-Nallea (Aileiksi).
Seuraavana paivana laatikkoon kolahti naita:
Knitpicks muisti sukkalangoilla! Joukossa on Simple Stripes-sampleri, eli kaksi keraa kutakin Simple Stripes-langan varia. Kahdesta kerasta (a 50 g) tulee yksi sukkapari. Itse olen tehnyt jo tuosta Sunset-varista ne yhdet omat sukat ja yhdet sukat kouluikaiselle tytolle (sopivat kuulemma, ja tykatytkin). Eli aika pitkavartinen sukkapari tulee :)
Lankalaatikossa on myos Essential-lankaa (sinista, punaista ja mustaa), joista tulee Almost Argyle-sukkia. Mustat Essentialit menevat raitalangoiksi Sock Garden Hollyberryn ja Daffodilin kaveriksi. Sukkalaatikkoon seuraa tulevat tekemaan myos Sock Memoriesin Paper Dolls-sukat.
Sininen Essential paasi jo puikoille Argyle-sukiksi muotoutumaan. Eihan sille mitaan voi, jos laatikosta hyppaa sata grammaa sukkalankaa ja vaatii, suorastaan anelee paasta puikoille. Teen naita kaksi kerrallaan, eli teen kumpaankin saman vaiheen sukkaa yhta aikaa. En tieda onko nopeampaa, mutta tulee nyt kokeiltua. Varret on molempiin valmiina, mutta koska sukat ei nayta kauhean ihmeellisilta keskeneraisina, naytan niista kuvat vasta valmiina.
Mukana paketissa oli kaksi vyyhtia itsevarjattavaa merinoa (fingering ja lace weight-paksuisina) ja perulaista villaa (worsted weight, vastaa ehka Isoveljea). Naille ei viela kohdetta ole, taytyy hioa tuota varjaystekniikkaa.
On sita hiottukin, tassa taman viikkoinen saldo:
Kotivakea jalleen. Ylempi tilkku varjattiin punaisella, jota savytin vahan sinisella, ja itsetehdylla vihrealla (eli sininen+keltainen). Varit on upeat, ja tilkun raidat on hauskat. Naista vareista teen viela jotain!
Alempi on sitten kaynyt liemessa, jossa sinista yritin taittaa punaisella, lopputulema: violetti. Eika vaihteluita niin kovasti, kun en alynnyt, etta todella kattilassa ja markana lanka nayttaa aivan erilta kuin kuivana. Nojuu, mutta kaunis taa on silti. Tatakin vois kayttaa johonkin.
Langasta ei harmainta hajua, jotain aika ohkaista villaa (oisko Bambinon jamia?).
Periaatteella: matkitaan Isoveli Colorin savyja.
Vyyhti: pitka.
Varit: punainen (jossa keltaista), vihrea (itsesekoitettu), sininen (jossa punaista) ja reilu keltainen. Lopputulos: ihq!
Vahan saadan naita vareja viela kirkkaammaksi, eli haen uuden satsin vareja kaupasta. Mutta silti, tammoiset sukat on saatava! (Ja nythan mulla sita sukkalankaa taas on, kunhan en huovuttele sita.)
Ja tassa se kovan onnen veska. Kevat tulee, ja veskassa vihertaa ;) Kool-Aid Lime sai tehtavakseen tehda hahtuvalle asioita, ja vaikka kauan taa ui kattilassa, vari jai epatasaiseksi eika tarttunut ihan kunnolla. Ois varmaan pitanyt kastella hahtuva paremmin. Tai olla huovuttamatta toista kertaa. Sama sille, tasta tuli nyt kiva ja siihen jemmailen noita just tulleita lankoja. Lankalaatikoita on nyt 3, viela viime viikolla oli vain 2. Ja lisaa lankaa pitais tulla ensi viikolla.
Ainakin lankahamsterikisaa varten on materiaalihankinnat kasassa! ;)) Ja neulonta-olympialaisia. (Mie se aina menen kaikkeen ilmoittautumaan, saa nahda mita naista tulee....)
Edit: ei kannattas jattaa polkkaamatta moneks paivaks. Ei kannattas jattaa lukematta blogeja moneks paivaks. Keitin aamulla kahvit, unohduin lukemaan blogeja (niita on muuten monta), paivittamaan omaa, jarjestamaan kuvia.
Pannu paloi, pannussa asfalttia. No, meneehan se maidon kanssa. (Saattaa kylla narastaa.)
Ensin tarkein: pipovaihto etenee, Hanna on saanut Kvillalta pipon. Ja hieno pipo onkin:
Muistutan viela, etta kaikki valmistuneet pipot on nahtavilla myos pipovaihdon Galleriassa, joka jaa henkiin viela pipovaihdon paattymisenkin jalkeen. Sielta voi siis nahda kaikki vaihdetut pipot ja loytaa uusia ihania pipoideoita!
Kotikaaoksessa on talla viikolla ollut joulu kahtena paivana. Ensin siskolta saapui nama:
Siella on sinista Kitten Mohairia (neuletakiksi), viininpunaista Kitten Mohairia (huiviksi), Teddya sinisissa ja punaisissa savyissa (pipoiksi, ehka), karkkivarisia seiskaveikkoja (arvatkaa mita mie naista teen) ja valkoista ja patkis-Nallea (Aileiksi).
Seuraavana paivana laatikkoon kolahti naita:
Knitpicks muisti sukkalangoilla! Joukossa on Simple Stripes-sampleri, eli kaksi keraa kutakin Simple Stripes-langan varia. Kahdesta kerasta (a 50 g) tulee yksi sukkapari. Itse olen tehnyt jo tuosta Sunset-varista ne yhdet omat sukat ja yhdet sukat kouluikaiselle tytolle (sopivat kuulemma, ja tykatytkin). Eli aika pitkavartinen sukkapari tulee :)
Lankalaatikossa on myos Essential-lankaa (sinista, punaista ja mustaa), joista tulee Almost Argyle-sukkia. Mustat Essentialit menevat raitalangoiksi Sock Garden Hollyberryn ja Daffodilin kaveriksi. Sukkalaatikkoon seuraa tulevat tekemaan myos Sock Memoriesin Paper Dolls-sukat.
Sininen Essential paasi jo puikoille Argyle-sukiksi muotoutumaan. Eihan sille mitaan voi, jos laatikosta hyppaa sata grammaa sukkalankaa ja vaatii, suorastaan anelee paasta puikoille. Teen naita kaksi kerrallaan, eli teen kumpaankin saman vaiheen sukkaa yhta aikaa. En tieda onko nopeampaa, mutta tulee nyt kokeiltua. Varret on molempiin valmiina, mutta koska sukat ei nayta kauhean ihmeellisilta keskeneraisina, naytan niista kuvat vasta valmiina.
Mukana paketissa oli kaksi vyyhtia itsevarjattavaa merinoa (fingering ja lace weight-paksuisina) ja perulaista villaa (worsted weight, vastaa ehka Isoveljea). Naille ei viela kohdetta ole, taytyy hioa tuota varjaystekniikkaa.
On sita hiottukin, tassa taman viikkoinen saldo:
Kotivakea jalleen. Ylempi tilkku varjattiin punaisella, jota savytin vahan sinisella, ja itsetehdylla vihrealla (eli sininen+keltainen). Varit on upeat, ja tilkun raidat on hauskat. Naista vareista teen viela jotain!
Alempi on sitten kaynyt liemessa, jossa sinista yritin taittaa punaisella, lopputulema: violetti. Eika vaihteluita niin kovasti, kun en alynnyt, etta todella kattilassa ja markana lanka nayttaa aivan erilta kuin kuivana. Nojuu, mutta kaunis taa on silti. Tatakin vois kayttaa johonkin.
Langasta ei harmainta hajua, jotain aika ohkaista villaa (oisko Bambinon jamia?).
Periaatteella: matkitaan Isoveli Colorin savyja.
Vyyhti: pitka.
Varit: punainen (jossa keltaista), vihrea (itsesekoitettu), sininen (jossa punaista) ja reilu keltainen. Lopputulos: ihq!
Vahan saadan naita vareja viela kirkkaammaksi, eli haen uuden satsin vareja kaupasta. Mutta silti, tammoiset sukat on saatava! (Ja nythan mulla sita sukkalankaa taas on, kunhan en huovuttele sita.)
Ja tassa se kovan onnen veska. Kevat tulee, ja veskassa vihertaa ;) Kool-Aid Lime sai tehtavakseen tehda hahtuvalle asioita, ja vaikka kauan taa ui kattilassa, vari jai epatasaiseksi eika tarttunut ihan kunnolla. Ois varmaan pitanyt kastella hahtuva paremmin. Tai olla huovuttamatta toista kertaa. Sama sille, tasta tuli nyt kiva ja siihen jemmailen noita just tulleita lankoja. Lankalaatikoita on nyt 3, viela viime viikolla oli vain 2. Ja lisaa lankaa pitais tulla ensi viikolla.
Ainakin lankahamsterikisaa varten on materiaalihankinnat kasassa! ;)) Ja neulonta-olympialaisia. (Mie se aina menen kaikkeen ilmoittautumaan, saa nahda mita naista tulee....)
Edit: ei kannattas jattaa polkkaamatta moneks paivaks. Ei kannattas jattaa lukematta blogeja moneks paivaks. Keitin aamulla kahvit, unohduin lukemaan blogeja (niita on muuten monta), paivittamaan omaa, jarjestamaan kuvia.
Pannu paloi, pannussa asfalttia. No, meneehan se maidon kanssa. (Saattaa kylla narastaa.)
Vinkea oli toi meemikierros, tajusin etten miekaan ole loppuviimeks kamalan kummallinen. No, MakePeacen kans taidetaan olla ainoat lukevat loylyttelijat, mutta toi Karvajalan ihmettelema lakanajuttu oli monella. (Paitsi sita mie en ymmarra, miten joku voi aatella, etta se pussilakanan paa, missa on se aukko pujottelua varten, ois jossain muualla kun varvaspaassa. Jos se on siella toisessa paassa.. no, sehan on kun nukkus varpaat suussa!)
Keksin muutamia muitakin omituisuuksia lisaa. Eras niista valkeni konkreettisella tavalla eilen, kun etsin yhta ristipistokittia puoli paivaa. Kitti ei ole edes mun tyylinen, ja on menossa kaverille, ja ois pitany lahettaa vuonna paavo, ja nyt sita ei loytynyt! Eika mulla noita ristipistojuttuja niin paljon ole, kitteja vaan yks laatikollinen. Mutta mutta... kun mulla on paha tapa jattaa asioita jemmaan paikkoihin, mista mie en niita muista etsia. Eilisella etsiskelykierroksella loysin kaksi kittia, joiden olemassaoloa en edes muistanut! Mita lie aleloytoja jalleen..
Eli pitas vissiin kasittaa pikkuhiljaa, etta Jarjestys on muutakin kuin 9 kirjainta perakkain. Toinen on se, etta mie olen hirvean laiska. Ja koen siita huonoa omaatuntoa. Tiian, etta pitas tehda kaikenlaista (niinkun esim. siivota), mutta kun en saa aikaiseksi. Lykkaan, ja lykkaan. Sama jutuissa, joissa ei ole tiettya takarajaa. (Ja vaikka oiskin.) En kasita, milla lihaksilla mie oon saanut itselleni yhden tutkinnon oppilaitoksessa, joka ei juuri ollenkaan vahdi oppilaidensa tekemisia ;)
Eilen piti siivota, ja tanaankin pitais. Taidan neuloa Magdaa siis ;) Se on edistynyt niin, etta kaula-aukkoon on matkaa enaa 10 cm, joten se on talla viikolla valmis. Se edistyy aika hitaasti, mutta onneksi silmukkamaara vahenee koko ajan.
Ihme, etta noi neulehommat ei jaa yleensa kesken. (Paitsi Rose Trellis-huivi, mutta se onkin iisakinkirkko.) Pistelyt monesti jaa, en tiia miks. Mutta mulla on oltava noita UFOja, etta on aina mihin tarrata. Kauheetahan se ois jos ei tietas mita tekis ;))
Olin muuten superiloinen, kun hoksin, etta Jaanalle kelpais se mun eka varjayskokeilulanka sukkina. Se lanka alkaa nayttaa heti paremmalta, kun tietaa mita siita tulee ja kelle. Itsella ei tulis ikina pidettya senvarista lankaa, mutta on tosi hienoa, etta joku muu haluaa siita jotain, ettei tarvitse nakata maelle. (Enka kylla pystys nakkaamaankaan.) Etta kiitos Jaanalle, voit kylla joutua sukkia odotteleen jonkun aikaa!
Tahan ei nyt tuu kuvia, kun ei ole mita kuvata. Lankaa on tulossa lisaa, sita tuli jo eilen siskolta, joten niista sitten kuvia kertaplajayksena. Magdasta saatte kuvia heti kun viimeinenkin langanpatka on paatelty :) Nyt ois kai oikeesti pakko menna raivaamaan keittio, ja olohuone, ja tyohuone, ja vessat ja....
Keksin muutamia muitakin omituisuuksia lisaa. Eras niista valkeni konkreettisella tavalla eilen, kun etsin yhta ristipistokittia puoli paivaa. Kitti ei ole edes mun tyylinen, ja on menossa kaverille, ja ois pitany lahettaa vuonna paavo, ja nyt sita ei loytynyt! Eika mulla noita ristipistojuttuja niin paljon ole, kitteja vaan yks laatikollinen. Mutta mutta... kun mulla on paha tapa jattaa asioita jemmaan paikkoihin, mista mie en niita muista etsia. Eilisella etsiskelykierroksella loysin kaksi kittia, joiden olemassaoloa en edes muistanut! Mita lie aleloytoja jalleen..
Eli pitas vissiin kasittaa pikkuhiljaa, etta Jarjestys on muutakin kuin 9 kirjainta perakkain. Toinen on se, etta mie olen hirvean laiska. Ja koen siita huonoa omaatuntoa. Tiian, etta pitas tehda kaikenlaista (niinkun esim. siivota), mutta kun en saa aikaiseksi. Lykkaan, ja lykkaan. Sama jutuissa, joissa ei ole tiettya takarajaa. (Ja vaikka oiskin.) En kasita, milla lihaksilla mie oon saanut itselleni yhden tutkinnon oppilaitoksessa, joka ei juuri ollenkaan vahdi oppilaidensa tekemisia ;)
Eilen piti siivota, ja tanaankin pitais. Taidan neuloa Magdaa siis ;) Se on edistynyt niin, etta kaula-aukkoon on matkaa enaa 10 cm, joten se on talla viikolla valmis. Se edistyy aika hitaasti, mutta onneksi silmukkamaara vahenee koko ajan.
Ihme, etta noi neulehommat ei jaa yleensa kesken. (Paitsi Rose Trellis-huivi, mutta se onkin iisakinkirkko.) Pistelyt monesti jaa, en tiia miks. Mutta mulla on oltava noita UFOja, etta on aina mihin tarrata. Kauheetahan se ois jos ei tietas mita tekis ;))
Olin muuten superiloinen, kun hoksin, etta Jaanalle kelpais se mun eka varjayskokeilulanka sukkina. Se lanka alkaa nayttaa heti paremmalta, kun tietaa mita siita tulee ja kelle. Itsella ei tulis ikina pidettya senvarista lankaa, mutta on tosi hienoa, etta joku muu haluaa siita jotain, ettei tarvitse nakata maelle. (Enka kylla pystys nakkaamaankaan.) Etta kiitos Jaanalle, voit kylla joutua sukkia odotteleen jonkun aikaa!
Tahan ei nyt tuu kuvia, kun ei ole mita kuvata. Lankaa on tulossa lisaa, sita tuli jo eilen siskolta, joten niista sitten kuvia kertaplajayksena. Magdasta saatte kuvia heti kun viimeinenkin langanpatka on paatelty :) Nyt ois kai oikeesti pakko menna raivaamaan keittio, ja olohuone, ja tyohuone, ja vessat ja....
Tanaan polkataan urakalla :)
Eli minut haastettiin, ja vastaan haasteeseen :)
Homman nimi: Kirjoitan Makepeacen haastamana merkinnän, jossa paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään blogissaan saman. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä. (Tama kopsattu torkeimmin MP:n blogista suoraan, ei kannata vielakaan skandeja toivoa tassa blogissa!) :D
1) Saunassa lukeminen
Miekin luen saunassa! Ja saunassa on aina oltava limpparia. Ja kuten MP totesi, parhaat pokkarit kestaa saunan. Saunalukeminen on vahan samanlainen kuin vessassa lukeminen, viihtymiselamys on aivan toisenlainen. Muuten siella istuminen tuntuu vahan tyhmalta. :)
2) Peitto-ongelmia ja ongelmapeittoja
Mie en voi sietaa peittoa, joka liuruaa sielta pussilakanasta pois. Varsinkin se reuna, mika tulee naamaa likelle, peiton pitaa olla kiinni pussilakanassa eika jossain muualla. Muuten se tuntuu ihan omituiselta, ihan kuin nukkuis jossain ihme liinoissa. Ei silla tavalla voi sivistynyt ihminen nukkua. Peiton kuuluu olla pussilakanassaan. Samalla lailla mua hairittee ihan simona, jos se pussilakana tursuaa sielta pussista ulos, sen alhaalla olevan aukon kautta. Ihan kuin silla pussilakanalla ois oksennustauti.
Ja lakana ei saa olla rutussa tai mutkalla. Paiva voi menna pilalle, jos aamulla nousee lakanoista, jotka on ihan rutussa. Pahin sankykokemus oli se, kun lukioaikana herasin niin, etta lakana oli kiertynyt jalkojen ymparille siina yolla pyoriessa. :)
3) Keittion kaappien epajarjestys
Vaikka kamalasti arvostankin Karvajalan apua keittiossa, mua hairitsee jos tavarat ei ole oikeilla paikoillaan. Oon niin tottunut haaraamaan oman jarjestykseni puitteissa, etta jos joudun jotain kippoa hakemaan erikseen, siitakin tulee ruttu mielenrauhaan. :) Voisin kylla organisoida kaapit jotenkin fiksusti ja kauniisti, mutta sitten en loyda mitaan. Sama homma tyohuoneessa: ulkonaisesti siella vallitsee kaaos, mutta tavaroilla on oma paikkansa ja yleensa pystyn loytamaan kaiken ihan intuitiolla :)
4) Neulonnan pakkomielteet
Mie valtan nurjaa silmukkaa pakonomaisesti. En saa niista koskaan kauniita (arvatkaa miksi mun neuleissa on harvoin joustinneuletta), ja niiden neulominen on sikahidasta ja tylsaa. Jos vaan voin tehda pyorona, teen varmasti. Ja neule jatetaan kesken aina niin, etta seuraava kierros on oikeanpuolen kierros.
Ja on ihan mahdotonta vaan istua sohvalla tekematta mitaan. Se on ihan kuin laiskottelis! Karvajalka sanoikin, etta mulla ei normaalia leffankatselumoodia enaa taida ollakaan.. ;))
5) Kasien pesu
En pida itseani mitenkaan popofobiaisena, mutta mie en vaan voi sietaa likaisia kasia. Mie pesen kasia paljon. Joka valissa. Keittiossa varsinkin. Ja likaiset kynnenaluset on musta vastenmielisinta mita on (finnien lisaksi). Vaikka omat kadet ja kynnet ei aina tiptop olekaan, ne on aina puhtaat. En mie niita desinfioi, mutta pesen vedella ja saippualla. Aina en jaksa saippuaa kayttaa, jos eivat ole ihan kuraiset, mutta pesen vedella senkin edesta.
Ja raakaan lihaan tai kalaan koskeminen paljain kasin on mulle aivan mahdotonta. Kaytan kumihanskoja. :)
Tassapa naita. Haastan leikkiin mukaan Lauran, Tuitun, Helkan, Ilun ja systerin!
Eli minut haastettiin, ja vastaan haasteeseen :)
Homman nimi: Kirjoitan Makepeacen haastamana merkinnän, jossa paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään blogissaan saman. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä. (Tama kopsattu torkeimmin MP:n blogista suoraan, ei kannata vielakaan skandeja toivoa tassa blogissa!) :D
1) Saunassa lukeminen
Miekin luen saunassa! Ja saunassa on aina oltava limpparia. Ja kuten MP totesi, parhaat pokkarit kestaa saunan. Saunalukeminen on vahan samanlainen kuin vessassa lukeminen, viihtymiselamys on aivan toisenlainen. Muuten siella istuminen tuntuu vahan tyhmalta. :)
2) Peitto-ongelmia ja ongelmapeittoja
Mie en voi sietaa peittoa, joka liuruaa sielta pussilakanasta pois. Varsinkin se reuna, mika tulee naamaa likelle, peiton pitaa olla kiinni pussilakanassa eika jossain muualla. Muuten se tuntuu ihan omituiselta, ihan kuin nukkuis jossain ihme liinoissa. Ei silla tavalla voi sivistynyt ihminen nukkua. Peiton kuuluu olla pussilakanassaan. Samalla lailla mua hairittee ihan simona, jos se pussilakana tursuaa sielta pussista ulos, sen alhaalla olevan aukon kautta. Ihan kuin silla pussilakanalla ois oksennustauti.
Ja lakana ei saa olla rutussa tai mutkalla. Paiva voi menna pilalle, jos aamulla nousee lakanoista, jotka on ihan rutussa. Pahin sankykokemus oli se, kun lukioaikana herasin niin, etta lakana oli kiertynyt jalkojen ymparille siina yolla pyoriessa. :)
3) Keittion kaappien epajarjestys
Vaikka kamalasti arvostankin Karvajalan apua keittiossa, mua hairitsee jos tavarat ei ole oikeilla paikoillaan. Oon niin tottunut haaraamaan oman jarjestykseni puitteissa, etta jos joudun jotain kippoa hakemaan erikseen, siitakin tulee ruttu mielenrauhaan. :) Voisin kylla organisoida kaapit jotenkin fiksusti ja kauniisti, mutta sitten en loyda mitaan. Sama homma tyohuoneessa: ulkonaisesti siella vallitsee kaaos, mutta tavaroilla on oma paikkansa ja yleensa pystyn loytamaan kaiken ihan intuitiolla :)
4) Neulonnan pakkomielteet
Mie valtan nurjaa silmukkaa pakonomaisesti. En saa niista koskaan kauniita (arvatkaa miksi mun neuleissa on harvoin joustinneuletta), ja niiden neulominen on sikahidasta ja tylsaa. Jos vaan voin tehda pyorona, teen varmasti. Ja neule jatetaan kesken aina niin, etta seuraava kierros on oikeanpuolen kierros.
Ja on ihan mahdotonta vaan istua sohvalla tekematta mitaan. Se on ihan kuin laiskottelis! Karvajalka sanoikin, etta mulla ei normaalia leffankatselumoodia enaa taida ollakaan.. ;))
5) Kasien pesu
En pida itseani mitenkaan popofobiaisena, mutta mie en vaan voi sietaa likaisia kasia. Mie pesen kasia paljon. Joka valissa. Keittiossa varsinkin. Ja likaiset kynnenaluset on musta vastenmielisinta mita on (finnien lisaksi). Vaikka omat kadet ja kynnet ei aina tiptop olekaan, ne on aina puhtaat. En mie niita desinfioi, mutta pesen vedella ja saippualla. Aina en jaksa saippuaa kayttaa, jos eivat ole ihan kuraiset, mutta pesen vedella senkin edesta.
Ja raakaan lihaan tai kalaan koskeminen paljain kasin on mulle aivan mahdotonta. Kaytan kumihanskoja. :)
Tassapa naita. Haastan leikkiin mukaan Lauran, Tuitun, Helkan, Ilun ja systerin!
Tassa pikaotos niista mallitilkuista:
Vasemmalla Kotivaki-tilkku, oikealla ylhaalla seiskaveikkatilkku ja oikealla alhaalla toinen Kotivaki. Varit on muissa paitsi alhaalla oikealla olevassa tilkussa suurinpiirtein oikeat. Pienemmassa Kotivaki-tilkussa sininen on vahan tummempi, ja vihrea harmaampi. Neulottuna se tilkku on kylla paremman nakoinen kun vyyhdilla tai keralla, joten toivoa on, etta Kotivaki varjaytyy ihanasti. Totesin muuten, etta mun kasialalla optimi puikkokoko Kotivaelle ois 1,5 mm, mutta mista ihmeesta mie sen kokosen pyoropuikon hommaan? Nettikaupasta varmaan.
Vasemmalla Kotivaki-tilkku, oikealla ylhaalla seiskaveikkatilkku ja oikealla alhaalla toinen Kotivaki. Varit on muissa paitsi alhaalla oikealla olevassa tilkussa suurinpiirtein oikeat. Pienemmassa Kotivaki-tilkussa sininen on vahan tummempi, ja vihrea harmaampi. Neulottuna se tilkku on kylla paremman nakoinen kun vyyhdilla tai keralla, joten toivoa on, etta Kotivaki varjaytyy ihanasti. Totesin muuten, etta mun kasialalla optimi puikkokoko Kotivaelle ois 1,5 mm, mutta mista ihmeesta mie sen kokosen pyoropuikon hommaan? Nettikaupasta varmaan.
Periksi ei anneta
Nyt tulee sitten paljon kuvia :) Tarkein ensin:
Pipovaihdossa Ziina oli saanut piponsa Jaanalta:
Materiaaleista ei ole tietoa, koitin Jaanan blogistakin vaijya mutten loytanyt. Ainakin heijastinlankaa nayttaisi olevan noissa nauhojen paissa. (Hieno idea muuten!)
Omalla neulesaralla ei juuri ihmeita ole viikonloppuna tapahtunut. Lime-ruskea sukka odottelee edelleen inspista. Mielessa kavaisi jo, etta neulon sukat valmiiksi ja varjaan punaisella, jos vihreakin ymmartaisi varjaytya ruskeaksi, ja niista saisi ruskeansavyiset. Sitten loppui inspis ja nyt se lanka odottelee ottajaansa. Taidan lahjoittaa sen jollekulle, jos joku huolis huomaansa :)
Varjaysprojektien suhteen en ole heittanyt kirvesta kaivoon. Talla kertaa olin vahan viisaampi ja tein koe-eria :)
Kaapissa on muhinut vuodesta paavo Kotivakea, josta osan sain virkattua nelioiksi:
Naista piti tulla virkattu paivapeitto, mutta aika ajoi idean ohi, ja paivapeitto ei koskaan valmistunut. Nama jaivat siis kaappiin odottelemaan aikaa parempaa, ja se aika koitti tietenkin nyt, kun piti saada puuvillaa koe-era kattilaan. Purin viikkojen tyon noin 20 minuutissa vyyhdille, ja lankaa tuli 4 neliosta ehka noin 500 g. Taman vyyhdin kastelin ja laitoin kuivumaan, se on viela varjaamatta. Purin yhta neliota alusta sen verran, etta sain pikkunottosia kattilaan.
Varjaysaineiden hankintareissulla etsin sita Kool-Aid-pussia, josta saisi sinista. Ei loytynyt, joten katselin sita mehuhyllya silla silmalla, ja totesin, etta Kool-Aidissa ja Gatoradessa (urheilujuoma, en muista myydaanko Suomessa) on ihan samat perusaineosat: sitruunahappoa, sailonta-aineita, ja elintarvikevaria. Fiksuna tyttona paattelin, etta jos villa varjaytyy Kool-Aidilla, miksei siis myos urheilujuomalla. Kaiken huipuksi Gatorade-pussissa oli justiinsa se sininen, mita etsiskelinkin. Siispa pussi mukaan ja kokeilemaan. Ostin urheilujuomalle kaveriksi Rit-Dye-vareja (vastaa Dylonia), ja yhden kattilan, joka kelpasi varjailyhommiin.
Ensimmaisessa satsissa varjasin vain silla urheilujuomalla. Puuvillaa varten kattilaan meni jauhetta, vetta, suolaa ja sitruunamehua. Vesi kuumenemaan ja puuvillat sekaan. Varia ei toki ollut kamalasti, mutta puuvilla ei tahtonut imea sita varia millaan. Ei kertakaikkiaan millaan. Langanpatka ui nesteessa varmasti ainakin 20 minuuttia juurikaan varjaytymatta. Toki pinna siina meni, ja uitin kokeeksi nesteessa patkan valkoista seiskaveikkaa, jonka pihistin iskemattomasta kerasta. Veikkahan imi sen varin sitten itseensa heti kerralla. Paatin, etten uita puuvillaa lisaa liemissa, vaan huuhtelen ja vaihdan varit.
Toisessa erassa kattilaan laitoin Rit-Dye-varjaysaineita, punainen on nestemaista ja muut jauheita. Lyhyen kayttokokemuksen perusteella pysyttelen nestemaisissa. Jauheet leviaa joka paikkaan ja pieni murunen varia varjaa sitten puoli keittiota. Kattilaan laitoin siis lamminta vetta, hyvin varovaisesti varia, hirmuisesti suolaa ja vahan sitruunamehua (etta tulee hapanta sille puuvillalle). Kuumassa vedessa vari alkoi murusista vapautua ja pian mulla oli sita varia ihan liikaakin siina vedessa. Ensin laitoin puuvillan veteen ja annoin olla. Koitin tehda vahan sellaista liukuvarjattya, ja onnistuinkin jotenkuten. Tekstiilivarin ja mehujauheen valilla oli todella suuri ero varjaytymisessa. Puuvillan varjays kesti tekstiilivarilla vain muutaman minuutin, kun mehujauheella se ei varjaytynyt kuin nimeksi. (Rit-Dyen ohjeissa muuten sanotaan, etta varjattavaa kappaletta pitas liottaa 30-60 min. En kasita miks.) Villa otti tekstiilivarin viela hanakammin. Seiskaveikka kavaisi kattilassa (alta 2 min) ja se varjaytyi heti tummaksi. Huuhtelin langat, ja minusta niista ei lahde enaa varia, joten en kasita, miksi niita oisi pitanyt liottaa siella liemessa niin paljon kauemmin. Ehka ohje on vaan isommalle maaralle, yksi pussi pitaisi riittaa esim. farkkujen varjaykseen.
Tassa ylhaalla seiskaveikat ja alhaalla Kotivaki:
Savyero turkoosissa on todella suuri, punaisessa ei juurikaan ole, koska en todella uittanut seiskaveikkaa kovin kauan. Punaisesta Kotivaesta tuli tasmalleen saman varinen kuin se Novitan alkuperainenkin on ;)
Seuraavaan eraan laitoin Kotivakea, sinista ja vihreaa varia. Toinen paa sinisessa, toinen vihreassa:
Toi vihrea on ihan kamalan varinen, sellainen harmaanvihrea. (Varmaan aika likella niita pierunvarisia lankoja, mita Novitan lankakartassa on nyt kevaallakin.) Sinisesta tuli tosi kaunis, ja mielessa kavaisi, etta voisin sen ison vyyhdin Kotivakea tirpaista vaan siniseksikin.
Noista on tehty jo koetilkut, ja laitan niista kuvat myohemmin. Koetilkkua neuloessani huomasin, etta hapan liuos oli syovyttanyt langasta pinnan pois. Toisaalta Kotivaki-liemi tais kiehahtaa jossain valissa, ja luulen, etta lampotila oli langalle vahan liian kova. (Muistan kylla pesseeni jotain Kotivaesta tehtya 90 asteessakin eika se siita tykannyt huonoa, joten tasta en ole ihan varma.) Ja villahan ei tarvitse hapanta ymparistoa varjaytymiseen, joten sen ei pitaisi karsia, kun ei lisaa suolaa veteen.
Eli mita tasta opimme? Puuvillaa ei kannata varjata mehuilla, menee jarki ja langasta pinta. Puuvillaa siis vaan tekstiilivarikylpyyn, villalle kay molemmat. Mita vahemman aikaa lanka on kattilassa, sen parempi. Puuvillaa en ole koettanut varjailla kylmakylvyssa, ja tuskin koetankaan.
Siinapa kootut viisaudet varjailysta. Tanaan koetan tehda viela Kotivaki-eran, jossa teen vihrean itse sinisesta ja keltaisesta, ja punaisen taitan pikkuisen sinisella, katsotaan mita siita tulee.
Viikonloppu ei olisi viikonloppu ilman silmukkamerkkeja:
Sain nama kuvattuakin viela sillain kauniisti, etta salama ei kamalasti heijastu merkeista takaisin ja pilaa koko kuvaa. Ei noi kylla mitaan helpoimpia ole kuvata..
League of Extraordinary Gentlemenia vaijyessa (Sean Connery on niin ihq!) tein muutamia koruja:
Naista en saanut jarkevia kuvia yksinaan, joten ovat tammoisessa ryhmaotoksessa. Korun nimi taallapain on chatelaine (?), eli kaulaketju, johon voi kiinnittaa vaikka pistelysakset. Naistakin osa lahtee lahjaksi. Naihin taytyy vaan lisata pienet koukut, jolla ne sakset saa kiinni. En tieda onko naa miten katevia, mutta jospa niiden saajat jotain kayttoa niille keksis. Naissa kaytin saajien lempivareja. Musta-valkoisessa on hopeanvarisia spacereita, mustia AB-varisia timantteja ja valkoisia helmia, sisalla hopealanka. Punaisessa on punaisia ja keltaisia siemenhelmia ja kullanvarisia ja punaisia (Swarowskin timantinmallisia) koristeita. Turkoosissa on hopeanvarisia ja turkooseja siemenhelmia seka hopeapalloja. Punaisessa ja turkoosissa korussa sisalla on nailonsiima.
Pahoittelen huonoa kuvaa. Kuvat yksittaisista merkeista loytyvat taalta: valko-musta ketju, turkoosi ketju ja punainen ketju.
Nyt meen kahvin keittoon, ja neuloon Magdaa. Taalla on ihan tolkuttoman kylma (yolla saattoi olla pakkastakin), ja villaneule sylissa lammittaa ihanasti!
Pipovaihdossa Ziina oli saanut piponsa Jaanalta:
Materiaaleista ei ole tietoa, koitin Jaanan blogistakin vaijya mutten loytanyt. Ainakin heijastinlankaa nayttaisi olevan noissa nauhojen paissa. (Hieno idea muuten!)
Omalla neulesaralla ei juuri ihmeita ole viikonloppuna tapahtunut. Lime-ruskea sukka odottelee edelleen inspista. Mielessa kavaisi jo, etta neulon sukat valmiiksi ja varjaan punaisella, jos vihreakin ymmartaisi varjaytya ruskeaksi, ja niista saisi ruskeansavyiset. Sitten loppui inspis ja nyt se lanka odottelee ottajaansa. Taidan lahjoittaa sen jollekulle, jos joku huolis huomaansa :)
Varjaysprojektien suhteen en ole heittanyt kirvesta kaivoon. Talla kertaa olin vahan viisaampi ja tein koe-eria :)
Kaapissa on muhinut vuodesta paavo Kotivakea, josta osan sain virkattua nelioiksi:
Naista piti tulla virkattu paivapeitto, mutta aika ajoi idean ohi, ja paivapeitto ei koskaan valmistunut. Nama jaivat siis kaappiin odottelemaan aikaa parempaa, ja se aika koitti tietenkin nyt, kun piti saada puuvillaa koe-era kattilaan. Purin viikkojen tyon noin 20 minuutissa vyyhdille, ja lankaa tuli 4 neliosta ehka noin 500 g. Taman vyyhdin kastelin ja laitoin kuivumaan, se on viela varjaamatta. Purin yhta neliota alusta sen verran, etta sain pikkunottosia kattilaan.
Varjaysaineiden hankintareissulla etsin sita Kool-Aid-pussia, josta saisi sinista. Ei loytynyt, joten katselin sita mehuhyllya silla silmalla, ja totesin, etta Kool-Aidissa ja Gatoradessa (urheilujuoma, en muista myydaanko Suomessa) on ihan samat perusaineosat: sitruunahappoa, sailonta-aineita, ja elintarvikevaria. Fiksuna tyttona paattelin, etta jos villa varjaytyy Kool-Aidilla, miksei siis myos urheilujuomalla. Kaiken huipuksi Gatorade-pussissa oli justiinsa se sininen, mita etsiskelinkin. Siispa pussi mukaan ja kokeilemaan. Ostin urheilujuomalle kaveriksi Rit-Dye-vareja (vastaa Dylonia), ja yhden kattilan, joka kelpasi varjailyhommiin.
Ensimmaisessa satsissa varjasin vain silla urheilujuomalla. Puuvillaa varten kattilaan meni jauhetta, vetta, suolaa ja sitruunamehua. Vesi kuumenemaan ja puuvillat sekaan. Varia ei toki ollut kamalasti, mutta puuvilla ei tahtonut imea sita varia millaan. Ei kertakaikkiaan millaan. Langanpatka ui nesteessa varmasti ainakin 20 minuuttia juurikaan varjaytymatta. Toki pinna siina meni, ja uitin kokeeksi nesteessa patkan valkoista seiskaveikkaa, jonka pihistin iskemattomasta kerasta. Veikkahan imi sen varin sitten itseensa heti kerralla. Paatin, etten uita puuvillaa lisaa liemissa, vaan huuhtelen ja vaihdan varit.
Toisessa erassa kattilaan laitoin Rit-Dye-varjaysaineita, punainen on nestemaista ja muut jauheita. Lyhyen kayttokokemuksen perusteella pysyttelen nestemaisissa. Jauheet leviaa joka paikkaan ja pieni murunen varia varjaa sitten puoli keittiota. Kattilaan laitoin siis lamminta vetta, hyvin varovaisesti varia, hirmuisesti suolaa ja vahan sitruunamehua (etta tulee hapanta sille puuvillalle). Kuumassa vedessa vari alkoi murusista vapautua ja pian mulla oli sita varia ihan liikaakin siina vedessa. Ensin laitoin puuvillan veteen ja annoin olla. Koitin tehda vahan sellaista liukuvarjattya, ja onnistuinkin jotenkuten. Tekstiilivarin ja mehujauheen valilla oli todella suuri ero varjaytymisessa. Puuvillan varjays kesti tekstiilivarilla vain muutaman minuutin, kun mehujauheella se ei varjaytynyt kuin nimeksi. (Rit-Dyen ohjeissa muuten sanotaan, etta varjattavaa kappaletta pitas liottaa 30-60 min. En kasita miks.) Villa otti tekstiilivarin viela hanakammin. Seiskaveikka kavaisi kattilassa (alta 2 min) ja se varjaytyi heti tummaksi. Huuhtelin langat, ja minusta niista ei lahde enaa varia, joten en kasita, miksi niita oisi pitanyt liottaa siella liemessa niin paljon kauemmin. Ehka ohje on vaan isommalle maaralle, yksi pussi pitaisi riittaa esim. farkkujen varjaykseen.
Tassa ylhaalla seiskaveikat ja alhaalla Kotivaki:
Savyero turkoosissa on todella suuri, punaisessa ei juurikaan ole, koska en todella uittanut seiskaveikkaa kovin kauan. Punaisesta Kotivaesta tuli tasmalleen saman varinen kuin se Novitan alkuperainenkin on ;)
Seuraavaan eraan laitoin Kotivakea, sinista ja vihreaa varia. Toinen paa sinisessa, toinen vihreassa:
Toi vihrea on ihan kamalan varinen, sellainen harmaanvihrea. (Varmaan aika likella niita pierunvarisia lankoja, mita Novitan lankakartassa on nyt kevaallakin.) Sinisesta tuli tosi kaunis, ja mielessa kavaisi, etta voisin sen ison vyyhdin Kotivakea tirpaista vaan siniseksikin.
Noista on tehty jo koetilkut, ja laitan niista kuvat myohemmin. Koetilkkua neuloessani huomasin, etta hapan liuos oli syovyttanyt langasta pinnan pois. Toisaalta Kotivaki-liemi tais kiehahtaa jossain valissa, ja luulen, etta lampotila oli langalle vahan liian kova. (Muistan kylla pesseeni jotain Kotivaesta tehtya 90 asteessakin eika se siita tykannyt huonoa, joten tasta en ole ihan varma.) Ja villahan ei tarvitse hapanta ymparistoa varjaytymiseen, joten sen ei pitaisi karsia, kun ei lisaa suolaa veteen.
Eli mita tasta opimme? Puuvillaa ei kannata varjata mehuilla, menee jarki ja langasta pinta. Puuvillaa siis vaan tekstiilivarikylpyyn, villalle kay molemmat. Mita vahemman aikaa lanka on kattilassa, sen parempi. Puuvillaa en ole koettanut varjailla kylmakylvyssa, ja tuskin koetankaan.
Siinapa kootut viisaudet varjailysta. Tanaan koetan tehda viela Kotivaki-eran, jossa teen vihrean itse sinisesta ja keltaisesta, ja punaisen taitan pikkuisen sinisella, katsotaan mita siita tulee.
Viikonloppu ei olisi viikonloppu ilman silmukkamerkkeja:
Sain nama kuvattuakin viela sillain kauniisti, etta salama ei kamalasti heijastu merkeista takaisin ja pilaa koko kuvaa. Ei noi kylla mitaan helpoimpia ole kuvata..
League of Extraordinary Gentlemenia vaijyessa (Sean Connery on niin ihq!) tein muutamia koruja:
Naista en saanut jarkevia kuvia yksinaan, joten ovat tammoisessa ryhmaotoksessa. Korun nimi taallapain on chatelaine (?), eli kaulaketju, johon voi kiinnittaa vaikka pistelysakset. Naistakin osa lahtee lahjaksi. Naihin taytyy vaan lisata pienet koukut, jolla ne sakset saa kiinni. En tieda onko naa miten katevia, mutta jospa niiden saajat jotain kayttoa niille keksis. Naissa kaytin saajien lempivareja. Musta-valkoisessa on hopeanvarisia spacereita, mustia AB-varisia timantteja ja valkoisia helmia, sisalla hopealanka. Punaisessa on punaisia ja keltaisia siemenhelmia ja kullanvarisia ja punaisia (Swarowskin timantinmallisia) koristeita. Turkoosissa on hopeanvarisia ja turkooseja siemenhelmia seka hopeapalloja. Punaisessa ja turkoosissa korussa sisalla on nailonsiima.
Pahoittelen huonoa kuvaa. Kuvat yksittaisista merkeista loytyvat taalta: valko-musta ketju, turkoosi ketju ja punainen ketju.
Nyt meen kahvin keittoon, ja neuloon Magdaa. Taalla on ihan tolkuttoman kylma (yolla saattoi olla pakkastakin), ja villaneule sylissa lammittaa ihanasti!
Laitanpa kuvia kun neulominen ei yhtaan nappaa.
Magdaan sain siis eilen kiinnitettya hihat, niin etta neule on nyt yksi yhtenainen kappale:
Tasta tulee kylla kiva neule. Vari on viela kamala, mutta taytyy varjata se sopivaksi. Pinta on viela oudon epatasainen, mutta eikohan se tasaannu. Varjatyn Pirtin langan kanssa en havainnut tuommoista epatasaisuutta, eli epailisin hoyryn tekevan neuleesta tasaisemman.
Nyt neuleessa on 464 silmukkaa kierroksella. En kylla kasita, miten eraat saa neulottua tammoisesta ohuesta langasta mitaan - ja viela kirjoneuleita! Eiko siina mene ika ja mielenterveys?
Nyt se kuva siita itsevarjatysta:
*syvia huokauksia* Sukka jai tahan kun alkoi toi lanka tympimaan ihan urakalla. Ensin olin kauhean ylpea tasta aikaansaannoksestani, vaikka rehellisesti sanottuna taman varinen lanka jais kaupassa kylla ostamatta. Sehan nayttaa silta, kuin varjaysinsinoori ois hakenut variskaalaansa vetoapua Kissojen Vatsaflunssaklinikan Vaikeiden Tapausten Osastolta! Jos tammoista lankaa joku oikeasti valmistaisi, siina oisi Nimi-insinoorilla keksiminen, milla taman saa myytya. Epailen, etta insinoorin pitaisi paatya johonkin vahan ihquun, aavistuksen romanttiseen, niinkuin vaikka "Syysomeniin". Enemman naista tulee kylla mieleen Ydinjate.
Etta voi ihmista ottaa paahan tama. Muut on kylla saaneet kauhean kaunista jalkea aikaiseksi naissa varjayshommissa. Mitahan meni pieleen? Liian voimakkaat varit, ei hajuakaan villan varjaytymisominaisuuksista, ei suunnitelmaa, ei kokeilueraa (paitsi tasta nyt tuli sellainen)?
Harmittaa niin pirusti, etta tuskin jaksan tota sukkaa loppuun asti neuloa. En tieda mita tolle langalle tekisi. Sen voisi yrittaa varjata viela vaikka punaisella, siita saattaisi tulla kauttaaltaan ruskeasavyinen. Nyt ei kylla tee mieli ees koskea koko lankaan. Sukistakin tulee ihan levottoman nakoiset. Ehka tama taytyy julistaa viikon toiseksi epaonnistuneeksi neuleeksi.
Toivosta en luovu naiden varjayshommien kanssa kuitenkaan. Ensi kerralla teen paremman suunnitelman, hailakammat varit, ja teen ehka pienen kokeiluerankin. Magdakinhan oli ensin ihan epaonninen tapaus, mutta nyt siita tulee kaunis, ja sita on ilo neuloa, vaikka hitaanlaisesti se sujuisikin.
Taidan menna sohvanmutkaan pistelemaan ja nakata ton lime-ruskean roskikseen. :I
Asiasta yhdeksanteen: pipovaihdon kaikki pipot on kuvina sitten Galleriassa. Laitan kuvat vaihdon ajan tanne blogiin myos, sen jalkeen ne jaavat Galleriaan olemaan. Laittakaa kommentti jos linkki ei toimi.
Magdaan sain siis eilen kiinnitettya hihat, niin etta neule on nyt yksi yhtenainen kappale:
Tasta tulee kylla kiva neule. Vari on viela kamala, mutta taytyy varjata se sopivaksi. Pinta on viela oudon epatasainen, mutta eikohan se tasaannu. Varjatyn Pirtin langan kanssa en havainnut tuommoista epatasaisuutta, eli epailisin hoyryn tekevan neuleesta tasaisemman.
Nyt neuleessa on 464 silmukkaa kierroksella. En kylla kasita, miten eraat saa neulottua tammoisesta ohuesta langasta mitaan - ja viela kirjoneuleita! Eiko siina mene ika ja mielenterveys?
Nyt se kuva siita itsevarjatysta:
*syvia huokauksia* Sukka jai tahan kun alkoi toi lanka tympimaan ihan urakalla. Ensin olin kauhean ylpea tasta aikaansaannoksestani, vaikka rehellisesti sanottuna taman varinen lanka jais kaupassa kylla ostamatta. Sehan nayttaa silta, kuin varjaysinsinoori ois hakenut variskaalaansa vetoapua Kissojen Vatsaflunssaklinikan Vaikeiden Tapausten Osastolta! Jos tammoista lankaa joku oikeasti valmistaisi, siina oisi Nimi-insinoorilla keksiminen, milla taman saa myytya. Epailen, etta insinoorin pitaisi paatya johonkin vahan ihquun, aavistuksen romanttiseen, niinkuin vaikka "Syysomeniin". Enemman naista tulee kylla mieleen Ydinjate.
Etta voi ihmista ottaa paahan tama. Muut on kylla saaneet kauhean kaunista jalkea aikaiseksi naissa varjayshommissa. Mitahan meni pieleen? Liian voimakkaat varit, ei hajuakaan villan varjaytymisominaisuuksista, ei suunnitelmaa, ei kokeilueraa (paitsi tasta nyt tuli sellainen)?
Harmittaa niin pirusti, etta tuskin jaksan tota sukkaa loppuun asti neuloa. En tieda mita tolle langalle tekisi. Sen voisi yrittaa varjata viela vaikka punaisella, siita saattaisi tulla kauttaaltaan ruskeasavyinen. Nyt ei kylla tee mieli ees koskea koko lankaan. Sukistakin tulee ihan levottoman nakoiset. Ehka tama taytyy julistaa viikon toiseksi epaonnistuneeksi neuleeksi.
Toivosta en luovu naiden varjayshommien kanssa kuitenkaan. Ensi kerralla teen paremman suunnitelman, hailakammat varit, ja teen ehka pienen kokeiluerankin. Magdakinhan oli ensin ihan epaonninen tapaus, mutta nyt siita tulee kaunis, ja sita on ilo neuloa, vaikka hitaanlaisesti se sujuisikin.
Taidan menna sohvanmutkaan pistelemaan ja nakata ton lime-ruskean roskikseen. :I
Asiasta yhdeksanteen: pipovaihdon kaikki pipot on kuvina sitten Galleriassa. Laitan kuvat vaihdon ajan tanne blogiin myos, sen jalkeen ne jaavat Galleriaan olemaan. Laittakaa kommentti jos linkki ei toimi.
Tein vahan lisaa merkkeja (suutari lestissaan jne):
Ylarivissa on aiemmin tehtyja merkkeja, joille tein nyt "parit" eli nuo kippurakarkiset merkit, jotka voi pujottaa neuleen sekaan. Aiemmin olen tehnyt vain noita rengasmerkkeja, joita liikutellaan neuloessa. Nyt sain hieman tekniikkaa hiottua noiden kippurakarkien tekoon, joten tein niita vahan lisaa.
Ylarivissa oikeanpuoleisin on se aiemman kuvan suosikkini, sille tein vaihteeksi kullanvarisen parin. Toinen merkki oikealta on kaunis vaaleansinisavyinen merkki, sille tein kaksi paria. Toisessa kippuravarsi (voi naita sanoja!) on vahan pidempi, jos tarvitsee paksumpaan neuleeseen. Periaatteessahan nama kay melkein kaikkiin neuleisiin. Ylarivissa vasemman puoleisin merkki sai nimen "Kreivitar", kun tuosta kyyhkysenharmaasta tuli jotenkin elavasti mieleen joku vanha Romanov-aiheinen elokuva, tai ehka Zhivago. Tai ne vanhat suomalaiset mustavalkofilkat (studiokaudelta?).
Alarivi on naita tavallisia tallaajia, vailla paria :) Vahan mua naissa omissa merkeissa hairitsee toi.. no, samankaltaisuus. Kaikki on jotenkin "samasta puusta veistettyja". Ei kun eiko se oo sita designia? ;) (Taidan alkaa silmukkamerkkien Versaceks, eiko?) :D
Pikaisen laskutoimituksen jalkeen mulla pitaisi nyt olla 57 merkkia taloudessa. Kylla nailla kelpaa neuloa, ei pitaisi merkit loppua kesken ;) Nuo vanhat muoviset merkit on kylla ihan jaaneet joutilaiksi, ei niita enaa tule kaytettya, kun on naita sievia. Pitaiskohan noista helmihommista innostua muutenkin? Vai onkohan se vaan taas uus addiktoiva (ja aikaa ja rahaa vieva) harrastus, johon mun ei pitas enaa lankaantua? :]
Ylarivissa on aiemmin tehtyja merkkeja, joille tein nyt "parit" eli nuo kippurakarkiset merkit, jotka voi pujottaa neuleen sekaan. Aiemmin olen tehnyt vain noita rengasmerkkeja, joita liikutellaan neuloessa. Nyt sain hieman tekniikkaa hiottua noiden kippurakarkien tekoon, joten tein niita vahan lisaa.
Ylarivissa oikeanpuoleisin on se aiemman kuvan suosikkini, sille tein vaihteeksi kullanvarisen parin. Toinen merkki oikealta on kaunis vaaleansinisavyinen merkki, sille tein kaksi paria. Toisessa kippuravarsi (voi naita sanoja!) on vahan pidempi, jos tarvitsee paksumpaan neuleeseen. Periaatteessahan nama kay melkein kaikkiin neuleisiin. Ylarivissa vasemman puoleisin merkki sai nimen "Kreivitar", kun tuosta kyyhkysenharmaasta tuli jotenkin elavasti mieleen joku vanha Romanov-aiheinen elokuva, tai ehka Zhivago. Tai ne vanhat suomalaiset mustavalkofilkat (studiokaudelta?).
Alarivi on naita tavallisia tallaajia, vailla paria :) Vahan mua naissa omissa merkeissa hairitsee toi.. no, samankaltaisuus. Kaikki on jotenkin "samasta puusta veistettyja". Ei kun eiko se oo sita designia? ;) (Taidan alkaa silmukkamerkkien Versaceks, eiko?) :D
Pikaisen laskutoimituksen jalkeen mulla pitaisi nyt olla 57 merkkia taloudessa. Kylla nailla kelpaa neuloa, ei pitaisi merkit loppua kesken ;) Nuo vanhat muoviset merkit on kylla ihan jaaneet joutilaiksi, ei niita enaa tule kaytettya, kun on naita sievia. Pitaiskohan noista helmihommista innostua muutenkin? Vai onkohan se vaan taas uus addiktoiva (ja aikaa ja rahaa vieva) harrastus, johon mun ei pitas enaa lankaantua? :]
Vuoden ekat silmukkamerkit syntyi illalla:
Naissa miekaan en voi menna pieleen :) Noiden kippurakarkisten taivuttelu vaati kylla vahan harjoittelua.. Noi vihreat sylinterimalliset helmet on todella hankalia kaytettavia, en oikeen keksinyt niille muuta kayttoa. Tuo musta timantinmallinen helmi on itse asiassa sellainen musta, joka kiiltaa eri vareissa (mikahan talle ois oikea termia?). Naista kaunein on kuitenkin toi vihrea alhaalla oikealla, siina on kaytetty Swarowskin helmia.
Magda on edistynyt siihen asti, etta saan yhdistaa hihat runkokappaleeseen. Neuletiheys on erilainen hihoissa ja rungossa, mutta en todella ala purkamaan alaosaa. Siina on yli 150 kierrosta ja 320 silmukkaa, joten ei toivoakaan purkamisesta! Neulon loppuun ja pingotan, jos siita saisi ihan pidettavan. Sitten sekin menee Kool-Aid-kylpyyn, taytyy olla siis hyvin varovainen :)
Eilen varjatty vihrea-ruskea lanka on melkein kuiva, joten Magda-session jalkeen sen saa keria ja alkaa neulomaan. Laitan kuvia valmiista tuotoksista viimeistaan viikonloppuna.
Tilasin Knitpicksista lisaa lankaa: sukkalankoja ja niita varjattavia. Kokeilen uudestaan jos saisin sellaisia vareja kun haluan ja ilman huopumista :) Olikohan mulla eilen oma 13. paiva perjantai niiden lankojeni kanssa? Ainakaan tanaan ei ole viela mikaan mennyt pieleen. Jos ei sitten kahvinkeitto mene ihan kokonaan metsaan... ;)
Naissa miekaan en voi menna pieleen :) Noiden kippurakarkisten taivuttelu vaati kylla vahan harjoittelua.. Noi vihreat sylinterimalliset helmet on todella hankalia kaytettavia, en oikeen keksinyt niille muuta kayttoa. Tuo musta timantinmallinen helmi on itse asiassa sellainen musta, joka kiiltaa eri vareissa (mikahan talle ois oikea termia?). Naista kaunein on kuitenkin toi vihrea alhaalla oikealla, siina on kaytetty Swarowskin helmia.
Magda on edistynyt siihen asti, etta saan yhdistaa hihat runkokappaleeseen. Neuletiheys on erilainen hihoissa ja rungossa, mutta en todella ala purkamaan alaosaa. Siina on yli 150 kierrosta ja 320 silmukkaa, joten ei toivoakaan purkamisesta! Neulon loppuun ja pingotan, jos siita saisi ihan pidettavan. Sitten sekin menee Kool-Aid-kylpyyn, taytyy olla siis hyvin varovainen :)
Eilen varjatty vihrea-ruskea lanka on melkein kuiva, joten Magda-session jalkeen sen saa keria ja alkaa neulomaan. Laitan kuvia valmiista tuotoksista viimeistaan viikonloppuna.
Tilasin Knitpicksista lisaa lankaa: sukkalankoja ja niita varjattavia. Kokeilen uudestaan jos saisin sellaisia vareja kun haluan ja ilman huopumista :) Olikohan mulla eilen oma 13. paiva perjantai niiden lankojeni kanssa? Ainakaan tanaan ei ole viela mikaan mennyt pieleen. Jos ei sitten kahvinkeitto mene ihan kokonaan metsaan... ;)
Askartelija Goes Kool-Aid - too!
Meillakin sorruttiin. Kauppareissulla eilen tarrasi mukaan 10 pakettia (pienta) Kool-Aidia. Aamulla keitin kahvit ja paatin varjailla ennen kuin kaveri tuli kaymaan. Eli sen ihmeemmin en suunnitellut.
Tasta lahdettiin:
Vyyhti Pirtin Kampalankaa, 4 limea, 4 grapea ja 2 keltaista. Keltaiset ja limet meni samaan veteen kera vyyhdin:
En yhtaan muistanut mita ois pitanyt tehda (hyva mina), joten paadyin lammittamaan mehua ja lankaa niin kauan (alle kiehumispisteen), etta lanka imee kaiken varin. Sitten huuhtelin kylmalla ja vaihdoin paata:
Kaikki grape ei imeytynyt, vaan veteen jai haivahdys sinista varia. Huuhtelu ja kuivatus hetken. Lopulliset varit on.. no, hurjat:
Tummanvioletti jai paikoin vahan hailakaksi, vihrea on tummempi kuin kuvassa. Vihrea on itseasiassa sellainen reilun kirkkaan vihrea, tumma luumu on melkein oikean varinen kuvassa. Yhtaan varia ei huuhteluissa lahtenyt, eika varia ollut tippunut kylpparissa ainakaan havaittavasti vyyhdista, vaikka lattia on valkoinen. Varjaava neste on muuten tosi varjaavaa, sita roiskahti puiselle leikkuulaudalle ja se ei varmaan lahde kun hiomalla. Olin tosi tyytyvainen naihin, ajattelin illan kauppareissulla hakea turkoosia ja mansikkaa ja ehka keltaista. Katsotaan miten kay. Ehka taytyy tilata lisaa varjattavia lankoja ;)) Taa varjays on muuten addiktoivaa! Ainoo, mika hairittee, on toi langan lanoliini+lime-haju... :D
Naista muuten tulee mulle sukat. Taytyy odottaa etta lanka kuivuu, ehka viikonloppuna paasee jo neulomaan!
Se pilalle mennyt hahtuvalaukku saa pahvisisuksen ja siita tulee mun langoille sailytyskassi. Tattis kaverille ideasta!
Edit: Innostuin hakemaan vareja lisaa ja varjaamaan toisen vyyhdin viela. Ekan vyyhdin varia korostin lilasta paasta ja siita tuli nyt sellainen ruskehtavan lila:
Toinen vyyhti oli Knitpicksin lace weight-merinoa:
Varjasin ensin vyyhdin kahdella eri varilla: oranssin punaisella ja punertavalla. Ero ei ollut minusta kuitenkaan tarpeeksi selva, joten kaytin tummaa lilaa tuossa keskella. Oranssi paa on viela vahan hailakka, ja lila ei ole kovin tumma, joten todennakoisesti joudun varjaamaan oranssin oranssisemmaksi tai keltaisemmaksi ja varjaamaan lilan osan viela tummemmaksi tai ehka punaisemmaksi. Tahankin olin tyytyvainen, en halunnut niin voimakkaita vareja kuin tuossa vihrea-ruskeassa vyyhdissa, joten punainen paa onnistui ihan hyvin. Oranssi ja keltainen eivat ilmeisesti tartu yhta hyvin. Oranssin paan varjaamisessa meni lahes kaksi kertaa niin kauan kuin tuon punaisen.
Harmi ettei noissa ole sinisia savyja. (Punainen paa on Tropical Punchia, oranssi Orangea, sekoitin siihen keltaista Lemonia, vihrea on Limea ja violetti Grapea.) Taytynee seuraavaksi kokeilla noita kemikaalivareja (vaikka kemikaaleja naakin taitaa olla). Yksi kattila taytyy uhrata siihen ja miettia sen etikan kanssa lutraamista.
Se on myohemmin. Nyt menen paivittamaan tuota oranssia ja lilaa jos ne saatais yhta kirkkaiksi kuin tuo punainen paa. Ihana huivi tasta kylla tulee, sitten joskus!
Edit: Teille muille ei tietenkaan kay nain, eihan? Etta varjatessa merinot huopuu kiinni? Varjasin sen merinovyyhdin uudelleen ja kuinka ollakkaan, se ruoja otti ja huopui kiinni. Ilmeisesti se ei sieda tuota kuumavarjaysta kauhean hyvin. Huljuttelin lankoja kattilassa hyvin varovaisesti, mutta silti se huopui. Lanka on kylla tosi ohutta, voikohan se vaikuttaa asiaan? Pirtin kehraamon lanka ei juuri ollut moksiskaan, vahan senkin saikeet ottivat kiinni mutta sita voi viela hyvin kayttaa. Merino sen sijaan huopui salamannopeasti kayttokelvottomaksi. Huomasin huopumisen ehka liian myohaan, vaikka yritin sita varoa. No, seuraavalla kerralla kylmavarjaysvarit ampariin ja merino lillumaan pitkaksi aikaa. Hatailemallahan ei tule kun.. no, tiedattehan ;) Etta uusi yritys jahka tuota varjattavaa merinoa tulee lisaa :)
Tasta lahdettiin:
Vyyhti Pirtin Kampalankaa, 4 limea, 4 grapea ja 2 keltaista. Keltaiset ja limet meni samaan veteen kera vyyhdin:
En yhtaan muistanut mita ois pitanyt tehda (hyva mina), joten paadyin lammittamaan mehua ja lankaa niin kauan (alle kiehumispisteen), etta lanka imee kaiken varin. Sitten huuhtelin kylmalla ja vaihdoin paata:
Kaikki grape ei imeytynyt, vaan veteen jai haivahdys sinista varia. Huuhtelu ja kuivatus hetken. Lopulliset varit on.. no, hurjat:
Tummanvioletti jai paikoin vahan hailakaksi, vihrea on tummempi kuin kuvassa. Vihrea on itseasiassa sellainen reilun kirkkaan vihrea, tumma luumu on melkein oikean varinen kuvassa. Yhtaan varia ei huuhteluissa lahtenyt, eika varia ollut tippunut kylpparissa ainakaan havaittavasti vyyhdista, vaikka lattia on valkoinen. Varjaava neste on muuten tosi varjaavaa, sita roiskahti puiselle leikkuulaudalle ja se ei varmaan lahde kun hiomalla. Olin tosi tyytyvainen naihin, ajattelin illan kauppareissulla hakea turkoosia ja mansikkaa ja ehka keltaista. Katsotaan miten kay. Ehka taytyy tilata lisaa varjattavia lankoja ;)) Taa varjays on muuten addiktoivaa! Ainoo, mika hairittee, on toi langan lanoliini+lime-haju... :D
Naista muuten tulee mulle sukat. Taytyy odottaa etta lanka kuivuu, ehka viikonloppuna paasee jo neulomaan!
Se pilalle mennyt hahtuvalaukku saa pahvisisuksen ja siita tulee mun langoille sailytyskassi. Tattis kaverille ideasta!
Edit: Innostuin hakemaan vareja lisaa ja varjaamaan toisen vyyhdin viela. Ekan vyyhdin varia korostin lilasta paasta ja siita tuli nyt sellainen ruskehtavan lila:
Toinen vyyhti oli Knitpicksin lace weight-merinoa:
Varjasin ensin vyyhdin kahdella eri varilla: oranssin punaisella ja punertavalla. Ero ei ollut minusta kuitenkaan tarpeeksi selva, joten kaytin tummaa lilaa tuossa keskella. Oranssi paa on viela vahan hailakka, ja lila ei ole kovin tumma, joten todennakoisesti joudun varjaamaan oranssin oranssisemmaksi tai keltaisemmaksi ja varjaamaan lilan osan viela tummemmaksi tai ehka punaisemmaksi. Tahankin olin tyytyvainen, en halunnut niin voimakkaita vareja kuin tuossa vihrea-ruskeassa vyyhdissa, joten punainen paa onnistui ihan hyvin. Oranssi ja keltainen eivat ilmeisesti tartu yhta hyvin. Oranssin paan varjaamisessa meni lahes kaksi kertaa niin kauan kuin tuon punaisen.
Harmi ettei noissa ole sinisia savyja. (Punainen paa on Tropical Punchia, oranssi Orangea, sekoitin siihen keltaista Lemonia, vihrea on Limea ja violetti Grapea.) Taytynee seuraavaksi kokeilla noita kemikaalivareja (vaikka kemikaaleja naakin taitaa olla). Yksi kattila taytyy uhrata siihen ja miettia sen etikan kanssa lutraamista.
Se on myohemmin. Nyt menen paivittamaan tuota oranssia ja lilaa jos ne saatais yhta kirkkaiksi kuin tuo punainen paa. Ihana huivi tasta kylla tulee, sitten joskus!
Edit: Teille muille ei tietenkaan kay nain, eihan? Etta varjatessa merinot huopuu kiinni? Varjasin sen merinovyyhdin uudelleen ja kuinka ollakkaan, se ruoja otti ja huopui kiinni. Ilmeisesti se ei sieda tuota kuumavarjaysta kauhean hyvin. Huljuttelin lankoja kattilassa hyvin varovaisesti, mutta silti se huopui. Lanka on kylla tosi ohutta, voikohan se vaikuttaa asiaan? Pirtin kehraamon lanka ei juuri ollut moksiskaan, vahan senkin saikeet ottivat kiinni mutta sita voi viela hyvin kayttaa. Merino sen sijaan huopui salamannopeasti kayttokelvottomaksi. Huomasin huopumisen ehka liian myohaan, vaikka yritin sita varoa. No, seuraavalla kerralla kylmavarjaysvarit ampariin ja merino lillumaan pitkaksi aikaa. Hatailemallahan ei tule kun.. no, tiedattehan ;) Etta uusi yritys jahka tuota varjattavaa merinoa tulee lisaa :)
Katevaa kun on vaihtoemanta, voi valilla laittaa kuvia muidenkin aikaansaannoksista ja vahan niinkuin ratsastaa niilla :) No juu.
Ziinalta lahti Riitulle matkaan tallainen pipo:
Hieno on!
Edellisen huovutusseikkalun jalkeenkaan en ole viela heittanyt kirvesta kaivoon, vaan raahasin Huovutuskeijun ja Pistelykeijun takaisin matalaan majaamme. Ei se olisi toiminut muutenkaan: itkusilmainen Pistelykeiju odotteli jo oven takana. Huovutuskeiju on sellainen nopeasti-asiaan Keiju, ja Pistelykeiju on.. no, taivaanrannanmaalari. Samassa osoitteessa majailevat edelleen, ja Pistelykeijun ansiosta Kaupunkimaisema on jalleen kehyksessa ja ruusutkin melkein valmiit!
Huovutuskeiju paasee huomenissa tosi toimiin, kun Unikkojakun mallitilkkuja aloitan. Kylla, vahingosta viisastuu, talla kertaa teen ihan mallitilkut. Ja muistan mitata ne ennen pesua. Enka laita erivarisia samaan kappaleeseen kokeilematta ensin. Enka tee liian leveita kappaleita periaatteella "kylla taa varmaan on tarpeeks". En, en, en. (Kympista vetoa niin kumminkin teen..)
Ziinalta lahti Riitulle matkaan tallainen pipo:
Hieno on!
Edellisen huovutusseikkalun jalkeenkaan en ole viela heittanyt kirvesta kaivoon, vaan raahasin Huovutuskeijun ja Pistelykeijun takaisin matalaan majaamme. Ei se olisi toiminut muutenkaan: itkusilmainen Pistelykeiju odotteli jo oven takana. Huovutuskeiju on sellainen nopeasti-asiaan Keiju, ja Pistelykeiju on.. no, taivaanrannanmaalari. Samassa osoitteessa majailevat edelleen, ja Pistelykeijun ansiosta Kaupunkimaisema on jalleen kehyksessa ja ruusutkin melkein valmiit!
Huovutuskeiju paasee huomenissa tosi toimiin, kun Unikkojakun mallitilkkuja aloitan. Kylla, vahingosta viisastuu, talla kertaa teen ihan mallitilkut. Ja muistan mitata ne ennen pesua. Enka laita erivarisia samaan kappaleeseen kokeilematta ensin. Enka tee liian leveita kappaleita periaatteella "kylla taa varmaan on tarpeeks". En, en, en. (Kympista vetoa niin kumminkin teen..)
Nakojaan Huovutuskeiju on haipynyt Pistelykeijun kans samalla ovenavauksella (onkohan niilla jotain vipinaa?). Katsokaas tata:
Eli se oranssimeleerattu Pirtin hahtuva muotoutui tammoiseksi:
Oranssia hahtuvaa kiekko ja luonnonvalkoista puolikas, strategiset mitat 72 cm x 54 cm.
Kierros kairakarusellissa ja veska nayttaa talta:
Ei hyva, oranssi ei ole huopunut juuri ollenkaan ja mitat ovat 69 cm x 35 cm. Leveydesta ei siis ole kadonnut juurikaan. Kaiken lisaksi valkoinen ja oranssi huopuvat todella eri tavalla. Valkoisesta katoaa pituutta kamalasti, oranssista ei nayta katoavan mitaan..
Toinen kierros karusellissa. Onko tassa kuvassa jotain outoa?
Veska prkl on hirvean pitkulainen! Edelleenkaan leveytta ei ole kadonnut mutta pituutta senkin edesta.
Rankalla kadella venyttelin mokomaa tekeletta ja sain sen viimein tahan uskoon:
Nyt mitat ovat 55 cm x 33 cm, eli suht koht ok. Saa nahda tuleeko tasta pidettavaa ollenkaan. Kool-Aidit odottais tuolla keittiossa, voi olla etta teen tasta varjayskoe-eran ennen kuin Pirtin kampalankaa uitan kattilassa. Taitaa tulla pirun kalliita patalappuja. Voihan pieru.
Eli se oranssimeleerattu Pirtin hahtuva muotoutui tammoiseksi:
Oranssia hahtuvaa kiekko ja luonnonvalkoista puolikas, strategiset mitat 72 cm x 54 cm.
Kierros kairakarusellissa ja veska nayttaa talta:
Ei hyva, oranssi ei ole huopunut juuri ollenkaan ja mitat ovat 69 cm x 35 cm. Leveydesta ei siis ole kadonnut juurikaan. Kaiken lisaksi valkoinen ja oranssi huopuvat todella eri tavalla. Valkoisesta katoaa pituutta kamalasti, oranssista ei nayta katoavan mitaan..
Toinen kierros karusellissa. Onko tassa kuvassa jotain outoa?
Veska prkl on hirvean pitkulainen! Edelleenkaan leveytta ei ole kadonnut mutta pituutta senkin edesta.
Rankalla kadella venyttelin mokomaa tekeletta ja sain sen viimein tahan uskoon:
Nyt mitat ovat 55 cm x 33 cm, eli suht koht ok. Saa nahda tuleeko tasta pidettavaa ollenkaan. Kool-Aidit odottais tuolla keittiossa, voi olla etta teen tasta varjayskoe-eran ennen kuin Pirtin kampalankaa uitan kattilassa. Taitaa tulla pirun kalliita patalappuja. Voihan pieru.
Subscribe to:
Posts (Atom)
