Retro Rib Revisited

Mie purin sen Trekking-sukan. Teen siitä langasta jotakin vinkeätä sitten myöhemmin.

Retro Rib-malli ei jättänyt kummiskaan rauhaan, ja Novita-laatikossa kummitteli itsekoolattua Nallea, joka oli aivan mykkä siitä, mikä se haluaisi olla, ennen kuin hoksasin, että tähän malliinhan se saattaisi passata. Näistä tuli kivat!

Olen edelleen sitä mieltä, että kuvaukseen tuo pingotin on oikein oiva kapine, en saa millään kivoja kuvia omista kintuista, vaikka käyttäisin kameranjalkaa taikka peiliä taikka Karvajalkaa apuna. Niin että jahka tuo pingotin tuunataan valmiiksi, se tulee olemaan ainakin pääosissa näissä kuvaushommissa. Bonuksena on sitten näitä elefantinjalkoja :)

Retro Rib Socks
malli: Favorite Socks kirjasta.
lanka: Novita Nalle, 117 g.
puikot: 2,75 mm.

Ohjetta muutin vain sen verran, että tein ranskalaisen kantapään sijaan hevosenkenkä/hollantilaisen/saksalaisen* kannan eye of partridge -vahvistuksella, ja jatkoin vahvistuskuviota aina kiilakavennusten loppuun asti, jolloin tuon jalkapohjan pitäisi ehkä kestää paremmin. Näin jossain blogissa idean, ja tykkään kovasti, eli tätäkin niksiä tullaan varmaan näkemään vielä. Toinen muutos ohjeeseen oli nuo kierretyt silmukat, neuloin 1 s:n "jonot" aina kiertäen (enkä joka toisella krs:lla). Lisäksi varsi on yhtä pitkä kuin ohjeessa, mutta paksumman langan takia mallikertatoistoja on vähemmän.
*Nimissä on kovasti vaihtelua. Kyseessä on ihan tavallinen lappukantapää, se "mummon malli", joskin kantapohja on aavistuksen normaalia leveämpi (s:t jaettu 9 + 12 + 9).

KarvaJalalla on tänään synttärit, ja sillä varjolla se osti ittelleen toisen moottoripyörän. Rassailuprojektiksi, kuulemma. No, piti munkin sitten saada jotain uutta, kun kerta muutkin:

Sukanpingottimesta

Kumpi ompi parempi, sukka pingottimessa...

...vai karvainen sääri?

Ylemmässä kuvassa näkyy sukan rakenne ja mallineule, kun sitä ei ole venytetty käytännössä lainkaan. Sukan sisällä on se ensimmäinen pingotinversio (toinen on vielä uunissa), joten kuva näyttää myös pingottimen viat. Oma jalkani on leveämpi kuin pingotin, myös sääri on paksumpi, ja sukan kärki on terävämpi kuin mitä pingotin antaa ymmärtää.

Alemmassa kuvassa paljastuu karu totuus. Sukka on nafti, mallineule ei veny tarpeeksi ja sukka näyttää ahtaalta. Kantapää on aivan liian matala, kiilakavennukset liian lyhyet ja sukkaan saisi kauttaaltaan lisätä ainakin mallikerran verran silmukoita. Toisin sanoen pingotin näyttää sukan kauniisti, rujo painijansääri kertoo totuuden.

Toinen pingotin on uunissa, laitan tähän postaukseen kuvan tuosta samaisesta sukasta sen kanssa, kunhan se on jäähtynyt. Kunhan saan hyvänmallisen pingottimen tehtyä, siirryn varmaan kuvaamaan peruskuvat sukista sen kanssa, sen sijaan että vilauttelisin hyvinmuodostuneita karvaisia ratapölkkyjäni. Pingottimella on siis puolensa, jahka muoto viilataan lähemmäksi totuutta.

Sitten sukkaan. Mallina on Retro Rib Sock edellisen postauksen Favorite Socks-kirjasta. Halusin tälle kauniille Trekking XXL-langalle jonkin sellaisen mallin, jossa olisi joku juju, mutta jonka mallineule ei kilpailisi upeiden värisävyjen ja -vaihteluiden kanssa. Yleensä neulon sukatkin löysäksi, mutta tiukkakierteinen Trekking yllätti - teinkin yllättävän tiukkaa. Todennäköisesti puran tämän sukan ja teen Trekkingistä sukat jollakin muulla mallilla. Retro Rib-sukat taidan tehdä toisesta langasta - malli on kuitenkin kiva. Trekking tuskin riittää tähän kivaan malliin ja tähän pituuteen, sillä kerästä hulahti yli puolet tähän ensimmäiseen sukkaan. Toinen erä painimatolla Trekkingin kanssa on siis sileä neule-voittoinen (koska joustinneule syö lankaa yllättävän paljon eli se ei sovi näin pitkävartiseen malliin). Ihan hauska koepaini tämä Trekking-sukka oli, siitä onkin aikaa kun olen neulonut ohuesta langasta sukkia. Pientä viilausta kuitenkin tarvitaan, ennen kuin Trekking taipuu sukkapariksi, joka tekee langalle oikeutta.

Edit: Toinen pingotin uunista ulos! Tämän pingottimen malli on parempi, mutta pingotin itse on vähän ohuenlainen. Tästä saan oikein hyvän mallin vaneriseen pingottimeen, ja tämä itsessään jää varmasti käyttöön, jahka laitan vähän maalia ja lakkaa pintaan. Koristevempele, mutta myös käytännöllinen :) Tähän olen jo vähän tyytyväisempi - vain pientä korjausmuotoilua enää kaipaa. (Teräosa ei ole mitenkään kiero, sukka jäi vinoon ja mallineule hämää silmää.)

Villapallon neulatyynymeemin innoittamana hilluin kameran kanssa pitkin kämppää. Seuraa siis kuvakimaraa, mutta ei valmistuneista neuleista. Niitä kun ei ole. (Sivujuonteena: leskenlehtipaidasta on takakappale melkein valmis, muuten ei ole juuri puikkoihin koskettu.)

Mulla on neulatyynyjä useampi. Mie tykkään näteistä neulatyynyistä, ja niitä on kertynyt nurkkiin vähän huomaamatta, niinkuin peltipurkkejakin. Eniten käytössä on mallinukke-neulatyyny, koska siihen saa eniten neuloja ja se menee huonosti hukkaan, kun se on aika iso. Toiseksi eniten on käytössä tuo pienempi pyöreä tyyny, koska se ei keikkase ja kippaa nurin kesken ompeluhommien, niinkuin tuo iso mallinukke. Toisen mallinukketyynyn ostin alennusmyynnistä kaveriksi tuolle käyttönukelle, ettei sillä tulisi yksinäinen olo.

Näistä tuo tuoli ja kruununmallinen ovat eläköityneitä neulatyynyveteraaneja. Kruununmallisesta alkoi lähteä irti nuo kruunun koristeet, ja se pääsi ansaitusti eläkkeelle, kun ostin edellisen kuvan pyöreän tyynyn. Tuolinmallinen ei vaan ole kovin kätevä, paitsi saksitelineenä (tuoliin saa pystyyn kirjontasakset, pysyvät tallessa). Jugendruusuilla koristellun neulatyynyn olen saanut aikanaan lahjaksi neulatyynyvaihdossa.

Vaikka taloudessa on Kerttu, suurin osa pingotusneuloista asuu rasioissa. En ole saanut aikaiseksi tehtyä tarpeeksi suurta neulatyynyä pingotusneuloille, ja Kerttu on nyhjääntynyt käytössä niin, että sekin on eläköitymisen kynnyksellä. Itse asiassa se lomailee nyt Hukkapiilossa, eikä ehtinyt kuvauskarkeloihin mukaan.

Pikkusiskonsa Kertun tapaan myös Elsa harrastaa akupunktiota. Osa neuloista on Elsan vakiystäviä.


Kuva-arvoitus: etsi 4 nallea.

Kiitos Zeskalle ihanista puikkonalleista! Ovat olleet jo käytössä autoneuleen mukana (muistiin itselle: älä vie ylimääräisiä puikkoja Viiviin, se nielee niitä) - tykkään kovasti!

Zeska ja pörrö innostivat massailuhommiin ja antoivat neuvoja ja vinkkejä, ja ekan kokeilun tuloksena tein sock blockerin. Jussi-sukka esittelee:

Tein tuon kanssa koko joukon mokia, mutta periaate on nyt selvillä. Teen varmaan toisenkin tällaisen, paranneltuna versiona. Massana valkoinen Fimo, runkona teurastettu manillakansio. En ole ihan tyytyväinen tähän: se painaa ihan liikaa (vaikka on n. 6 mm paksu), varsi on aivan liian kapea ja lyhyt, terä liian pyöreä (vaikka muuten terä on kyllä oikein hyvä), ja kantapää saisi olla terävämpi. Suunnittelupöydän ääreen siis.

Toinen kuva-arvoitus: etsi kuvasta yksi ihana, ihana mallineulekirja ja yksi kiva sukkakirja.


Ja loppuun lankaa. Hykerryttävän ihanaa Elsebeth Lavold Silky Woolia, 500 g farkunsinisenä. Törkeän kallista, törkeän ihanaa!

Salaiset sukat!

Sain Tuijalta Jyväskylästä näin kauniin paketin:

Kauniissa kortissa kerrotaan sukkien olevan "tavalliset suomalaiset maatiaissukat" mummon ohjeella ja Haruha-sukkien kuviolla piristettynä ;) Sukkien kaveriksi Tuija oli sujauttanut salmiakkia, joka (ihme kyllä) ehti kuvaankin mukaan. Sukat sopivat jalkaan täydellisesti!

Kiitos Tuija!

(Taas) Hanskat eli (taas) erä Photoshopin kanssa

Tein joutessani taas yhdet hanskat. Yksi vyyhti Elsebeth Lavoldin villa-silkki-sekoitetta riitti hyvin. Vielä en ole päättänyt, mitä olen langasta mieltä. Neulepinta ei näytä ollenkaan neulepinnalta, tweednypyt tekevät pinnasta levottoman, ja lanka ei silkin suhteellisesti korkean määrän (35%) vuoksi jousta juuri lainkaan. Toisaalta lanka on ihanan pehmeää ja riittoisaa. Kenties toisen värisenä tästä saattaisi saada hauskan villatakin (taas).

Vihreät hanskat
Lanka: Elsebeth Lavold Silky Wool, 65% villa, 35% silkki, 50g = 175 m.
Puikot: 3 mm bambu (Puikkosuositus on muuten 4 mm ja sillä pitäisi päästä 22 s:aan 10 cm:lle. Näissä tiheys on n. 25 s/10cm ja neulos on vieläkin vähän liian löysää.. Hm.)
Koko: Iso naisen.
Malli: Omasta päästä, yksinkertaisista yksinkertaisin.

Muualla isot projektit eivät edisty, mikään ei oikein nappaa. Tilaussukkien kaveriksi on valmistunut pipo pienelle pojalle, mutta muuten saldo on ollut aika lailla nolla. Uusia ideoita pyörii kyllä, joten jossain vaiheessa taas varmaan nähdään jotain uutta. Ainakin hanskoja, jos ei muuta. ;)

Reggaeiloittelua!

Laitoin Salainen Sukankutoja-vaihdon sukkani parilleni eilen postiin. Paljastan sukat nyt, saajan sitten kun saan tietää, että ovat perillä.

Oma parini antoi varsin vapaat kädet sukkien suhteen, joten oli aika helppo lähteä suunnittelemaan sukkia. Lanka tuotti jonkin verran päänvaivaa, mutta koska parini toivoi, että sukissa olisi joku juju, päätin tehdä vähän erikoisemmat sukat. Langaksi valitsin jo lopetetun KnitPicksin Sock Gardenin, värin Daffodil, jota meni noin 75 g. Malli on Modasta. Tein pieniä muutoksia sukkiin - jätin lyhennetyin kerroksin tehdyn kantapään pois ja tein ranskalaisen kannan, ja tein erilaisen kärjen. Ehkä tuon kärkimuutoksen takia sukat vetävät vähän kippuraan, mutta minusta ne on siksikin vähän hauskemman näköiset. Näistä tuli heti mieleen maahisia ja peikkoja ja satuja, ja iloiset värit tuovat mieleen kesän. Tykkäsin itse, toivottavasti parikin tykkää :)

Ja sukat eivät leiju, kuvankäsittely teki tuommoisen hassun efektin. Sukan sisällä on lankaa, en sentään koettanut omaan koipeen :D

Ringwood Gloves

Ringwood on pieni kaupunki Englannissa, tarkemmin sanottuna Hampshiressä, ja aikanaan kuuluisa neulotuista sukistaan. 1800-luvun puolivälistä lähtien aina 1950-luvun lopulle alueella neulottiin näitä erikoisia hanskoja, ja mallineule on saanut nimensä hansikkaiden ja alueen mukaan. Hanskojen neulominen loppui, kun tuontihanskat alkoivat olla edullisempia. (Rutt: History of Hand Knitting. Bush: Knitting Vintage Socks.)

Ruttin History of Hand Knitting -kirjassa on kuva (s. 193), joka sisältää ohjeen näihin hanskoihin. Ohje on sotienväliseltä ajalta. Ohje on sinänsä hyvin ylimalkainen, eikä näin modernin neulojan vinkkelistä lainkaan yksiselitteinen. Kenties neulojat yli 70 vuotta sitten eivät tarvinneet niin tarkkoja tietoja kuin me nykytikuttelijat ;) Ohje antaa puikkokoon (2,5 mm), mutta ei lainkaan lanka- tai neuletiheystietoja. Sormien silmukkamääriä ei anneta, vain pituus solmuina. Yksi solmu muodostuu mallineuleen 1. krs:ta (1 o, 1 n). Mallineule on 3 krs:n korkuinen, "solmu"krs:n jälkeen neulotaan 2 krs o. Sama mallineule on Nancy Bushin Knitting Vintage Socks-kirjan Gentleman's Half Hose-sukissa.

Luin Ruttin kirjan vastikään, ja Ringwood-hanskat jäivät kummittelemaan mieleen. Koska aikanaan käytetty lanka oli arvoitus, päätin käyttää annettua silmukkamäärää vinkkinä. Kämmenosan leveys on 40 s (tai 44 s), joten tiheyden pitäisi olla noin 20-22 s/10 cm, joka viittaisi verraten paksuun lankaan. (Esimerkiksi aiemmin tekemissäni harmaissa hanskoissa tiheys on noin 32 s/10 cm.) Puikkokoko vaikutti pienehköltä annettuun tiheyteen, mutta toisaalta minulla on isot kädet, ja kenties aiemmin kädet ovat olleet sirommat. Aikani lanka-asiaa pähkäiltyäni muistin erään käsinvärjäämäni perulaisen villalangan, jolle ei ole millään löytynyt käyttökohdetta ja joka on lähinnä jäänyt kokeiluihin ja ns. jämälankakäyttöön. Oikealla puikkokoolla sen tiheys saattaisi sattua sopivasti niin että saisin siitä hanskat.

3,25 mm:n bambut naftaliinista ja rohkeasti tikuttelemaan, tuumin. Jouduin poikkeamaan originaalista ohjeesta jonkin verran. Ilmeisesti mannermainen neuletyyli tuottaa korkeammat silmukat kuin ns. englantilainen tapa, josta syystä hanskoista olisi tullut hurjan pitkät ja kapeat, jos olisin noudattanut ohjetta kirjaimellisesti. Pienellä fiksauksella hanskoista tuli oikein kivat. Mallineuleen ansiosta ne ovat hyvin paksut ja lämpimät. Autolla ajoon ne tuskin soveltuvat, mutta lumen kolaukseen ja koiran ulkoilutukseen varmaan oikein hyvin.


Ringwood Gloves
malli: lähtökohdat W. Aylesin ohje Ruttin kirjassa, pieniä säätöjä käsialan takia.
koko: iso naisen/pieni miehen.
lanka: KnitPicks Bare worsted weight, 100% perulainen villa, n. 200 m/100 g, n. 88 g. Värjätty ensin Kool-Aidilla ja tekstiilivärillä, ja uudelleen Kool-Aidattu lämpimän punaruskeaksi.
puikot: 3,25 mm bambu.

406. postaus

(otsikonkeksimishattu on hukassa.)

Lankalauantain hengessä näytän miekin uusia ostoksia. Tosin hankin nämä jo torstaina ;)

Olisin ostanut tätä lisääkin, mutta Elsebeth Lavold Silky Wool (65% villaa, 35% silkkiä, 50 g = 175 m) on tyyristä lankaa, ja tyydyin yhteen vyyhtiin, josta - jos langanhenget suovat (ts. jos lanka riittää) - tulee mulle pitsiset hansikkaat. Lanka näyttää karhealta, epätasaiselta, bukleemaiselta, mutta tuoksuu hurmaavalle ja on miellyttävän pehmeätä. Upea, ihana lanka, jossa on kauniit värit. Kuvassa väri on aika tumma, oikeasti kyseessä on kaunis tumma sammaleenvihreä, jossa seassa pieniä harmaanvihreitä pilkkuja.


Alunperin lähin hakemaan viime kesänä tarjouksesta ostetulle Berroco Cotton Twistille paria. Ostin kaiken mitä hyllyssä oli, mutta se tuskin riittää nenäliinaa kummoisempaan riepaleeseen, joten päätin, että teen raitaneuleen kesäksi. Se raitalanka vain oli hakusessa. Minulla on Cotton Twistiä turkoosina 350 g ja kullankeltaisena 300 g, ja näille siis hain paria. Turkoosille ei kivaa paria löytynyt, ja kullankeltaisellekin hain ruskeata paria, mutta löysinkin melkein samanvärisen kultaisen langan - Classic Elite Yarnsin Flashin (100% merseroitu puuvilla, 50 g = n. 84 m). Ostin vain yhden vyyhdin kokeille, mutta soitin jo kauppaan ja varasin 4 vyyhtiä lisää. Yhteensä lankaa siis on 550 g ja siitä varmaan tulee ainakin T-paita. Langat ovat oikeasti melkein samanvärisiä, ja jos neulon esimerkiksi 2-2-raitaa, niiden värieroa ei varmasti edes huomaa. Tai ehkä teen pitsiosia toisella langalla ja paidan rungon toisella, en tiedä vielä. Onneksi kesään on vielä joitakin päiviä aikaa ;D


Loppuun kuvasarja, joka saattaa niin sanotusti olla "point of no return". Kyselin irkissä, josko jossain olisi valmista ohjetta pyörönä neulottuun istutettuun hihaan. No, ohjetta ei ollut, mutta kuvia löytyi, ja aikani kerättyäni rohkeutta otin puikot käteen ja kokeilin ihan summassa itse. No, täysin kylmiltään en sentään lähtenyt liikkeelle - pieniä laskuhommia täytyi tehdä, mutta kuten neuleissa muutenkin, matematiikka on se yksinkertainen juttu, itse neulominen ja omiin kykyihin luottaminen oli paljon konstikkaampaa. Suurin ilo tuli siitä, että tämä onnistui heti ja mallikkaasti.

Kuvissa on neulottu pyöriön yläosa, ja mallitilkku esittää vain osaa paidan yläosasta, mutta idea käynee selväksi. Lyhyestä virsi kaunis: onnistuu, jopa voimakkaat istutukset (paremman termin puutteessa, tarkoitan siis voimakkaasti yläosastaan rypyttyvää pyöriötä) onnistuvat kauniisti. Tällaiset hihat teen raitapaitaan, joka etenee vääjäämättä. Kun saan vähän kokemusta tällaisten hihojen tekemisestä, roiskaisen jotakin tutoriaalia blogiin. Nyt näyttää jo siltä, että tuskin palaan takaisin hihojen tekemiseen erikseen, koska pyöriön ompelu vartalo-osaan on ylivoimainen inhokkini viimeistelyhommista.
Kuvat saa isommaksi klikkaamalla.


Oikein rauhallista pääsiäisen jatkoa kaikille :)

Ei juurikaan uutta länsirintamalta.

Äkillisessä mielenhäiriössä siivosin UFO-laatikkoa, ja löysin puoliksi virkatun patalapun, jolle pari on syntynyt jo aikoja sitten. Virkkasin ja viimeistelin valkovoittoisen patalapun kaveriksi punaiselle. Nämä eivät mene käyttöön, vaan ihan koristeiksi, koska ovat erityisen kauniit ja mie olen sottainen kokki. En halua, että näihin tarttuu jotakin ruuanjämiä, jotka eivät lähde pois. Suomessa minulla oli näitä useampikin, ja ne toimivat oikein hyvin patalappuina, vaikka näissä onkin reikiä. Tein ensimmäisen tällaisen patalapun 14-vuotiaana ystäville häälahjaksi, mutta ne taisivat tuottaa huonoa onnea, kun pari erosi pian ;) Olen sittemmin tehnyt näitä erilaisina versioina, ja joka kerta tykkään mallin yksinkertaisesta kauneudesta. Se patalappu, jonka perusteella aikanaan ensimmäiseni tein, oli äitini jostain perimä punavoittoinen ja valkokoristeinen patalappu.

Valkoinen patalappu
malli: perinteinen.
koko: n. 15 x 16 cm (vinkiksi: jos kasvattaa kokoa yhdellä ruudulla/sivu saa tosi suuren patalapun!)
lanka: Novita Kotiväki, punainen ja valkoinen. Yksi patalappu painaa n. 41 g.
koukku: 1,75 mm.

Tarkkasilmäiset huomaavat myös, että ensimmäinen koivunvärinen Ikea-pöytä on jo saanut uuden värin. Näistä pöydistä tulee vielä iisakinkirkkomainen projekti, mutta jälki on minusta hyvin sievää. Värin nimi on Chestnut (Kastanja?), ja se on lämmin ruskea olematta punainen tai kellertävä. Tykkään! Kuvissa pinta ei vielä ole saanut lopullista lakkaa päälleen, toivottavasti pinta ei muutu kovin kiiltäväksi.

Pöytien kanssa tuhertaessa ja kevätangstia potien on mennyt viimeiset kaksi viikkoa, josta syystä leskenlehtipaitaa on valmiina vain yksi hiha ja risat, ja mikään muu ei ole edistynyt. Niinpä oli hyvä aloittaa uusi projekti, etenkin kun postipoika toi mieluisan yllärin Englannista asti. Lukaisin eilen läpi, ja mielessä väikkyy taas uudet projektit. Taattua Nancy Bushia - suosittelen!


Folk Knitting in Estonia saa kirjahyllyyn seurakseen vielä muutamia kirjoja, jahka kuu loppuu, joten on tehtävä tilaa. 365 Knitting Stitches etsii uutta kotia.

Kirja on uutta vastaavassa kunnossa, vähän käytetty ja myydään tarpeettomana. Kirjassa on 365 mallineuletta, yksi vuoden jokaiselle päivälle. Kirja on selkeä, mutta siinä on vain sanalliset ohjeet mallineuleisiin, joten perustiedot englanninkielisestö neulesanastosta on tarpeen. Minusta tätä on helppo käyttää, vaikka ei olisikaan neulonut kolmannella kotimaisella. Oli yksi ensimmäisistä mallineulekirjoistani, joita täällä hankin, ja luovun nyt siitä vain siksi, että kirjastossa on useampi perusmallineulekirja, ja jostain on saatava lisää tilaa. Olen itse maksanut kirjasta 22 dollaria, mutta voin sen myydä amazonin* hintaan taikka eniten tarjoavalle tai vaihtaa johonkin muuhun ;) Postikulut ostajalle. Lisätietoja saa spostise (löytyy profiilista).
*Amazonista löytyy myös hyvät kuvat kirjan sisällöstä.

Kuvatonta nillitystä.

Luin mielenkiinnolla ilun kirjoituksen neulebloggaamisesta. Ilu kirjoitti asiasta erittäin rakentavassa hengessä. Myös Koukuttaja puuttui aiheeseen, ja teki juuri sen, mikä itselläkin kävi mielessä - lista niistä asioista, jotka neuleblogeissa ovat positiivisia. Koska positiivinen palaute on rakentavampaa kuin pelkkä negatiivinen, alla on oma listani.

1. Kuvat
Julistauduin tuossa taannoin esteetikoksi. Tajusin jossain vaiheessa, että jos oletamme, että olen esteetikko, niin miksi en kiinnitä huomiota neuleiden ohella myös kuviin? Tämä tarkoitti tietysti omaa blogiani - miksi tyytyisin näppäämään vain pikaotoksen neuleesta, vähän sinnepäin? Ja ryhdyin seuraamaan blogeja erityisesti kuvien näkökulmasta. Löysin upeita blogeja, joiden kuvia katselin. Samalla yritin oppia itsekin. Lista ei ole täydellinen, mutta mieleen ovat jääneet Lene, Terhi ja Kirjakahvila.

2. Kauniit neuleet
Tietysti neuleblogin ytimessä ovat ne kauniit neuleet. Tunnustaudun idearosvoksi (vaikka rikon samalla varmasti tekijänoikeuslakia, Geneven sopimusta, jokamiehenoikeutta ja niin edespäin). Katselen kuvia ja nappaan ideoita muistikirjaan. Osa jää varmasti toteutumatta, osa toteutuu toisessa muodossa tai muokattuna. Ja kauniita neuleita, hyviä ideoita, niitä on melkein joka blogissa. Siksi suosikkilistallani ovat lähes kaikki suomalaiset neuleblogit. Suurimmasta osasta ehdin katselemaan vain kuvia, joten kohta 2 on myös sukua kohdalle 1.

3. Persoonallisuus ja positiivisuus
En pidä mistään, mikä aiheuttaa huonon olon, pahan mielen, ahdistusta taikka muutakaan ikävää. Jos vietän kallista aikaani surffailemalla, käytän sen mielelläni lukemalla ja katselemalla blogeja, joissa on positiivinen henki tai muuten persoonallinen ote. Ei kaiken tarvitse olla ruusunpunaista ja "ihkuu", mutta jatkuva nillittäminen, suvaitsemattomuus taikka suorastaan inhorealistinen ote elämään saa minut kaikkoamaan. En kauan lue tällaisia blogeja, vaan äänestän jaloillani. En tarkoita tällä sitä, etteikö ikävistä asioista saisi puhua. Puhunhan itsekin niistä toisinaan. Tarkoitan tällä blogin yleistä teemaa, henkeä. Jos blogi on olemassa vain pelkkänä raporttina tai avautumiskanavana, en yleensä lue sitä kovin pitkään. Persoonallisuus ja positiivisuus ei tarkoita vilkkuvaloja blogissa - ylimääräiset kilkkeet eivät ehkä aja pois, mutta eivät minusta tuo juuri lisäarvoakaan, joten olen niiden suhteen neutraali (olettaen, että ne eivät hidasta sivun toimintaa).

Näillä saa minusta vakilukijan. Seuraavaksi katsotaan malkaa omassa silmässä, eli mitä voisin tehdä tälle omalle blogilleni.

1. Kuvat
Näissä on edelleen toivomista. Räpsin toisinaan epätarkkoja, ali/ylivalottuneita otoksia, joita en saa tai osaa korjata paremmiksi. Onneksi opettelu jatkuu, ja koitan parantaa kuviani. Haaveissa olisi parempi kamera, mutta kuvien täytyy parantua ensin pienellä digikamerallani, ennen kuin uusia herkkuja ostellaan. Kuviin liittyy myös blogi kokonaisuutena, ja olen koittanut saada ulkoasua harmonisemmaksi ja kuitenkin värikkäämmäksi.

2. Kauniit neuleet
Tässä Elsalta toivotaan vielä paljon. :D Koetan kunkin projektin kanssa tutustua ja uusia metodejani neulomisessa, jotta neuleista tulisi istuvampia, harmonisempia, kauniimpia. Tässäkin on vielä paljon tehtävää, kuten arkistoista voi nähdä. Positiivisena pidän sitä, että olen saanut vajaassa parissa vuodessa paljon uusia ideoita ja taitoja lisää. Seuraavaksi koetan päästä pois totutuista väreistä ja sukeltaa kirjoneuleiden maailmaan.

3. Sujuva teksti
Myönnän, että teksteissäni olisi paljonkin parantamista. En aina jaksa tai ehdi kirjoittaa hyvää suomea, joskus koetan olla vähän liian hauska ja niin edespäin. Myöhemmin, jos satun harhailemaan arkiston puolella, huomaan miten itseä ärsyttää huono taikka puutteellinen teksti. Joskus menen sieltä, mistä aita on matalin ja lisään paljon kuvia ja vähän tekstiä blogipostaukseen ;)

4. Persoonallisuus ja positiivisuus
Huomaan toisinaan sortuvani tahallaan ärsyttämiseen ja tyhjännillittämiseen, joka on harvoin rakentavaa ja positiivista. Toisaalta ärsytän muita ehkä tietämättäni. On hankala tietää, mikä ärsyttää, ja toisaalta kaikkia ei voi miellyttää, niinpä yritän blogin pitää itsen näköisenä. Eivät kaikki pidä minusta, eikä tarvitsekaan, mutta blogini pitäisi olla sellainen, että miellän sen omannäköisekseni, ja sinne olisi muiden mukava tulla. Kenties persoonallisuuden kanssa on vähemmän töitä kuin positiivisuuden kanssa :)

Ja vaikka en meemeistä ole kauhean innostunut, niin haastan lukijat kirjoittamaan aiheesta, jos koet aiheen omaksesi. On kiinnostavaa kuulla, mistä ihmiset pitävät, ja mitkä asiat tekevät hyvän blogin - aina voi ottaa opikseen ja miettiä, mitä voisi tehdä paremmin.